IHONPUHDISTUKSEN IHMESIENI

28/03/2018

Ostin hiljattain paljon puhutun Konjac-sienen ja käyttänyt sitä lähes päivittäin kasvoille aamuin illoin. Itseasiassa minulla on aiemmin ollut jonkun suihkusaippuan mukana tullut, vartalolle tarkoitettu, sieni. Mutta en vielä sillon tiennyt että se oli sellainen, litteä muoto ja värittömyys hämäsivät. Nyt jälkeen päin ajateltuna, iho tuli sillä ihanan pehmeäski. Ja niin tulee tällä kasvosienelläkin!

Konjac-sieni on täysin luonnollinen ja siksi tietysti myös biohajoava. Se on peräisin korkeilla troopisilla alueilla kasvavan Konjac-kasvin juuresta. Juuresta suurin osa on vettä, mutta loput sen kasvikuidut sisältävät runsaasti ihonhoidolle välttämättömiä mineraaleja kuten sinkkiä, kaliumia, fosforia ja kuparia. Sieni on rakenteeltaan huokoinen ja ennen kastelua todella kova ja karhea, mutta sienen kuidut imevät itseensä runsaasti vettä, jonka jälkeen siitä tulee pehmeä käyttää kasvojen herkälle iholle. Sen verkkomainen rakenne kuorii ihoa, poistaa kuollutta ihosolukkoa sekä epäpuhtauksia ja jättää sen sileäksi ja kauniiksi.

Ensimmäinen käyttökerta sienen kanssa oli hieman hämmentävä – se nimittäin haisi aika voimakkaasti, ikäänkuin palaneelle. Haju tarttui myös kasvoihin ja leijali kylpyhuoneessa seuraavaan aamuun saakka. Nyt haju on mielestäni kadonnut kokonaan, vaikka Elvis kyllä muutama päivä sitten ihmetteli miksi poskeni haisee oudolle..

Sieniä on vähän erililaisia, erilaisille ihotyypeille. Sieniä näkyy yleensä muutamissa eri väreissä, mutta huomasin että eri valmistajien värit meinaavat myös eri asioita. Eli jos olet havainut ihollesi vaikka yhdeltä merkiltä hyväksi vihreän sienen, voi toisen merkin vihreä ollakin tarkoitettu erilaiselle ihotyypille.

Itse ostin oman sieneni messuilta, enkä enää muista sen merkkiä, mutta muistaakseni se oli tarkoiettu herkälle iholle. Myös rasvoittuvalle ja pintakuivalle iholle on usiemmin omat sienensä. Jos iho on kovin epäpuhdas, saattaa ihosta aluksi puskea kaikkea lika pois. Tätä ei kannata säkähtää, vaan jatkaa käyttöä – se vain kertoo että sieni toimii.

Kuiva sieni pitää siis kastella aina hyvin. Sen voi joko kastaa muutamaksi minuutiksi vesikulhoon, tai kuten minä, painella kevyesti vesihanan alla, kunnes sieni on kauttaaltaan pehmeä. Sientä voi käyttää ihan sellaisenaan tai meikinpuhdistusaineen kanssa. Itse pesen yleensä iltaisin aineella ja aamuisin ilman. Sieni on märkänä vähän limaisen tuntuinen ja se jättääkin iholle kolloidisen kalvon neutraloiden ihon pinnalla olevien epäpuhtauksien happamuutta. Kosteutta sitova kalvon ansiosta iho ei myöskään pääse kuivumaan, tai jo esiintyvä pintakuivuus helpottaa ja voiteetkin imeytyvät paremmin. 

Käytön jälkeen sieni on myös tärkeä huudella hyvin, mutta kiertävää liikettä kannattaa välttää, sillä muuten sieni hajoaa ennen aikojaan. Tarvittaessa pudistukseen voi käyttää saippuaa. Sieni kannattaa ripustaa kuivumaan ilmavaan paikkaan, näin se kestää pidempään ja pysyy hygieenisenä. Sienen käyttöikää voi myös pidentää keittämällä sitä muutaman minuutin ajan kiehuvassa vedessä, jolloin siitä tulee steriili. Sientä voi kuulemma myös säilyttää jääkaapissa, jolloin siihen ei pääse kasvamaan mikrobeja. Sieni kannattaa vaihtaa uuteen kahden, vähintään kolmen kuukauden välein ja se hävitetään biojätteen mukana.

Itselläni on ollut aina aika hyvä iho, nenän pieliin kerääntyy helpoiten epäpuhtauksia, mutta esimerkisi finnejä tai muita näppyjä minulla on tosi harvoin. Ihoni ei myöskään ole erityisen kuiva tai rasvoittuva, ainoastaan joskus vähän hekähkö voimakkaille hajusteille. Silti olen jo näin lyhyen käytön jälkeen huomanut, että sieni tekee iholleni hyvää. Iho tuntuu entistä sileämmältä, tasaiselta ja jotenkin ihanan raikkaalta.

