SUOMALAISEN KODIN KLASSIKOT?

8/04/2015

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ihan hiljattain silmiini osui joku keskustelu, muistaakseni facebookissa. Siinä toisilleen tuntemattomat ihmiset juttelivat jonkin sisustukseen liittyvän artikkelin alla siitä, miten JOKAISELLA suomalaisella on ihan samanlainen sisutus. On ne samat Marimekon lakanat, Iittalan lasit, Hackmanin aterimet, Fiskarsin sakset, Artekin tuolit, Lundian-hyllyt, Aallon maljakot, se blogimatto ja muuta Ikean tusinatuotantoa. Kaikki olivat keskenään samaa mieltä ja minä vain mietin että mitä ihmettä!? Monelta ystävältäni löytyy kotoaan varmaan nämä kaikki, mutta yksikään niistä ei todellakaan ole samanlainen.

Moni ystäväni, kuten moni muukin Suomalainen, pitää skandinaavisesta tyylistä, suosii suomalaista ja tykkää että omasta kodista löytyy niitä lapsuudesta tuttuja klassikoita. Mutta eihän se vielä tee mistäkään samanlaista. Kyllä jokaisessa kodissa missä olen käynyt näkee sen, että se on asujansa näköinen. Ei vielä pari hassua samaa mööpeliä tee jokaisesta samalla tyylillä sisustetusta asunnosta persoonattomia toisensa kopioita. Kyllä kaikista loistaa se asujansa persoona tavalla tai toisella läpi. Vai olenko elänyt tähän saakka jossain sisustus-kuplassa?

Eilen Hesari julkaisi hauskan jutun Suomalaisten lempihuonekaluista. Erityisesti huvitti se, että jutussa kerrottiin Stockholm-villamaton ja valkoisen Malm-lipaston olevan suomalaisen kodin klassikoita. Meillä nämä molemmat kun ovat vieretysten makkarissa. Mustavalkoinen villamatto kun sattuu olemaan ulkonäöltään mieleinen ja kaiken lisäksi loistava hinta-laatusihteeltaan. Malm-lipastot taas ovat vaan niin loistavia lelujen säilytykseen.

Meidän oma koti alkaa hahmottumaan pikkuhiljaa. Erittäin hiljaa. Muutamia olellisia huonekaluja puuttuu tai odottaa kunnostustaan. Kaverini kysyi viikonloppuna että ”aijotko sä laittaa jotain hyllyjä tai jotain seinille?”. Joo, kyllä mä aijon. Joskus sitten. Mutta jos huomenna saan vihdoin aikaiseksi, alkaa lattianmaalauksen viimeinen etappi. Nimittäin keittiön lattian maalaus. Sitten se olisi siinä. Remppatauko tässä välissä venyi vähän liian pitkäksi. Moni teistä kyselikin tuosta laminaatin maalaamisesta, joten siitäkin vähän laajempaa juttua pian!

Mitäs te olette mieltä, ovatko kaikki suomalaiset kodit oikeasti ihan samanlaisia? Entäs mitä klassikko -tai massatuotteita teidän kotoanne löytyy?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

ETENEE(KÖ)

23/03/2015

imageimageimageimageimageimage

No etenee, pikkuhiljaa. Tässäpä muutama kännykkäräpsy uusista nurkista. Eilen rupesin sitten järkkäilemään makkariin huonekaluja. Enää siis vain keittiön laitta maalaamatta! Sitten voinkin aloittaa ikkunanpielen maalaamisen, keittiön tasojen ja kaappien uusimisen sekä kylppärin fiksaamisen. Lamputkin on vielä laittamatta. Etenee hitaasti, mutta melko varmasti.

Sitten vielä pakko vähän purnata. Onko Ikealla myyntistategiana se, että aina hyllystä puuttuu jokin tuote mitä sinne menee ostamaan? Jotta on pakko palata aina uudestaan ja uudestaan. Ja tietysti tehdä kymmenen heräteostosta siinä samalla. Rasittavaa! Onneksi Pasilan Ikean rakentaminen on huhujen mukaan jo alkanut, koska eihän sitä puljua ilmankaan voi elää…

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

AIKUISEKSI YHDESSÄ YÖSSÄ

18/03/2015

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Niin siinä sitten kävi, että 28,5 vuoden ikäisenä ostin elämäni ensimmäisen talouspaperirullatelineen. Itse talouspaperiakin on tullut ostettua varmaan yhden käden sormilla laskettava määrä. Kyllä tämä mielestäni on yksi vahva merkki aikuiseksi kasvamisesta. Mitähän seuraavaksi?

No, en tiedä olisiko ostanut koko vempelettä ollenkaan ellen olisi törmännyt tähän Shane Schneckin HAY:lle suunnittelemaan saarnipuiseen neonkeltaiseen ihanuuteen. Hillitympiä värivaihtoehtoja olisi ollut muitakin, mutta tämä kirkui nimeäni. Puu kuitenkin kuultaa kauniisti maalin läpi. Tuo hauska käännettävä pää pitää paperirullan hyvin paikoillaan.

Teinkö mä juuri postauksen talouspaperirullatelineestä?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.