MITEN PÄÄSTÄ EROON RASKAUSKILOISTA

7/09/2018

Tässä viimeisimmässä raskaudessa minulle tuli painoa parisenkymmentä kiloa. En osaa sanoa ihan tarkkaa lukua, sillä en omista vaakaa, enkä siksi tiedä mitä tarkalleen painoin ennen raskautta. Viimeisen kerran kävin vaa’alla noin viikkoa ennen synnytystä. Silloin näyttöön paukahti kevyet 100 kiloa. Jonkinlainen saavutus kai sekin. Nyt kolmessa viikossa kiloja on lähtenyt kymmenen.

Normaali, tai ainakin neuvolan suosittelema, painonnousu raskauden aikana on lähteestä riippuen 8-12 tai 10-16 kiloa. Kuitenkaan parinkymmenen tai jopa kolmenkymmenen kilon nousu painossa ei ole tavatonta. Toisilla toki taas paino ei välttämättä nouse juuri ollenkaan tai jopa laskee, mutta se ei ole kovin yleistä.

Itselleni raskausiakana painoa kertyy helposti, edellisissä jopa kolmekymmentä kiloa. Omassa tapauksessani kiloja ei kuitenkaan ole tullut siksi että elintapani olisivat olleet huonot, tai ainakaan täysin sen takia. Kaikissa kolmessa raskaudessa olen sairastanut rajua raskauspahoinvoitoa, hyperemeesiä. Tämä on tarkoittanut sitä, että ensimmäiset raskauskuukaudet olen oksentanut päivittäin kymmeniä ja taas kymmeniä kertoja. Puolivälin jälkeen satunnaisemmin. Tämä kolmas raskauteni oli näistä kaikista helpoin, vaikka loppuun saakka kärsinkin vielä ajoittaiseta pahoinvoinnista ja oksentelin aina välillä.

Muiden hyperemeesipotilaiden kokemuksia kuullessani suurimalla osalla paino putoaa jatkuvan oksentamisen ja ruokahaluttomuuden seurauksena, mutta pienellä osalla se nousee jopa keskimääräistä enemmän. Itse järkeilen asian niin, että keho yritää kaikin voimin turvata vauvan ravinnonsaannin ja tarttuu tiukasti jokaikiseen kaloriin jonka se saa – ja kerryttää näin rasvavarastoja. Osansa saattaa olla myös monirakkulaisilla munararjoillani, joihin liittyy myös aineenvaihdunnan häiriöitä. Kuka tietää. Tai sitten kyse on ihan puhtaasti vain siitä, kuten neuvolan terkkakin sanoi, että joillekin painoa vaan kertyy vähän enemmän.

Jos painoa tulee sen parisenkymmentä kiloa, kuka tahansa voi järkeillä ettei kyse ole vain vauvasta, lapsivedestä ja istukasta. Myös rinnat kasvavat, kehon veri- ja nestemäärä lisääntyy ja imetyksen aikana tarvittava rasvavarasto alkaa kasvaa. Itselleni tuli ainakin melko paljon turvotusta, mutta myös ihan sitä rehellistä rasvaa. Varsinkin reidet paksuuntuivat ja niihin kertyi selluliittia, lisäksi painonnousu näkyi myös käsivarsissa ja kasvoissa.

No kuinka niistä raskauskiloista sitten pääsee eroon? Sillä tokihan synnytyksen jälkeen on alettava kuntokuurille ja polettua äkkiä kaikki ylimääräinen pois, eikö? NO EI!

Ainakin oma paras neuvoni on vain antaa ja ennenkaikkea olla itselleen lempeä ja armollinen. Niillä kertyneillä kiloilla on tosiaan tarkoitus, eli toimia polttoaineena imetyksen aikana. Onnistuessaan imetys kuluttaa päivässä keskimäärin 600 kaloria. Äidin vanha rasvakudos on taas vuosien mittaan kerännyt itseensä myös erilaisia ympäristömyrkkyjä, siksi uusi rasva on parempi rakennusaine maidolle joitteivat nämä myrkyt siirry vauvaan.

Laihduttaminen haittaa helposti myös maidontuloa. Huomasin sen itse kun jätin viime viikolla suklaan pois. Parin patukan ja pastalautasen tankkauksella sitä alkoi taas tulemaan kuten aiemmin. Ja jos imetys ei jostain syystä onnistu, tai äiti ei halua imettää, karisevat ne kilot oman kokemukseni mukaan silti pikkuhilja, kunhan malttaa antaa vähän aikaa.