Ehkä vähän hassua että olen löytänyt sienen vasta nyt, mutta pahempi myöhään kun…. Onko Konjac-sieni jo muille tuttu?


MUOVITTOMAN MAALISKUUN LEMPITUOTE

17/03/2018

Muovista on puhuttu viime aikoina paljon, mikä on hyvä. Meremme täyttyvät muovista, se päätyy myös eläinten vatsoihin ja viimeisimpänä mikromuovia on myös löydetty pullovedestä. Tämä on hyvin hyvin huolestuttavaa. Muovipakkauksia valmistetaan vuodessa 80 miljoona tonnia ja valitettavasti siitä 30 % päätyy luontoon. Se tarkoittaa yhtä jäteautollista joka minuutti. On arvioitu, että vuoteen 2050 mennessä meressä on enemmän muovia kun kaloja.

Muoviton maaliskuu on saanut hyvin näkyvyyttä ja se on toivottavasti saanut monet miettimään kulutustottumuksiaan. Minut se on saanut entistä enemmän ihmettelemään sitä, että miksi kotoamme löytyy jo valmiiksi niin paljon muovia. Se että olen vaihtanut kaiken kosmetiikkani luonnonmukaisiin tuotteisiin, silti muutamaa hassua lasipunukkaa lukuunottamatta ne kaikki ovat pakattuna muoviin. Jos esimerkiksi kasvovoide säilyy avaamattomana muutaman vuoden ja avattuna toiset kaksi, miksi sen pakkauksen pitää kestää viisituhattamiljoonaaziljoona vuotta?

Kävin eilen itselleni ensimmäistä kertaa Luonnonkaunis-luonnonkosmetiikkamessuilla. Siellä oli nimittäin yksi vetonaula josta halusin kuulla lisää, täysin biohajoava kosmetiikalle tai elintarvikkeille suuniteltu pakkaus – Sulapac. Juuri tällaisia innovaatioita tarvitsemme kipeästi muovin tilalle.

Sulapac on kahden Suomalaisnaisen keksintö muutaman vuoden takaa. Se syntyi juurikin tarpeesta saada jokin toinen, järkevämpi ja luontoystävällinen vaihtoehto muoville. Puuhakkeesta valmistetut ja suomalaista huippudesigniä sisältävät pakkaukset ollaan noteeraattu jo maailmallakin isojen tomijoitsen tahoilta, joten täytyy toivoa että tässä olisi vihdoin tuote joka syrjäyttää muovin.

Sulapacin pakkaukset siis valmistetaan eko-sertfioidusta pohjoismaisesta uusiutuvasta ja kestävän kehityksen puuhakkeesta, aivan samalla tavalla kun muovipakkauksetkin, muottiin puristamalla, ruiskuvalutekniikalla. Näin ollen uusia tuotantolaitoksia ei tarvise perustaa, vaan pakkauksia voidaan valmistaa massatuotantomenetelmällä perjaatteessa missä tahansa valmiissa tehtaassa ympäri maailman.

Kuluttajille Sulapacin purkunkoita on jo saatavilla muutamilta merkeiltä, niihin on pakattu esimerkiksi kuvissa näkyvät Ekopharman marjabalmit. Tuotteita uudistetuilla pakkauksissa tulee sitä mukaan kun niitä saadaan testattua. Sulapac kestää vettä, rasvaa eivätkä ne läpäise happea. Silti jokainen tuote täytyy ensin asianmukaisesti testata, ettei pakkaus ala hajoamaan ennenaikaisesti.

Kylpyhuoneen kaapissa pakkaus siis säilyy niin kauan kun on tarvis, mutta tyhjän purkin voi heittää biojätteeseen ja se maatuu teollisessakompostissa noin kahdessakymmennessä yhdessä päivässä! Pakkaus on siis ihan täysin luonnontuote ja se maatuu ihan sataprosenttisesti. Kotikompostissa, Suomen kylmissä oloissa, maatuminen on hitaampaa, mutta tapahtuu kyllä myös lopulta. Päätyipä pakkaus minne tahansa, hajoaa se lopulta ja on paljon parempi kun muovi.

Paljon erilaisia pakkauksia on myös tuotannon ja testauksen alla. Niitä suunittelemassa ovat olleet muunmuassa tunnetut muotoilijat Harri Koski sekä Eero Aarnio. Värinsä purkit ovat saneet Suomen luonnosta ja ensimmäisiä versioita värjäiltiin muunmuassa mustikalla. Kosmetiikan lisäksi pakkauksia voitaisiin käyttää vaikkapa korurasioina tai elintarvikkeiden säilytyksessä – miksei vaikka leluinakin!

