MEKIN OLTIIN ALPPIRUUSUPUISTOSSA

23/06/2017

Viime viikonloppuna poikaystäväni soitti ja käski vaan pakata lapset ja kameran mukaan, hän tulisi hakemaan meitä jonnekkin vartin päästä. En osannut yhtään arvata että minne hän meidät veisi, ajattelin että ehkä Ikeaan, vaikkakin ihmettelin että mitä sillä kameralla siellä tekisin. Hypin autonpenkillä onnesta, kun yhtäkkiä edessä avautui metsänlaita ja monta metriä korkeita ja kukkivia alppiruusuja.

Täytyy sanoa, että olen vähän huvittuneena seurannut eripuolella internettiä olevia keskusteuja siitä, miten ihmisiä ärsyttää kun bloggaajat ovat löytäneet Haagan Alppiruusupuiston tai Roihuvuoren kirsikkapuupuiston. Toki insta ja blogit ovat olleet täynnä kuvia näistä paikoista, mutta kun kerran näissä paikoissa kukkii vain hetken kerran vuodessa, niin tottakai se tuntuu hetkellisestä siltä että kaikki ovat siellä. Niinkun ehkä ovatkin.

Itse olin ensimmäistä kertaa nyt Alppiruusupuistossa ja se teki kyllä todella vaikutuksen. Olin kuullut siitä vasta muutama vuosi sitten, mutta autottomana ei ole tullut sinne aiemmin mentyä. Aikoinaan suoaluuena ollut metsikkö kuivatettiin ja ojitettiin 70-luvulla, jolloin myös ensimmäiset Alppiruusut sinne istutettiin. Myöhemmin paikalle on istutettu myös alppiruusun sukulaista puistosaleaa. On ihan mielettömän näköistä kun korkealle kohoavan mänymetsän keskellä kasvaa monta metriä korkeita värikkitä kukkia.

Joten vaikka kaikkialla näkyvät alppiruusut tuntuvat tulevan korvista ulos, niin suosittelen oikein lämpimästi käymään paikalla. Se on niin hieno. Hiljattain kunnostettuja pitkospuita pitkin pääsee muuten helposti liikkumaan vaikka lastenvanujen tai pyörätuolin kanssa ja kukkien sekaankin saa mennä.


5 MYYTTIÄ BLOGGAAMISESTA

23/05/2017

1. Bloggaaminen ei ole oikeaa työtä

Tarua. Ammattibloggaajan työ on ihan oikeaa työtä siinä missä mikä tahansa muukin oikea työ. Moni bloggaaja tekee työtä toiminimen kautta ja vaikka työajat saa pääosin päättää itse, kertyy työtunteja vuorokauteen usein normaalia työpäivää enemmän. Kuten yrittäjillä yleensä, palkallista lomaakaan ei ole. Blogin kirjoittamisen ja kuvaamisen lisäksi työhön kuuluu muunmuassa kuvien muokkaamista, postausten ideointia, yhteistöistä sopimista ja niiden ideoimista, myyntityötä, erilaisia palavereja ja tapaamisia, erilaisiin tilaisuuksiin osallistumista sekä muun somen päivittämistä. Työaikojen ja paikkojen osalta bloggaaminen on hyvin vapaata työtä, mutta vaatii myös paljon vastuunottoa.

2. Mitä suositumpi blogi, sitä pinnallisemmaksi se muuttuu

Totta. Usein kuulee sanottavan, että jollain suositulla bloggaajalla on noussut menestys päähän, ja blogi sen myötä pinnallisemmaksi. Usein kyse on kuitenkin siitä, että kymmenien ja taas kymmenien tuhansien silmäparien seuratessa joskaista tekemistäsi ja juorupalstojen villiäkin villimpien tarinoiden sekä kiusaamisen ja haukkumisen takia on yksityisyyttä rajattava. Kun blogi kasvaa suosituksi myös negatiivisen huomion määrä kasvaa, silloin on pakko suojella itseään sekä läheisiään rajaamalla aiheita.

