Meidän kolmen viikon reissu alkaa olla takanapäin, huomenna aamulla ollaan jo takaisin kotona. Loma on ollut ihana, parasta reissuissa on aina nähdä lasten nauttivan ja pitävän hauskaa yhdessä. Vaikka Myy on vielä pieni, on hän ollut kovasti mukana isoveljien sekä serkkujen menoissa. Öisin hän on puolestaan tehnyt hampaita ja tankannut maitoa mikä ei ole päivisin maistunut, joten joku lepoloma meille vanhemmille kelpaisi tämän rupeaman jälkeen paremmin kun hyvin.

Kolme viikkoa meni todella nopeasti ja olisimme hyvin vielä voineet jatkaa lomailua täällä vielä vähän aikaa. Kotiinpaluu reissun jälkeen on kuitenkin myös aina ihanaa, etenkin kun Suomen kesä on yksi lempiasioistani.

Palaan Espanjan reissuumme varmasti vielä muutaman postauksen verran (muutama paikkasuositus sekä vinkkejä vauvan kanssa matkustamiseen), mutta tähän väliin tälliset pikaiset kuulumiset ja kuvapläjäys kännykän kuvavirrasta. Tänään meillä olisi ohjelmassa vielä pyykinpesua, pakkailua sekä koko talon siivoaminen. Toivottavasti ehditään kuitenkin vielä vähän altaalle uimaan ja loikoilemaan.

Vuosi sitten olimme babymoonillamme kaksistaan tällä samaisella rannalla. Paikka teki meihin viimeksi niin suuren vaikutuksen, että halusimme ehdottomasti käydä siellä nyt myös lasten kanssa.

Luonnonkaunis ranta on tunnettu muun muassa sitä ympäröivistä dyyneistä sekä surffausmahdollisuudestaan. Suurin osa rantaviivasta on myös pyhitetty naturisteille. Täysin nudistina auringon palvominen ei kuitenkaan ole edellytys rannalla olemiselle, vaan siellä voi puketua (tai olla pukeutumatta) juuri niin kuin tahtoo.

Verrattuna muihin täällä päin oleviin rantoihin, Cabopino on kuin piilossa oleva rauhallinen keidas. Se kun ei ole aivan suosituimpien turistikohteiden aivan välittömässä läheisyydessä, vaan sinne pääsy vaatii täältä auton. Matkaa Funegirolan täpötäysiltä rannoilta sinne on noin vartin ajomatkan verran.

Ainoastaan rannan alkupäässä on pieni rypäs vuokrattavia aurinkotuoleja ja vähän enemmän porukkaa, sen jälkeen alkavat dyynit sekä nudistialue. Joinain hetkinä voi tuntua, ettei rannalla ole ketään muita. Rantaviivan toisessa päässä utuisina siintävät vuoret tekevät paikasta entistä ainutlaatuisemman.

Ranta on paikoitellen hyvinkin matala mereen mentäessä, joten lasten kanssa on täällä helppo olla. Toisaalta taas tuulisena päivänä aallot saattavat olla isohkoja, kuten meillä tällä kertaa oli. Pidemmällä rannalla on ihanan rauhallista osittain siksi, ettei siellä ole mitään palveluita – ei siis myöskään rantavahteja / pelastajia. Tämä kannattaa pitää mielessä uimaan tai surffaamaan mennessä. Keltaisesta lipusta huolimatta me uskallauduimme mereen aaltoihin hyppimään ja voi vitsit, että se oli hauskaa. Hiekkaa oli uikkareissa sen jälkeen ehkä kilo.

Tämä rantakäynti oli myös ensimmäistä laatuaan Myylle. Vähän etukäteen jännitti, että miten menee kuumalla hiekalla vauvan kanssa, joka pistää suuhunsa kaiken. Mutta huomasin pian, että oikeastaan siellä olikin aika rentoa. Mitäs nyt jos vähän menee hiekkaa suuhun, se ei ainakaan takerru samalla tavalla kurkkuun kun kaikki kuivat lehdet, kukat ja kivet joita hän normaalisti yrittää syödä.

