KEVÄISET VÄRILÄISKÄT

20/03/2019

Kaupallinen yhteistyö Aarrekidin kanssa

Maaliskuu on jo yli puolenvälin ja sade tuntuu huuhtovan pian viimeisetkin lumet pois. Ainakin meidän ikkunasta katsottuna näyttää siltä, että kevät tulee hitaasti – mutta varmasti. Luonnon heräämisen lisäksi varma kevään merkki on tottakai samaa tahtia keventyvä vaatetus. Pipot, takit ja kengät vaihtuvat pikkuhiljaa ohuempiin.

Keväisin moni tuntuu ikäänkuin ihastuvan uudestaan väreihin. Niin myös minä. Pimeiden talvikuukausien jälkeen mieli tarvitsee värejä ja niitä tuleekin kuin vahingossa haalittua ympärilleen.

Myös keväsin sitä huomaa, miten paljon lapset ovat taas venähtäneet pituutta vuoden aikana. Useimmissa perheissä todetaan, että syksyllä vielä ihan hyvät ulkovaatteet ja kengät ovatkin nyt ihan liian pieniä. Niin myös meillä.

Jos poikien takit olisivat olleet jo viime syksynä pienet, olisin ihan varmasti ostanut heille Aarrekidin silloin ensimmäistä kertaa ilmestyneen parkatakin. Ihastelin silloista sinivihreää, petroolin väristä takkia jo silloin kovasti. Se on juuri sitä tyyliä josta niin minä kun pojatkin tykkätään.

Olen hyvin mielissäni saadessani jatkaa tänä vuonna yhteistyötä kotimaisen Aarrekidin kanssa. Aarrekid kun on yksi niistä merkeistä, joka on kulkenut arjessamme ihan siitä saakka kun pojat ovat olleet vauvoja. Ja eritysen mielissäni olen siitä, että tämän vuoden yhteistyömme alkaa juurikin näiden ihanien takkien parissa!

Parkatakkien värikirjo laajeni näin kevään kunniaksi, kun Petroolin lisäksi valikoimaan tulivat Andorra, Umber sekä Musta takki. Myös pojat tuntuivat hullaantuvan väreistä, sillä Kaapo ihastui tuohon orasnssin rusehtavaan Umberiin ja Elvis taas kauniin syvän viininpunaiseen Andorraan.

Rennon parkamallin lisäksi tärkeitä ominaisuuksia takissa ovat huppu sekä napilliset taskut. Poikien taskuista löytyykin aina paljon aarteita, kuten erilaisia kiviä, muttereita ja pullonkorkkeja. Kaunis yksityiskohta mielestäni ovat ruusukultainen vetoketju sekä napit. Tiiviisti neulottu puuvilla tuntuu lähes silkkimäisen pehmeältä.

Parkatakki tulee olemaan meillä varmasti kevään ja syksyn lisäksi myös kesällä – sen verran arvaamaton sää kuitenkin täällä meillä silloinkin on. Kylmemmillä säillä takin kanssa voi pitää vaikkapa neuletta. Muutenkin kerrospukeutuminen on eritysen kätevää, kun sää saattaa muuttua paljonkin päivän aikana. Mekin lähdimme tänään päivällä auringonpaisteeseen ja yhtäkkiä satoikin tiskirätin kokoisia räntähiutaleita. Näissä kuvissa pojilla on päällään takkien lisäksi Aarredin ihanat, vähän pidemmän malliset Noel-luomupuuvillaneuleet.

Parkatakkeja on saatavilla koosta 86/92 kokoon 146/152 kaikissa väreissä. Kaapo, joka on noin 140 senttiä pitkä, käyttää takista kokoa 146/152. Elvis, joka on reilu 120 cm, käyttää tästä kokoa 122/128. Itse suosin lastenvaatteissa aina väljyyttä ja valitsen mielummin aina vähän reilumman koon. Pienin koko on siis hyvä noin vuoden-parin ikäiselle ja suurin koko menee vielä noin 11-12- vuotiaalle.

Joko siellä aletaan pikkuhiljaa myös virittäytymään kevättunnelmaan? Tuntuuko joku tietty väri olevan tämän kevään suosikki?


