Ihanaa isänpäivää omalle isälleni sekä lasteni isille! <3 Sekä tottakai kaikille muillekkin isille, iskille, papoille, vaareille, fafoille, mufeille, isoisille, paapoille, taatoille, ukoille, ukille, äijille, bonusisille ja isänmielisille elämän tärkeille ihmisille.

Kutsutaanko teillä muuten jollain erikoisemmalla tavalla isoisiä tai isejä, joku varmasti jäi listata vielä uupumaan?

Eilisen isänpäivän myötä aloin miettimään kaikkia elämäni isiä. Niitä on nimittäin useampia.

Ensimmäisenä tietenkin oma isäni. Vanhempani erosivat kun olin pieni ja tapasimme veljieni kanssa isäämme vain joka toinen viikonloppu. Se oli siihen aikaan tapana, toisin kun nykyään yleisemmin vakiintunut viikko-viikko systeemi.

En usko, että siinä tilanteessa kenelläkään osapuolella oli kovinkaan helppoa, mutta harvasta näkemisestä huolimatta koen, että minulle kehittyi vahva side isääni. Olen aina saanut kokea olevani rakastettu ja hyväksytty. Isän kanssa on ollut helppo ja hyvä olla. Ihan omana itsenäni.

Itseasiassa koen, sen lisäksi että muistutan paljon isääni ulkonäöltä ja ilmeiltä, että olemme myös luonteeltamme hyvin samanlaisia. Sellaisia rauhallisia ja pohtivia. Ja tietysti loistavalla huumorintajulla varustettuja.

Kun isäni muutti joitakin vuosia sitten ulkomaille, huomasin ikävöiväni häntä välillä kun pieni lapsi. Kerrankin itkin melkein koko viisituntisen lennon takaisin kotiin.

Isästäni huokuu myös rakkaus lapsenlapsia kohtaan. En varmaan ikinä unohda sitä aidon ilahtunutta ja onnellista hymyä, aina kun olemme kertoneet hänelle perheenlisäyksestä. Muutenkin tuntuu, että kaikki lapset hakutuvat aina hänen luokseen. Kai hän sitten on aika lapsirakas, ehkä vähän pakonkin sanelemana, onhan hänellä minun lisäkseni vielä viisi poikaa ja kaksi bonustytärtä.

Sitten on omien poikieni isä. Isä joka laittaa lapset aina kaiken edelle. Joka ikävöi lapsiaan silloin kun ei voi olla heidän kanssaan ja joka käyttäisi mielellään vaikka kaiken vapaa-aikansa ollakseen. Ikinä minusta ei ole tuntunut ettenkö voisi luottaa siihen, että hän hoitaisi hommat ja etteikö lapsilla olisi hyvä hänen kanssaan. Hän on isä joka muuttaa perässämme toiseen kaupunginosaan, jotta lapsilla olisi helpompi kulkea kouluun.

Hän myös kärsivällisesti muistuttaa minua kaikista lasten kouluun ja harrastuksiin liittyvistä asioista. Tietää jo etukäteen, että vaatii noin viisi kertaa sanomista, ennen kun muistan varata sen ajan siihen lapsen vasu-keskusteluun.

Elämäni rakkaus, tyttäreni isä, mieheni, vietti eilen isänpäivää neljännentoista kerran. En edelleenkään voi aina edes uskoa, että elämässäni on nykyään näin mahtava tyyppi. Lempityyppini! Hän joka otti minut ja poikani sydämeensä, siihen harva pystyisi. Joka halusi perustaa kanssani perheen.

Isä jolla on ihailtavan hyvä suhde poikaansa. Joka osoittaa välittämistä sanoin ja teoin. Olemme kasvattajina välillä hyvinkin erilaisia ja minusta se on hienoa. Olen hänen ansiostaan nähnyt asioista myös ihan uusia puolia, ymmärtänyt että yhtälailla toisenlainen tapa kun omani on ihan yhtä hyvä.

Perheen lisäksi hän pitää huolta myös kodista. Siivoaa, tekee ruokaa ja hoitaa pyykit. Hänelle perhe on tärkeä ja se onkin yksi niistä piirteistä jotka tekivät minuun heti aluksi suuren vaikutuksen.

Isän ja tyttären suhde on ihan erityinen. Tiedän se itse kokemuksesta. Kun näen miten rakas ja arvokas tytär on isälleen ja miten jo noin pieni vauva katsoo isäänsä vähintäänkin yhtä ihaillen, sisälläni tuntuu voimakasta lämpöä. Onnea. En malta odottaa mitä tulevat vuodet tuovat meille ja heille.

