ERKKI ESKARILAINEN

7/03/2018

Se on varmaan joku nuorimman lapsen syndrooma, että sitä kuopusta pitää aina ihan vauvana. Elvis täyttää tänä vuonna seitsemän ja menee syksyllä kouluun ja silti hän on perheemme vauva. Se että hän on hurjan taitava ja itsenäinen, heittää ihan hulvatonta läppää ja haluaa jäädä kauppareissun ajaksi yksin kotiin, ei vaan vie sitä tunnetta itseltäni pois. Yllätyn joka kerta kun nostan hänet syliini siitä, miten iso hän jo onkin. Silti sisimpäni ei jotenkin sisäistä sitä, ettei hän ole enää se pienen pieni pötkylä joka makoili olkkarin lattialla taljalla ja opetteli kääntymään.

Luulen että tämä kaikki muuttuu kun uusi vauva syntyy. Että molemmat lapset venähtävät yhdessä yössä ja alkavat näyttämään silmissäni oikeasti sen ikäisiltä kun ovat. Ehkä uskon vihdoin sen, etten noin vain jaksa nostaa heitä syliini, ja että tottatosissaan heillä on myös ihan oma elämänsä, omat juttunsa eivätkä he enää elä täysin symbioosissa kanssani. Kaapon kohdalla tämän jo osittain ymmärränkin, mutta edelleen minun on vaikea käsittää että Erkki-vauva viettää nyt viimeisiä kuukausiaan esikoulussa.

Tuleva koulun aloitus tuntuu minusta ihan hirveän haikealta. Tuntuu vaikealta niinsanotusti päästää lapsi pesästä. Kun ei tiedä mitä hän tarkalleen päivisin puuhaa ja miten hänelle siellä koulussa ja välitunneilla menee. Eskarista koulumaailmaan hyppääminen on oikeasti tosi iso harppaus, kaikki muuttuu.

Molemmat pojat ovat olleet samassa eskarissa, jota ei siis järjestetty samassa päiväkodissa missä he olivat olleet aikaisemmin, vaan he vaihtoivat esikoulun alkaessa paikkaa. En tiennyt että joku niin ihana paikka voi edes olla olemassa. Se postitiivisuuden, aidon kiinnostuksen ja työstään tykkäämisen määrä aluksi ihan ällistytti. Edelleen joka päivä minusta tuntuu että HALUAN viedä lapseni siihen ympäristöön, että se tekee hänelle aidosti hyvää niin monella eri tavalla.

Missään muualla en ole kokenut samaa, ja ehkä sekin tuo tähän oman haikeutensa. Kun koulu alkaa tämäkin loppuu. Koulu ei tunnu minusta samalla tavalla turvalliselta ympäristöltä. Lapsia ei voida valvoa ja huomioida siellä samalla tavalla. Koulu toki opettaa omalla tavallaan, ja ehkä se olen vain minä josta tämä tuntuu näin vaikelta. Eiväthän lapset voi ikuisesti elää pumpulissa, vaikka tahtoisinkin. On kuitenkin suuri onni, että lapsemme ovat saaneet viettää yhden tärkeimmistä vuosistaan noin ihanassa ympäristössä mitä eskari on heille antanut.

Tai siis mitä sen henkilökunta on antanut. Heistähän tämä kaikki on kiinni. Olen jopa aika vihaisena lukenut viime päivien uutisia lastentarhanopettajien ja lastenhoitajien palkkauksesta. Tuosta työstä mitä he tekevät pitäisi maksaa vähintään tuplamäärä. Tässä sitä todellaan punnitaan todellinen kutsumus ja kiinnostus lapsia ja heidän laadukasta varhaiskasvatustaan kohtaan.

Tänä aamuna Erkki-eskarilainen lähti esikouluun yhtä iloisena kun joka ikinen aamu. Siellä häntä odotti ovella tuttu hymyileväinen aikuinen, hyvän huomenen toivotus sekä halaus. Osa kavereista oli jo paikalla, osa vielä aamupalapöydässä ja osa tuli eteiseen moikkaamaan. Tavaroiden naulakkoon ripustamisen jälkeen hän juoksi, kuten joka muukin aamu, pesemään kätensä jolloin minun tehtävänäni on odottaa vielä ulko-ovella ja vasta käsienpesun jälkeen sanotaan heipat. tai siis moikka, noin kymmenen kertaa.

Kun iltapäivällä menen hakemaan hänet, saan yleensä käsiini nipun sinä päivänä tehtyjä piirroksia ja sarjakuvia, yksityiskohtaisen selvityksen jostain hauskasta leikistä ja siitä, miten hyvää kastiketta ja salaattia tänään oli lounaalla. Yleensä hän on hyvällä tuulella, mutta toisinaan harmittaa jos olen tullut hakemaan liian aikaisin. Sitten taas halitaan ja toivotetaan heipat ja huomiset. Vitsit meille tulee ikävä tuota paikkaa.


PIENET OPPIJAT JA APUA KESKITTYMISEEN

13/10/2017

Kaupallinen yhteistyö – Minisun Omega Junior

Tiedättekö miksi kutsutaan D-vitaamiinia? No aurinkovitamiiniksi! Entäs, miksi kutsutaan Omega-3 vitamiinia? Tietysti aivovitamiiniksi! Entä arvaattekos miksi kutsutaan vitamiinia jossa on näitä molempia samassa? No, aivoauringoksi! Ainakin jos meidän pojilta kysytään.