HUONEKALUJEN UUSI ELÄMÄ

4/03/2019

Postaus sisältää saatuja tai alennuksella ostettuja tuotteita*

Kun meidän ruokapöytämme meni vihdoin viikonloppuna vaihtoon, huomasin etteivät vanhat (matalat, lasten mallliset) tuolit enää käyneet uuden korkeamman pöydän kanssa. Tuttuun tapaani suuntasinkin niitä ensitöikseni etsimään nettikirppikseltä. Siinä pöydän äärellä istuessani, ympärilleni katsellessa, sainkin ajatuksen tähän postaukseen. Nimittäin uutta pöytää (jota muuten etsittiin pitkään myös ensin kirppiksiltä) ja sohvaa lukuunottamatta, oikeastaan suurin osa huonekaluistamme ovat todella vanhoja tai käytettynä ostettuja.

Jotkut teistä ehkä muistavat entisen kotimme keittiössä astiakaappina olleen, itse valkoiseksi maalatun Lundia-hyllyn? Nykyään se toimii järjestyksensäilyttäjänä kellarissamme, mutta olkkarissa meillä on melkein samalainen, Oskun vanha hylly. Se oli myös alunperin puunvärinen ja ollut itseasiassa Oskulla vuosikausia, lapsesta saakka hänen huoneessaan.

Hylly on mitoiltaan ihan loistava säilytysratkaisu levyille ja muunneltavuutensa ansiostan saatiin se myös mahdutettua uuden kotimme olohuoneeseen. Alunperin se oli siis leveämpi. Lundian hyllyt ovatkin ihan loistavia juuri siksi, kun niitä voi tilanteen ja tarpeiden mukaan muunnella helposti. Eri kokoisia tikaksia ja hyllyjä löytyy yleensä tosi hyvin myös käytettyinä kirppareilta ja kierrätyskeskuksista. Vuosien saatossa hieman kellastunut mänty riiteli lattiamme sävyn kanssa, joten ihana anoppini maalasi tämänkin hyllyn valkoiseksi. Levyt itsessään tuovat hyllyyn väriä ja eloa. Pienet levyt ovat noissa harmaissa Lundian System-vanerilaatikoissa, joihin saa kannen päälle – mikä on kätevää pölyn kannalta.

Olen nähnyt viime aikoina myös paljon kokonaisuuksia, joissa osa hyllystä on vanhaa ja osa, kuten vaikka ovet, sitten uudistuotantoa. Vaikka omaan kotiimme vanhat puunväriset hyllyt eivät oikein sovi, näyttävät ne mielestäni tosi ihanilta vaikkapa sitten taas valkoisen lattian kanssa.

Uuden elämän uudessa kodissa sai myös vanha työpisteeni. Koska tarvitsimme kipeästi säilytystilaa etenkin kaikelle pienelle sälälle, päädyimme laittamaan avohyllyjen sijaan toiseen hyllykköön seitsemän laatikkoa. Lipasto sulkee sisäänsä vaikka mitä, kuten kaikkien aurinkolasit, avaimet, heijastimet, patterit, kuulokkeet, verensokerimittarin, voodoo-nuken(?), avaamattomat kirjeet ja kuitit – kaiken sellaisen jonka haluaa pois silmistä, mutta mitä kuitenkin tarvitsee lähes päivittäin. Lipasto oli meillä aiemmin eteisessä, mutta siirtyi sieltä ihan hiljattain tuonne olohuoneen nurkkaan, mihin se sopii mielestäni tosi kivasti olemalla samalla jotenkin tarpeeksi huomaamaton.

Myös tosiaan nuo pöydän äärellä olevat Artekin 65 tuolit ovat vanhoja ja kirppiksisltä ostettu. Kaksi tuolesta oli valmiiksi itse valkoiseksi maalattuja. Kolmannessa puun värisessä tuolissa näkyy jo vuodet, mutta itseasiassa tykkään aika paljon siitä juuri siksi. Myös Myyn Stokken TripTrap syöttötuoli on vanha. Hiotutimme sen hiljattain ja se olisi tarkoitus käsitellä vielä kuultomaalilla. Nurkassa viimeistä silausta odottaa myös Domus-tuoli, joka on kokenut aikamoisen muutoksen alkuperäisestä kunnostaan, mutta jossain vaiheessa minulla vain loppui puhti sen homman loppuun saattamisessa.

