Kaupallinen yhteistyö Ellos

Yllätin itsenikin ja tein toissa keväänä villin ratkaisun – ostin vihreän sohvan. Siis v i h r e ä n. Toki siihen saa vaihdettua myös halutessaan päälliset, mutta paljon edullisempaa ja mielestäni myös hauskempaa on stailata sohvaa aina välillä ihan vain erityylisillä ja värisillä tyynyillä ja muilla tekstiileillä. Vihreä sohva onkin tuonut kivasti väriä muuten hyvin vaaleaan huoneeseen, mutta juuri tekstiileillä siitäkin saa halutessaan hyvinkin harmonisen kokonaisuuden.

Olkkarin tunnelma muuttuu kumman paljon kun muutamaan tyynyyn vaihtaa päälliset, heittää sohvalle uuden viltin tai muuttaa sohvapöydän paikkaa. Ihan uutta ilmettä saa myös vaikkapa sänkykatoksella, joka sopii mielestäni myös tosi ihanasti sohvan päälle. Sen alle on ihana rauhoittua lukemaan ja nyt joulun aikaan ripustaa vielä jouluvalot sisälle lisää tunnelmaa luomaan.

Rakkauteni pellavaisiin tekstiileihin jatkuu edelleen. Muutaman vuoden olen nukkunut vain ja ainostaan pellavalakanoissa, mutta huomannut villityksen levinneen myös kodin muihin tekstiileihin. Ellokselta löytyykin paljon todella ihania täyspellavaisia tuotteissa, monessa eri hintaluokassa.

Tykästyin todella paljon noihin Candice-tyynynpäälisiin, joita saa monessa eri värissä. Meiltä löytyy niin khakinvihreä että kitinharmaa päällinen. Kauniina yksityiskohtana näissä tyynyissä on alla olevat solmittavat nauhat. Pellavaa ei mielestäni tarvitse silittää, vaan se näyttää ihanan rennolta ja eläväiseltä vähän ryppyisenä.

Minimalistisen ja skandinaavisen tyylin rinnalle olen huomannut pikkuhiljaa haalineeni myös vähän boheemimpaa tyyliä. Tässä raikkaan vaaleassa hapsullisessa ja BCI-puuvillasta valmistetusta Noma-tyynyssä yhdistyy mielestäni kauniisti molemmat tyylit. Tämä tyyny onkin nykyään yksi suosikkitavaroistani kotona.

Sohvalla kuuluu etenkin näin talvella olla tottakai myös viltti. Kesällä tämän voi heittää vaikka myös sängylle päiväpeitoksi tai muuten vaan antamaan uutta ilmettä sohvalle, tai suojaamaan lapsi -tai eläinperheessä sitä. Meidän viltti on pellavainen Hannelin-torkkupeitto. Peittoa saa myös todella monessa eri värissä. Siinä on kauniin eläväinen pinta sekä lyhyet hapsut päissä. Samaa sarjaa sohvalta löytyy myös samassa beigessä sävyssä oleva Hannelin-pellavatyyny, johon on tehty sama rypytyskäsittely kun peittoonkin. 

Tiedän ettei nyt joulukuussa vielä saa puhua lähestyvässä keväässä, mutta on se myönnttävä että tulevien muuttosuunnitelmien ja pikkuhiljaa lisääntyvän valon ansiosta sisustustaminwn kiinnostaa taas enemmän. Uuden vuoden vaihteen jälkeen on ihana alkaa keventää kotia tuoda sinne lisää raikkautta pienillä muutoksilla.

Elloksen runsaasta valikomasta löytyykin lukemattomien erilaisten sohvatyynyjen ja tyynynpäälisten, vilttien, sohvapöytien, mattojen, julisteiden ja muiden olohuoneen koristeiden lisäksi paljon todella kivoja sohvia. Muutenkin Elloksen nettikauppa on tosi helppokäyttöinen ja selkeä. Vaikka eri tuotteita on runsaat määrät, löytyy rajaamalla kategoriat juuri ne tuotteet mitä oli etsimässä. Myös saman tyylisten tuotteiden ehdottaminen on mielestäni mahtava keksintö, olen löytänyt sitä kautta erimerkiksi juurikin tuon lempparini Noma-tyynyn, jollaista en olisi osannut muuten etsiä.

Minkäslaisia sisustushaaveita tai suunnitelmia teillä on alkuvuodeksi? Kaipaako sohva muutosta? Entäs mitä tykkäätte, toimiiko mielestäni tuo sänkykatos myös sohvan päällä?

En edes tiedä kuinka monta kertaa olen elämäni aikana muuttanut. En pidä muuttamisesta yhtään, mutta yleensä vuoden-parin asumisen jälkeen alan haikailla jotain uutta. Ties kuinka monta kertaa olen tässäkin asuessa katsellut uusia asuntoja. Mutta nyt jokin on toisin. Nimittäin aina näiden katseluiden jälkeen päädyn siihen, että en halua muuttaa tästä mihinkään.

Tänäänkin tulin kotiin niin, että keittiöön unohtunut roskis haisi heti eteiseen saakka, lattialla oli kilo hiekkaa ja kaikki muukin ihan sekaisin. Keskeneräinen olohuoneen sisustus ärsyttää. Verhottomuus ärsyttää. Hyllyn taakse piiloon laitettu ruma lamppu ärsyttää. Mutta silti joka kerta tuntuu ihanalta tulla kotiin.

Vaikka vastassa olisi minkälainen sotku tai jälleen kerran hajonneiden pattereiden takia jääkylmä asunto, ikinä ei ole tuntunut epämiellyttävältä tulla tänne. Tämä koti on rakas ja turvallinen. Vaikka kova-ääninen naapuri kailottaisi yhdeltä yöllä rapussa ja vaikka vanhassa talossa asiat ovat välillä vähän rempallaan, en voisi tällä hetkellä kuvitella (realistisesti) parempaa paikkaa asua.

