Oltiin tänään katsomassa Gugguun syysnäytöstä. Vaikka vaatteet olivatkin kivoja, niin huomion veivät ehdottomasti suloiset mallit. Kun omat lapset eivät ole hommissa, on oikeastaan aika hauskaa vain istua rennosti ja katsella (hyvällä tavalla) huvittuneesti menoa. Milloin joku lapsista ei suostunutkaan lavalle, milloin lapsi oli niin innostuneen jännittynyt ettei vain muistanut mitä pitikään tehdä ja milloin taas yleisöstä joku innokas taapero juoksi catwalkille. Kaikenkaikkiaan oikein hauska onnistunut näytös siis, aina niin liikuttavaa seurata sitä lasten intoa, jännitystä ja iloa esiintymisestä.

Meidänkin pojat ovat olleet useamman kerran erilaisissa kuvauksissa malleina ja olen edelleen vähän järkyttynyt niistä ekoista kerroista. Lasten kanssa työskennellessä pitää ihan oikeasti tietää mitä tekee, asioiden pitää sujua sutjakkaasti ja aikuisilla oltava tooooodella pitkä pinna ja ylipositiivinen asenne. Ekat mallikeikat menivät pieleen mielestäni ehkä eniten siinä, että lapset joutuivat odottelemaan, odottelun ajaksi ei ollut mitään tilaa tai tekemistä, vaatteita piti varoa ja niin edelleen ja niin edelleen. Myöhemmät kerrat ovat menneet kivemmin, kun kuvauksiin on kutsuttu mallit porrastetusti eikä lapsille ole asetettu epärealistisia tavoitteita. Toki nyt molemmilla pojilla alkaa olla jo ikää ja senkin puolesta erilaiset kuvaukset sujuvat paljon iisimmin, kun vaikka neljä vuotta sitten.

Tärkeää on myös ettei lasta pakoteta tai ylilahjota hommiin. Lapsen pitää oikeasti haluta ja nauttia kuvattavana tai esillä olemisesta. Vaikka vanhemman haave olisikin tehdä kullannupustaan uusi lapsitähti, se ei välttämättä ole sitä mitä lapsi haluaa tehdä. Ja sitä pitää kunnioittaa. Toki myös esiintymistä rakastavalla lapsella voi olla huonoja päiviä tai kuvauksissa alkaa joku asia harmittamaan, mutta se nyt on eri asia.

Meidän molemmat pojat tykkäävät olla kuvissa, etenkin jos minä otan, mutta Kaapo on selvästi enemmän kiinnostunut tekemään sitä välillä ”työksi”. Tänäänkin hän näytöksen jälkeen kyseli, että milloin pääsisi taas myös itse malliksi. Toisaalta sitten hän myös alkuviikosta kieltäytyi yhdestä vähän isommasta roolista erääseen mainokseen, mutta halusi kuitenkin tehdä samaisessa mainoksessa vähän pienemmän roolin. Ja nautti siitä.

Kun lapsia käytetään malleina tai näyttelijöinä pitää muistaa se, että se on lapselle ihan yhtälailla työtä kun aikuisillekkin. Ja työstä on saatava kunnollinen korvaus. Ollaan mekin toki välillä autettu kaveria puoli-ilmaiseksi, mutta useamman kerran isommista ja aikaa vievistä jutuista ollaan myös jouduttu kieltäytymään sen takia, ettei lapsi olisi saanut työstään asianmukaista korvausta. Ja vielä kun näissä on vanhempanakin itse aina mukana, on se yhteen laskettuna aika monta työtuntia vaikkapa päivän kuvauksista. Onhan se kiva saada esimerkiksi kuvat itselleen muistoksi, mutta tuskin kovin moni meistä aikuisistakaan ottaisi palkkaansa rahan sijasta ”kivana kokemuksena”.

Jos lapsi tekee enemmän töitä, pitää hänelle pankkitilin lisäksi muistaa tilata myös verokortti. Samalla pitää miettiä mitä palkalla tekee. Laitetaanko kaikki säästöön ja lapsi saa ne käyttöönsä isompana. Vai saako hän osalla rahalla ostaa jotain, mitä vaan tahtoo, itselleen. Vai säästetäänkö rahat kenties johonkin isompaan, kuten omaan tietokoneeseen tai lomamatkaan.

