Tänään on ollut yksi jännättävimmistä päivistä – jota onkin itseasiassa aika kovasti jo odoteltukin. Poikien loma loppui, päiväkotirumba alkoi ja samalla sitten se eskari! Voi, minun reipas esikoiseni on eskari nyt!

Virallisesti esikouluopetyus alkaa kai vasta keskiviikkona, mutta leikin kautta tapahtuva opetus ei varmaankaan eroa paljoakaan muusta päiväkotipäivästä.

Jännemäksi jutunhan teki se, että tämä eskari on ihan uudessa paikassa jossa sitten myös uudet lapset ja aikuiset. Ensikäynnin perustella minulle tuli todella hyvä olo uudesta paikasta ja henkilökunnasta – niin ja myös muista lapsista. Kun kyse on omista lapsista, suhtaudun usein hyvin varauksellisti tällaisiin juttuihin, koska kriteerini ovat kai jotenkin aika kovat. Oli todella helpottavaa miten hyvä fiilis tuli uudesta päiväkodista heti ensi hetksestä lähtien. Edellisessä paikassahan minulla meni useampi kuukausi ennen kun aloin luottamaan siihen, että lapseni ovat hyvässä hoidossa.

Elvis jatkaa edelleen vanhassa päiväkodissa, mutta ainakaan nyt kahteen paikkaan vieminen ei tunnu liian hankalalta. Katsotaan sitten talvella kun räntää sataa naamaan… Minusta tuntui aluksi vähän pahalta ajatus, että pojat eivät nää toisiaan koko päivänä. Mutta oikeastaan on aika kiva että he saavat uusia, ihan omia kavereita ja ehkä leikit kotona illalla sitten sujuvatkin myös rauhallisemmin. Saa nähdä. Elvis oli ainakin tästä asiasta aivan fiiliksissä ja ilmoitti olevansa nyt päiväkodin kingi. Hahaha. Joten varmaan kiva myös se, ettei Elviksen tarvitse nyt enää olla leikeissä se ainainen pikkuveli. Aiemmin kun hän lähinnä meni aina isompien perässä siellä.

Saas nähdä mitä kaikkea eskarivuosi tuo tullessaan. Into oppia uutta on ainakin Kaapolla kova, toiveena hänellä olisi oppia lukemaan ja laskemaan. Niin liikuttavaa. Nyt kun ekan päivän jännityksestä on päästy yli, saattoi muutama kyynel vierähtää silmäkulmasta tätä kirjoittaessa. Ei tuota lasten kasvamista, kehittymistä ja itsenäistymistä voi estää, joten kai heidän on pakko antaa vain mennä – eikä pitää enää vauvoina. Niisk.

Minäkin täältä toivottelen kaikille iloista päiväkoti, eskari ja kouluvuotta kaikille. Jotenkin aika ihanaa että tämä arki alkoi.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Ja niin tosiaan se loma loppui. Lapsilla seitsemän viikon tauko päiväkodista takana. Täytyy sanoa että kukaan ei kyllä kovasti sinä aikana kaivannut päiväkotiin. Tai no Elvis ehkä. Itselläni on hieman ristiriitaiset tunteet lasten hoitoon viemisestä. Tietysti lasten on siellä ainakin osittain oltava ja minun töitä tehtävä, mutta silti mietin jatkuvasti että olisiko joku toinen ratkaisu mahdollinen. Luulen että suurin ongelmani on se etten pysty luottamaan täysin päiväkodin toimintaan. Se ei kumpua mistään tietystä jutusta, en vaan voi tietää että kuinka tarkasti heitä siellä pidetään silmällä, onko siellä turvallista, onko lapsilla joku aikuinen jonka syliin mennä, osallistutetaanko heitä tarpeeksi pienryhmätoimintaan vai riehuvatko he vain päättöminä menemään. Se että päiväkodille pitää iiertää ja kavuta kauhea mäki ei myöskään auta asiaan.

Kaikesta huolimatta päiväkodin aloutus on mennyt kyllä hienosti. Elvis vaihtoi isojen ryhmään ja kasvoi silmissä heti kymmenen senttiä. Elvis on ollut siirrosta innoissaan, itse vähän kauhistelen hurjia leikkejä mitä hän toisten viisivuotiaiden kanssa leikkii. Mutta ihanaa että pojat ovat nyt samassa ryhmässä, ainakin heillä on turvaa toisistaan jos ei muuta.

Vaatteiden nimikoinnit ja muut olemme totuttuun tapaan hoitaneet aamuisin kauheassa kiireessä. Onneksi tilasin alkuvuodesta tarramonsterilta valmiita nimikoituja tarroja. Vaikka toki maalarinteippiin kuulakärkikynällä kirjoitettu nimi ja selkään lätkäisty teippikin toimii melko hyvin.

Varavaatteet on minusta kaikista yksinkertaisin viedä päiväkodille säilöön, kun kuljettaa edestakaisin kodin välillä. Varavaatekorista löytyy sisähousut, muutamat kalsarit, sukat, legginssit, t-paidat ja ohuet pitkähihaiset. Samoin tossut jäävät aina päiväkodille, kuten myös kumpparit ja kurahousut. Molemmilla on myös omat unilelut päiväkodilla. Talven tullen sitten viedään vielä villasukkaa, varahanskaa ja pipoa. Ajattelen myös että näin ollen päiväkodista kulkeutuu mahdollisimman vähän mitään pöpöjä meille kotiin.

Ennen kesälomaa Kaapollahan oli vaikeuksia jääädä päiväkotiin ja asiaa saattoi itkeä jo edellispäivänä. Pientä nurinaa on nytkin olla, mutta tosi tosi hienosti ja ilman itkuja on mennyt tähän saakka. Siitä olen hurjan iloinen. Kuten moni silloin epäilikin, kyseessä taisi olla vaan joku vaihe. Onneksi.

Mites muilla, joko arki on alkanut rullaamaan? Mites hoitokuviot?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.