Rakastan kodissamme isoja, korkeita ja valoisia huoneita. Sitä että tämä on juuri sopiva meille. Rakastan sitä, että säilytystilaa on tarpeeksi ja sitä että meillä on kaksi vaatehuonetta. Sitä että yli kahden vuoden asumisen jälkeen täällä on edelleen hyvin minimalistista. Rakastan sitä kuinka auringonlaskun aikaan ohikulkevien junien ikkunoista heijastuu senillemme tanssivia valoläikkiä. Sitä että pihalla törmää aina naapureihin. Ja etenkin sitä, että naapurit ovat tutut ja turvalliset. Rakastan aamuaurinkoa sinisessä rapussamme ja kylppärin korkealla olevaa ikkunaa. Sitä miten lattia on keittiössä ihan vinossa ja kuinka se narisee kynnyksen kohdalta.

Kun on jatkuvasti aina miettinyt, että mitäs sitten seuraavaksi? On todella helpottavaa, kun ei tarvitse miettiäkkään niin. Asua vaan tässä. Voihan se olla, että vuoden päästä asumme jo muualla tai sitten vielä kymmenenkin vuoden päästä tässä. Sitä ei voi tietää, eikä tarvitsekaan, tärkeintä on se, että joka kerta kotiin tullessaan voi huokaista helpotuksesta. Ihana hima, ihana olla täällä.

Ei todellakaan sillä, että olisi jo koti-ikävä, mutta jäin vain fiilistelemään näitä kuvia. Kuvia, jotka otin sen jälkeen kun Saara oli käynyt meillä. Ai kuka Saara? No meidän siivooja!

Olen vuosikaudet haaveillut säännöllisestä kotisiivouksesta. Olen kuitenkin ajatellut siivouspalvelun olevan sekä liian kallista että jotenkin rahvasta. Ihan kun minulla ei olisi oikeutta hankkia siivoojaa, koska hyvin voin tehdä sen itsekin. Tai no hyvin ja hyvin, tietätte mitä tarkoitan.

Syksyllä opiskeluiden alkaessa aikaa siivoamiselle jäi luonnollisesti entistä vähemmän. Perinteeksi muodostunut perjantain suursiivous jäi, kun koulua olikin silloin kahdeksan tuntia. Siivoilin siis aina kun ehdin, mutta mitään rutiinia ei hommassa ollut ja sen totisesti huomasi.

Aivan kun hiljaiseen rukoukseeni olisi vastattu, sain nimittäin yhteydenoton Freskalta että tahtoisinko testasta heidän palveluuan. Eli kotisiivousta. Eihän sellaisesta tarjouksesta voi kieltäytä, vaikka aloinkin heti murehtimaan, että minunhan pitää sitten siivota ennen kun siivoaja tulee.

Saara on nyt käynyt meillä neljän viikon välein, eli kerran kuukaudessa. Aluksi se kuulosti mielestäni kovin harvalta väliltä. Olinhan haaveillut joka viikkoisesta siivouksesta. Ensimmäinen kuukausi kuitenkin meni hujauksessa, eikä sinä aikana tarvinnut juurikaan kun imuroida pahimpia villakoiria sekä pyyhkiä välillä kylppärin ja keittiön pintoja. Näköjään kun ammattilainen tekee kunnollisen jynssäyksen kerran kuukaudessa, riittää välissä vain pieni ylläpito.

Ja mitä siihen ennen siivoojan tuloon liittyvään siivoukseen tulee… Kyllä se niin vaan on, että paras on kerätä ne miljoonat pikkulegot ja vaatekasat ja liput ja lappuset ja kaikki muut krääsät itse paikalleen. Ei mitään lempihommaani, mutta on se sen perjantaisen kotiintulon arvoista, kun joka puolella on vaan niin putipuhdasta. Edelleenkin ihmettelen, että miten ne hanat saa niin kiiltäviksi!?

Käykö teillä siivooja tai oletteko sellaisesta haaveilleet?

pssstt: Freska kertasiivouksen varaajalle -20€ koodilla: 20MAMIGO ja ensimmäisen säännöllisen siivouksen varaajalle -50% koodilla: 50MAMIGO

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Meidän kaksio meni alkukesästä hyrskyn myrskyn, kun tajusin ettemme tarvitse erillistä olkkaria ja minä lähdin yhteisestä makkarista ihan omaan huoneeseeni. Huonejako on toiminnut paremmin kun hyvin näin. Miksi en tajunnut tätä aikaisemmin!

Pitkään kaikki tavarat olivat missä sattuu ja huoneen yksi seinä odotti ihan liian pitkään uutta pintaansa. Mutta nyt vihdoin kesän lähestyessään loppuaan, olen vihdoin malttanut jäädä tänne kotiinkin puuhastelemaan. Seinä sai vihdoin viime perjantaina uutta ilmettä, kun ”tasoitin” lasikuitutapetin Presto tasoitteella ja telalla. Väriltään se on tuollainen vaalean harmaa ja pinnan jätin tahalteen rosoiseksi. Poikien huoneessa on myös yksi pitkä seinä samanlainen.

Paljon täällä on vielä kesken. Etsinnässä on kahvipöytä, isompi senkki vanhan tilalle. Lisäksi taulut odottavat seinälle pääsyä. Pikkuhiljaa on ollut mottoni koko tässä asunnossa asumisemme ajan. Ja kerrankin joku suunnitelma on pitänyt 😀 Mutta tällä hetkellä näyttää siis tältä, kyllä tämä tästä!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.