Paljon kyselytä vuosien mittaan olen saanut myös tuosta valkoisesta liukuovellisesta senkistä. Se on täyttä puuta ja merkiltään Laatu-Kaluste, jostain 40-50 luvulta. Alunperinhän sekin oli koivuinen mustilla metallijaloilla, mutta muutama vuosi sitten maalasin myös sen (myönnän, minulla on ollut kova valkoisen buumi, joka kylläkin on viimeaikoina ihan pikkuisen rauhoittunut). Muuttojen yhteydessä liukuovista on murtunut muutamia palasia, mutta se ei ole itseäni paljoakaan haitannut. Senkki siirrettiin tuohon paikalle väliaikaisesti ja saa nähdä kuinka moneksi vuodeksi tuo väliaikaisuus sitten jää. Senkissä säilytän työhöni liittyviä juttuja, kuten kameratarvikkeita ja tärkeitä papereita. Se on toiminut aiemmin myös lasten lelukaappina.

Myös sohvan vierellä oleva pöytä on facebook-kirppislöytö muutamien vuosien takaa. Ostin sen alunperin sohvapöydäksi vanhaan kotiini, mutta se ei ikinä oikein sopinut sinne. En kuitenkaan raaskinut myöskään luopua pöydästä, joten se on kulkenut mukana myöskin väliaikaisratkaisuna, odotellessaan että mitähän sille keksisin. Pitkään mietin, että sahaisin jalkoja vähän lyhyemmäksi, jolloin se sopisi paremmin sohvan eteen pöydäksi, mutta… en tiedä. Myös tuo jalkojen vihreä väri vihastuttaa, mutta samalla jollain tapaa myös ihastuttaa.

Sisustuksessa tykkään selkeistä ja vaaleista linjoista sekä modernista muotoilusta. Mieltäni rauhoittaa kun ympärillä ei ole liikaa sälää ja ärsykkeitä. Se ei silti poissulje sitä, etteikö sisustusta voisi hankkia käytettynä. Usein kirppissiustus kun saatetaan mieltää sellaiseksi mummolamaiseksi. Itse ajattelen, että jos joku huonekalu tai vaikka matto voi saada uuden elämän kierrätyksen kautta, kertoo se tuotteen olevan laadukas ja myös sen vuoksi hyvä hankinta.

Huonekalujen lisäksi meiltäkin löytyy kierrätettynä ostettuja mattoja kun sisustustyynyjäkin, ne ovat myös siitä ihania, ettei ihan kaikilla tule heti samoja vastaan.

Myös muuten nuo takan päällä olevat viherkasvit ovat vanhoja – en muista ihan tarkkaan, koska ne ovat mieheni, mutta jos muistan edes vähän oikein, niin yhden niistä hänen teini-ikäinen lapsensa on saanut 1-vuotislahaksi ja siitä kasvista on sitten juurruttettu aina uusia pistokkaita. Aika ihana juttu! Myös minä olen saanut kaksi niistä kasveista sitten lajaksi – kirppikseltä ostetuissa Arabian ruukuissa.

Löytyykö teiltä kotoa paljon kierrätettyjä huonekaluja, etsittekö jotain juttua yleensä ensin käytettynä ennen kun suuntaatte kaupoille?

*Postauksessa näkyvät Lundian laatikot sekä Philips Hue valaisimet saatu, ruokapöytä ja sohva ostettu alennuksella.


SOHVA LAPSIPERHEESSÄ

4/02/2019

Toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Kuusilinnan kanssa / Sohvasta saatu alennus

Kun perheemme kasvoi nopeasti kolmesta kuudeksi ja koti vaihtui, tuli meille myös tarve uudelle sohvalle. Mietimme uuden sohvan ostamista pitkään, vertailimme ja pähkäilimme eri valmistajien eri malleja ja eri mahdollisuuksia. Monen kuukauden etsinnän jälkeen päädyimme ostamaan sohvan uutena, kotimaiselta perheyritykseltä Kuusilinnalta.

Kuusilinnan Ilma-sohva on sirolta, hieman 50-lukulaiselta ulkonäöltään juuri sitä mitä olimme hakeneet. Sohvaa on saatavilla erikokoisina, levyisinä, divaanilla sekä näitä yhdistelemällä kulmasohvana, jonka avulla saimmekin suunniteltua juuri meidän olohuoneen nurkkaan sopivan kokonaisuuden. Joka sitten valmistettiin meille käsityönä Lahdessa.