Mielestäni kenenkään synnytäneen äidin ei tarvitsekkaan olla huippukunnossa tai vanhoissa mitoissa edes kovinkaan pian (tai koskaan) synnytyksen jälkeen. Useimpien meidän keho muuttuu raskausaikana, eikä välttämättä palaudu ikinä entiselleen. Jos tämän asian sisäistää ja hyväksyy, on oma elämäkin paljon helpompaa ja kivempaa. Lapsen saaneen naisen keho on tehnyt ihmellisen ja todella suuren työn, joten on aika ihme jos siitä ei jäisi mitään merkkejä kehoon.

Oman terveyden kannalta tietenkään merkittävä ylipaino ei ole suositeltavaa, mutta ei myöskään asiasta stressaaminen tai pikadetit. Itsestään voi pitää myös silloin kun bmi ei ole ihanteellisissa lukemissa. Itsestään pitäminen tai itsensä rakastaminen ei kuitenkaan sulje pois sitä, etteikö tulevaisuudessa haluaa voida vielä paremmin ja pitää itsestään huolta. Se on itseasiassa helpompaa silloin kun itsestään pitää. Painoa voi pudottaa myös lempeästi ja ilman itseinhoa.

Omat vinkkini lempeään raskauden jälkeiseen painonpudotukseen:

– Nuuhkuttele vauvaa, pidä lähellä ja pesi niin paljon kun mieli tekee.
– Katso itseäsi pelistä ihaillen ja itsellesi hymyillen – vau, kehosi on saanut aikaan ihmeen!
– Aloita liikunta kevyesti, esimerkiksi vaunuja ulkona työnnellen.
– Syö ja juo hyvin, älä jätä aterioita välistä. Ei ole huono idea vaikka toivoa aamiasta edes silloin tällöin sänkyyn.
– Ota ja pyydä välillä omaa aikaa, tee jotain kivaa, kuten käy kävelyllä yksin tai kaverin kanssa – tai vaikka lasillisella viiniä!
– Hauska tapa keksiä tekemistä vauvan kanssa ja tavata uusia ihmisiä on erilaiset vauvajumpat.
– Unohda ne tavoitefarkut sinne kaapin perälle.
– Harrasta liikuntaa joka saa sinut iloiseksi ja energiseksi.
– Herkuttele aina välillä – olet sen ansainnut!
– Anna itsellesi aikaa, unohda vaaka ja mittanauhat. Tärkeintä että voit ja tunnet itsesi hyväksi, pelkkä paino ei kerro hyvinvoinnistasi.

Kuvat ovat parin vuoden takaa, edelleen sama hyvä fiilis. 


KÄSIN TEHTY – REMPPAHOMMIA JA ARVONTA

27/11/2017

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ – LEMON JUICE & GLYSERINE

En ole pitänyt itseäni koskaan perinteisenä käsityöihmisenä. Osaan kyllä paikata housujen polvista reijät mutta esimerkiksi villasukkia olen kutonut elämäni aikana vain yhden parin ja jos lapset haluavat askerella niin se täytyy tehdä päiväkodissa tai koulussa. Minä en nimittäin kartonkiin tai liimapuikkoon tartu kovin mielelläni, ei sillä että sellaisia edes kotoamme löytyisi.

Mutta onhan käsitöitä monet muutkin asiat. Minä olen nimittäin kaiken tietokoneella näpyttelyn (käsityö tavallaan sekin) vastapainona aika kova remppailemaan. Kuten blogiani vähän kaummin seuraanneet tietävät, pistin esimerkiksi itse kotimme ihan uuteen uskoon kolmisen vuotta sitten, maalaamalla kaikki pinnat lattioita myöten. Minulla on jatkuvasti käynnissä myös vähän kevyempiä huonekalujen kunnostusprojekteja ja viimeisimpänä tein myös pienen kylpyhuoneremontin ihan itse.

Suojakäsineiden kanssa vaikkapa tuollaisen tuolin kunnostus on hankalaa, hiekkapaperista ja pensselistä kun saa paljon paremman otteen paljain käsin. Tällöin myös käsien hyvinvoinnista pitää pitää pitää huoli remppaprojektien välissä. Kovan kulutuksen ja maalinpesuaineilla läträämisen jälkeen kädet suorastaan vaativat hoivaa, hellyyttä ja kunnollista kosteutusta.

Lemon Juice & Glycerine on suomalaisin käsin tehty ja se on hoitanut suomalaisten käsi jo yli 60 vuotta. Sillä on siis pitkät juuret klassikkotuotteena ja moni muistaakin varmasti sitruunaisen käsivoidepurkin mummun tai äidin kylpyhuonekaapista. Minulla taas on vahvat muistikuvat voiteesta ala-asteelta, kun opettajamme käytti sitä päivittäin.

