TÄYDELLISTÄ HÄÄPUKUA SUUNNITTELEMASSA

15/08/2017

Yhteistyössä Batel Butiquen kanssa

Heti kun rupesimme miettimään häitä tuli aika pian mieleen ajatus häämekosta. Maistraattiin halusimme mennä melko arkisissa ja yksinkertaisissa vaatteissa, mutta kun meillä on edessä vielä kirkkosiunaus päätimme että se tehdään vähän näyttävämmin.

Aluksi minulla oli ajatus midi-mittaisesta, firtarityylisestä kellohameesta, mutta selatessani pukuja netistä huomasin itseäni miellyttävän sitten kuitenkin melkoisen yksinkertaiset, boheemit, pitsiset ja satiiniset pitkät mekot. Huomasin myös melko pian että morsiusliikkeiden valmiit mekot eivät olleet yhtään omaa tyyliäni, joten aloin etsimään vanhoja vintage-mekkoja sekä selaamaan eri ompelijoiden sivuja.

Minua houkutti ajatus siitä, että mekkoni olisi joko jostain kaukaa 50-luvulta tai että se tehtäisiin vain ja ainoastaan minulle ja omien toivoideni mukaan, niin ettei kenelläkään muulla olisi samanlaista. Eräältä jenkkisivulta löysin ompelijan jonka yksinkertainen, mutta yksityiskohtainen tyyli vetosi minuun ja kuinka ollakkaan, hän asuikin Suomessa! Batel Boutiquen Batel Lindström tekee niin omaa boheemia mallistoaan sekä mittatilausmekkoja ympäri maailman. Sain itsekin huomata että taitava ompelija pystyy valmistamaan häämekon pelkkien mittojen ja kuvien avulla, ja hänellä onkin tyytyväisiä asiakkaita aina Australiassa saakka.

Olin pukuja etsiessäni tallentanut aina minua miellyttävät kuvat omaan Pinteres-kansiooni, josta minun oli sitten helppo jakaa Batelille inspiraatiokuvia haluamastani tyylistä. Batelin työhuone sijaitsee Vantaalla, mutta kiireisen aikataulun, omien menojeni sekä hänen kesälomansa takia emme ehtineet tavata kun vasta ensimmäisessä sovituksessa. Tämä olisi ihan normaali käytäntö jos asuisin ulkomailla, mutta muutoin toki olisimme voineet katsoa kankaat ja ottaa mitat kasvotusten. Laitoimme kuitenkin sähköpostia ja soittelimme, joten mekko saatiin valmistukseen myös ilman ensimmäistä tapaamista.

Batel Boutiquessa voidaan siis suunnitella häämekko alusta loppuun asti toivomusten mukaan tai vaihtoehtoisesti muokata jo olemassa olevia mekkoja. Batelilla on kokemusta on jo yli 500 häämekon suunnittelusta ja toimituksesta. Mittatilausmekon hintaan kuuluu luonnos ja suunnittelu, materiaalin valinta, neuvonta (tätä tarvitsin yllättävän paljon) sekä sovitus ja mahdolliset muutokset ja korjaukset myös jälkikäteen. Häämekkojen lisäksi tilata voi toki mekkoja, yläosia ja hameita myös muihinkin tilaisuuksiin tai vaikkapa kaasoille.

Omassa mekossani tulee olemaan erillinen body-mallinen yläosa ja hame. Kävin sovittamassa mekkoa ensimmäistä kertaa viime viikolla jolloin myös viimeiset stressit sen sopivuudesta kaikkosivat. Puku oli todella kaunis ja todella ammattimaisesti ommeltu. Yläosaan tulee paljon pitsiä, jonka tekemisessä ja käsin ompelussa on mennyt varmasti tuntikausia. Olen todella onnellinen että saan juuri sellaisen mekon kun tahdoin, juuri omien mittojeni mukaan. Päätimme lisätä vielä hihoihin vähän pitsiä sekä pienentää hametta sentillä, joten valmiin mekon saan hakea muutaman päivän päästä.