Sohva on kirjaimellisesti iso ja pitkäaikainen hankinta, jossa ei halua mennä vikaan. En ole sohvasiantuntija, mutta oman kokemuksen kautta syntyneitä vinkkejä löytyy senkin edestä. Jos teillä on uusi sohva mietinnässä nyt, tai joskus tulevaisuudessa, kannattaa ainakin miettiä näitä:

KÄYTTÖTARKOITUS

Meillä ei ole olohuoneessa telkkaria ja aiemmin hengailtiinkin yhdessä pääosin ruokapöydän ääressä. Pitkään ajateltiinkin, että otetaan pieni sohva ja muutama nojatuoli sen kanssa – siinä voisi sitten etenkin vieraiden kanssa kivasti seurustella.

Fakta on kuitenkin se, että tässä arjen oravanpyörässä meillä harvemmin vieraita käy ja sohvalta toivomme ehkä kuitenkin ennemmin löhöily- kun seurustelumahdollisuutta. Itselläni siinsi mielessä myös jo tulevat imetysmaratoonit pian syntyvän vauvan kanssa, ja mikä siihen olisikaan parempi paikka kun sohvannurkka. Näin ollen ajatus pienestä sirosta sohvasta muuttui siroksi kulmasohvaksi.

Lopulta päädyimme kuitenkin ottamamaan huomattavasti suuremman sohvan, mitä olimme alunperin ajatelleet, mutta onneksi otimme. On ihanaa, kun kaikilla on oikeasti kunnolla tilaa löhöillä sohvalla. Ja siroudestaan huolimatta, tämä tosiaan on kunnon löhöilysohva.

Halusin, että istunsyvyys on tarpeeksi syvä, jotta sohvalla voi olla mukavasti myös jalat ylhäällä. Sohvan piti sopia myös satunnaiseen nukkumiseen. Itse kun harrastan päikkäreitä sohvalla, mutta myös vauvan vuoksi on hyvä, että kotona on paikka jonne toinen vanhempi voi tarvittessa paeta nukkumaan rauhassa.

PESTÄVÄT PÄÄLLISET

Etenkin lapsiperheessä, mutta toki myös muutenkin, ehdoton juttu sohvassa on irrotettavat päälliset, jotka voi itse pesukoeessa pestä. Irrotettavat päälliset pidentävät sohvan käyttöikää myös siksi, että ne voi vaihtaa uusiin ennemin kun koko sohvan. Tai vaikka käyttää vuorotellen kaksia erilaisia jos pitää vaihtelusta.

Niin kauan kun muistan, olen haaveillut pellavaisista sohvakankaista. Se toive minulla oli edelleen, vaikkakin olin valmis joustamaan siitä, jos muuten täydellinen sohva tulisi eteen jollain muulla luonnonmateriaalia olevalla kankaalla. Toinen asia mistä olin haaveillut, olivat Tanskalaistyyliset tereet, eli koristesaumat sohvatyynyissä. Ja tiedättekö mitä, sain molemmat!

Kuusilinnan sohviin on valittavana huikea määrä erilaisia laadukkaita kankaita aina sameteista, pellavaan, villaan ja nahkaan. Me päädyimme lopulta tähän pehmeään pellavaan ja eläväiseen harmaaseen, josta vaaleudestaan huolimatta ei toivottavasti näy ihan heti kaikki lika.

KÄÄNNETTÄVÄT TYYNYT

Muutaman sohvan aiemmin omistaneena ja ystäväperheiltä kokemuksia kysellessä, yksi iso juttu sohvaa valitessa on se, että voiko istuimia ja tyynyjä sekä päällisiä käännellä ja pitää eripäin. Kun sohvalla istutaan paljon, alkaa se pepun kuva oikeasti näkymään siinä tyynyssä. Pöyhiminen toki auttaa vähän, mutta vielä enemmän ilmettä kohentaa se, jos tyynyt voi välillä kääntää kokonaan toisin päin ja ympäri.

MIHIN SOHVA TULEE

Meidän olkkarissa sohvalle oli oikeastaan vain kaksi paikkaa, joista molemmat kulmassa. Myös tästä syystä lopulliseksi vaihtoehdoksi valikoitui kulmasohva, sillä tavallinen sohva näyttää juurikin vähän väkisin nurkkaan ahdetulta, jos sen molemmille puolille ei jää tarpeeksi tilaa.

