Nyt tulee PALJON asiaa hampaistani. Tein nimittäin yhden uudenvuoden lupauksen, ja se kuului niin, että haluan vihdoin toteuttaa vuosia haavelemani toimenpiteet hampailleni. Suurin osa niistä on täysin esteettisiä, mutta silti minulle tärkeitä. Pistäessäni homman liikkeelle tulikin vähän mutkia matkaan, tarinasta tulee pitkä ja tässä se tulee:

Teini-iällä kesken jäänyttä distaalipurennan oikomista ja etuhampaiden kulumaa lukuunottamatta hampaani ovat aina olleet hyvät ja terveet. Minulla ei esimerkiksi ole ikinä ollut yhtään reikää, joka taas on omalta osaltaan aiheuttanut sen, etten viime vuosina ole jaksanut käydä hammaslääkärissä niin usein kun suositellaan. Koska kaikki on aina kuitenkin ollut kunnossa.

Viimeisimmästä hammaslääkärikäynnistä onkin jo yli kaksi vuotta, silloinkaan ei mitään erikoista ollut, toki vähän hammaskiveä, sellaista mitä ei itse kotona voi huomata, joka poistettiin. Samalla minulle tehtiin hampaiden soodapuhdistus, joka on luonnollinen, hellä ja kevyt tapa valkaista – tai oikeastaan kirkastaa hampaita.

Mielessä minulla on kuitenkin pitkään ollut haave saattaa tuolloin vuosia sitten kesken jäänyt hampaiden oikominen loppuun. Alapurenta on vuosien varrella aiheuttanut särkyjä ja kolotuksia, joista olisi ihana päästä eroon. Samalla saisi oiottua myös etuhampaan, joka on vuosien varrella kääntynyt hieman rivissä. Tällaiset asiat kuitenkin tuppaavat vain jäädä haaveiksi, aina löytyy jotain kiireellisempää ja tärkeämpää, eikä hampaiden oikominen ole todellakaan mikään kovin edullinen homma.

Loppuvuodesta useampi tuttuni kertoi aloittaneensa oikomishoidon ja se esimerkki toimi myös itselleni pienenä potkuna persauksille. Koska en tähänkään päivään mennessä ollut saanut aikaiseksi yrittää selvittää oikomishoidon mahdollisuutta julkisella puolella, aloin googlailla uusimpia yksityisen puolen menetelmiä. Minua ei haittaisi yhtään käyttää oikomisessa niitä perinteisiä kiinteitä kojeita, eli telaketjuja, mutta nykyään homman voi tehdä täysin huomaamattomastikin.

Aloin myös miettimään, että kannattaako koko purentaa enää edes korjata – aikuisiällä se on hankalaa ja saattaa vaatia jopa leikkausta. Olen oppinut vuosien verralle purentaani ja itseasiassa särkyjäkin on siitä johtuen nykyään harvemmin. Mitäs jos oikoisin vain rivin suoraksi?

Mutta ennen oikomishommiin ryhtymistä päätin, että keskityn ihan ensiksi tärkeimpiin asioihin. Minulla on suussa vielä yksi alaviisaudenhammas, joka on puhjennut aivan pikkiriikkisen ja viime aikoina on välillä vähän kipeytynyt. Ihan ensimmäisen asia olisi saada se pois suusta.

Toiseksi tärkein homma olisi ne kuluneet etuhampaat. Vuosien varrella hampaita on kuluttanut niin oma raju harjaaminen, nuoruusvuosina käyttämäni hinkkaavat hammastahnat sekä refluksi, joka on happamoittanut suuta. On sitä tullut joskus aikoinaan tullut tehtyä niinkin tyhmästi, että olen valkaissut hampaita hinkkamalla niihin sitruuna ja soodaa. Aih! Nämä ovat johtaneet etuhampaiden kiilteen liukenemiseen ja sitä myötä hampaan kulumiseen, niin pinnalta kun hampaiden päistäkin.

