TULLINIEMELLÄ

28/08/2017

Terveisiä syksyisestä Hangosta! Vietettiin koko laajentunut perheemme viikonloppu siellä Anopin huomassa. Olemme tässä seurustelumme ja avioitumisemme aikana toki myös pikkuhiljaa tutustuneet toistemme sukulaisiin. Se on ollut ajoittain itselleni aika jännittävääkin, sillä aina sitä toivoo että kaikki tykkäisivät toisistaan ja tulisivat hyvin juttuun.

Etenkin puolison äidin kanssa sitä olisi mielummin lämpimät kun kylmät välit. Pojilla ja äideillä on nimittäin yleensä ihan omanlainen suhteensa ja tuoreena tyttöystävänä sitä voi tuntea tarvetta todistella olevansa hyvä ja toivoa hyväksyntää joskus vähän liiaksikin. Viimeistään nyt kuitenkin tämän viikonlopun aikana minulle vahvistui, että niin minut kun Kaapo ja Elviskin on ottettu erittäin lämpimästi ja sydämellisesti mukaan osaksi sukua, juuri sellaisina kun olemme. On tärkeää voida olla ihan oma itsensä, sillä samoin kun puolisonkin kanssa, toivottavasti myös muiden uusien sukulaisten kanssa kehittyy koko loppuelämän kestävä hyvä suhde.

Samalla kun meillä oli oikein ihana viikonloppu, oli ilmassa myös haikeutta. Surua ja murhettakin. Syksy oli vahvasti läsnä ja viimeistään nyt oli selvää että kesä on takana päin. Pihan kukkaloisto oli hiipunut ja mereltä käyvä tuuli toi mukanaan syksyistä tuoksua. Oli myös huolta läheisistä, itsellä isoja päätöksiä tehtäväksi sekä pohdintaa siitä kuinka olla toisen tukena vaikena aikana, silloinkin kun ei oikeastaan voi tehdä tai auttaa mitenkään. Vinttikammarissa, hiljaisuudessa ja raikkaassa meri-ilmassa, maistui kuitenkin hyvin uni. Kroppa sai levätä ja mielikin oli onnellinen niistä kaikista ihanista hetkistä rakkaiden ihmisten kanssa.

Onneksi lähdimme, vaikka kaupungissakin meillä olisi ollut vaikka mitä tekemistä. Teki hyvää päästä rahoittumaan luonnon helmaan ja tutustumaan vähän paremmin uuteen anoppiin. Tulliniemen henkeä salpaavan kauniilla rannalla, tuulen pyörittäessä hiuksia pystyi hetkeksi unohtamaan kaiken, olla vaan ja tuntea merituulen hymyilevillä kasvoillaan. Muistaa se, että vaikka meillä kaikilla on omat taakkamme ja huolemme, meillä on myös todella paljon hyvää, onnea ja rakkautta.


HANKO

19/06/2017

Oltiin tosiaan alkuviikosta uusioperhelarppaamassa Hangossa. Kerroinkin että kyseessä oli eka reissumme porukalla ja että kaikki meni tosi ihanasti. Ollaan edetty varmasti monen silmiin tosi nopeasti, mutta meille juuri oikealla tavalla. Kertaakaan ei ole tullut tunnetta, että nyt pitäisi vähän jarrutella tai että ei näin vain voi tehdä koska jotkut kirjoittamattomat deittailusäännöt määräävät toisin. Kuitenkin illalla perille itselleni vieraaseen paikkaan tuonne Hankoon päästyämme, autoon oksentamisen, sekoilun, iltavillien, sotkemisen, iltapalapöydässä kerrottujen vessajuttujen, riehumisen ja kikuttelun jälkeen itseäni alkoi pelottamaan, että onkohan tällainen suurperhetouhu sittenkin tuolle toiselle osapuolelle liikaa. No eihän se ollut, joten loppuloma jatkui iloisissa ja rennoissa tunnelmissa. Meidän jengi nyt vaan sattuu olemaan juuri tällainen, kovaääninen, sekoileva ja just ihana ja paras.

Hangossa käytiin katselemassa nähtävyyksiä, syötiin jäätelöä rannalla, ostettiin perunoita iltatorilta, käytiin metsässä kävelyllä ja hiidenkirnua katsomassa. Ihanaa oli myös vain hengailla talolla ja pihalla, lapset pomppivat jättimäisellä trampoliinilla ja poikkis kokkasi toinen toistaan parempia ruokia. Mielenpainuvimpia juttuja oli kuitenkin yhdessä terassilla syöminen ja ruokakaupassa käynti. On kiehtovaa, miten ihan tavalliset ja arkiset asiat tuntuvat niin kivoilta ja merkityksellisiltä yhdessä tehtynä.

Kesälomareissailu jatkuu parin viikon päästä kun lähden parin kaverin kanssa Nizzaan. Kaikki vinkit sinne ovat tervetulleita! Niin ja samoin kaikki uimapukuvinkit, mistään ei löydy sopivaaaaaaa apuaaaa!


UUSIOPERHELARPPAUSTA

15/06/2017

Terveisiä Hangosta! Tultiin tänne eilen illalla muutaman päivän kesälomareissulle lastemme kanssa. Auto oli niin täynnä ettei takakontti meinannut mennä kiinni ollenkaan, eka pysähdys tehtiin jo parin sadan metrin jälkeen ja toki yksi lapsista myös oksensi päällensä autossa. Tästä huolimatta kaikki ovat kokoajan olleet tosi iloisella mielellä ja meillä on ollut tosi ihanaa yhdessä. Ollaan toki vietetty aikaa porukalla aiemminkin, mutta tämä on eka reissumme yhdessä. On tosi huojentavaa miten kaikki tulevat toimeen keskenään, tykkäävät toisistaan, eikä kenenkään tarvitse jännittää toistensa seurassa. En voisi olla onnellisempi.

Me jatkamme vielä muutaman päivän lomailua täällä, kivoja Hanko-vinkkejä saa jakaa, vaikka ollaankin ihan pro-oppaiden seurassa. Palailen parempien reissukuvien kanssa myöhemmin!