Lasten keksimä aivoaurinko onkin hyvin kuvaava nimi tälle oranssin geelipalan muodossa olevalle Vermanin Minisun Omega Juniorille, joka sisältää 10 mikrogrammaa D3- vitamiinia sekä 600 mg korkealaatuista kalaöljyä. Pureskeltava geelipala on valmistettu kestävän kehityksen periaattein tuotetusta kalaöljystä ja se maistuu appelsiinille, vadelmalle ja sitruunalle.

Miksi tällaisia vitamiineja meillä sitten syödään? Tänä syksynä havahduin yllättäen siihen, ettei perheessämme ole enää yhtäkään päiväkoti-ikäistä lasta. Esikoinen meni toiselle luokalle ja kuopus aloitti esikoulun. Muutos on ollut valtava.

Eskari vaihtuikin lennosta paikkaa päivän varoitusajalla tutussa päiväkodissa tapahtuneen vesivahingon takia läheisen koulun tiloihin, joten uuden opettelu alkoi jo heti siinä. Kaikki paikat, tavaroiden järjestys ja rutiinit piti oppia uudestaan – niin eskarilaisten kun henkilökunnankin. Toki myös suurin osa kavereista oli uusia. Eskarilaisten pitää myös huolehtia itse kaikista tavaroistaan, kantaa reppua kaikkialle mukaan – naulakko pitää tyhjentää kokonaan aina ulos mentäessä.

Uutena juttuna eskarissa ton tietysti myös tehtävät. Esikoulussa harjoitellaan numeroita, kirjaimia, kirjoittamista, lukemista ja kaikkia muita tärkeitä taitoja. Vastapainona tälle kaikelle eskarissa harjoitellaan myös mindfulnessia. Väritetään hiirenhiljaa mandalaa ja harjoitellaan sisäistä rauhaa. Silti oppiminen ja keskittyminen kaipaavat tukea myös muualtakin, jota Minisun Omega Junior tuo. Rasvahapot tukevat tutkitusti oppimista, sillä ne tehostavat ja tukevat aivojen toimintaa.

Entäs sitten toinen luokka! Voi jestas mikä harppaus on taas tapahtunut vuodessa. Koulureppu painaa jo monta kiloa, kirjoja ja vihkoja on vaikka kuinka monta ja läksyjä välillä niin paljon että olen itsekin ihan poikki niiden tekemisen jälkeen. Nolottaa ehkä vähän myöntää, mutta tarkistaessani Kaapon matikanläksyjä pitää minun itse turvautua välillä lunttaamiseen – niin vaikeita ne ovat jo nyt!

Kaapo on luonteeltaan todella rauhallinen tyyppi, mutta hänellä on taipumusta välillä uppotua omaan mielikuvitusmaailmaansa. Olemme siitä onnekkaita, että myös tällaista oppilastyyppiä osataan koulumaailmassa nykyään arvostaa ja kaikille oppilaille pyritään löytämään ne ovat toimivat tavat oppia. Uskon että monipuolinen ruokavalio ja oppimista tulevat vitamiinit auttavat myös rauhallista lasta keskittymään olennaiseen.

Lapset ottavat oikein mielellään aivoaurinkonsa joka aamu ja he muistuttavat kyllä jos minä meinaan unohtaa antaa sen! Kätevää on se, että molemmat tärkeät vitamiinit löytyvät yhdestä samasta palasta, joita riittää yksi päivässä. Syön itsekin välillä itse geelipalan, ne maistuvat oikeasti hyvältä!  D-vitamiini edistää immuunijärjestelmän normaalia toimintaa ja kalaöljyn sisältämä DHA-rasvahappo ylläpitää normaalia aivotoimintaa ja näkökykyä. Vitamiineja voi ostaa apteekista.

Mihin asioihin lapsesi kaipaa erityistä apua keskittymisen osalta? Vastaa alle ja voita vuoden vitamiinit! Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan Minisun Junior – vitamiinipaketin, jonka arvo on 60 euroa. Arvonta päättyy 20.10.


EI ENÄÄ ESKARILAINEN

21/06/2016

Processed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 preset

Pojilla alkoi tänään kesäloma, mutta samaan aikaan myös taas yksi vaihe on elämässä takanapäin ja uusi alkamassa. Eskari loppui. Esikoiseni on tämän kesän jälkeen koululainen.

Vanhempana on uskomatonta olla tässä tilanteessa. Omat lapset näkee aina niin vauvoina. On vaikea käsittää että se juuri hetki sitten syntynyt poika itsenäistyy. Alkaa toden totta elämään omaa elämäänsä, enkä minä häntä enää omista, kuten ennen.

Vuosi eskarissa oli hieno. En olisi parempaa paikkaa, ryhmää ja aikuisia voinut ikinä toivoa. En edes tiennyt, että noin ihania paikkoja voi olla. Tulee sitäkin ikävä. Tuntuu uskomattomalta, että nyt se jo loppui. Tuntuu, että vasta muutama päivä sitten kirjoitin ekasta eskaripäivästä.

Tänään oli jännä päivä myös siksi, että hakemani korkeakoulun pääsykoetulokset tulivat. Sormet ja varpaat ristissä toivon, että paikka tokalta varasijalta nousisi kesän aikana. Niin, että syksyllä meillä asuisikin sitten kaksi koululaista!

Kävi miten kävi, tilanne vaati jäätelöä. Sillä on hyvä aloittaa loma.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.