3. Bloggaajat saavat kaiken ilmaiseksi.

Tarua / Totta. Bloggaajille lähetetään kotiin kaikenlaista pientä tavaraa, kosmetiikkaa, elintarvikkeita, kodin pientavaraa – usein pyytämättä ja sellaista, jota vastaanottaja ei välttämättä tarvitsisi. Yhteistöihin liittyvät tavarat eivät kuitenkaan ole ilmaisia, jos niitä vastaan sovitaan somenäkyvyydestä, silloin bloggaaja maksaa ne omalla työllään. Kaikista muutamaa kymppiä arvokkaimmista tavaroista bloggaaja maksaa myös veroja.

4. Bloggaajat mainostavat mitä tahansa rahasta

Tarua. Yhteistyöt mietitään tarkkaan ja niin että ne oikeasti sopivat bloggaajan tyyliin ja omaan arvomailmaan. Päälle liimmattu tai bloggaajalle sopimaton yhteistyö paistaa läpi ja se on haitallista niin bloggaajalle kun mainostajallekkin. Sovitusta yhteistyöstä voi myös kieltäytyä, jos huomaa tuotteen olevan sittenkin sellainen jonka takana ei voi seisoa. Bloggaajia sitoo myös journalistin ohjeisiin perustuvat eettiset ohjeet, jotka kieltävät muunmuassa harhaanjohtamisen sekä piilomainonnan.

5. Kuka tahansa voi alkaa ammattibloggaajaksi

Tarua / Totta. Kuka tahansa voi perustaa blogin, mutta tehdäkseen siitä itselleen ammatin tarvitaan myös kiinnostusta, aikaa, sitoutuneisuutta, asiantuntemusta, halua ja rutkasti hyvää tuuria.


UUTTA ASUKUVAAJAA KOULUTTAMASSA

15/04/2017

Muistan vielä sen ajan, kun lapset olivat pieniä, heille jaksoi metsästää uusimpia lastenvaatteita, mutta itse tuli lähinnä kuljettua aina niissä samoissa pieruleggareissa ja trikootunikassa. Luojan kiitos, siitä on jo aikaa.

En ehkä sanoisi, että olen aina ollut kiinnostunut muodista, mutta olen aina ollut kiinnostunut vaatteista. Nuoresta saakka olen tykännyt pukeutua jollain tapaa omaa persoonaani esiintuoden. Tyyli on myös toki muuttunut vuosien mittaan. Mutta tuolloin vauvavuosina se oli kyllä ihan täysin kateissa. Silloin ei edes kiinnostanut.

Nykyään oma tyylini on todella simppeli. Tykkään mustasta (jos ette ole huomanneet), aikaa kestävistä, tyylikkäistä ja yksinkertaisista vaatteista. Minusta on siti hauska leikitellä myös vaatteilla, pukea vaikkapa juoksulegginssit juhlavan pörröneuleen kanssa. Sneakerit viimeistelevät asun.

Blogini ei ole ikinä ollut mikään muotiblogi, mutta parhaimpina tyyli-päivinä olisi kiva jakaa niitä päivän asuja myös tänne. Luottokuvaaja vaan puuttuu. Näin yksin asuvana ne kivat asut jäävät oikeastaan aina kuvaamatta.

Mutta hoksasin tuossa eräs päivä kauppareissulla, että minultahan oikeastaan löytyy pian kaksi luottokuvaajaa! Nimittäin omat lapset. Asu nyt ei tällä kertaa ollut mikään ihmeellinen, mutta koska kamera sattui olemaan mukana, sain suostuteltua Kaapon nappaamaan minusta pari kuvaa.

Ihan kivutonta se ei ollut, mutta kunhan keksin jonkun hyvän motivaattorin, voipi olla että saan koulutettua pian parhaimman asukuvaajan ikinä. Kuinka kätevää! Pitää vaan treenata tota omaa poseeraamista myös ekana.