Nyt lähti ajatus ja teksti vähän harhailemaan alkuperäisestä, mutta toivottavasti tästä oli jonkinlaista hyötyä niin vanhemmille kun lapsimalleja palkkaaville tahoillekkin 🙂

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Tänään päästiin sovittelemaan jo alkuviikosta tullutta Gugguun tilausta. Uudessa kevätmallistossa on raikkaita uusia värejä, kuten kirkas vihreä ja punertava oranssi, mutta itse päädyin näihin turvallisiin. Eli  mustaan ja harmaaseen. Ei yhtään pahat nekään, eihän?

Olen aivan rakastunut noihin baggyhousuihin, niitä pitää kyllä tilata mustan lisäksi vielä toisissa väreissäkin. Tykkään tuosta Gugguun paksusta ja pehmeästä kankaasta todella paljon, vaatteet pysyvät ryhdikkäinä eivätkä heti kulu polvista puhki, kuten valitettavasti meidän poikien housuille tuppaa nykysin aina käymään. Mutta mikä parasta noissa rennoissa collegevaatteissa on, että lapset selvästi viihtyvät ne yllään. Ne päällä on mukava leikkiä ja touhuta.

Aamuisen räntäsateen perusteella ei olisi uskonut että päivästä tulee näin upea. Jouduimme äsken sulkemaan verot, kun aurinko paistoi niin kirkkaasti sisään, voitteko kuvitella! Rennon ja iloisen lauantain kotiasuiksi valikoitui tänään nuo kokopuvut, jollainen Elviksellä siis olikin jo ennestään (pesun jälkeen vähän ryppyinen). Kaapon haalari on uutta mallistoa ja siinä on nyt vähän väriä tuomaan tuo kiva oranssi vetoketju.

Nyt Gugguullta on siis tullut myyntiin collegevaatteita, myöhemmin tulee vielä trikoopaitoja, housuja, toppeja, mekkoja, pipoja.. Mitäs tykkäätte näistä?

Aurinkoista viikonloppua kaikki! Oma iltani menee tänään muunmuassa sporttisissa bailutunnelmissa 😉

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Oi tässähän pääsee jo ihan kesäfiilikseen näitä kuvia katsellessa. Oletteko jo huomanneet että Gugguu on paljastanut kuvia pian myyntiin tulevasta kesät/kesä 2014 mallistostaan? Itse pääsin näkemään kaikki vaatteet livenä jo viime vuonna, kun Kaapo ja Elvis olivat kuvauksissa malleina.

Tykkään todella paljon Gugguun vaatteissa noista leikkauksista ja erityisesti vanhvasta ja paksusta trikoosta. Meillä kun pojilla tuppaa kaikki legginssit mennä polvista rikki, niin näillä saa aika monta kertaa mennä asvaltilla kumoon ennen kun kuluvat puhki. Uutuutena nyt kevään mallistosta löytyy muistaakseni ainakin parit housut ja kesähaalari. Myös tulevissa pipoissa on hauska uusi juju.

Onkos muille Gugguun vaatteet jo tuttuja, entäs mitäs tykkäätte kevään uutuuksista ja uusista väreistä? Ja mites noi kaikki mallipojat ja tytöt, ihania eikö!?

Kuvat Eveliina Mustonen

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Minulta on tovottu postausta siitä että miten pojat asuvat huoneessaan, miten huoneen jakaminen sujuu ja missä lelut säilytetään. Aiemmin poikien huone on ainakin vilahdellut vähän enemmmän täällä ja täällä.

Yhteiseen huoneeseen pojat muuttivat jo vanhassa asunnossamme, Elvis siirtyi muistaakseni sinne noin vuoden ikäisenä – eli reilu vuosi sitten. Siirtyminen ylipäätään vanhempian makkarista meni muistaakseni hyvin ja Kaapokin suhtautui kaiken jakavaan pikkuveljeen hienosti.

Niin kauan kun asumme Helsingin kantakaupunissa on edes turha haaveilla siitä että pojilla olisi omat huoneet. Ei näillä neliöhinnoilla tulisi moinen edes mieleen. Ja koska pojilla on suht pieni ikäero, tasan kaksi vuotta, luulen että heille sopii vielä pitkään jakaa huone keskenään.

