Tämä pieni vaaleanpunainen pörröhaalari on saanut viime päivinö paljon kyselyitä niin kadulla kun somenkin kautta. Haalari on yksi niitä harvoja ostoksia, jonka ostin jo raskaana ollessani jemmaan odottamaan yli vuoden päästä koittavaa kevättä. Ja nyt se kevät on täällä! Ihan hullua miten nopeasti aika kuluu. Muistan ettei mahani ollut edes vielä kovin iso tätä ostaessa – eli siitä on k a u a n !

Haalari on siis löytö nettikirppikseltä ja Bobo Chosesin muutaman vuoden takaista mallistoa. Olin ihastellut haalaria jo kaukan ennen kun minulla oli aavistustakaan mihin elämä voisi vielä minut heittää, saatika että tulisin vielä saamaan vauvan.

Ihana vaaleanpunainen teddykarvahaalarihan on ehkä maailman epäkäytännöllisin ulkona leikkimiseen, sillä se imaisee itseensä kaikki roskat eikä todellakaan pidä vettä tai varmaan tuultakaan. Mutta näyttää sentään hyvältä! Sama juttu vaaleanpunaisten Vansien kanssa. Tuo fleecelippiskin on itseasiassa aikamoinen pölynkerääjä ja se pitää putsata tarrarullalla aina ennen ulos lähtöä, mutta kerrankos sitä vietetään vauvan ihan ekaa kevättä. Tyyli ennen kaikkea, vai mitä 😀

Vähän ennen vuodenvaihdetta Myy oppi kääntymään selältä vatsalleen, mutta etenkin nyt viime päivinä tuntuu hän todella hoksanneen uuden taitonsa. Sen lisäksi, että hän pääsee pyörien liikkumaan vaarallisen nopeasti sängyn laidalta toiselle, pääsee hän sitä nyt myös ryömien! Onneksi tätä taitoa hänen täytyy vielä vähän treenata, sillä minä en ole vielä valmis!

Vauvojen kehitys ensimmäisen vuoden aikana on huimaa ja ainakin omien lasten kohdalla aiemminkin uudet taidot ovat seuranneet nopeasti toisiaan. Muistan elävästi sen, kun Kaapo oppi yhtenä aamuna ryömimään, samana iltana konttaamaan ja kahden viikon päästä siitä hän jo käveli.

Pikkuhiljaa pitäisi siis ihan oikeasti alkaa miettimään kodin vauvaturvallisuutta myös ihan käytännön tasolla. Vaikka olemmekin alusta saakka puhuneet isommille lapsille siitä, että mitään pikkuleleluja ei saa jättää minnekkään vauvan ulottuville, niin vasta nyt alan tajuamaan, että myös minulla on aika paljon petrattavaa myös asian suhteen.

On sähköjohtoja, pyödiltä ja ikkunalaidoilta helposti alas vedettävää tavaraa, takka täynnä hiiltä ja eteisen matolla pikkukiviä. Puhumattakaan kaikista pontentiaalista kiipeämis -ja putoamispakoista, Oskun levykokoelmasta tai seinää vasten vapaana nojaavasta jättipeilistä.

Vauvaa ei siis enää uskalla jättää hetkeksikään vartioimatta, ei varsinkaan mihinkään mistä olisi mahdollista pudota. Mieleeni on tullut myös muistoja poikien vauvavuosista. Sitä kun kaikkialle ehtivän vauvan kävi tasaisin väliajoin nostamassa keskelle olohuoneen lattiaa, jotta its ehti nopeasti jonkun jutun, ennen kun piti taas rientää siirtämään vauva ”pahanteosta” keskelle huonetta. Parhaimmillaan vauva piti joskus nostaa hetkeksi leikkimään pinnasänkyynsä. Kunnes oppi kiipeämän sieltäkin pois…

Eilisen rantsupäivän jälkeen oli pakko ottaa pojista myös päivän asu-kuvat. Nauratti niin itseäni, kuten selkeästi monia vastaantulijoitakin, lasten lomalookki. Ei pienintäkään epäilystä millä asiolla täällä ollaan. Turistit liikenteessä, moro vaan.

Löydettiin matkalla myös aivan ihana jäätelöbaari, Pitucca. Nelisenkymmentä itsetehtyä jäätelöä huusivat meitä astelemaan sisään. Ja onneksi mentiin. Maistettiin snikersjäätelöä, minttu-suklaata, kookosta ja aivan ihanaa hubbabubbaa vaahtokarkeilla. Kuten poikien paidoista ehkä näkee. Nam. Olen yrittänyt olla herkuttelematta täällä ihan joka päivä, mutta…

Noi poikien Vimman shortsit on uudet ja itseasiassa ainuat vaatteet jotka tätä reissua varten hankin. Niitä on meillä useammat eri koossa. Noita pienempiä kokoja (Elviksellä 80cm ja Kaapolla 100cm) olen käyttänyt pojilla uikkareina rannalla. Puuvillashortseista lähtee hiekkakin paremmin kun uimapukumateriaalista, joihin se jää inhottavasti sinne kankaan sisälle. Ja kuivuvatkin tosi nopeasti.

Reissun ekoina päivinä oli vähän pilvisempää, mutta sitten alkoi kunnon helteet. Eipä tarvitse paljoa vaatetta ulos pukea. Sen verran, että ihmisten ilmoilla kehtaa kulkea. Yksi ostoskeskuksen vartija kävikin jo eräs päivä ojentamassa. Pojat kävivät sellaisella ulkona olevan ostarin suihkulähteessä vähän viilentymässä. Eikä siinä suihkussa mitään, mutta märkää paitaa ei olisi saanut riisua. Turistit liikenteessä osa 2…

KAAPO: lippis HUF^, aurinkolasit markkinoilta, paita Primark, shortsit VIMMA^, kengät Havainnas
ELVIS: lippis HUF^, aurinkolasit markkinoilta, paita Bobo Choses, shortsit VIMMA^, kengät Bogi ^saatu

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Myönnettävä on, poika HUFin lippiksessä saa lähestulkoon aina pään kääntymään. Joten oli aika näille omillekkin pikkuhurmureille hatut hankkia. Ja kun ei sitä täydellistä poikaystävää näy eikä kuulu, niin puetaan sitten nuo omat pojat minikokoisiksi sellaisiksi, haha.

HUFin lastenhattuja en ole nähnyt myytävän misään muualla kun heidän omassa nettikaupassaan. Ja parin päivän pähkäilyn jälkeen päätin ne reissuun mukaan tilata. Ei muuten, mutta lähetys ja tullikulut Jenkeistä kun olivat yhteensä 60 euron luokkaa… Voin sanoa että pikkasen harmittaa jos (ja kun) joku hatuista jokun kaunis päivä katoaa. Mutta oli se sen arvoista, on nuo mielestäni vaan niiiiiin hienot. Noissa lastenmalleissa on vielä aikuisten hattuihin erona pehmoinen lippa, sekä sisäpuolta kiertävä froteinen ”hikinauha”, joka on varmasti miellyttävä kovemmillakin helteillä.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.