Esikoiseni oli ehkä noin vuoden ikäinen, kun muovien sisältämistä ftalaateista sekä Bisfenoli A:sta, eli BPA:sta alettiin puhumaan laajemmin. Siihen asti olin elänyt sinisilmäisesti siinä uskossa, että tottakai kaikki kaikille lapsille myytävä, kuten tuttipullot, lelut ja astiat ovat turvallisia. Näin ei valitettavasti kuitenkaan ole – ei vieläkään.

Oli tuolloin järkyttävää tajuta, minkälaisen kemikaalikuorman sitä oli mahdollisesti saanut jo niin pienelle ihmiselle tuotettua vain ruokaluvälineiden ja lelujen kautta.

Ftalaatit toimivat muoveissa pehmentäjäjänä ja niiden tehtävä on lisätä muuten hauraiden muovien taipuisuutta, läpinäkyvyyttä ja kestävyyttä. BPA sen sijaan toimii muovituotteissa rakennusaineena.

Miksi näitä tulisi sitten välttää?

Suuret BPA-annokset ovat eläinkokeissa todettu haitallisiksi munuaisille ja maksalle sekä mahdollisesti maitorauhaselle. Arvioiden mukaan on hyvin mahdollista, että BPA vaikuttaa haitallisesti lisääntymiseen, hermostoon, immuunijärjestelmään, verenkiertojärjestelmään ja syövän muodostumiseen.

Nykyään BPA:n käyttö on kielletty koko EU:ssa polykarbonaatista valmistetuissa tuttipulloissa sekä niiden tuttiosassa. Tammikuusta 2018 lähtien BPA:n käyttö on kielletty myös muovipulloissa ja pakkauksissa, jotka sisältävät vauvoille ja alle kolmivuotiaille tarkoitettuja elintarvikkeita. Muissa elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvissa materiaaleissa BPA:n käyttö on sallittu, mutta BPA:ta saa vapautua vain tietty määrä. Silti joka vuosi Eviran ja Tullin haaviin jää pistotarkastuksista esimerkiksi leluja, joissa nämä pitoisuudet ovat aivan liian korkeita.

Myöskään tuote jonka on BPA-vapaa, ei ole välttämättä turvallinen, sillä jotkut valmistajat korvaavat tämän yhdisteen toisella samanlaisella, BPS:llä, joka näyttää uusimmissa tutkimuksissa toimivan samanlaisena estrogeenin kaltaisena hormonihäirikkönä kuin BPA:kin.

Lapset saavat BPA:ta pääosin suoraan suun kautta, mutta sen vapautumista kiihdyttää esimerkiksi mikrokuumennus, muovituotteen säilyttäminen suorassa auringonvalossa tai jos niissä säilytetään happamia juomia, kuten limua.

Muovin laadusta ja kunnosta riippuen ftalaatteja voi vapautua helposti ympäristöön. Myös useiden ftalaattien epäillään häiritsevän hormonitoimintaa. Tutkimuksissa on havaittu, että ftalaateille altistuminen saattaa olla yhteydessä lisääntymisjärjestelmän häiriöihin, kohonneeseen keskivartalolihavuuteen ja rintasyöpäriskiin, insuliiniresistenssiin, astmaan, autismiin, joihinkin allergioihin sekä käyttäytymishäiriöihin.

Näistä aineista, tutkimuksista ja muista löydöksistä voisi kirjoittaa vaikka kuinka ja googlaamalla löytyykin paljon asiallisia kirjoituksia. Ehdottomasti kannattaa perehtyä aiheeseen paremmin jos sitä ei vielä ole tehnyt!

Kokonaan näiltä kemikaalteilta emme kuitenkaan voi välttyä. Me nimittäin altistumme näille päivittäin muunmuassa hengitysilman, elintarvikkeiden sekä pölyn kautta. Oman ja lasten kemikaalikuormaa voi kuitenkin vähentää helposti – eli karsimalla turhan muovin pois.

