Moikka paratiisista. Takana oli 36 tuntia putkeen valvomista ja kotoa määränpäähän kaikkineen 19 tuntia reissaamista. Mutta voin sanoa, oli sen arvoista. Ja ehkä vähän vielä enmmänkin.

Tänään oli vähän pilvisempi päivä, mutta etenkin lasten kannalta se on oikein hyvä juttu. Ehtii siis vähän totutella kuumuuteen, jota varjossakin on vähintään reilu 30 astetta. Lisäksi ei tarvitse olla ihan niin hysteerisenä aurungolta suojautumisesta ja rasvaamisesta. Vaikka kyllä se väri tuntuu pilviharsonkin läpi tarttuvan. Ja kun se aurinko aina välillä pilven raosta kurkkaa, tuntee kun iho kärtsääntyy heti. Tuo sumuinen sää myös tuo ihan oman tunnelmansa, jotenkin niin perithaimaalainen fiilis tulee kun näkee vuoret ja saaret vain utuisesti jossain kaukaa. Auringossa taas kaikki vain hohtaa turkoosina.

Meidän hotelli sijaitsee ei keskellä mitään, Khao Lakin keskustaan on 15 kilsaa ja aivan hotellin edustalla kimaltelee vitivalkoista hiekkaa ja turkoosia merta silmän kantamattomiin. Todella rauhallinen paikka, ainoastaan heinäsirkat alkavat sirkuttamaan illalla pimeän tullen ja ainut jännitys on palmusta putoavat kookospähkinät. Tai no, yhdenkään en ole vielä nähnyt putoavan. Tämä on aivan täydellinen kohde lapsiperheille tai lemmenlomaa viettäville pareille.

Tämä kyseinen Khao Lakhan tuhoutui oikeastaan täysin 10 vuotta sitten tsunamissa. Tuolloin tässä rannalla oli vielä koralliniemi, mutta nyt kaikki on mennyttä. Pohja on kuitenkin aivan täydellisen silkkistä hiekkaa nyt, ja laskuveden aikaan voi kävellä todella todella pitkälle merelle.

Suunnitteilla on reissumme aikana käydä päiväretkellä snorkailemassa erään lähisaaren upeilla koralleilla, lisäksi aluetta ympäröi luonnonsuojelualueilta joista löytyy vesiputouksia. Niihin olisi ihana pulahtaa uimaan. Norsujakin täällä on kuulemma paljon, pitää vähän selvittää millaisissa oloissa ne elävät, pojat nimittäin tykkäisivät käydä niitä rapsuttelemassa. Huomenna illalla ajateltiin suunnata keskustaan vähän enemmän paikallista menoa ihmettelemään. Muuten nautitaan vaan tuosta ihanasta rannasta ja hotellin altaasta.

Tänään myös Kaapo oppi uimaan ilman kellukkeita. Sata sydäntä!!!!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Tänä vuonna on tullut reissattu ihan ennätyspaljon, ja ennen vuodenvaihdetta pakataan kimpsut ja kampsut vielä viimeisen kerran. Joulu vietetään paratiisissa, Thaimaan Khao Lakissa.

On aivan ihana lähteä, vaikka marraskuu ei ole vielä puolessa välissäkään, tuntuu tämä pimeys vievän viimeisetkin voimat. En malta pääseväni lämpöön ja aurinkoon, kiirrettömään tunnelmaan ihanien herkkuruokien äärelle. Olen ainoastaan suunnitellut lukevani jonkun hyvän kirjan ja snorklaavani. Uskon lastenkin nauttivan täysillä, vaikka tällä hetkellä heitä hieman huolettaa ettei siellä ole lunta.

Emme lähde kolmistaan lasten kanssa, vaan matkustamme äitini ja kahden veljeni kanssa. Vietimme samalla porukalla joulua myös 2004 Malesiassa, kun tsunami iski. Olimme juuri silloin rannalla. Siksi tuntuu jotenkin erityiseltä viettää joulua paikassa joka tuhoutui tuolloin kaikista pahiten. Vierailemme myös paikallisessa orpokodissa ja viemme mukanamme lahjoituksia juurikin tsunamin vuoksi orvoksi jääneille, nyt jo teini-iässä oleville, nuorille.

Koska pojat ovat jo niin tottuneita matkaajia, ei edes 12 tunnin lentomatka huoleta yhtään. Ja kun auringossa ollaan matkustettu jo niin monesti, ei edes pakkaamista tarvitse miettiä liikaa. Ihan täydellisen stressivapaa loma siis tiedossa. Ja stessivapaa joulu! Pojille otan varmaan jotkut paketit mukaan, siinä kaikki. Ah!

Joten jouluvalmistelujen sijasta blogissa korkeintaan metsästetään snorklaamiseen sopivia bikineitä, sori!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.