Sohvaa ei aina tarvitse sijoittaa perinteiseen tyyliin seinän vierustalle, vaan sillä voi myös jakaa tilaa. Tämä kävi myös meillä mielessä, mutta silloin katsesuunta olisi ollut seinää päin, ja koska meillä ei tosiaan sitä tv:tä ole, katselemme mielummin ikkunasta avautuvaa mäntymaisemaa, vastapäisen talon piippuja ja parvekkeen kaiteella vierailevia talitinttejä.

Sohvan paikasta riippuen voi myös miettiä, että toimisiko sohva paremmin vaikka ilman toista käsinojaa. Käsinojattomuus antaa sohvalle ja sitä kautta koko huoneelle lisää ilmavuutta.

LAATU

Sohva on kallis hankita, jota ei mielellään ihan heti pistä vaihtoon. Kuten kaikessa kuluttamisessa, laatuun kannattaa panostaa.

Meidän Ilma sohvan luvataan olla pitikäinen ja säilyttää muotonsa vuodesta toiseen, laadukkaiden materiaalien ja höyhentäytteiden ansiosta. Pöyhittäessä sohva palautuu alkuperäiseen muotoonsa. Harmi, että itse tajusin pöyhiä sohvaa ja suoristaa tyynyt vasta kuvaamisen jälkeen, mutta eipä se hullummalta näytä syyskuusta saakka meillä olleena noinkaan.

Kuusilinnan oman malliston sohvat valmistetaan siis kotimaisesta puusta käsityönä Lahdessa ja tuotteille on myönnetty myös Avainlippu-tunnus. Pesty höyhentäyte ei pölytä ja sen alla oleva vaahtomuovi antaa tyynyille ryhtiä. Alla on teräsjousitus. Sohvarungolla on myös kymmenen vuoden takuu.

KOEAJA

Tulevaan sohvaan kannattaa tutustua rauhassa ja ajan kanssa. Olen aikoinaan tehnyt vihreostoksen ostamalla sohvan pikaisen istahduksen ja ulkonäon perusteella. Kotona huomasin, ettei sohvalla mahdukaan löhöillä! Jos sohvaa ei ole mahdollista käydä katsomassa ennen ostopäätöstä, kannattaa kotiin tilata ainakin kangasnäytteet ja googlailla mahdollisimman paljon käyttökokemuksia ja kuvia sohvasta oikeassa käytössä. Mittanauhan kanssa voi vanhalla sohvalla testailla, että kuinka paljon tilaa se pylly tyynyltä vie.

Me vietimme Kuusilinnan myymälässä, Helsingin Annakadun ja Kalevankadun kulmassa, lähemmäksi pari tuntia sohvaan liittyviä valintoja pähkäillen. Ja toki ihan vain koelöhöillen. Meillä lisämietintää tuotti siis sohvan koko, syvyys ja pituus. Mallailimme ja vertailimme myös vielä erilaisia kankaita, materiaaleja sekä sohvanjalkojakin. Niitäkin on valittavissa montaa eri sorttia, puisista metallisiin. Me päädyimme jaloissa valkolakattuun mäntyyn.

Niin sohvan valinnassa, kun meidän koko kodin sisustamisessa ollaan menty todella maltilla. En halua tehdä vikahankitoja, vaan miettiä tarkkaan ja harkiten. Välillä harmittaa, kun tuntuu että koko koti on edelleen ihan keskeneräinen, mutta sitäkin paremmalta tuntuu, kun yksi kerrallaan saa sinne jotain täydellistä, josta tuntee ja näkee ettei se ole menossa ihan heti vaihtoon.

Suuri pähkäilyn aihe meillä ovat olleet myös seinät. Maalataanko vai ei, jos niin mitkä ja millä. Myöskään mitään tauluja emme ole ripustelleet, mutta pikkuhiljaa alkaa olla kokoelma valmis ja saadaan vähän eloa seinillekin. Myös tuo ikivanha paimentolaismatto sai viikonloppuna siirtyä toiseen huoneeseen, koska no, kaiken repivän ja suuhunsa tunkevan vauvan kanssa se ei enää toiminut tuossa.

Mitäs tykkäätte meidän uudesta sohvasta?