HIUKSET NYT

10/03/2018

Olenkin kertonut aiemmin tästä oman värini kasvatusprojektista joka alkoi viime syksynä. Hiukseni olivat kokeneet kovia hyvin hyvin monen vaalenuskerran jälkeen, jolloin minulle ei oikeastaan jäänyt muuta mahdollisuutta. Osa hiuksistani nimittäin katkesi lopulta ja ajattelin, että kasvatan kaiken käsitellyn hiuksen pois ennen kun seuraavan kerran teen niille mitään käsittelyjä.

Viimeiset vaaleat raidat minulle laitettiin siis elokuussa ja sen jälkeen vain värjättyä hiusta ollaan muutaman kerran taitettu hellävaraisella ja hoitavalla värillä viileämmän sävyiseksi. Tässä välissä niitä ollaan muistaakseni myös kerran tai pari ihan muutamalla sentillä tasoitettu.

Yllätyin kun oma värini ei ollutkaan sellainen mitäänsanomaton maantienharmaa, vaan oikeastaan aika ruskea. Etenkin niskassa, missä hius ei ole päässyt auringonvalossakaan vaalentumaan on väri mielestäni tosi nätti – enpä olisi uskonut!

Sen lisäksi etten ole värjäillyt hiuksia, olen yrittänyt rasittaa niitä mahdollisimman vähän myös karsimalla kaikki ylimääräiset lämpökäsittelyt, eli föönaamisen sekä suoristamisen. Ennen suoristin hiukseni lähes poikkeukseta joka päivä. Nyt olen kuukausikaupalla pitänyt kurittomia kutrejani vain kiinni.

Koska etenkin edessä ja hiusten pääliosassa on paljon katkenneita hiuksia, tulee minulle sellaiset hyvin vahvat kasarivibat hiuksistani. Hiukset auki näytän mielestäni Keke Rosbergilta tai joltain hevibändin jäseneltä. En edes tajunnut kuinka paljon hukseni ovat kasvaneet, sillä ne ovat kokoajan nutturalla niskassa.

Eilen suihkun jälkeen minulle tuli vähän kiire ja jouduin föönaamaan hiukset. Kuten kuvista huomaa, minulla on aika taipuisat hiukset, jotka siis normaalisti olisin vielä suoristanut. Nyt en kuitenkaan tehnyt sitä, enkä myöskään laittanut niitä kiinni. Ekaa kertaa en muista edes milloin. Ja yllätyin, kuinka pitkäksi hiukseni olivatkaan kasvaneet.

Ei ehkä kuulosta isolta tai ihmeelliseltä jutulta, mutta se oli, nimittäin että jätin hiukset auki ja olin niin ihmisten ilmoilla koko päivän! Ja uudestaan tänään. Olen niin pitkään pitänyt niitä kiinni ja sitä ennen ollut lyhyellä polkalla, ettei tämä hiustyyli tunnu yhtään omalta. Kivaa vaihtelua kuitenkin.

Olen muuten aina pitänyt omaa hiuslaatuani karheana, mutta se onkin tainnut johtua vain siitä, että värjäykset ovat tehneet siitä sellaisen. Oman värinen hius alkaa olla jo sen verran pitkää että siitä selkeästi huomaa sen olevan paljon sileämpää ja sellaista enemmän perinteisempää hentoa suomalaista hiusta. Uutta hiusta puskee myös ihan hullun lailla, joten tuota lyhyttä vauvahaituvaa on joka puolella päätä.

Kasvatusprojetki siis etenee pikkuhiljaa suunnitelmien mukaan. Vielä en tiedä annanko hiusten kasvaa vielä lisää pituutta vai kävisinkö poikkaisemassa taas polkaksi.  Ehkä leikkaan, mutta ennen sitä yritän pitää hiuksia myös jatkossakin enemmän auki ja luonnollisessa kiharassa tilassaan.


EKAT HARMAAT HIUKSET JA OMAN VÄRIN KASVATUS

25/11/2017

Minulla on ollut värjäTYT hiukset niin kauan kun muistan. Äitini on kampaaja ja monen vuoden kinumisen jälkeen sain ensimmäisen kerran värjätä hiukseni punaisella kevytvärillä kolmasluokkalaisena. Siitä saakka minulla on ollut jos jokinkin moista hiusväriä ja tyyliä. Minulle on sopinut tosi monenlaiset leikkaukset ja värit, paitsi blondina en ole ikinä nähnyt itseäni. Kunnes sitäkin testasin sitten viime keväänä.

Lähes mustien hiusten moninkertainen vaalennus kuitenkin vahingoitti huksiani niin paljon, että olen loppukesästä saakka kasvatellut omaa hiusväriäni takaisin. Olisin todella paljon viihtynyt blondina, mutta vaalennuksen myötä huomasin oman värinikin olevan ihan kiva.

Olen nimittäin vuosikaudet kuvitellut olevani ihan harmaavarpunen. Moni onkin luullut minua aina paljon tummemmaksi, mutta totuus on ollut se, että värjäsin tyvikasvua aina vaan tummemmaksi ja tummemmaksi. Toki silloin oma väri näytti hailakalta sen rinnalla. Nyt kuitenkin vaalean värin rinnalla tajusin sen olevan vähän tummempi ja ruskeampi mitä olin vuosikaudet ajatellut.

