Pakko jakaa muutama ihana kuva tämän päivän sushilounaalta. Kuten on jo huomattu, Japanilaiset rakastavat Suomea ja suomalaista muotoilua. Kuten myös Finlaysonia. Toissavuonna Filnayson aloitti lisenssoinnin Japanissa ja nyt lisenssivalmistajia on siellä jo seitsemäntoista. Japanilaiset Finlayson-tuotteet tulevat nyt myös ensimmäistä kertaa Suomeen. Kawamanun valmistamissa tuotteissa perinteikäät Japanilaiset käsityömenetelmät yhdistyvät suomalaisille tuttuihin kuoseihin. Osa myyntiin tulevista tuotteista on muunmuassa värjätty käsin vanhalla chusen-menetelmällä.

Omaan makuuni suurin osa Finlaysonin, kuten oikeastaan melkein kaikkien muidenkin, kuosit ovat vähän liian räikeitä ja graafisia, mutta ovathan nuo herranjestas söpöjä. Kaikesta värikkyydestä huolimatta lounaalla, lanseeraustapahtumassa, oli hyvin harmoninen ja rauhallinen tunnelma. Oman tunnelmansa toi toki myös tuo huikea video. Vau.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Saimmehan mekin vihdoin sen kylään, sopivasti viikonlopuksi. Oksennustauti, jee jee. Erityisen hauskaahan tästä tekee se, ettei uusi pyykinpesukoneemme ole vielä saapunut. Toisaalta, ei sillä kauheasti mitään tekisikään, sillä tänään on ollut talossamme vesikatko.

Ei mutta oikeasti, tämä on ollut ehkä iisein sairastelupäivä ikinä. Kaapo meni päiväkotiin, Elvis on nuutunut, mutta hyvän tuulinen, lähinnä katsellut leffoja ja nukkunut. Minä sain siivottua, ja juotua kahvini auringon lämmittäessä ikkunan läpi. Viikonlopun suunnitelman menivät uusiksi, en uskalla lähteä reissuun mihin piti, mutta tuleehan noita.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Eilen iltapalapöydässä Kaapo ihmetteli vuotavaa korvaansa. Ja todentotta, se olikin vuotanut hurjasti! Sitä se muutamia päivä kestänyt, mennyt ja tullut, kuume ja lämpöily oli siis enteillyt. Korvatulehdus. Muistelin Kaapon maininneen jotain korvastaan jo viime viikolla, mutta koska ei ollut kipua valitellut en osannut yhtään aavistaa. Kaapollahan oli ihan kamala, muutaman vuoden korvatulehduskierre, joka kuitenkin loppui seinään pari vuotta sitten putkituksen ja nielurisojen poiston jälkeen. Tämä on itseasiassa toinen korvatulehdus sen jälkeen, vaikka putket ovatkin jo aikaa sitten pudonneet.

Ei siinä auttanut sitten muu kun aamusta soitella lääkäriaikaa. Tällasina päivinä sitä huomaa miten hankalaa olla yksin aikusena lasten kanssa, mutta hienostihan se lopulta meni. Kaapo halusi ehdottomasti jäädä kotiin odottamaan siksi aikaa kun vein Elviksen tarhaan. Aiemmin jos vain jompikumpi on sairastanut, on logistiikan kannalta helpointa ollut pitää molemmat kotona. Minua vähän jännitti, sillä edestakaiseen reissuun meni melkein puoli tuntia, mutta hyvin oli jo niin iso poika täällä sen aikaa pärjäillyt.

Lääkärissä ei sitten mennytkään ihan yhtä hyvin. Ei muuten, mutta hän oli reilusti yli tunnin myöhässä, jonka aikana molemmat kyllästyimme moneen otteeseen odotteluun. Myöhästymisen syy paljastui myös vihdoin lääkärille päästessämme. Hän oli tosi ihana. Rauhassa tutki ja kyseli, ei mitään nopeaa likuhihnameininkiä jota valitettavan usein joutuu kiireisellä terveysasemalla kokemaan.

Apteekin, palkinto-mäkkärin ja pikaisesti uusien talvikenkien oston jälkeen ehdimme vielä kotiin hetkeksi hengähtämään ja välipalaa syömää ennen kun lähdimme hakemaan Elviksen päiväkodista. Ei siis mikään löysä rokulipäivä rennosti kotosalla, vaikka maanantaisaikku saatta siltä kuulostaa. Tai no jos sitä 20 minuutin lukutaukoa sohvannurkassa ei lasketa.

Toivottavasti antibiotit ja korvatipat tehoavat, eikä tästä ala uutta tulehduskierrettä. Onneksi korva ei sentään ole kipeä eikä muita oireita ole. Seuraavaksi sitten odottelen vesirokkoa jota kuulemma päiväkodissa on ollut liikkeellä…

Ollaankos teillä sairasteltu, vai pysytty toistaiseksi terveinä?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.