Pakko kertoa hauskasta jutusta joka sattui eilen Habitare 2016 messuilla. Olimme bestikseni Peetan kanssa kiertäneet ja kuvanneet messuja useamman tunnin ja juuri lähdössä kotiin. Molempien oli tarkoitus kirjoittaa heti blogiin tämän vuoden messuista. Siitä kuinka ne olivat parhaat messut muutamaan vuoteen. Kuinka inspiroituneita olimme voimakkaista ja tummanpuhuvista väreistä, erilaisista materiaaleista ja suuresta määrästä huonekasveja.

Piti kertoa siitä, kuinka Suomalainen design ja Suomalaiset loistivat upeilla tuotteillaan ja stailauksillaan. Siitä kuinka Aalto-yliopiston muotoilun laitoksen opiskelijoiden työryhmä voitti Habitaren-suunnittelukilpailun upealla SYLI teoksellaan. Siitä miten loistavia tuotteita oltiin koottu Toimittajien tusinaan. Siitä kuinka messujen kuratointi oli vaikuttanut messujen yleisilmeeseen ja siitä miten suuri ero oli näytteilleasettajien uudelleen sijoittelulla oli.

Mutta sitten jotain hassua tapahtui. Juuri kun olimme lähdössä pysähdyimme nuoria Hollantaisia suunnittelijoita edustavan Puik Artin kohdalle. Puikin perustajajäseninä häärii hauska parivaljakko, kaksi ikäistämme miestä. Juttu alkoi heti luistaa ja seuraavaksi olimmekin yhdessä matkalla bileisiin. Yhteisenä kiinnostuksen kohteinamme oli raikkaan muotoilun lisäksi sarkastinen huumori, ilmaiset drinkit, tanssiminen ja liian myöhään valvominen. Extempore-illat vaan ovat niitä parhaita.

En voi luvata samanlaista sattumien summaa jos Habitareen menette, mutta voin luvata että jos sisutustus tai muotoilu tai taiteet yhtään kiinnostaa, tulette pitämään tämän vuoden messuista. Suosittelen myös SYLIssä lokoilemista messujen päätteeksi.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

”Oletkos sä vähän tollainen tuuliviiri, Oletkos sä aina vähän nopea liikkeissäs?” kysyi äitini leikkisästi kun kerroin hänelle viimeisempiä sisustussuunnitelmiani. Eikä hän tosiaan kysynyt tätä syyttä. Olkkarin nurkassa odottaa kasa myyntiin meneviä tuoleja, sohva haetaan ensi viikolla. Muistatteko taannoisen makkarin uuden suunnitelman? Unohtakaa se. Ainakin toistaiseksi.

Viimeisin suunnitelmani jakaa makkari kahdeksi eri tilaksi jäikin vielä mietintämyssyyn, itseasiassa yhden edelliseen postaukseen tulleen kommentin takia. Siinä nimittäin kysyttiin että miksi en vain tekisi olkkarista toista makkaria ja siirtäisi oleskelutilaa isoon tupakeittiöömme. Olin aiemmin ajatellut että haluan pitää ns. oikeat toiminnot oikeissa huoneissa. Makkari makkarissa, olkkari olkkarissa ja keittiöhommat keittiössä. Kuitenkin olen huomannut, että olohuone on meillä tosi vähässä käytössä. Emme oikeastaan katso ikinä telkkaria tai löhöile pitkiä aikoja sohvalla. Jos meillä on kavereita kylässä istumme lähes poikkeuksetta aina keittiössä. Ja lapset nyt tekevät leikkinsä aina minne sattuu.

Joten tässä olisi sitten tarkoitus Vapun jälkeen päivittää vähän huoneita niin, että minä siirryn kamppeineni nykyiseen olkkariin, jonne mahtuu myös pieni oleskelunurkkaus. Lapset saavat vallata makkarin kokonaan itselleen ja myöhemmin mietin jos myös keittiöön hankkisi jonkun pienen sohvan yms.

Sellaisia suunnitelmia siis tällä kertaa. Pääsen taas maalaushommiin, katsotaan kuinka käy, vai onko ensi viikolla taas ihan uudet jutut 😀

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Perjantai on meillä perinteisesti siivouspäivä ja otinkin tänään muutaman räpsyn pyykkien viikkailun lomassa, ennen kun lähdin hakemaan poikia kotiin ja viikonlopun viettoon. Mälsästä säästä huolimatta on ihana huomata miten pikkuhiljaa päivät pitenee ja valo lisääntyy.

Sain muutama viikko sitten Rajalalta testiin uuden kameran, Panasonicin Lumix GX8:n. Tuossa sairastellessa testailu jäi melko minimiin, mutta nyt ajattelin perehtyä siihen paremmin. Olen kuvannut muutaman vuoden Olympuksen mikrojärkkkärillä josta olen tykännyt ihan tosi paljon. Täytyy myöntää, että tässä ajassa minusta on tullut aika merkkiuskovainen. Päätin kuitenkin antaa tälle uudelle kameralle mahdollisuuden, mutta huomaan vertaavani sitä kokoajan vanhaan kameraani.

