UUTTA ASUKUVAAJAA KOULUTTAMASSA

15/04/2017

Muistan vielä sen ajan, kun lapset olivat pieniä, heille jaksoi metsästää uusimpia lastenvaatteita, mutta itse tuli lähinnä kuljettua aina niissä samoissa pieruleggareissa ja trikootunikassa. Luojan kiitos, siitä on jo aikaa.

En ehkä sanoisi, että olen aina ollut kiinnostunut muodista, mutta olen aina ollut kiinnostunut vaatteista. Nuoresta saakka olen tykännyt pukeutua jollain tapaa omaa persoonaani esiintuoden. Tyyli on myös toki muuttunut vuosien mittaan. Mutta tuolloin vauvavuosina se oli kyllä ihan täysin kateissa. Silloin ei edes kiinnostanut.

Nykyään oma tyylini on todella simppeli. Tykkään mustasta (jos ette ole huomanneet), aikaa kestävistä, tyylikkäistä ja yksinkertaisista vaatteista. Minusta on siti hauska leikitellä myös vaatteilla, pukea vaikkapa juoksulegginssit juhlavan pörröneuleen kanssa. Sneakerit viimeistelevät asun.

Blogini ei ole ikinä ollut mikään muotiblogi, mutta parhaimpina tyyli-päivinä olisi kiva jakaa niitä päivän asuja myös tänne. Luottokuvaaja vaan puuttuu. Näin yksin asuvana ne kivat asut jäävät oikeastaan aina kuvaamatta.

Mutta hoksasin tuossa eräs päivä kauppareissulla, että minultahan oikeastaan löytyy pian kaksi luottokuvaajaa! Nimittäin omat lapset. Asu nyt ei tällä kertaa ollut mikään ihmeellinen, mutta koska kamera sattui olemaan mukana, sain suostuteltua Kaapon nappaamaan minusta pari kuvaa.

Ihan kivutonta se ei ollut, mutta kunhan keksin jonkun hyvän motivaattorin, voipi olla että saan koulutettua pian parhaimman asukuvaajan ikinä. Kuinka kätevää! Pitää vaan treenata tota omaa poseeraamista myös ekana.


DAM DAM

14/04/2016

Processed with VSCO with 5 presetProcessed with VSCO with 5 presetProcessed with VSCO with 5 presetProcessed with VSCO with 5 presetProcessed with VSCO with 5 presetProcessed with VSCO with 5 presetProcessed with VSCO with 5 presetProcessed with VSCO with 5 presetProcessed with VSCO with 5 presetProcessed with VSCO with 5 preset

Suurin osa teistä varmaan muistaa, mutta hain siis loppuvuodesta mukaan Rajalan järjestämään kisaan, jossa etsitään ensimmäistä Rajala Ambassadoria. Eli persoonallista luovan sisällön tuottajaa, joka innostaa ihmisiä valokuvaamaan mitä erilaisimmissa olosuhteissa ja tilanteissa. Satojen hakijoiden joukosta valittiin kuuden hengen todella erilainen tiimi, joita kaikkia kuitenkin yhdistää intohimo valokuvaukseen.

The Ambassador 2016 valitaan vuoden päätteeksi, kunhan meitä ensin tarpeeksi testaillaan :D Me lähettiläät ottamme toisistamme mittaa erilaisissa osakilpailuhaasteissa, joista suoriutumista arvioi Rajalan valitsema tuomaristo sekä yleisö. Luvassa on eksklusiivista materiaalia luontokuvauksesta extreme-urheiluun ja yhteiskunnallisten ilmiöiden kuvaamiseen. Viimeisimpänä tehtävänämme oli kuvata Roope Salminen & Koirat keikkaa Tavastialla ja seuraavaksi lähdemme suorittamaan, vielä toistaiseksi salaista, tehtävää Amsterdamiin!

Tämä on tosi kivaa ja toki myös jännää, sillä kukaan meistä ei tiedä mitä tuleman pitää. Emme edes tiedä missä yövymme, vain että lentokentällä pitää olla tiettyyn aikaan. Minusta tällainen yllätys on hauska myös siinä mielessä, ettei ihan kauheasti voi jännittääkkään, kun ei voi tietää yhtään mitä tuleman pitää. Avoimin ja iloisin mieliin matkaan siis vaan!