Klassikkotuotteiden ulkonäkö on nyt muuttunut ja jatkossa käsivoiteet,  jalkavoiteet sekä saippuat löytyvät tyylikkäissä mustissa pakkauksista. Minulla on ollut viime viikot käytössä tehokosteuttavan käsivoiteen lisäksi myös luomuriisiä sisältävä käsille tarkoitettu kuorintavoide. Vaikka pelkästään kylmä sää saa kädet kädet usein kuivumaan, omani eivät ole aikoihin yhtä pehmoiset! Olen vieläkin ihan hämmentynyt miten ihoa kosteuttavaa ja hoitavaa betaiinia ja glyseriiniä sekä vahvistavaa sheavoita ja E-vitamiinia sisältävä käsivoide paransi oikeassa kädessäni yli vuoden ajan olleen rohtumankin. Siis sen, johon olen käyttänyt vaikka mitä kalliita antibiottirasvoja.

En ole aiemmin käyttänyt käsikuorintaa ja tämän jälkeen en voi sitä lopettaa. Tuntuu todella hyvältä kuoria ajoittain vääsyneetkin kädet ja antaa niille samalla pieni hieronta. Tämä kurintavoide ei siis missään nimessä sisällä muovirakeita, vaan sen teho tulee hienonnetusta luomuriisistä. Kun kädet ovat kuoritut ja kuolleet ihosolut poistettu, imeytyy käsivoidekin silloin tehokkaammin.

Mikä käsityötaito on omaa sydäntäsi lähellä? Rentoudutko kiireisen arjen tai ruuhkavuosien keskellä maalaamalla, remontoimalla kotia tai kunnostamalla mökkiä tai vaikka kokkaamalla viikonloppuisin yhteisen illallisen läheisillesi? Kommentoi ja osallistu arvontaan! Osallistuneiden kesken arvotaan 2 Lemon Juice & Glyserine tuotepakettia. Arvonta päättyy 4.12.17.


PELASTUKSENI, PIHKAVOIDE

28/10/2017

Törmäsin ensimmäistä kertaa pihkavoiteeseen kesämarkkinoilla, jossa torikauppiaan puheet voiteen tehosta kuulostivat kaikkine ylistyssanoineen olevan kun suoraan ostos tv:stä. Tuote kuulosti siis liian hyvältä ollakseen totta, joten jätin sen lopulta ostamatta. Kuitenkin kun leikkaushaavasta kertovaan postaukseen teistä moni suositteli pihkavoidetta, aloin uskoa että ehkä se tosiaan voisikin toimia.

Marssin suoraan ensimmäiseen vastaan tulleeseen luontaistuoteliikkeesseen ja ostin sieltä männynpihkavoidetta. Kuusen pihkasta valmistettu tehty voide olisi kuulemma ollut vieläkin tehokkaampaa, mutta se oli valitettavasti kuulemma kaikkialta loppu.

Leikkauksetani tulee ensi viikolla kaksi kuukautta, mutta eräs pahassa risteyskohdassa ollut haava ei umpeutunut millään. Jouduin käymään kerran viikossa haavanhoitajalla ja hoitamaan siinä välissä itse haavaa kotona. Erittävävä haava oli onneksi melko pinnallinen, mutta jostain syystä se ei vaan mennyt millään umpeen. Sairaalassa tehdyn haavanhoidon ansiosta se ei onneksi kuitenkaan pahentunut. Haavasta otetut bakteerinäytteet katosivat matkalla laboratorioon ja lopulta lääkäri määräsi minulle varmuudeksi antibiottikuurin. Olin kuitenkin syönyt juuri edellisellä viikolla antibiottia toiseen vaivaan, joten en halunnut syödä heti uutta kuuria putkeen.

En tiedä oliko ajoituksella myös osuutta asiaan, mutta pihkavoiteen käytön jälkeen viikkokausia auki ollut haava umpeutui yllättäen alle viikossa. Ihan mieletöntä! Tutkimusten mukaan tuo pihka edistääkin haavojen parantumista, sillä siinä on antibakteerinen vaikutus. Tämän lisäksi on näyttöä siitä, että pihka itseasiassa edistää haavan ihon umpeutumista – minäkin sen todistin!

Kiitos siis paljon vinkistä kokeilla voidetta haavaan, jopa tällä vähemmän vaikkutavalla mäntypihkalla oli todella merkittävä vaikitus – haluan vielä joskus testata tuota kuusenpihkaa. Onko teillä muilla yhtä hyviä kokemuksia tästä voiteesta?