Omat kulumani ovat onneksi kuitenkin maltilliset, eikä niiden korjaus ei ole onneksi vaikeaa. Hampaan pintaan laitetaan yleensä vain ohut paikka. Vaikka hampaani ovat suht vaaleat, haluan kuitenkin valkaista ne ennen paikkaamista, sillä paikka ei voi myöhemmin valkaista, vaan se tehdään silloisen oman hampaan sävyn mukaan – ja sellaisena se tulee aina pysymään. Ja tässä taas syy, miksi tämäkin asia on jäänyt sellaiseksi ”joskus sitten” jutuksi. Tilanne ei ole akuutti, pärjään hyvin näinkin, kyse on lähinnä vain kosmeettisesta asiasta joka tulee maksamaan useita satoja euroja.

Vähän ennen vuodenvaihdetta otin asiakseni vihdoin aloittaa siitä tärkeimmästä, eli laittaa aluille viisaudenhampaan leikkauksen. Homma ei ollutkaan ihan niin yksinkertainen. Julkisella puolella on kovat ruuhkat, mutta sain palvelusetelin yksityiselle. Siellä ei taas leikkausta voida kuitenkaan palvelusetelillä hoitaa. Pääsin kuitenkin yksityiselle tarkistukseen, johon myös halusin ja viisuhomman vireille. Ihan ensiksi kun tarvitsen hammaslääkärin lähetteen erikoisröntgeniin ja siitä kirurgille.

Rutiininomaisessa tarkistuksessa paljastuikin suuri järkytys. Elämäni ensimmäiset, ei vaan yksi, vaan KOLME reikää! Tämä järkytys saattaa huvittaa monia, mutta ei minua, joka olin selvinnyt 34-vuotiaaksi kokonaan ilman reikiä. Seuraava järkytys oli se, kun sain kuulla miten käytännnössä ne rei´ät paikataan. Olin kyllä kuullut poraamisesta, mutta en ollut tiennyt miten paljon sillä poralla omaa hammasta joudutaan poistamaan, jotta reikä saadaan pysäytettyä.

Samaan aikaan tuo puhjennut viisaudenhamaani oli hieman ärtynyt ja hammaslääkärikäynti pahensi sitä entisestään. Yhtäkkiä minulla oli aiemmin terveessä suussani kolme reikää ja tulehtunut hammas/ien. Kaksi näistä reijistä olivat sellaisia, jotka pitäisi paikata pikinmiten ja sain ajan siihen kahden viikon päähän. Välissä jouduin käymään myös hammaslääkäripäivystyksessä julkaisella puolella, kun viisaudenhampaan tilanne meni niin pahaksi.

Reikien poraaminen jännitti ihan kamalasti ja pyysikin etukäteen rauhoittavaa esilääkitystä sitä varten. Hammaslääkäri oli kuitenkin sitä mieltä, että pärjäisin hyvin ilman. Asia ja koko ensimmäinen käynti jäi kuitenkin vaivaamaan minua, en tuntenut oloani turvalliseksi siellä, minulle ei kerrottu tarkastuksessa mitään mitä seuraavaksi tehdään, mikä pahensi pelkoa entisestään.
Lopulta soitin hammaslääkäriin ja vahdoin aikani sellaiselle lääkärille, joka esilääkityksen antaisi. Ja onneksi tein sen. Lääkitys oli kevyt, mutta selvisin siitä panikoimatta ja ilman kyyneleitä.

Tällä viikolla minulla piti olla aika julkisen puolen kautta hammaskirurgille, liittyen viisauden hampaan leikkaukseen, mutta valitettavasti aikaa jouduttiin siirtämään parin viikon päähän. Vaikka pelkään kovasti tällaisia operaatioita (siis pelkkä puudutteen laitto saa minut usein itkemään, taustalla on hyvin traumaattinen aiempien viisurieden poisto jossa mm leukani meni sijoiltaan ja lääkäri huusi minulle jne), en malta odottaa, että saan tämän viimeisen hampaan pois suustani. Siis oikeasti, odotan sitä niin kovasti!

Yksityisellä puolella tämä tosin olisi käynyt nopeammin, mutta tässä säästämäni rahat sijoitan noihin aiemmin mainitsemiini toimenpiteisiin, oikaisuun, valkaisuun sekä kulumien paikkaukseen. Tavoitteeni on, että vuoden päästä nämä kaikki on tehty ja minulla suora siisti hammasrivistö.