Merkkinä Lumix ei ole entuudeestaan minulle yhtään tuttu. Yllätyinkin aika paljon kun huomasin tämän kyseisen kameran maksavan kaksi tonnia (!!!), ei siis ihme, että kyseinen merkki on jäänyt itselleni vähän vieraammaksi. Ihan tuon hintaluokan kameroita kun ei ole tullut katseltua. Kamerassa on ihan hirveästi erilaisia toimintoja (ja nappeja), joista suurinosa on jäänyt itselleni vielä vieraiksi. Lähinnä olen nyt aluksi vain yrittänyt saada ihan perus kuvaa vaikkapa koirasta. Homma saattaa kuulostaa suht yksinkertaiselta, mutta voin kertoa ettei näin ole. Kun on pari vuotta tottunut päivittäin kuvaamaan yhdellä ja samalla kameralla, menee nyt aikaa jo sen miettimiseen että mistäs tämä uusi kamera laitettiinkaan edes päälle.

Asioita mistä tykkään Lumixissa on ympäri ämpäri kääntyvä kosketusnäyttö sekä todella tyylikäs ulkonäkö. Kamera tuntuu tosi hyvältä kädessä ja laadukkuuden kyllä huomaa heti. Asioita mistä en tykkää on se etten meinaa mitekään saada liikkuvasta kohteesta tarkkaa kuvaa ja että jokaikinen nappi kääntyy eri suuntaan tai löytyy ihan eri paikasta mihin olen tottunut. Eli alku ei ole ehkä ihan mitä lupaavin, mutta minulla on kyllä kutina että tällä kameralla saa huikeita kuvia, kunhan sitä vaan tottuu käyttämään.

Ja niinhän se muutenkin on valokuvauksessa, pitää vaan kuvata ja kuvata ja kuvata. Ei tätä kameraakaan opi manuaalia lukemalla vaan vaan räpsimällä ihan hulluna. Ja se on nyt alkanut.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Meidän uudesta sohvasta on kyselty paljon niin blogissa kun instassa ja snäpissäkin. Ymmärrän että ihmisiä kiinnostaa kovasti tällaiset jutut, sillä itsekkin metsästin täydellistä sohvaa pitkään.

Halusin uuteen kotiin ison lököttelysohvan, johan mahtuisi helposti koko perhe kerralla vaikkapa leffaa katsomaan. Ilmeeltään sohvan piti kuitenkin olla todella simppeli ja keveä. Lapsi -ja koiraperheeseen irrotettavat ja vesipestävät päälliset olivat myös ihan must.

Lopulta sitten kriteerit täyttävä sohva löytyi kotimaiselta Hakolalta. Hakolan cosy sohvaa olin katsellut jo aiemmin, mutta päästyäni koeistumaan sitä syksyllä Habitaressa päätin että tämä se nyt on. Pähkäilin tosin pitkään koon ja divaanin suhteen. Koska tilaa kuitenkin on, tilasin sitten lopulta tuon neljän istuttavan sohvan. Kiinteään divaaniin rahin sijasta päädyin, koska ajattelin sen olevan lapsiperheessä käytännöllisempi. Meidän lapset kun jostain syystä putoavat aina sinne sohvan ja rahin väliin.

Sohva tehtiin käsityönä pohjanmaalla ja saimme sen vähän ennen joulua. Sohva on todella kaunis, mutta en voi väittää etteikö uuteen sohvaan olisi tarvinnut silti vähän totutella. Totuttelua on vaatinut lähinnä iso koko sekä vaalea väri. Sohva tottakai myös tuntuu hyvin erilaiselta istua, verrattuna vanhaan sohvamme. Tähän ei olekkaan painunut sitä tuttua kuoppaa sinne nurkkaan, heh. Ison sohvan myötä koko olkkarin ilme muuttui, ja sinne pitäisi nyt vihdoin hommata myös uusi matto, sohvapöytä tai pöytiä sekä lisää juttuja seinälle. Mutta kyllähän se sitten alkaakin jo asettua.

Uuden sohvan hankkiminen on iso päätös, sitä kun ei ihan joka vuosi halua pistää vaihtoon. Uutta sohvaa suunnitellessa onkin hyvä miettiä millaiseen tarkoitukseen se tulee. Lisäksi laatuun kannattaa ehdottomasti panostaa. Vaihdettavien päällisen ansiosta sohvaan saa myös uutta ilmettä paljon edullisemmin kun koko sohvan vaihtamalla.

Mitäs te tykkäätte? Onko Hakolan sohvat entuudestaan tuttuja?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Täällä ollaan kyselty miten koiran kanssa menee. Aika hyvin. Välillä hermoja vähän koetellaan. Kuten tänään, kun karvapallo päätti ottaa uudet kenkäni jyrsimisen kohteeksi. Saatoin vähän suutahtaa. Ja sitten tunsin itseni niiiiin tyhmäksi.

”Äiti, koira on paljon tärkeämpi kun yhdetkään kengät. Koiria pitää arvostaa, kenkiä saa aina uusia”

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.