Kisaan kuuluu myös se, että saamme eri tehtäviin meille osoitetun kuvauskaluston. Viimeksi kuvasimme Panasocin kameralla, johon minun oli aluksi vaikea tottua. Mutta ahkeran kuvaamisen jälkeen alkoi homma senkin kanssa sujua. Jolloin tietysti kalusto meni taas vaihtoon. Se ei kuitenkaan haittaa, sillä tulevaan haasteeseen saimme testiin Olympuksen OM-D E-M II kamerat. Itsehän olen aivan fiiliksissä tästä, olenhan Olympus-tyttö henkeen ja vereen. Vaikka toki tämän uuden kameran käyttö vaatii myös harjoittelua ja tässäkin monet napit ovat eri paikassa, kun omassa kamerassani. Alkukokemukset kamerasta ovat hyvät ja tämä kädessä olo tuntuu ihan prolta.

Amsterdamin reissu on nyt tulevana viikonloppuna ja sen tiimoilta kaipailisinkin teiltä vähän vinkkejä! Koska en tiedä mitä tuleman pitää tai kuinka paljon vapaa-aikaa on, haluan käyttää koko ajan tosi tehokkaasti hyödyksi. Olisi siis mahtava kuulla ne ihan must kohteet, etenkin valokuvaamisen kannalta. Missä kannattaa käydä kuvailemassa, mitkä ovat kiinnostavimmat kahvilat ja ravintolat, kauneimmat nähtävyydet ja paras tunnelma? Niin ja lauantai-ilta myös mielessä, eli mikä on tämän hetken paras klubi? Nyt kaikki insidetiedot kun perus turistivinkitkin kehiin, kiitos!

ps. Sunnuntaihin saakka voi vielä käydä äänestämässä suosikkiaan Inspiration Blog Awardseissa!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

POLKKA

1/04/2016

Processed with VSCO with 5 presetProcessed with VSCO with 5 presetProcessed with VSCO with 5 presetProcessed with VSCO with 5 presetProcessed with VSCO with 5 presetProcessed with VSCO with 5 presetProcessed with VSCO with 5 preset

Ai vitsit. Tiedättekö sen ihanan tunteen kampaajan jälkeen? Kun hiuksista on napsaistu useampi sentti, ne on värjätty ja tehty hoitoja, päänahkaa rapsuteltu ja hierottu ja lopulta jokainen suortuva muotoiltu herkullisen tuoksuvilla aineilla. Sormet hakeutuvat kokoajan haromaan ja tunnustelemaan pehmeää tukkaa ja päätä tekisi mieli vain heilutella puolelta toiselle.

Kävin eilen äitini luona, Katjamariateamissa, pätkäisemässä itselleni lyhyen polkan. Tai itseasiassa olin jo edellisenä viikonloppuna vähän itse pätkinyt sitä, mutta tiedätte varmasti myös millaisia tuloksia kotiparturoinnilla yleensä saa aikaan… Hiukset tasoitettiin ja niitä lyhennettiin pikkuisen lisää. Juurikasvu värjättiin piiloon ja latvoihin laitettiin vähän kuparia kiiltoa antamaan. Se näkyy kivasti auringossa.

Sanon aina kaikille, että on kyllä niin ihanaa kun oma äiti on kampaaja. Olen koko elämäni aikana käynyt pakon edessä ehkä kolme tai neljä kertaa jossain muualla laittamassa hiukseni. Eivät nekään mitään ihan totaalisen epäonnistuneita kertoja ole olleet, mutta kyllä sillä on vain todella suuri merkitys kun kampaaja tietää tyylisi ja vastavuoroisesti luotat täysin hänen ammattitaitoonsa. On ihana istua kampaamon tuoliin osaamatta oikein tarkkaan sanoa mitä haluaa ja parin tunnin päästä ihailla täydellistä lopputulosta.

Jos muistatte, tuskailin alkuvuodesta hiusteni kanssa. Halusin jotain muutosta, mutten oikein tiennyt mitä. Suunnittelin kaikkea liian monimutkaista, kunnes lopulta oivalsin että se mitä juuri nyt kaipasin, olikin jotain ihan päinvastaista. Ei pitkiä kiharoita tai monimutkaisia ja megatrendikkkäitä värjäyksiä. Lyhyt polkka on just hyvä. Ainakin nyt toistaiseksi.

Kuvat Tommi Mäntysalo

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.