En vielä halua paljastaa miltä mekkoni näyttää ja lisäkseni se onkin nähnyt vasta vain sovituksessa mukana ollut kaasoni. Ylläolevista inspiraatiokuvista kuitenkin saa ehkä jotain käsitystä pukuni tyylistä. Lisää Batelin mekkoja löytyy hänen nettisivuiltaan, facebookista, instasta sekä livenä lokakuussa järjestettäviltä Love Me Do-häämessuilta.

Suosittelen ehdottomasti hääpuvun teettämistä ompelijalla, taitava tekijä osaa myös auttaa mekon suunnittelussa jos ihan tarkkaa visiota ei itsellään ole. Moni saattaa mieltää puvun teettämisen kalliiksi, mutta itseasiassa hinnat liikkuvat aika samoissa, ellei jopa matalemmissa hinnoissa valmiiden massapukujen kanssa jonka lisäksi teetetyn puvun voi jopa saada nopeammin kun morsiusliikkeen kautta tilatun.

En malta odottaa häitä ja nyt kun stressi kaikista järjestelyistä alkaa helpottaa sen tilalle on tullut kutkuttava jännitys. Vaikka olemmekin jo naimisssa tuntuu alttarille kävely ja kaikkien sukulaisten edessä rakkauden vannominen silti tosi jännältä, huh alkoi heti mahanpohjasta ottamaan vain pelkkä ajatus :-D


MITÄS ME KOULULAISET

10/04/2017

Viime syksynä meidän perheessä alkoi täysin uudenlainen arki, kun sekä Kaapo että minä aloitimme molemmat ekan luokan. Kaapo peruskoulussa ja minä ammattikorkeassa. On aika uskomatonta, että katse alkaa olemaan tulevassa kesässä ja sen myötä ensimmäinen vuosi takana päin. Ensimmäinen vuosi on mennyt opetellessa aamuherätyksiä, aikatauluja laatiessa ja suoraan sanottuna välillä mekoisessa stressissä ja sumussa.

Itse lykkäsin jatko-opintoja muutamalla vuoden, sillä blogin kanssa meni niin kivasti. Olisin varmaan lykännyt vielä pidempään, mutta haluan myös valmistua kolmikymppisenä. Toisaalta, vaikka työn ja opiskelun yhdistäminen on ollut rankkaa, niin molemmat ovat kuitenkin asioita mitä haluan tehdä ja mistä pidän. Se on auttanut jaksamaan. Motivaationi on korkealla, ehkä juuri sen lykkäämisen ansiosta.

Esikoisen koulun aloittaminen jännitti huomattavasti enemmän, kun oma opiskelu. Miten se pärjää, mitäs jos sitä kiusataan, mitäs jos se hävittää kaikki tavaransa, tai satuttaa itsensä välitunnilla..? Alku olikin vähän hankalaa, uuteen kaveriporukkaan ei päässytkään heti mukaan ja muutenkin isoon ryhmään kesti hetki tottua. Nykyään kaikki menee jo tosi kivasti, eikä samanlaista pelkoa tai murehtimista ole.

Oma opsikeluni alkoi syksyllä ihan rytinällä, mistään pehmeästä aloituksesta ei ollut tietoakaan. Pääsimme heti kunnolla hommiin ja meillä oli vain deadlinejä deadlinejen perään. Uusi koulu, uudet ihmiset, uudet tavat, kaikki oli uutta ja sen lisäksi piti tehdä hirveä kasa tehtäviä, yrittää saada lapsi ajallaan kouluun, toinen päiväkotiin ja itse jotenkin järkevän näköisenä myös ajallaan tunneille, auttaa läksyissä, nähdä joskus kavereita, harrastaa ja yrittää sitten päivitellä myös blogia siinä samalla. Kun marraskuun pimeys vielä lankesi ylle oli siinä ajoittain itkussa pitelemistä.

Koulu on kuitenkin kiinnostavaa, opettajat hyviä ja inspiroivia sekä saamani palaute hyvää. Se on auttanut jaksamaan. Kun on huomannut että tämä tosiaan tuntuu ainakin suurimaksi osaksi omalta jutulta, ja että siinä on ihan hyvä, niin se on motivoinut menemään eteenpäin. Kun on huomannut että niistä hulluimmistakin viikoista on lopulta selvinnyt ja opintopisteitä kerttynyt, antaa se taas lisää energiaa jatkaa.