Toinen, vähintään yhtä tärkeä tavoite on kuitenkin se, etten saisi enää jatkossa reikiä. Säännöllinen sähköhammasharjalla pesu ei näköjään enää riitä, joten jatkossa en enää ikinä lusmuile myöskään hampaiden lankaamisesta, käytän fluoritahnaa (minulla oli pitkä kausi, jolloin käytin fluorintonta luonnonmukaista tahnaa), pyrin vähentämään reippaasti napostelua, eli pidän ateriarytmin kunnossa ja syömisen päälle otan xylitolia. Toivotaan että näillä nikseillä saisin pitää suurimman osan omista hampaista suussani hamaan loppuun saakka.

Kiinnostaako teitä kuulla jatkossa tämän operaation edistymisestä, vai onko hammasjutut vähän liian intiimejä tai ällöjä?

Meidän vauva ei ole enää hampaaton, sillä hienossa 9,5 kuukauden iässä hänelle puhkesi kerralla ei vain yksi vaan kolme hammasta. Kaksi ylös ja yksi alas. Ja onhan niitä odotettukin.

Vauvan ollessa kolmen kuukauden ikäinen alkoi kova kuolaaminen ja yöhulinointi. Myöhemmin tämä ilmeni allergiaksi ja siitä ilmeisesti johtuneeksi refluksiksi, mutta me olemme olleet siitä saakka siinä uskossa, että hampaita on tulossa ihan just.

Lopulta nämä kolme hammasta ilmestyivät suuhun lähes huomaamatta. Toki ajoittain oli huonommin nukuttuja öitä, ikenien kutinaa ja satunnaista ruoasta ja maidosta kieltätytymistä, mutta ei mitään sen isompaa, kuten vaikkapa kuumetta tai selvää kipua.

Ehkä muutama viikko sitten saattoi huomata ienten kuttisevan normaalia enemmän ja olevan ehkä jopa ajoittain vähän arat. Mutta kun on odottanut hampaita tulevaksi yli puoli vuotta ja ylianalisoinut jokaisen oireen, on vaikea sanoa miten asia oikeasti oli.

Vauva antaa myös hyvin huonosti katsoa tai koskea suuhun, joten oikeastaan vasta muutaman päivän ajan olen itse voinut olla ihan varma, että kyllä – nyt siellä on on ihan oikeasti hampaat.

Vauva on niin hassu ja söpö uusine nököhampaineen. Hän on ollut niin pitkään ilman, että on jännittävää nähdä miten paljon hänen ulkonäkönsä muuttuu hampaiden myötä. Olen myös yllättyyt siitä, että hampaat puhkesivat aluksi ylös eikä alas, kuten vanhemmilla lapsillani.

Moni on myös ihmetellyt, että miten vauva voi syödä muuta kun soseita ilman hampaita – no tosi hyvin! Sormiruokailut ovat sujuneet meillä ihan yhtä hyvin kun hampaallisten vauvakollegoidenkin. Pelkät ikenetkin ovat yllättävän vahvat ja niillä saa paloiteltua niin kurkut kun omenatkin.

Ihana pieni loma-nökö!

Kaupallinen yhteistyö – Jenkki Pro Herra Hakkarainen
Postaus sisältää arvonnan!

Kaupallinen yhteistyö – Jenkki

Meillä on jossain kellarissa lehtileike lähes 30-vuoden takaa. Se on paikallislehtemme kannesta ja siinä kolmevuotias minä pesen päiväkodissa, ruokailun päätteeksi hampaitani itseäni pelilstä samalla katsellen. Silloin ei lapslle suunnattuja ksylitolipastilleja tai purkkia taidettu olla vielä markkinoilla, mutta hienoa että lasten hamapiden hoitoon kiinnitettiin jo tuolloin huomiota. Meillä kävi päiväkodissakin jo hammashoitaja sellaisten jättikokoisten hampaiden kanssa näyttämässä miten ne oikeaoppisesti pestään ja siitä asti mieleeni on jäänyt myös sana: happohyökkäys.

