KUVAMATKAPÄIVÄKIRJA

25/06/2019

Meidän kolmen viikon reissu alkaa olla takanapäin, huomenna aamulla ollaan jo takaisin kotona. Loma on ollut ihana, parasta reissuissa on aina nähdä lasten nauttivan ja pitävän hauskaa yhdessä. Vaikka Myy on vielä pieni, on hän ollut kovasti mukana isoveljien sekä serkkujen menoissa. Öisin hän on puolestaan tehnyt hampaita ja tankannut maitoa mikä ei ole päivisin maistunut, joten joku lepoloma meille vanhemmille kelpaisi tämän rupeaman jälkeen paremmin kun hyvin.

Kolme viikkoa meni todella nopeasti ja olisimme hyvin vielä voineet jatkaa lomailua täällä vielä vähän aikaa. Kotiinpaluu reissun jälkeen on kuitenkin myös aina ihanaa, etenkin kun Suomen kesä on yksi lempiasioistani.

Palaan Espanjan reissuumme varmasti vielä muutaman postauksen verran (muutama paikkasuositus sekä vinkkejä vauvan kanssa matkustamiseen), mutta tähän väliin tälliset pikaiset kuulumiset ja kuvapläjäys kännykän kuvavirrasta. Tänään meillä olisi ohjelmassa vielä pyykinpesua, pakkailua sekä koko talon siivoaminen. Toivottavasti ehditään kuitenkin vielä vähän altaalle uimaan ja loikoilemaan.


ARKIKUVA 24/52

19/06/2019

Arki se pyörii täällä Espanjassakin. Etenkin kun reissussa ollaan lähes kuukausi ja asutaan talossa hotellin sijaan. On kaupassakäynnit, ruokalistojen suunnittelut, vaipat, soseet ja pyykinpesut.

Onneksi itse rakastan ruokakaupassa haahuilua ja tuoteselosteiden lukua (kiitos kärsivällisyydestäsi rakas mieheni, joka olet täysin päinvastaista maata). On ihana löytää uusia ihmeellisiä tuotteita tai välillä vaan ihastella paikallista pakkausmuotoilua. Valmiita vauvanruokia ostelessa täällä muuten saakin olla hyvin valppaana, sillä useissa ruoissa saattaa olla lisättyä merisuolaa, maitoa, keksinmuruja tai ihan vaan sokeria.

Kauppojen vihannes -ja leipäosastot hullaannuttavat minut täällä aina. Niin paljon kaikkea ihanaa – ja niiin halvalla!


GABOPINO BEACH

16/06/2019

Vuosi sitten olimme babymoonillamme kaksistaan tällä samaisella rannalla. Paikka teki meihin viimeksi niin suuren vaikutuksen, että halusimme ehdottomasti käydä siellä nyt myös lasten kanssa.

Luonnonkaunis ranta on tunnettu muun muassa sitä ympäröivistä dyyneistä sekä surffausmahdollisuudestaan. Suurin osa rantaviivasta on myös pyhitetty naturisteille. Täysin nudistina auringon palvominen ei kuitenkaan ole edellytys rannalla olemiselle, vaan siellä voi puketua (tai olla pukeutumatta) juuri niin kuin tahtoo.

Verrattuna muihin täällä päin oleviin rantoihin, Cabopino on kuin piilossa oleva rauhallinen keidas. Se kun ei ole aivan suosituimpien turistikohteiden aivan välittömässä läheisyydessä, vaan sinne pääsy vaatii täältä auton. Matkaa Funegirolan täpötäysiltä rannoilta sinne on noin vartin ajomatkan verran.

Ainoastaan rannan alkupäässä on pieni rypäs vuokrattavia aurinkotuoleja ja vähän enemmän porukkaa, sen jälkeen alkavat dyynit sekä nudistialue. Joinain hetkinä voi tuntua, ettei rannalla ole ketään muita. Rantaviivan toisessa päässä utuisina siintävät vuoret tekevät paikasta entistä ainutlaatuisemman.

Ranta on paikoitellen hyvinkin matala mereen mentäessä, joten lasten kanssa on täällä helppo olla. Toisaalta taas tuulisena päivänä aallot saattavat olla isohkoja, kuten meillä tällä kertaa oli. Pidemmällä rannalla on ihanan rauhallista osittain siksi, ettei siellä ole mitään palveluita – ei siis myöskään rantavahteja / pelastajia. Tämä kannattaa pitää mielessä uimaan tai surffaamaan mennessä. Keltaisesta lipusta huolimatta me uskallauduimme mereen aaltoihin hyppimään ja voi vitsit, että se oli hauskaa. Hiekkaa oli uikkareissa sen jälkeen ehkä kilo.

Tämä rantakäynti oli myös ensimmäistä laatuaan Myylle. Vähän etukäteen jännitti, että miten menee kuumalla hiekalla vauvan kanssa, joka pistää suuhunsa kaiken. Mutta huomasin pian, että oikeastaan siellä olikin aika rentoa. Mitäs nyt jos vähän menee hiekkaa suuhun, se ei ainakaan takerru samalla tavalla kurkkuun kun kaikki kuivat lehdet, kukat ja kivet joita hän normaalisti yrittää syödä.

Toki kovin kauaa ei vauvan kanssa suojaavista vaatteista ja hatusta huolimatta voinut rannalla olla, siellä meillä ei ollut rattaita lukuunottamatta mitään varjoa mukana. Rattaista puheenollen, pitkälle rannalle pääsee kätevästi ja esteettömästi dyynjeä pitkin kulkevien pitkospuiden kautta. Ne kiemurtelevat hieman, mutta samalla saa ihailla upeaa luontoa ja maisemia.

Rannan toisesta päästä löytyy taas vähän palveluita, kuten symppis ravintola, josta saa ainakin hyvää kalaa, roseta ja jäätelöä.

Oliko teillä kiinnostusta kuulla muista meidän mielestä kivoista ja lapsiystävällisistä paikoista täällä aurinkorannikolla?