Perheellisenä ja työn kanssa samaan aikaan opiskelu ei tosiaan ole helppoa. Mutta aiemmin olisin todennäköisesti kouluttautunut väärälle alalle. Olen jo kerran vaihtanut kokonaan alaa ja sen jälkeen käynyt jo avoimessa yliopistossa opiskelemassa jotain aivan muuta, joten parempi oli nyt odottaa sitä, että oikeasti hoksasin mitä tahtoisin tehdä. Ei tämäkään tosin ole kiveen kirjoitettua. Nyt jo tiedän että ihan perus toimittajan työ ei ehkä kuitenkaan ole se mieluisin juttu minulle, mutta kirjoittaminen, kuvaaminen ja kaikenlainen dokumentointi kiinnostaa. Medianomin tutkinto on kuitenkin hyvä pohja niille kaikille. Voi olla että maisteriopinnoissa suuntaudun sitten johonkin muuhun, mitä olin alunperin ajatellut. Se näkee joskus. Jos edes maisteriopintoihin jatkan.

Omalla opiskelulla ja kovalla työllä tahdon myös näyttää esimerkkiä lapsilleni. Toivon että pitkälle kouluttautuminen tulee olemaan heille itsestäänselvyys. Toki toivon myös että opiskeleminen pysyy tulevaisuudessakin maksuttomana, eikä opiskelijoilta leikata enää yhtään tukia ja etuja pois. Kaikilla pitäisi olla yhdenvertaiset mahdollisuudet opiskella, vanhempien varallisuuteen katsomatta.

Syksyllä me siis siirrymme tokalle ja Elvis aloittaa esikoulun. Joten hulabaloo jatkuu vaan. Blogia en halua pistää jäähylle ja aikataulun mukainen valmistuminenkin olisi ihan kiva, joten ei tässä auta kun painaa täysillä. Vaikka välillä kaikki tuntuu ihan paskalta ja tahtoisin jäädä vaan kotiin nukkumaan, niin enhän mä tätä tekisi ellen tykkäisi tästä. Paitsi tilastotieteen tunneista en tykkää, en yhtään, anteeksi nyt vaan.


BURLESQUE TSUNAMI

24/01/2017

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Oletteko nähneet vähään aikaan yhtä hienoja pipoja? Ne ovat kotimaisen Burlesque Tsunamin, eli Riina Salmen, käsialaa. Tämä pääosin high fashionia tuottava brändi valmistaa mitä hienompia vaatteita ja asusteita kierrätysnahasta, mutta jatkuvasti valikoimasta löytyy myös nämä pikkuhiljaa kulttimaineseen kiirineet pipot.

Pipoissakin toistuva maski-kuvio onkin Burlesque Tsunamin tunnus ja samaisista pelkistä maskeista on loihdittu jopa kokonaisia iltapukuja. Kaikki pipot on tehty käsin Helsingissä ja nahka niissä tosiaan on kierrätettyä.

Ei ehkä mikään ihme, että pojat rakastavat näitä ”ninja” tai ”turtles” pipoja – samoin minäkin. Niillä on kiva leikkiä vetämällä pipo naamalle hiihtomaskiksi. Mutta käännettynä ne toimivat hauskasti tavallisina pipoina, niin että maski vilkkuu päälaella. Itseasiassa nuo silmä-aukot ovat ihan loistavat. Nimittäin tästäedes toivon, että jokaisessa taloudemme pipossa olisi tuulestusaukot. Ei ole hikinen pää kun pääsee päästelemään höyryjä ihan huomaamattaan.

Vähän materiaaleista vaihdellen, pipoja saa myös eri värityksillä, mutta tuota musta-valkoista on ainakin lähes aina saatavilla. Käykää ihmeessä kurkkaamassa niitä Weecoksen nettikaupasta, jossa on tällä hetkellä saatavilla noita molempia kuvissa näkyviä värejä, eli mustaa ja vihreää pipoa. Mitä tykkäätte?

Piposta on hiljattain tehty myös hieno video ja se on ehkä teillekin tutun Alexan käsialaa:

Meidät kuvasi Itä-Pasilan betonin keskellä ihana Juho Istolainen, vähän erilaisia potretteja perhe-albumin väliin :D

pipot saatu

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.