Nykyisin päiväkodeissa ja kouluissa ei enää pestä harjalla hampaita, vaan monessa paikassa käytäntönä on ruokailun jälkeen annettavat kätevät ksylitolipastillit. Näin ainakin meidän lasten päiväkodissa. Purkan kanssa on taas vaihtelevemmat säännöt, kuten että Elviksen koulussa repussa saa kantaa joko ksylitolipastillia tai purkkaa ja sellaisen saa syödä aina ruokailun jälkeen omassa luokassa. Tämä on minusta mahtavaa, oman koulutaipaaleni aikana kun purkka oli täysin pannassa ja sen syömisestä saattoi saada jopa jälki-istuntoa!

Toisin kun ehkä monessa muussa lapsiperheessä, meillä ksylitolipurkka on aina ollut lastenkin suosikki, enemmän kun pastillit. Luulen sen johtuvan ihan omasta esimerkistäni, minulta kun löytyy lähes poikkeuksetta purkkaa jokaisen takintaskun ja laukun pohjalta. Näin ollen pojatkin ovat pienestä saakka olleet kiinnostuneita purkan syömisestä ja ovat sitä ehkä noin parivuotiaasta saakka valvotusti saaneet. Pitkään heille on maistunut jopa ne aikuisten väkevimmätkin maut, mutta jos on valinnanvaraa, niin lapsille suunnatut hedelmäpurkat menevät kyllä edelleen niiden ohi.

Sain muutama kuukausi sitten valita luonnonkosmetiikkakauppa Joliesta itselleni muutamia tuotteita, ja tämä hampaiden valkaisuun kehitetty Warpaint oli yksi tuote jonka halusin ehdottomasti testiin. Olin kuullut siitä paljon hyvää etukäteen ja halusin päästä itsekin todistamaan sen hehkutetun tehon.

Täysin luonnonmukainen tuote on tehty vain viidestä ainesosasta, joista kookoksen kuoresta valmistettu aktiivihiili puhdistaa ja kiillottaa hampaita,  luomuappelsiinin kuori, piparminttu sekä sitruunamyrtti vähentävät tulehduksia ja raikastavat suun sekä bentoniittisavi, joka sisältää hampaiden hyvinvoinnille tärkeitä mineraaleja, kuten kalsiumia ja kaliumia.

Tuotetta voidaan käyttää kaksi kertaa päivässä tavallisen hammastahnan tapaan, joko sen sijaan tai sen kanssa, kuten minä olen tehnyt. Kasteltu hammasharja kastetaan jauheeseen ja sitten vain harjaamaan! Suu kannattaa pitää tiukasti supussa, etenkin sähköhammasharjan kanssa harjatessa. Hiilellä pestessä etenkin pesuallas on juuri sen näköinen, että siellä ollaan käsitelty isompaakin määrää hiiltä. Jauhemaisen seoksen huono puoli onkin se, että vaikka kuinka yrittää varoa, sitä varisee jonnekkin. Tahnan muodossa tämä toimisi ainakin käyttäjäystävällisemmin.

Jauhe sinänsä ei maistu oikeastaan miltään, todella miedosti ehkä juuri vähän hiilimäiseltä. Pesun jälkeen suussa on todella raikas ja ennenkaikkea puhdas tunne. Huomasin kuitenkin pian, että sähköhammasharjan kanssa hinkkaus on vähän liian raju, ainakin omalle suulleni – ikeniin alkoi sattumaan. Mutta tavallisen harjan kanssa ei tätä ongelmaa ole. warpaintillä pesun jälkeen pesen vielä hampaat tavallisella tahnalla, sillä mustaa jää perusteellisenkin purskuttelun jälkeen helposti hampaiden väliin.

Hampaiden valkaisu on kuitenkin ehkä vähän harhaanjohtava termi tämän tuotteen kohdalla. Se poistaa esimerkiksi kahvista, punaviinista ja tupakasta syntyneet värjäymät, mutta ei valkaise itse hammasta sen luonnollista väriä vaaleammaksi. Useimmalla meillä kuitenkin on luonnostaan suhteellisen vaalea hammasluu, joten vain tummemtumat poistamalla niistä saa jo kauniin ja luonnollisen valkoiset.