Molemmat isoisäni ovat menehtyneet nuorena. En ole ikinä tutustunut heihin. Mutta vauvana äitini isoisältä saamani pehmolelukissa, Miu-Mau minulla on edelleen tallessa. Jostain syystä se ja valokuva, jossa olen muutaman kuukauden ikäisenä, raidallinen villapaita päällä hänen sylissään ovat minulle tärkeitä aarteita.

Meillä kaikilla on ihan omanlaiset suhteemme isiimme elämissämme. Kuten mitkään suhteet, nekään eivät aina ole ihan helppoja. Itse olen ihan äärimmäisen kiitollinen näistä mitä
minulla on.

Kaupallinen yhteistyö Lejos Van Houten

Kuka muistaa lapsuudesta mokkapalat? Me tehtiin niitä usein kavereiden kanssa, eikä koulun disko ollut todellakaan mitään ellei buffassa ollut myynnissä jonkun vanhemman leipomia mokkapaloja. Ihaninta mokkapaloissa oli mielestäni se kuorrute, jonka päälle kuului ehdottomasti nompparellit.

Mokkapalojen kanssa vähintään yhtä legendaarinen on myös Lejos Van Houtenin valko-ruskea kaakaopurkki. Tai itse kylläkin vuosikausia luulin sen nimen olevan ihan vain Cacao – kuten pakkausessa isolla lukee. Tämä kaakaojauhe kuului ainakin meillä lapuudessani kuivakaapin vakiovarusteisiin ja sitä onkin valmistettu Hollannissa jo vuodesta 1828.

Näiden kahden klassikon – Van Houten Lejosin kaakaojauheen sekä mokkapalojen innoittamana kehittelimme koko perheen voimin resepin tulevaa isänpäivää silmälläpitäen. Nämä herkut sopivat nimittäin niin juhlaamuna tarjoittimella kannettuna sänkyyn, kun lahjarasiaankin pakattuna. Ja isät, vaarit ja papat pääsevät samalla nostalgiselle makumatkalle. Koska me olemme reissussa isänpäivänä, annoimme ison rasiallisia herkkupalleroita lahjaksi jo nyt.

KAAKAO-MOKKA-KOOKOSPALLOT

Pallerot:
200g voita
6 dl kaurahiutaleita
2-3 dl kookoshiutaleita
2 dl vaaleaa siirappia
6 rkl Lejos Van Houten kaakaojauhetta
6 rkl vahvaa kahvia
2 dl sokeria

Koristeluun:
Strösseliä
Kookoshiutaleita
Kaakaojauhetta
Kuorrutetta

Kuorrute:
3 dl tomusokeria
50 g sulatettua voita
3 rkl Lejos Van Houten kaakaojauhetta
3 rkl vahvaa kahvia

Pilko ensin voi pieniksi nokareiksi isoon kulhoon. Lisää kaikki kuivat ainekset sekä siirappi ja kahvi, sekoita taikina käsin puristellen. Laita seos jähmettymään jääkaappiin noin puoleksi tunniksi.

Tee kuorrute sulattamalla voi ja sekoittamalla kaikki ainekset yhteen. Levitä käytettävät koristeet isoille lautasille.

Ota palleroseos jääkaapista ja pyörittele käsissä sopivan kokoisiksi palloiksi, pyöritä pallerot haluamassasi koristeessa tai dippaa kuoruutteeseen ja ripottele koristeita sen päälle.

En itse ihan hirveästi leivo, etenkään mitään mitään uuniin menevää tai missä pitää olla tosi tarkkana vaikkapa pittojen kanssa. Siksi kaikki luomukseni eivät aina ihan täydellisesti onnistukaan. Mutta näitä palleroita on tosi kiva ja helppo tehdä! Van Houten rohkaisee jakamaan myös niitä ei-niin-täydellisiä mokkapalaluomuksia ja osallistumaan kilpailuun, joissa palkintoina on Van Houten tuotepaketteja ja mokkapalakirjoja sekä KitchenAidin tyylikäs sähkövatkain.

Osallistu arvontaan kommentoimalla oma leivontamokasi! Kommentoijien kesken arvotaan Van Houten tuotepaketti sekä risca Leclercin signeeratun Mokkapalat-kirja. Samalla osallistut myös KitchenAid sähkövatkaimen arvontaan! Arvonta päättyy 12.11. ja sähkövatkain arvotaan 10.12.

Tammikuussa leikittiin lumessa, käytiin ekaa kertaa kylässä Hunajassa ja eleltiin ihan tavallista arkea. Oli hirveästi pakkasta.

