TAIVASKIN HYMYILEE

29/07/2017

Jo ennen kun edes kerroimme lapsille menevämme naimisiin he taisivat myös aistia rakkautemme. Kaikki kolme lasta ovat puhuneet niin toiveissa olevista pikkusisaruksista kun häistäkin. Jokin aika sitten, eräänä sateisena iltana, Elvis sanoi näin:

Toivottavasti te menisitte naimisiin. Mun mielestä te voisitte mennä naimisiin jo huomenna. Silloin taivaskin hymyisi ja tulisi kaunis päivä.


ELÄ TÄYSILLÄ

10/07/2017

Olen ehdottomasti tunneihminen. Menen sydän edellä ja järki perässä. Ne muutamat kerrat kun en ole uskaltanut uskoa intuitioani on homma mennyt metsään. On vapauttavaa kulkea omia polkujaan. Se on onnen avain. Tehdä siltä mikä tuntuu parhaalta, eikä niin miten jonkun sääntökirjan mukaan kuuluisi tehdä. En halua katsoa vanhana eläämääni taaksepäin ja katua tekemättömiä asioita.

Usein meitä kuitenkin pidättelee pelko. Ajatus siitä että asiat pitäisi tehdä jollain tietyllä tapaa – koska näin vaan on aina tehty. Pelko siitä mitä muut ajattelevat. Pelko epäonnistumisesta. Lopulta meitä kuitenkin pidättelee yksi ainut asia, me itse.

Elämäni parhaat päätökset eivät missään nimessä ole olleet niitä helpoimpia. Olen hypännyt jatkuvasti tuntemattomaan, tehnyt omaa juttuani ja huomannut että se kantaa. Silloin myös vaikeat ja epäonnistumiselta vaikuttaneet asiat ovat kääntyneet onnistumisiksi.

Täällä reissussa olen nähnyt erityisen paljon ihmisiä jotka elävät täysillä ja tekevät omaa juttuan. Tekevät juuri siltä miltä tuntuu. Eivät anna iän rajoittaa, pussailevat aurinkovarjon sisällä, hyppäävät korkealta kalliolta, janoavat seikkailuja, opettelevat uusia asioita, juttelevat tuntemattomille, tanssivat keskellä katua, itkevät keskellä katua – tuntevat, nauttivat, elävät itselleen.

On hienoa voida luottaa itseensä, hypätä, päästää irti, nauttia, rakastaa ja vetää ihan täysillä tämä homma loppuun asti. Niin aion tehdä jatkossakin.


TÄMÄ SE VASTA ON ELÄMÄÄ

30/06/2017

Maattiin eilen uimastadikalla viltillä ja syötiin uinnin jälkeen auringon lämmittäessä eväitä, kun Kaapo totesi että ”tämä se vasta on elämää”. Toteamus nauratti vähän, sillä eihän kyseessä ollut mikään mieletön luxusloma jossain viiden tähden hotellin poolilla, vaan ihan tavalliset kauraleivät juustolla piskuisen pöytäliinan päällä istuen. Samalla kuitenkin kaikki olivat ihan samaa mieltä, mikä olisikaan sen ihanempaa kun istua raukeana, vatsa täynnä, auringon lämmittessä, oman perheen kesken. Eipä juuri mikään.

Samaa elämänasennetta toteutin itse tänään, kun lapset olivat aamulla oma-aloitteisi siivonneet legot huonestaan ennen kun olin edes itse herännyt. Join rauhassa aamukahvia samalla kun pojat köllöttivät vieretysten sängylläni kuvaamaansa videota katsellen. En tiennyt mitään parempaa juuri sillä hetkellä.

Jauhan jatkuvasti arjen pienistä hetkistä, mutta ne juuri ovat niitä jotka loppupeleissä eniten merkitsevät <3