FUTISMUTSI

18/03/2017

En ole varma, että olenko maininnutkaan että nyt ne alkoivat. Säännölliset harrastukset nimittäin! Kokeiltiin tätä jo joskus aiemmin, mutta silloin se oli liian hankalaa. Pidän sellaisesta tietynlaisesta vapaudesta, enkä oikein osaa olla jos joka viikko pitää tehdä se samat jutut. Arjen perusrutiinit on toki asia erikseen, mutta ehkäpä juuri niiden vastapainona haluan pitää mahdollisimman paljon tilaa spontaaneille jutuille. Kirjoittelinkin aiheesta, kuinka paljon harrastuksia lapsella pitää olla, loppuvuodesta.

Se olikin lopun alkua ja heti vuodenvaihteen jälkeen ilmoitin lapset haluamiinsa harrastuksiin. Kaapo siis aloitti futiksen ja Elvis kuvataidekerhon. Kuvis on kerran viikossa, jalkkis kaksi kertaa plus mahdolliset pelit. Kaikki tietysti eri päivinä, joten  se siitä vapaudesta, heh heh.

Ajatuksena olisi ihana, että lapsilla olisi lisäksi vielä jotkin musiikkiharrastukset, mutta siihen hommaan en kyllä lähde. Ehkä sitten joskus kun he voivat kulkea harrastuksiinsa itse. Sillä logistiikkaan tuo vähän vielä lisähaastetta se, että meillä ei ole autoa, laatipyörää ei enää ole ja että harrastuksiin pitää olla järkevä matka molemmista kodeista.

Olen siis ollut nyt muutaman kuukauden futismutsina. Onhan se tavallaan ollut ihan hauskaa. Seisoa sunnuntai-aamuna kentän laidalla lattemuki kädessä. Olen oppinut kauheasti myös uutta. Muunmuuassa tänään opin että kuplahallissa ei ole lämmin. Ei sitten yhtään. Varsinkin jos siellä seisoo kolmen pelin ajan.