Sulapac on jo saanut jalan oven väliin kansainvälisillä markkinoillakin globaalien brändien kautta. Strategiana on tehdä Sulapac-innovaatiosta maailman pakkausmarkkinoita dominoiva materiaali ja samalla luoda täysin uusi vaatimustaso ympäristöystävällisten tuotteiden valmistukselle. Toiveena on, että se pakottaa myös öljy- ja muoviteollisuuden löytämään entistä ekologisempia pakkausmateriaalivaihtoehtoja.

Toivon samaa! Sitä odotellessa me voimme edelleen kiinnittää huomiota omaan kulutukseemme. Tehdä ekologisia valintoja, ostaa vain tarpeellista – ja muita pieniä tekoja, jotka eivät edes hankaloita arkeamme mutta mistä on toivottavasti pitkässä juoksussa apua maailman muoviongelmaan.

(Tämä ei ole mainos, mutta kuvituksessa käytetyt tuotteet saatu)


HIUKSET NYT

10/03/2018

Olenkin kertonut aiemmin tästä oman värini kasvatusprojektista joka alkoi viime syksynä. Hiukseni olivat kokeneet kovia hyvin hyvin monen vaalenuskerran jälkeen, jolloin minulle ei oikeastaan jäänyt muuta mahdollisuutta. Osa hiuksistani nimittäin katkesi lopulta ja ajattelin, että kasvatan kaiken käsitellyn hiuksen pois ennen kun seuraavan kerran teen niille mitään käsittelyjä.

Viimeiset vaaleat raidat minulle laitettiin siis elokuussa ja sen jälkeen vain värjättyä hiusta ollaan muutaman kerran taitettu hellävaraisella ja hoitavalla värillä viileämmän sävyiseksi. Tässä välissä niitä ollaan muistaakseni myös kerran tai pari ihan muutamalla sentillä tasoitettu.

Yllätyin kun oma värini ei ollutkaan sellainen mitäänsanomaton maantienharmaa, vaan oikeastaan aika ruskea. Etenkin niskassa, missä hius ei ole päässyt auringonvalossakaan vaalentumaan on väri mielestäni tosi nätti – enpä olisi uskonut!

Sen lisäksi etten ole värjäillyt hiuksia, olen yrittänyt rasittaa niitä mahdollisimman vähän myös karsimalla kaikki ylimääräiset lämpökäsittelyt, eli föönaamisen sekä suoristamisen. Ennen suoristin hiukseni lähes poikkeukseta joka päivä. Nyt olen kuukausikaupalla pitänyt kurittomia kutrejani vain kiinni.

Koska etenkin edessä ja hiusten pääliosassa on paljon katkenneita hiuksia, tulee minulle sellaiset hyvin vahvat kasarivibat hiuksistani. Hiukset auki näytän mielestäni Keke Rosbergilta tai joltain hevibändin jäseneltä. En edes tajunnut kuinka paljon hukseni ovat kasvaneet, sillä ne ovat kokoajan nutturalla niskassa.

Eilen suihkun jälkeen minulle tuli vähän kiire ja jouduin föönaamaan hiukset. Kuten kuvista huomaa, minulla on aika taipuisat hiukset, jotka siis normaalisti olisin vielä suoristanut. Nyt en kuitenkaan tehnyt sitä, enkä myöskään laittanut niitä kiinni. Ekaa kertaa en muista edes milloin. Ja yllätyin, kuinka pitkäksi hiukseni olivatkaan kasvaneet.

Ei ehkä kuulosta isolta tai ihmeelliseltä jutulta, mutta se oli, nimittäin että jätin hiukset auki ja olin niin ihmisten ilmoilla koko päivän! Ja uudestaan tänään. Olen niin pitkään pitänyt niitä kiinni ja sitä ennen ollut lyhyellä polkalla, ettei tämä hiustyyli tunnu yhtään omalta. Kivaa vaihtelua kuitenkin.

Olen muuten aina pitänyt omaa hiuslaatuani karheana, mutta se onkin tainnut johtua vain siitä, että värjäykset ovat tehneet siitä sellaisen. Oman värinen hius alkaa olla jo sen verran pitkää että siitä selkeästi huomaa sen olevan paljon sileämpää ja sellaista enemmän perinteisempää hentoa suomalaista hiusta. Uutta hiusta puskee myös ihan hullun lailla, joten tuota lyhyttä vauvahaituvaa on joka puolella päätä.

Kasvatusprojetki siis etenee pikkuhiljaa suunnitelmien mukaan. Vielä en tiedä annanko hiusten kasvaa vielä lisää pituutta vai kävisinkö poikkaisemassa taas polkaksi.  Ehkä leikkaan, mutta ennen sitä yritän pitää hiuksia myös jatkossakin enemmän auki ja luonnollisessa kiharassa tilassaan.