Niin moni kyseli tämän Instassa vilahtaneen vauvakirjan perään, että ajattelin kertoa siitä vähän enemmän. Vauvakirjoja kun nykyään on niin paljon ihania, mutta myös tosi erilaisia, on kiva löytää juuri se itselle tai lahjaksi sopiva kirja. Me saimme tämän kirjan juurikin lahjaksi ja sain sitä vähän täyteltyä, lähinnä vain kuvin, sillä halusin sen esille ristiäisiin.

My First Book on Design Lettersin valmistama, sama jolta löytyy muun muassa monille tuttuja kirjainmukeja. Heille ominaiseen tyyliin myös tämä kirja on todella simppeli. Joillekin ehkä jopa vähän liian.

Itselleni taas yksinkertainen kirja toimii, sillä itseasiassa poikienkin vauvakirjat ovat edelleen vähän kesken. En siis ole mikään arkartelijatyyppi tai aina edes kovin hyvä muistamaan merkkaamaan niitä ensimmäisiä etappeja, kuten puhjenneita hampaita, kovin tarkasti. Tämä kirja keskittyy ehkä vähän enemmän kuviin ja niitähän minulla riittää.

Kirjasta tekee erityisen se, että sen mukana tulee jokaiselle kuukaudelle oma milestone-kortti, jonka kanssa vauvasta voi ottaa kuvan ja tätä kautta seurata hänen kasvuaan. Kirjoitustilaa kunkin kuukauden kohdalle ei tosiaan hirveästi ole ja kirjaan voi muutenkin runoilla tekstit hyvin vapaasti.

Kirjassa keskitytään myös jo ennen vauvan syntymää tapahtuneeseen aikaan ja ehkä vähän jenkkityyliin muutama aukeama on omistettu pelkästään babyshowereille. Meillä vauvakirja toimi ristiäisissä myös vieraskirjana ja kirjattiin sinne ylös myös kaikilta vierailta saamat lahjat. Monilla sivuilla on myös taskuja, joihin voi säilöä esimerkiksi onnittelukortteja tai valokuvia jotka eivät kirjan sivuille mahdu. Kirja päättyy 12 kuukauteen.

Tosi kiva ja helppotäyttöinen kirja ja tietysti ihana muisto! Luulen että silti haluan tämän rinnalle vielä toisen kirjan, enemmän sellaisen perinteisen, jossa on omat paikkansa sille ensimmäiselle kylvylle, hampaille, askeleille ja yksivuotissynttäreille. Sitten sen näkee, että mustaako sitä täytellä.

Olisi aika ihana saada myös poikien vauvakirjat vihdoin valmiiksi. Onko muilla sama operaatio odottamassa jossain hamassa tulevaisuudessa?

Vietämme huomenna ristiäisiä ja tiedän, ettei vanhemmilla ole kai yleensä tapana antaa lapselleen kastelahjaa, mutta minä haluan sellaisen nyt antaa.

Minulla on ollut pienestä saakka kultainen pieni nalle-medaljonki. Muistelen, että sain sen aika varmasti vanhemmiltani ehkä noin viisivuotiaana, mutten ole ihan varma. Muistelen myös, että minulla oli medaljongin sisällä joku kuva, aika varmasti omani, hahah. Ja koska pienenä pureskelin kaikkea, löytyy medaljongin takaa myös pienet hampaanjälkeni.

Koru tuskin tulee oikeasti käyttöön vielä moneen vuoteen, mutta huomenna juhlissa tytär saa sitä ensimmäisen kerran pitää. Koruliikkeestä ostamani uusi kultaketjukin on vielä liian pitkä, vaikka se lyhyin saatavilla mahdollinen olikin.

On ollut jännä huomata, miten tunteikkaasti olen suhtautunut tuleviin ristiäisiin ja niihin liittyviin valmisteluihin. Olen käynyt kaihoisasti silittelemässä henkarissa roikkuvaa kastemekkoa, valinnut pala kurkussa kauniita kappaleita soittolistalle, ihastellut söpöjä töppösiä ja pillittänyt räkä poskella etsiessäni kaunista runoa isoveljien juhlassa lausuttavaksi.

Vauvan kastaminen ylipäätään tuntuu aika isolta ja merkitykselliseltä asialta. Siihen liittyy paljon perinteitä ja mukana oleva uskonnollisuus tekee siitä omastani mielestäni jollain tapaa aika vakavankin asian. Itsehän en kuulu kirkkoon, ole uskonnollinen tai ole kastanut aiemmin lapsiani, joten tämä kaikki on vähän uutta minulle.

Ennen kaikkea kastaminen tuntuu kuitenkin hyvin merkittävältä ja isolta etapilta heti syntymän jälkeen. Samaan aikaan myös kolme kuukautta täyttävä vauva muuttuu taas askeleen lähemmäksi sitä, joka hänestä tulee. Hän saa virallisen nimen, joka tulee osaksi hänen identiteettiään. Hän ei ole enää vain pieni avuton vastasyntynyt vauva, vaan ihan oma itsensä, juuri hän. Ja huomenna me saamme juhlia sitä.