PONCHORAKKAUTTA

29/06/2018

Muistan kun Kaapo oli vauva ja jo silloin haaveilin harsonankaasta tehdyistä vaatteista hänelle. Ikinä en saanut sellaisia aikaiseksi tehdä (tai teettää) mutta vihdoin viime vuosina sellaisia on tullut markkinoille rytinällä ja tämä kevät ja kesä on selvästi ollut niiden kulta-aikaa. Pellavaisia tai pehmeästä puuvillamuslinista tehtyjä vaatteita on näkynyt enemmän kun koskaan. Rakastan myös tällä hetkellä valloillaan olevaa luonnollisten ja maanläheisten värien trendiä. Sen myötä myös kasvivärjäys on alkanut kiinnostamaan ja minulla odottaa tuolla itseasiassa iso kassillinen vauvan harsoja värjäystään. Mutta siitä toivottavasti lisää lähiaikoina.

Vauvalle olen ostellut myös muutamia valmiiksi värjättyjä harsoja, myös muuhun kun pepun pesuun ja puklujen pyyhkimiseen. Kauniit isot harsot sopivat makuualustaksi, kapaloksi, näkösuojaksi tai kevyeksi peitoksi. Sain valita Gerffer Groupin maahantuomalta Fabelabilta muutamia tuotteita ja sieltä löytyi vauvantarvikkeiden lisäksi pojille nuo ihanat ponchot.

Luomupuuvilasta valmistetut kevyet ponchot ovat meillä toimineet niin pyyhkeinä uinnin jälkeen, mutta ne suojaavat kivasti myös auringolta rantaleikeissä. Parasta tässä materiaalissa on sen keveys ja sitä kautta nopea kuivuminen. Ja ovathan nuo ihan tosi kauniit, eikö?

Jos teillä on muuten hyviä vinkkejä tai linkkejä tuohon kotona tehtävään kasvivärjäykseen liittyen niin olisin kiitollinen!


JUHANNUS HANGOSSA

25/06/2018

Me lähdettiin jo torstaina juhannuksen viettoon Hankoon, anopin hellään huomaan, ja palattiin kotiin vasta äsken. Pääpiirteittäin juhannus oli hyvää ruokaa ja lepäilyä, mutta mahtui siihen myös etanoiden keräämistä, monta trampoliinilla vietyttyä tuntia (myös kaatosateessa), juhannuskokon katselua tihkusateessa ja kylmässä tuulessa raparperipiirakkaa syöden, kesäisempi päivä rannalla, liian optimistisesti pakattu lasten vaatekassi ja yhdet uunissa ja föönillä kuivatetut ainoat mukana olleet pitkät housut, piirtämistä, uunon pelaamista (voitteko kuvitella että tämä oli eka kertani), muutama kierros krokettia, kolmen minuutin pyöräretki, pussillinen kaneliässiä, neljä lukua Muumipapan muistelmia, aamupala puutarhassa, sukkia sandaaleissa, monta valmiiseen ruokapöytään menoa, jalkapallon katsomista ja viileässä vinttikamarissa hyvin nukuttuja öitä.

Millainen juhannus teillä oli?


TULLINIEMELLÄ

28/08/2017
Kommentit pois päältä artikkelissa TULLINIEMELLÄ

Terveisiä syksyisestä Hangosta! Vietettiin koko laajentunut perheemme viikonloppu siellä Anopin huomassa. Olemme tässä seurustelumme ja avioitumisemme aikana toki myös pikkuhiljaa tutustuneet toistemme sukulaisiin. Se on ollut ajoittain itselleni aika jännittävääkin, sillä aina sitä toivoo että kaikki tykkäisivät toisistaan ja tulisivat hyvin juttuun.

Etenkin puolison äidin kanssa sitä olisi mielummin lämpimät kun kylmät välit. Pojilla ja äideillä on nimittäin yleensä ihan omanlainen suhteensa ja tuoreena tyttöystävänä sitä voi tuntea tarvetta todistella olevansa hyvä ja toivoa hyväksyntää joskus vähän liiaksikin. Viimeistään nyt kuitenkin tämän viikonlopun aikana minulle vahvistui, että niin minut kun Kaapo ja Elviskin on ottettu erittäin lämpimästi ja sydämellisesti mukaan osaksi sukua, juuri sellaisina kun olemme. On tärkeää voida olla ihan oma itsensä, sillä samoin kun puolisonkin kanssa, toivottavasti myös muiden uusien sukulaisten kanssa kehittyy koko loppuelämän kestävä hyvä suhde.

Samalla kun meillä oli oikein ihana viikonloppu, oli ilmassa myös haikeutta. Surua ja murhettakin. Syksy oli vahvasti läsnä ja viimeistään nyt oli selvää että kesä on takana päin. Pihan kukkaloisto oli hiipunut ja mereltä käyvä tuuli toi mukanaan syksyistä tuoksua. Oli myös huolta läheisistä, itsellä isoja päätöksiä tehtäväksi sekä pohdintaa siitä kuinka olla toisen tukena vaikena aikana, silloinkin kun ei oikeastaan voi tehdä tai auttaa mitenkään. Vinttikammarissa, hiljaisuudessa ja raikkaassa meri-ilmassa, maistui kuitenkin hyvin uni. Kroppa sai levätä ja mielikin oli onnellinen niistä kaikista ihanista hetkistä rakkaiden ihmisten kanssa.

Onneksi lähdimme, vaikka kaupungissakin meillä olisi ollut vaikka mitä tekemistä. Teki hyvää päästä rahoittumaan luonnon helmaan ja tutustumaan vähän paremmin uuteen anoppiin. Tulliniemen henkeä salpaavan kauniilla rannalla, tuulen pyörittäessä hiuksia pystyi hetkeksi unohtamaan kaiken, olla vaan ja tuntea merituulen hymyilevillä kasvoillaan. Muistaa se, että vaikka meillä kaikilla on omat taakkamme ja huolemme, meillä on myös todella paljon hyvää, onnea ja rakkautta.