Kerrossänky hankittiin jo edelliseen kotiin, jossa lastenhuone oli vielä nykyistä pienempi. Uuteen huoneeseen mahtuisi kaksi erillistä sänkyäkin, mutta nyt jää sitten enemmän tilaa leikeille ja muulle. Leluja karsittiin muuton yhteydessä tosi paljon, mutta jostain kummasta niitä on vain kertynyt tosi paljon taas lisää. Suurin osa leluista on kuusilaatikkoisessa Ikean lipastossa, johon ne saa kivasti järjesteltyä ja pois näkyvistä. Kirjat ja kivoimmat lelut saavat taas olla esillä ikkunalaudalla.

Poikien huoneesta löytyy kahdelta seinältä meidän kodin ainoat vaatekaapit, joten tyhjää seinää on vain tuon yhden verran, jota vasten sänky ja pieni pöytä on. Pöytä ja tuolit ovat vanhoja päiväkotikalusteita ja ostettu Pakilan työkeskuksesta huimaan 14 euron yhteishintaan.

Vaikka pojilla on viihtyisä ja avara huone, viihtyvät he aika paljon kuitenkin olohuoneessa. Yleinsä siellä missä minä olen. Mutta välillä on ihanaa kun pojat uppotuvat pitkäksi ajaksi leikkeihinsä omaan huoneeseen, missä se sotkukin sitten vain pysyy.

MItes teillä muilla on lastenhuoneasiat?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Vauhtia, naurua ja betoinilattiaa vasten läiskyviä paljaita pikkujalkoja ei puuttunut, kun olimme viime lauantaina Elviksen kanssa katsomassa Guguun kuvauksia Suvilahden Kattilahallissa. Oli tosi kiva että meitä pyydettiin mukaan, aamupäivä meni nopeasti kaikkien touhuja seuraten. Söpöjen pikkumallien lisäksi oli ihana nähdä vihdoin gugguun vaatteet livenä! Hyviltä näyttivät ja tuntuivat. Trikoot olivat mukavan jämäköitä ja pehmoisia, aavistelen että nämä tullaan viemään nopeasti käsistä!

Päivä oli hyvin suunniteltu ja kun aikuisia käsipareja oli kuvauksissa paikalla tarpeeksi monta tuntui homma toivovan hyvin. Lapsikuvaus on todella haasteellista, pitää sitten ottaa kuva kerralla yhdestä, kolmesta tai kymmenestä lapsesta. Kaikki tuntuivat kuitenkin viihtyvän hyvin, lapsilla oli tilaa juosta ja leikkiä kuvausten välissä, ja lopussa palkinnoksi oli vielä ihanat synttärijuhlat upeine kakkuineen.

Gugguun ensimmäinen syysmallisto tulee myyntiin ensimmäisen kerran Helsingin Lapsimessuille muutaman viikon päästä. Sen jälkeen vaatteita voi tilata gugguun netikaupasta. Myöhemmin uudet mallistot myydään jälleenmyyjien kautta.

Tässä mallistossa pääväreinä ovat keltainen, harmaa, musta, valkoinen sekä supertredinkäs vihreä. Mallistosta löytyy legginssejä, mekkoja, toppeja, pitkähihaisia, huppareita, pipoja ja muutamat erilaiset haarem-malliset housut. Vaatteet tuntuvat laadukkailta ja hyviltä, ovat kauniita, yksinkertaisia ja tyylikkäitä. Lasten on selvästi mukava olla ja liikkua näissä vaatteissa.

Lisää gugguun vaatteista voit lukea edellisestä postauksestani sekä gugguun nettisivuilta. Suosittelen myös osallistumaan gugguun huikeaan piponsuunnittelukisaan!

Toivottavasti teistäkin oli hauska kurkata hieman kulissien taakse ja nähdä miltä muotikuvaukset näyttävät kameran toiselta puolelta. Meillä oli ainakin tosi hauskaa, joten kiitos vielä siitä! Gugguu tulee varmasti jatkossakin näkymään täällä blogissa, sen verran hyvän vaikutuksen se on kaikessa kokonaisuudessaan, vaatteiden ja niiden takana olevien ihmisten puolesta, tehnyt.