Jos miinuspuoli tässä oli tuo sotkuisuus, niin ehdoton plussa on  se, että tämä sopii hyvin myös herkille hampaille. valkaisevat tuotteet aiheuttavat usein itselleni kovaakin vihlontaa sekä inhottavaa tunnetta ikenissä – tämä ei! Olin ehkä aluksi vähän pettynyt, kun tajusin ettei tällä voikkaan saada sellaista pimeässä hohtavaa Hollywood-hymyä, mutta nykyään olen vain iloinen että näinkin yksinkertisilla ja luonnollisilla aineilla voi saada valkoisemman hymyn sekä uskomattoman puhtaan tuntuisen suun. Olen kuullut monen kertovan tämän poistavan myös hammakiven, enkä epäile yhtään!

Onko teillä kokemuksia Warpaintista tai vastaavista luonnonmukaisista tuotteista?

Olen mukana Indiedaysin ja Colgaten kampanjassa, jossa pääsin testaamaan uutta Colgate Max White Expert White –valkaisukynää sekä Colgate Max White Expert White – hammastahnaa.

Tiedän turhankin hyvin sen tilanteen, kun aamulla on torkuttanut liian pitkään ja tulee niin kiire että kirjaimellisesti täytyy juosta ehtiäkseen. Silloin on aivan turha yrittää saada koko palettia kuntoon, vaan enemminkin keskittyä yhteen asiaan. On ollut nimittäin niitäkin aamuja kun olen yrittänyt meikata koko naamaa, suoristaa tukkaa, syödä aamupalaa ja valita vaatteita samaan aikaan. Voin kertoa, että sen jälkeen ei jätä itsestään kun vain homssuisen kuvan.

Sen sijaan kannattaa panostaa siihen yhteen parhaaseen, eli hymyyn. Hymyn kanssa sitä näyttää muutenkin aina kauniimmalta, eikä kukaan huomaa että päässä keikkuu edelleen se sama nuttura kun eilenkin.  Nyt kesällä päivettyneen ihon kanssa riittää hyvin sipaisu aurinkopuuteria, hampaiden pesu ja kirkas huulipuna.

Ostin itseasiassa jo muutama kuukausi sitten itse sattumalta tuota Expert White hammastahnan. Juon päivittäin paljon kahvia, joka on varmasti suurin syy omien hampaideni värjäytymiseen. Vaikka hampaat värjäytyvät helposti, onneksi ne myös saa takaisin valkoisiksi melko helposti kotikonstein. Olin nimittäin aivan äimistynyt, miten jo kolmen päivän jälkeen omat hampaat näyttivät valkoisemmilta. Sitten vasta otin tuubin vähän tarkempaan tarkasteluun. Kävi ilmi, että sen todella luvattiin valkaisevan hampaita muunmuassa aamittilaisten käyttämien ainesosien avulla. Hellävaraisesti.

Kampanjan myötä sain testiin sitten myös tuon Expert White -valkaisukynän. Sitä käytetään hieromalla sitä suoraan hampaisiin jolloin sen voi jättää hamapsiin vaikuttamaan, eikä sitä tarvitse erikseen huuhdella pois. Tällöin se myös vaikuttaa syvemmälle hampaaseen. Kun hampaat ovat saaneet halutun värin, voi valkaisukynällä ylläpitää valkoisuutta. Se on mielestäni myös paljon hellempi hampaille. Muutamaa erilaista valkaisuainetta aiemmin testanneena, tämä ei saa hampaitani vihlomaan. Tykkään kovasti tuosta kynästä, se on tosi näppärä ja sitä voi säilyttää hauskasti tuon mukana tulleen, myöskin hampaita valkaisevan, hammasharjan sisällä.

Siinä siis vinkkini pikafreesaukseen, hymy huulille ja menoksi! Ei siihen muuta tarvita!

ps. Minulla on hassu tapa, jolle ystäväni aina nauravat. Otan huulista vähän punaa sormenpäihin ja hieron poskiin. Tekeekö joku muu samaa? 😀

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.