Me vaihdoimme jo tuolloin esikoisen aikaan juoma -ja tuttipullot lasisiin, lasten astiat keraamisiin, emme laittaneet mitään muovista mikroon, säilytimme ruoantähteet pääosin lasisissa purkeissa, vältimme muovisten limupullojen uudelleenkäyttöä, suosimme luonnonmateriaaleista valmistettuja leluja ja muita kodin esineitä. Helppoa!

Tuolloin, lähes kymmenen vuotta sitten, lasten lasisia pulloja löytyi onneksi helpoksi, ja monelle tuttu Lifefacory nousi ainakin omassa äiti-porukassani ihan trendituotteeksi. Mutta muuten lasten muovisille astioille ei löynyt korvaajia. (Yllättävän hyvin keramiset Arabiat ja Ikeat kuitenkin pystyivät ehjänä kahden pienen lapsen perheessä)

Nykyään tilanne on onneksi jo ihan toinen. Markkinoilla on toinen toistaan ihanempia, luonnonmateriaaleista valmistettuja ja jopa biohajovia astioita perheen pienimmille. Kuten nämä kuvissa näkyvät (Mini Aisling kaupasta saadut) Cinkin astiat jotka on valmistettu syömäpuikkotuotannosta ylijääneestä ekologisesta luomubambusta.

Tosin ensi-innostukseni jälkeen huomasin, ettei nämä olekaan biohajoavia (yhden rikkoutuneen mukin ehdin jo bioriskiin laittaa ja mikrossa käyttää), vaan näissä on mukana pieni määrä maissitärkkelyksen kanssa sekoitettua (100%:n elintarviketurvallista) melamiinisidosainetta.

Cinkin astiat ovat kuitenkin väriaineita myöten turvallisia ja itse olen juurikin ihastunut niiden murrettuihin sävyihin sekä lähes keraamiselta näyttävään muotoiluun sekä pintaan.

Kokonaan bioahoaja astiasarja taas löytyy ainkin eKoalalta. Heidän tuotteittensa materiaalina on BIOmuovi, joka on valmistettu käyttäen luonnonmukaisia raaka-aineita kuten maissia, punajuurta ja hirssiä ja tuotteet ovat siis 100% biohajoavaa. eKoalan jälleenmyyjät löytyvät täältä.

Lasiset tuttipullot meillä on ollut käytössä nyt koko ajan ja niiden kemikaalittomuuden lisäksi tykkään siitä, miten lasinen pullo tuntuu olevan myös muovista hygienisempi. Lasi materiaania ei ime itseensä mitään ja se puhdistuu tehokkaammin. Meillä tuttipulloina on toiminut Lifefactoryn sekä Hevean lasipullot.

Kun näitä muovi ja kemiaaliasioista miettii, voi helposti tulla vähintäänkin pienimutoinen ahdistus, sillä kemikaaleja on k a i k k i a l l a ja esimerkiksi syöpien määrä vain kasvaa ja kasvaa. En itse kiihota tässä muovi-asiassa(kaan) mihinkään äärimmäisyyksiin, mutta riskit on hyvä tiedostaa ja pienillä teoilla tehdä oma ja lasten elinympäistö edes hitusen puhtaammaksi ja turvallisemmaksi.

Jos tiedätte lisää jotain hyviä ja myrkyttömiä, pääosin ainakin luonnonmateriaaleista valmistettuja lasten ruokailuvälineitä – ja miksei vaikka lelujakin, niin laittakaa ihmeessä kommentteihin suosituksia!

Jos meillä olisi onnistunut imetys, niin olisin halunnut täysimettää sinne suositeltuun kuuden kuukauden ikään asti, mutta koska homma ei mennyt toiveiden ja suunnitelmien mukaan, on Myy päässyt pikkuhiljaa maistelemaan myös muutakin, kun korviketta täytettyään neljä kuukautta muutama viikko takaperin.

Nykysuositusten mukaan kiinteiden maistelu suositellaan aloitettavaksi vauvan ollessa 4-6 kuukauden ikäinen ja yksillölliset valmiudet kunnossa. Valmiuksilla tarkoitetaan siis sitä, että vauva on itse valmis aloittamaan maistelun. Tällöin hänen pitäisi olla ainakin kiinnostunut ruoasta, vievän asioita suuhunsa sekä istuvan tuettuna ja hallittava tällöin myös päätään.