Helmikuussa tunta tuli vain lisää, myös aurinko paistoi paljon. Opeteltiin siesomalaudan käyttöä, tavattiin kavereita ja käyntiin alennusmyynneillä.

Maaliskuussa virvottiin ja varvottiin, käytiin Tukholmassa ja etsittiin uutta kotia.

Huhtikuussa avattiin välikausi -sekä pyöräilykausi. Löydettiin koti, muutettiin ja lähdettiin Espanjaan taskussa pelkät menoliput.

Toukokuussa lomailimme edelleen Espanjassa, jossa lopulta olimme kuukauden. Kotiin palattuamme aloittelimme elämää uudessa kodissa ja odotimme kovasti kesähelteitä.

Kesäkuussa tehtiin kaikkia mahdollisia kesäjuttuja. Uitiin, puistoruokailtiin, mökkeiltiin, tavattiin kavereita, valvoittiin koko yö ja kaikkea muuta hauskaa.

Heinäkuussa keisämeininki jatkui. Syötiin ihan hirveästi jäätelöä, skeitattiin, puistoiltiin ja käytiin Turussa.

Elokuu meni nopeasti. Päivät täyttyivät edelleen kesätekemisistä kaupungissa. Olin Essin kanssa Iltasanomien kannessa ja lähdin yksin viikoksi aurinko(hermo)lomalle Espanjaan.

Syyskuussa jatkui kerho, Kaapo täytti 4-vuotta ja vietimme Bella-porukkamme kanssa yhden vuoden ikimuistoisimmista päivistä.

Lokakuussa tapahtui paljon. Se oli yksi kiireisimmistä ja pisimmiltä tuntunut kuukausi aikoihin. Elvis täytti 2-vuotta, vietimme synttäreitä, maalaisin keittiön seinän, kotimme kuvattiin sisustuslehteen, pojat olivat Gugguun malleina, myin haikein mielin Bugaboo donkeyt ja olin pari päivää kauheassa kuumeessa. Syötiin paljon eineksiä.

Marraskuussassa kiireet helpottivat ja söin enemmän avocadoa kun varmaan koko elämäni aikana aiemmin.

Joulukuukin otettiin ihan iisisti. Käytiin kerhojen joulujuhlissa, puhuttiin tontuista, saatiin vähän lunta ja söin ihan hullun paljon granaattiomenoita. Vuodenvaihteeseen liityi paljon uutta ja ihmeellistä, iloa ja haikeutta.

Summasummarum, vuosi 2013 oli suuren muutoksen aikaa. Se piti sisällään lukemattomia ihania ystävien kanssa vietettyjä hetkiä, viinilasin äärellä analysoituja ihmisiä ja ihmissuhteita sekä paljon camo-kuosia.

Ja hei! Tämä oli jo kolmas blogin vuosikatsaus, mikä merkitsee sitä että blogi viettää pian 3-v synttäreitään!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Me juhlistimme tänään isänpäivää viemällä poikien isän lounaalle Finlandia-taloon. Vaikka Finlandia-talon isänpäivälounas on perinteinen ja suosittu, oli se meille ensimmäinen kerta. Ruoka oli ihan mielettömän hyvää ja kaikilla iloinen mieli, oikein onnistunut reissu siis!

Olin itseasiassa syksyllä mukana Finlandia-talon väen sekä Riikan ja Isyyspakkauksen kanssa ideoimassa lapsiystävällisempää lounasta. Vinkkimme ja ideamme olivat yksinkertaisia: henkilökunnan positiivinen asenne lapsiasiakkaita kohtaan, huomioiminen, joustaminen ja muunmuassa syöttötuolit. Ja tämänpäiväinen oli kyllä yksi parhaista ravintolakokemuksista lasten kanssa. Finlandia talon ravintola on suuri ja tilava, kokolattiamatto vaimentaa kivasti hälinää ja tepsuttavia pikkujalkoja. Lapsille löytyi oma buffetpöytä, alle kouluikäiset lapset söivät myös ilmaiseksi. Paikalla oli bändi joka soitti kepeää musiikkia sopivalla volyymilla. Lapsille oltiin myös varattu leikkinurkkaus jossa oli leluja sekä askartelutarvikkeita. Ketään ei tuntunut häiritsevän ees taas kulkevat lapset ja vaikka paikalla oli paljon pieniä lapsia, tuntuivat kaikki olevan iloisella ja rauhallisella tuulella. Jopa meidän pojat!

Olipa ihana viipyä muutama tunti ravintolassa, syödä hyvin (vähän liiankin) ja juhlistaa isejä. Paljon terkkuja omalleni etelän lämpöön! Mites te muut vietitte tänään päivää?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista ja Pinterestistä.