Toki kovin kauaa ei vauvan kanssa suojaavista vaatteista ja hatusta huolimatta voinut rannalla olla, siellä meillä ei ollut rattaita lukuunottamatta mitään varjoa mukana. Rattaista puheenollen, pitkälle rannalle pääsee kätevästi ja esteettömästi dyynjeä pitkin kulkevien pitkospuiden kautta. Ne kiemurtelevat hieman, mutta samalla saa ihailla upeaa luontoa ja maisemia.

Rannan toisesta päästä löytyy taas vähän palveluita, kuten symppis ravintola, josta saa ainakin hyvää kalaa, roseta ja jäätelöä.

Oliko teillä kiinnostusta kuulla muista meidän mielestä kivoista ja lapsiystävällisistä paikoista täällä aurinkorannikolla?

Viime viikon arkikuva on jo perinteeksi muodostunut otos lentokentältä ennen lähtöä.

Olen ottanut pojista samanlaisen kuvan ensimmäisen kerran matkustaessani heidän kanssaan yksin tänne Espanjaan kuusi vuotta sitten. Sen jälkeen ollaan otettu kuva aina reissatessamme.

Jossain vaiheessa on pakko koota kaikki kuvat yhteen, ensimmäisessä kuvassa kun pojat tosiaan ovat vasta 1 & 3 vuotta. Niin monta kivaa matkaa olen saanut sen jälkeen tehdä näiden reissumiesten kanssa.

Terveisiä ihanasta Espanjasta! Saavuttiin tänne koko konkkaronkka viime yönä ja aamulla heräsimme tuulessa heiluvien palmupuiden kahinaan. Tuulinen aamu vaihtui pian paahtavan kuumaksi kesäpäiväksi ja olemmekin tänään lähinnä vain viihtyneet uima-altaan välittömässä läheisyydessä.

Ajattelin tulla vain sanomaan nopeat moikat ennen kun kömmin nukkumaan. Uteliaan ja vauhdikkaan vauvan kanssa ensimmäinen lomapäivä ei varsinaisesti ole ladannut akkuja, vaikka onkin ollut ihana katsoa toisen ihmettelyä ja innostusta uudesta paikasta.

Huomenna porukkamme kasvaa entisestään, sitten meitä on täällä talolla neljä aikuista ja kuusi lasta. Eli actonia varmasti riittää koko kolmeviikkoisen reissumme ajan.

Joka kerta vaan jaksaa yllättää, että miten uskomattoman kaunista täällä on! Täältäuvorilta on aivan mielettömät näkymät jonnekkin Afrikkaan saakka (vaikkei edes vielä ihan kauhean korkealla ollakkaan), takana vielä lisää nousevat vuoret ovat toki myös itsessään melko vakuuttavia. Sininen taivas, aurinko, turkoosi meri, vaaleat rakennukset, värikkäät kasvit ja kaikkialla hedelmiä täynnä olevat appelsiinipuut saavat haukkomaan henkeä.

Onhan täällä kesäisinkin upeaa, mutta näin talvella kaiken huomaa vielä paremmin ja toki täällä on nyt paljon vehreämpää. Samoin rannalla on ihana käppäillä kun se ei ole ihan täynnä ihmisiä. Auringon tehdessä laskua ja jonkun jännän mereltä tulleen sumun ansiosta saatiin myös aika hienoja kuvia tuossa yksi päivä! Päädyimme itseasiassa tuolle Arroyo de la Mielin rannalle vähän sattumalta. Päätimme lähteä pienelle seikailulle ja hyppäsimme poikien kanssa ensimmäisenä tulleeseen bussiin ja köröttelimme (eli kaahasimme täysillä) kaunista vuorenrinnettä (eli pelottavaa kiemuraista tietä) alas. En tosiaan yhtään tiennyt minne kyseinen bussi oli menossa, mutta pääsimmekin sillä suoraan rannalle ja itseasiassa kulmat olivatkin suht tutut, olemme nimittäin ajalleet useamman kerran autolla sieltä läpi.

Rannalla simpukkakaupan rakentamisen jälkeen suunnistimme (ilman nettiä!) vielä läheiseen puistoon, mutta siitä myöhemmin lisää! Seurailkaa ihmeessä meidän menoa snäpin kautta, @minttummm nimimerkillä löytyy!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.