PARHAAT HELLEHOUSUT

12/07/2017

Terveisiä Helsingistä! Ollaan palattu reissusta rentoutuneina, vaikkakakin vähän hotellin hyytävän ilmastoinnin takia kurkkukipuisena. Ilmastoinnille oli tosin tarvetta, sillä meitä hellittiin koko viikon ajan pelkällä auringonpaisteella sekä kolmenkymmenen asteen lämmöllä.

Ostin juuri ennen reissua pitkään harkinassa olleet Arelan reikähousut. Aivan täydelliset hellekeleille! On kiva välillä käyttää pidempiä housuja, mutta niissä tulee helposti liian kuuma. Tuntuu ihanalta kun housujen reijistä virtaa ilmaa läpi. Siltikään nämä eivät ole tuntuneet liian kylmiltä myöskään Suomen kesässä.

Ihanien merituulien lisäksi housut ovat joutuneet jo kokemaan kovia. Onnistuin nimittäin istumaan housuilla niin naulaan kun jättämään lahkeen pyörän pinnojenkin väliin. Onneksi repeymät sulautuvat hyvin reikien joukkoon. Ja vaikka kuinka ihanat housut ovatkin, ei mielestäni tämän hintaluokan vaatteisiin saisi tulla niin nopeasti polvipusseja mitä näihin tulee. Jos housut eivät muuten olisi niin ihanat, olisin varmaan käynyt reklamoimassa ne. Muuten kangas on pesuista huolimatta pynyt siistinä ja mikä tärkeintä, housut ovat ihan mielettömän hyvän tuntuiset jalassa.

Reissussa matkalaukkuni noudatti omasta vaatekaapista tuttua linjaa, eli oikeastaan kaikki oli mustaa. Monesti reissussa musta tuntuu liian synkältä, mutta pikkuhiljaa olen oppinut siihen. Monesti matkoilla sitä kun vähän riehaantuu väreihin ja ostaa jotain mitä ei normaalisti Suomessa edes kaupassa katsoisi. Kotiin päästessä ne vaatteet ovatkin aina lopulta jääneet pölyttymään kaapin perälle. Puhuttiin kavereiden kanssa juuri tuolla reissulla, että mustaa varmaan näkyy muutenkin vähemmän tuolla lämpimässä koska musta on niin kuuma väri. Itse valkkasin reissuun mukaan niin kevyitä vaatteita, kuten juuri nuo reikähousut ja selästä avoinaisen topin, ettei ainakaan värin puolesta tarvinnut enempää hikoilla.

housut Arela toppi Monki kengät Birkenstock kassi Patta aurinkolasit Monki

kuvat Peeta Peltola


KESÄPÄIVÄ LAATIKKOPYÖRÄN KYYDISSÄ

2/07/2015

laatikkopyörä 2imagelaatikkopyörä 8imageimagelaatikkopyörä 4imagelaatikkopyörä 3imageimagelaatikkopyörä 5

Ollaan nyt muutama viikko päästy kulkemaan vihdoin uudella kulkupelillämme, laatikkopyörällä! Vihdoin siksi, että pyörä lähti tilaukseen jo helmikuussa, mutta laatikkopyörien suosion kasvun räjähtäminen näkyi sitten tuotantovaikeuksina. Itse olen laatikkopyörästä haaveillut jo ties kuinka monta vuotta, ja vihdoin tämä kesä oli nyt kun sellainen saatiin. Aluksi meille oli tarkoitus tulla kalssinen Cristiania bike, mutta koska kysyntä oli sen verran suuri, olisimme saattaneet joutua odottamaan pyörää vielä syksyyn. Classic bike pyöräkaupan varastosta meille sitten löytyiki onneksi täydellinen kulkupeli, nimittäin tämä TrioBike Boxter, jonka saimme bloginäkyyvyttä vastaan.

Tämä on TrioBiken pyörästä tuollainen isompi versio, ja tilaa me todellakin tarvitsemme, sillä se toimii meillä täysin auton korvikkeena. Lasten lisäksi kun kyytiin on mahduttava uimakamat, kauppakassit ja heräteostokset kirppikseltä. Niin ja toivottavasti myös se koira joskus lähitulevaisuudessa. Tuo pyörä on meille lopulta paljon parempi myös siksi, että se on markkinoiden turvallisin laatikkopyörä. Olen aika tohelo – noin niinkuin kaikessa, mutta tätä pyörää ei onneksi saa kovinkaan helposti kumoon. Nuo laatikkopyörät kun saattavat liian kovaa kurveihin ajaessa keikata.

Meidän pyörämme on myös varusteltu sähköavusteella, joka tarkoittaa sitä että painavankin lastin kanssa pääsen kuin pääsenkin myös mäet ylös. Aluksi luulin että sähköavuste tarkoittaa sitä että voin vaan istua kyydissä ja pyörä surruttaa mopon tavoin meitä eteenpäin. Mutta eihän se ihan niin mene. Se on nimensä mukaan vain avuste, eli kyllä sen ollessa päällä täytyy silti myös polkea ja lihaksia käyttää :-D Enkä tosiaan käytä sitä kun vain mäissä, kun oma kunto meinaa loppua.

Aluksi pyörällä ajo oli aika pelottavaa, se on tuntumaltaan melkein kun perus fillari, muttei sitten kuitenkaan. Sillä ei ihan yhtä näppärästi pujotella ja sen kokoa on aluksi vaikea arvioida. Olen myös aina ennen pelännyt liikenteen seassa ajamista. Mutta täytyy sanoa että muutamassa viikossa oma ajo on muuttunut kokoajan varmemmaksi ja varmemmaksi. Enää ei tarvitse panikoida. Ja tähän mennessä olen vain kerran törmännyt aitaan (kop kop).

Pyörällä ajo on toki myös mitä mainiointa liikuntaa. Itse nautin kuitenkin eniten siitä, että pyörällä liikkuessa saa kokoajan olla ulkona. Myös lapset tykkäävät tosi paljon olla sen kyydissä. Tarvittaessa siellä voi ottaa vaikka nokoset. Nyt kun lämpimämmät ilmat alkoivat, otin vielä tuon kuomun pois, jotta pojatkin pääsevät nauttimaan auringosta kunnolla. Laatikkopyörässä on myös se kiva juttu, kun lapset istuvat edessä näkee heidän touhut kokoajan ja pystyy jutella paremmin.

Tänään nukuttiin vähän liian myöhään, mutta nyt pakataan uimakamat mukaan ja hypätään taas pyörän kyytiin. Ihana ihana kesä, vihdoin!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.