EDITH VIHKISORMUS

25/08/2017

Minulta on kyselty paljon sormuksestani ja lupailinkin kertoa siitä vähän paremmin lisää ihan omassa postauksessa. Minua kosittiin ilman sormusta, sillä kosintaa ei oltu suunniteltu juurikaan etukäteen ja toisekseen koska halusimme katsella sormuksia yhdessä. Myös koska päätimme mennä naimisiin mahdollisiman pian, emme vaihtaneet mitään kihlasormuksia vaan kumpikin sai yhden sormuksen vasta vihittäessä.

Muutaman kerran kyllä katselimme ruokakaupan kassoilla olevista koneista, että saisiko niistä sellaisia kinder-sormuksia siihen saakka kunnes saisimme oikeat sormiimme.

Sormuksen valinta osoittautui yllättävän vaikeaksi, ihania sormuksia kun on niin paljon! Toisaalta, kun en muuten käytä mitään koruja, oli juuri minulle sopivan sormuksen valitseminen aikamoista pähkäilyä. Halusin myös että sormukseni on valmistettu Suomessa ja että siinä käytettävät kulta ja timantit ovat eettisesti tuotettuja. Jo päätöksen tekemisessä siitä, että minkä väristä kultaa ja minkälaisia kiviä sormuksessa olisi kesti monta viikkoa.

Pikkuhiljaa minulle alkoi valjeta että tahtoisin sormukseni olevan simppeli, mutta tarpeeksi näyttävä. Eli timantteja olisi ainakin oltava! Koska en ole tottunut koruihin, tahdoin että sormukseni olisi mahdollisiman matala, ettei se jäisi jatkuvasti johonkin kiinni tai kolahtelisi mihinkään. Mietin myös että olisin teettänyt mittatilaustyönä sormuksen, taitavan kultasepän kanssa olisin varmasti saanut suuniteltua mieleisen. Löysinkin uniikille sormukselle sopivan tekijän, Hämeenlinnalaisen Narsakan, mutta samalla heidän valmiista mallistosta löytyikin jo ihan valmiiksi minulle täydellinen sormus.

Kultasepät Narsakka on perinteinen perheyritys, joka on toiminut 40-luvulta saakka. Nyt Hämeenlinnan pajalla valmistetaan koruja jo kolmannessa sukupolvessa, sisarukset, vanhemmat ja isovanhemmat yhdessä. Verstas-ateljee sijaitsee aivan Hämeenlinnan keskustassa, jossa minäkin kävin tutustumassa sen toimintaan omaa sormustani sieltä hakiessa. Oli hienoa nähdä miten kauniit ja yksityiskohtaiset sormukset valmistuvat näppärästi osaavissa käsissä.

Arvostan suuresti kotimaisuutta, Suomalaista käsityötä sekä persoonallisuutta. Narsakan toiminnassa nämä kaikki yhdistyvät. Oma sormukseni löytyi Narsakan oman Festive-malliston vintage-sarjasta ja se on nimeltään Edith. Sormuksen on suunnitellut Marko Osala. Sormus on keltakultaa ja siinä on yhteensä yhdeksän erikokoista timanttia. Itse ihastuin tuohon sormuksen pitsiseen muotoon. Sormus on mielestäni melko romanttinen, mutta sopii silti hienosti omaan yksinkertaiseen ja minimalistiseen tyyliini.

Festive-mallistoon kuuluu paljon eri tyylisiä sormuksia. Kaikki sormukset valmistetaan yksilöllisesti ja kaikkia malleja on saatavilla niin kelta, valko kuin punakultaisinakin. Koruissa käytetty kulta on eettistä ja 100% kierrätettyä. Kaikkia sormuksia yhdistää huippulaatu ja ne ovat saaneet myös Avainlippu sekä Design Finland tunnukset.

Valmiin malliston lisäksi Narakalla onnistuu myös yksilöllisten sormusten suunnittelu ja valmistaminen helposti ja nopeallakin aikataululla. Oman uniikin sormuksen suunnittelu on itseasiassa yllättävän edullista, hinnat liikkuvat samoissa mitä valmiiden mallistojenkin sormukset. Minunkin oli tosiaan tarkoitus teettää ihan täysin oma ja uniikki sormus, mutta kerran tuon Edith-sormuksen nähtyäni en saanut sitä enää mielestäni!

Oskun myös keltakultainen sormus sopii kivasti yhteen omani kanssa. Oskun sormus on itseasiassa valmistettu 40-luvulla sodan jälkeen kultaesineitä sulattamalla. Sormus on hänen isoisänsä vanha ja vaikka sitä jouduttiin hänelle pienentämään kolme kokoa, saatiin siihen jätettyä myös vanha kaiverrus, eli hänen isoäitinsä nimi.

Tuntuu ihanalta olla naimisissa ja sormus sormessa. Aluksi pelkäsin että hävitän sen tai muuta vastaavaa, mutta nyt osaan jo elää sen kanssa ihan rennosti. On rentouttavaa tietää että sormus on lujaa ja laadukasta tekoa, eikä sormusta tarvitse ottaa pois vaikkapa suihkussa tai saunassa käydessä. Toisaalta myös sormukseen ajan kanssa tulevat mahdolliset kolhut vain kertovat eletystä elämästä.

Sormus saatu Kultasepät Narsakalta. 


PAKKOMUMMOUTUMINEN

11/04/2017

Mukavan valoisat kännykkäräpsyt makuuhuoneestani, eikö vaan? Tykkään kyllä valoisuudesta ja auringonpilkkkeestä, mutta nämä kuvat ovat otettu aamulla ennen kahdeksaa. Huom, lauantai-aamuna ennen kahdeksaa.

Koko viime vuoden menin ilman verhoja. Mutta jossain vaiheessa meni hermo, ja puoli kesää taisin asua pussilakana toisessa ja torkkupeitto toisessa ikkunassa teipattuna. Meninpä muutamana iltana aurinkolasit päässä nukkumaan, sillä ensimmäiset armaat auringonsäteet häikäisivät suoraan tyynylleni jo siinä heti viiden jälkeen.

Nyt olen toistaiseksi saanut herätä tästä valoa tulvivasta huoneesta vasta siinä seitsemän aikaan, mutta kokoajan tulee valoisampaa yhä aiemmin. Toisaalta luonnollisesti lisääntyneeseen valoon on mukavampi herätä, kun herätyskellon raivostuttavaan rinkutukseen. Silti en ihan vielä haluaisi mummoutua ja herätä joka aamu ennen kuutta. Varsinkaan niinä havoina vapaa-päivinä, kun kerrankin saisi nukkua pitkään.

Ongelmahan tässä on nuo vähän yli kaksi metriä korkeat ikkunat. Mistään ei tunnu löytyvät tarpeeksi pitkiä pimennysverhoja. Tahtoisin nimenomaan sellaiset rullaverhot. Yritin jo viime kesänä sellaisia etsiä, mutta löysin vain jotain sikakalliita mittatilausverhoja. Turhauduin ja teippasin lakanan ikkunaan. Tänä kesänä olisin mielummin vähän aikuisempi. Tuo yksi orpona roikkuva valkoinen pellavaverho ei ihan hirveästi auta.

Jos jollain on tiedossa, mistä saisi tarpeeksi pitkät pimennysverhot (ja keittiöön joku kiva kuultava laskosverho) niin nyt saa ilmiantaa! Tai jos tulee mieleen jotain muita hyviä vaihtoehtoja?