Olin itse etukäteen ajatellut, ettei kiinteiden maistelulla ole meillä kiire. Että alettaisiin katselemaan niitä sitten vasta lähempänä puolen vuoden ikää ja silloinkin pääosin sormiruokaillen. Kuitenkin joskus joulun tienoilla huomattiin, että kaikki syömäämme ruoka kiinnosti Myytä niin kovasti, että alettiin hänellekin aluksi ihan satunnaisesti pieniä maistiaisia antamaan.

Nyt pari viikkoa myöhemmin Myy on maistanut ainakin päärynää, omenaa, porkkanaa, perunaa, persimonia, mustikkaa, kurkkua, tomaattia, mansikkaa, mustaherukkaa, banaania, mangoa ja luumua. Kaikista hän on tähän mennessä tykännyt.

Määrät ovat edelleen hyvin pieniä, korkeintaan muutaman teelusikallisen verran tai vieläkin vähemmän. Perinteisen syöttämisen lisäksi hän on saanut syödä itse soseessa dipatulla lusikalla, jonka lisäksi käytössä on ollut silikoninen maistelututti.

Suurin osa Myyn syömistä ruoista olemme antaneet tuoreeltaan tai pakastettuna, mutta nyt aluksi muutamat kaupan luomusoseet ovat tuntuneet myös käteviltä, kun määrät ovat vielä niin pieniä. Loput on voinut laittaa sitten oman jogurtin tai smoothien joukkoon. Itse tehty sose jää myös vielä vähän liian karkeaksi, kun kaupan sileä sose taas menee alas paremmin.

Nyt kuitenkin viime päivinä maistelututti on ollut ihan hitti. Jos joku ei tiedä, niin kyseessä on tuttia muistuttava, mutta hieman isompi kapistus, jonka tuttiosan sisälle voi laittaa mitä vaan vauvalle sopivaa syötävää myös vähän isompina paloina. Tutin päässä on pienen pieni aukko, jota kautta vauva saa suuhunsa lähinnä makua sisällä olevasta ruoasta tuttia puremalla ja imemällä.

Vauvaa olisi hyvä syöttää aina pystyasennossa tai niin, että vauva pääsee kumartumaan eteenpäin. Esimerkiksi siis kuvissa oleva tyyli sitterissä takakenossa istuen ei ole oikeasti suositeltavaa, etenkään sitten kun vauva alkaa syömään enemmän tai karkeampaa ruokaa, tukehtumisriskin takia.

En itse malta odottaa, että Myy pääsee pian kanssamme ruokapöydän ääreen istumaan omaan tuoliinsa. Nykyään hän kyllä vaatii jo sinne päästä ja istuukin jommankumman vanhemman sylissä toisen syödessä itse sillä aikaa. Mietin itse myös, että pitäisikö pitkään kaavailemani ruokapöydän alle tulevan maton hankkimista vielä lykätä.

Sillä jos minä jotain tiedän lasten, etenkin sormiruokailusta, niin tiedän sen, että se jos joku on sotkuista puuhaa. Silti siinä on jotain ihanaa nähdä lapsen maistelevan, tutkivan ja saavan jopa mahaansakin saakka osan ruoasta.

Nelikuinen ja vielä kuusikuinenkin vauva on vielä todella pieni ja suolisto vasta kehittymässä, joten mitään kiirettä en suosittele kiinteiden kanssa pitämään. Ja vaikka vauva söisikin mielellään isojakin määriä kiinteitä, niin määrät tulisi pitää aluksi pieninä ja muistaa, että maito on vauvan pääasiallinen ravinnonlähde yksivuotiaaksi saakka.

Kaikenlaiset kokemukset ja ajatukset kiinteiden aloittamisesta kiinnostaa! Moni seuraaja onkin asiasta jo Instagramin puolella kysynyt, joten kiva jos saadaan keskustelua aiheesta aikaan! Kuten mitkä ruoat maistuvat ja sopivat vatsalle, mitkä eivät? Millä tahdilla uusia makuja ja missä muodossa?

Kuvissa näkyvät, bambusta valmistetut Clink-astiat saatu Mini Aislingista.