TÄMÄ SE VASTA ON ELÄMÄÄ

30/06/2017
Kommentit pois päältä artikkelissa TÄMÄ SE VASTA ON ELÄMÄÄ

Maattiin eilen uimastadikalla viltillä ja syötiin uinnin jälkeen auringon lämmittäessä eväitä, kun Kaapo totesi että ”tämä se vasta on elämää”. Toteamus nauratti vähän, sillä eihän kyseessä ollut mikään mieletön luxusloma jossain viiden tähden hotellin poolilla, vaan ihan tavalliset kauraleivät juustolla piskuisen pöytäliinan päällä istuen. Samalla kuitenkin kaikki olivat ihan samaa mieltä, mikä olisikaan sen ihanempaa kun istua raukeana, vatsa täynnä, auringon lämmittessä, oman perheen kesken. Eipä juuri mikään.

Samaa elämänasennetta toteutin itse tänään, kun lapset olivat aamulla oma-aloitteisi siivonneet legot huonestaan ennen kun olin edes itse herännyt. Join rauhassa aamukahvia samalla kun pojat köllöttivät vieretysten sängylläni kuvaamaansa videota katsellen. En tiennyt mitään parempaa juuri sillä hetkellä.

Jauhan jatkuvasti arjen pienistä hetkistä, mutta ne juuri ovat niitä jotka loppupeleissä eniten merkitsevät <3 


VIIKONLOPUN PARHAAT

14/05/2017

– Kookospallojen leipominen porukalla
– Uudet tuttavuudet
– Autossa musan kuuntelu täysillä
– Liian söpö Ibe ja keikka
– Ei liian vakava rakkausjuttu
– Puistoskumpat ja yli lipuvat kuumailmapallot
– Toisen tekemä ruoka
– Äitienpäiväkahvit suvun kesken
– Kävely aurinkoisessa Eiranrannassa
– Juustonaksuja äidin sohvalla
– Onnellisuus ja riittävyyden tunne
– Hitaat aamut
– Itse tehty kauralatte
– Tings bassoradiolta
– Olohuoneen täyttävä aurinko ja erikoiset varjot
– Itselleen nauraminen
– Seljankukka, rosepippuri, neilikka, grieppi gt
– Pyöräily yöllä
– Söpöt hymyt ja katseet
– Odotus, kutkutus, jännitys
– Kaikun ja Siltasen poket
– Privat räppituplausvideot
– Maailman ihanimmat ja hauskimmat lapset
– Vieressä nukkuminen
– Yksin nukkuminen
– Herääminen ilman herätyskelloa
– Jutteleminen
– Hetkessä eläminen
– Vapaus


ME

31/03/2017

Tässä ollaan me. Minä ja mun lapset. Mun perhe. Meidän perhe. Me. Joka päivä saan ihmetellä ja ihastella, miten olenkaan omalta osaltani tuonut maailmaan tuollaiset mahtavat tyypit. Samalla tulee usein ihmeteltyä sitä miten tämä elämä on tuonut tähän pisteeseen. Niin se on varmaan vähän kaikilla, ainakin välillä?

Nyt kun ystävät ympärillä alkavat olemaan siinä perinteisemmässä lastentekoiässä, tulee väistämättä välillä mietiettyä, mitäs jos minä olisin nyt samassa tilanteessa. Mitäs jos en olisikaan perustanut perhettä silloin nuorempana? Missä olisin nyt? Mitäs jos olisin tässä samassa tilanteessa, mutta ilman lapsia? Ei olisi ketään meitä, minä vain.

Voisi olla aika kovat paineet. Voisi olla yksinäistä.

Mutta tässä me kolme nyt ollaan. Mietitään että mitä illalla syödään, mitä leffaa mennään viikonloppuna katsomaan, haaveillaan kesästä, uimisesta, pyöräilystä ja jalkapallosta, suunnitellaan tulevia ulkomaanmatkoja ja muistellaan lämmöllä menneitä. Sitten siinä niiden välissä vaan ollaan. Tässä hetkessä. Kömmitään toistemme viereen sohvalle ja röhnötetään, silitetään hiuksia ja ollaan vaan.

Ollaan onnellisia toisistamme. Siitä että ollaan saatu elämältä juuri toisemme. Että ollaan tässä yhdessä. Me.

Kuvat Julian Schröpel / Simbayu Visual Arts