Jatkaisin mielelläni myös blondina, mutta hiukseni ovat nyt niin katkeilleet, etten viitsi rasittaa niitä enää yhtään enempää. Lisäksi olen utelias näkemään saanko vietyä tämän prosessin loppuun saakka ja jos saan, miltä hiukseni näyttävät ihan luonnollisessa tilassa.

Välillä usko on meinannut loppua ja tekisi mieli marssia kampaajalle. Toisaalta olen myös miettinyt ihan lyhyen tukan leikkaamista. Viimeksi eilen kuitenkin päätin että annan tämän nyt olla vielä ainakin pari kuukautta näin. Toisina päivinä hiukset näyttävät ihan kauheilta ja toisina päivinä taas ihan kivoilta.

Ensimmäiset harmaat hiuksetkin muuten bongasin syyskuun alussa. Yhtäkkiä jakaukseni kohdalle oli ilmestynyt kaksi täysin harmaata jouhea. En tiedä oliko kyseessä vain sattuma, mutta luin stressin, äkillisen shokin tai kovan kivun voivan vaikuttavan niin, että hiukset tai osa hiuksista muutuu ihan hetkessä harmaiksi. Minulle oltiin juuri muutamaa päivää aiemmin tehty iso leikkaus, ja mietin, että voisiko kyse olla tosiaan tästä? Voin vannoa että ne kaksi harmaata hiusta vain ilmestyivät yhdessä yössä siihen!

Hiuksiini on siis viimeksi elokuun puolessa välissä laitettu muutamia vaaleita raitoja ja tämä taitaakin olla nyt ennätysaika vuosiin, kun en ole hiuksia värjännyt. Minulla on aina ollut karheat ja pörröiset hiukset, mutta nyt värjäämätön kasvava hius tuntuu todella pehmeältä ja sileältä, mielenkiintoista siis nähdä minkälaiset hiukset minulla vaikka keväällä sitten on!

Onkos täällä muita jotka ovat kasvattaneet oman värin? Vinkkejä, ajatuksia, kokemuksia olisi tosi kiva kuulla!


ONKO BLONDEILLA AINA HAUSKEMPAA?

3/06/2017

Olen ollut nyt reilun kuukauden blondi. Uusi vaalea väri on piristänyt, mutta en usko että blondina olo on vaikuttanut ainakaan tähän kaikkeen hauskuuteen. Sattuipa vaan sopivasti yhteen elämäni onnellisimpaan hetkeen. Itseasiassa blondina olo on ollut ajoittain vähän vaikeaa, hiukset alkavat kellertämään helposti ja sitä vastaan pitää käydä taistelua lähes päivittäin.

Hiuksiini on tehty kevään aikana yhteensä viisi vaalennusta, joista viimeiset kolme hiljattain, tavoitteena saada paikoittain ihan mustasta tukasta täysin blondi. Oma hiukseni on paksu ja vahva, mutta hiuslaatu sen sijaan on tosi pörröinen. Ilman suoristusraudalla käsittelyä hiukset näyttävät helposti huonokuntoisilta. Ja sitä ne valitettavasti nykyään ihan oikeasti ovatkin.

Lukuisten vaalennusten jälkeen hiukseni ovat katkeilleen, paikoitellen aika pahastikin. Latvat ovat täynnä kaksihaaraisia, hiukset takkuuntuvat ja lyhyttä haituvaa hapsuttaa sieltä sun täältä. Puhumattakaan kaikista niistä hiuksenpätkistä, joita saan jatkuvasti varistella mustilta vaatteilta.

Jotain hyvää kuitenkin, nimittäin oma väri näyttää vaalean rinnalta pareammalta kun aikoihin. Nyt minun ei tarvitse enää värjäillä juurikasvua, vaan voin antaa oman värin kasvaa. Itseasiassa eilen tuo kuvissa näkyvä tumma raita vaalennettiin vielä pois ja keltaisuutta taitettiin lilalla, ja lopputulos on tosi kiva. Esittelen sitä paremmin vielä vähän myöhemmin!

Jos nyt edes jäljellä olevat hiukset pysyvät päässä, aion siis jatkaa eloa edelleenkin blondina. Tumma sekä punertavat sävyt sopivat mielestäni itselleni hyvin, mutta olen jopa omaksi yllätyksekseni, tykästynyt nyt tosi paljon tähän vaaleaan. Kyllä minä nyt ainakin tämän kesän vielä menen tällä. Kiva nähdä myös miltä tuo oma väri alkaa näyttää, sitten vähän vielä lisää kasvaessaan.

Pitää vielä huikata omat suosikkituotteeni vaalealle tukalle, nimittäin tuo KC Professionalin Pearl-sävytehoitoaine, Four Reasonsin Silver Mist-suihke sekä InvisiBobblen nuden väriset hiuslenksut.

Niin ja jos tukka tuntuu edelleen putoilevan, aijon leikata ihan lyhyet hiukset!!!