En ole tainnut ajatella ikinä ennen meneväni naimisiin. En ole kokenut että minun tarvitsisi todistella rakkauttani tai sitoutumistani sillä tavalla. En ole ikinä haaveillut häistä tai valkoisesta prinssessamekosta. Kuitenkin puhuimme lapsista, perheiden yhdistämisestä ja naimisiinmenosta oikeastaan heti kun aloimme olemaan yhdessä. Se vaan tuntui maailman luonnollisimmalta tämän ihmisen kanssa. Meidän molempien edellisistä suhteista oli jo aikaa ja olimme tahoillamme tottuneet elämään yksin. Molemmat meistä viihtyivät hyvin yksinään ja itsenäisesti, eikä kummallakaan ollut mitään tarvetta tai hinkua sitoutumiseen. Kunnes tapasimme. Kaikki muuttui sillä hetkellä.
Kun olimme olleen kuukauden yhdessä hän kosi. En oikein tiedä miten kuvailla sitä hetkeä. Istuimme eräänä tiistaiaamuna pihallamme aamupalalla. En ole ikinä tuntenut mitään sellaista. Mitään niin vahvaa ja väkevää. Päätimme mennä naimisiin heti. Itkin, nauroin, jalat eivät kantaneet, pyörrytti. Silti kaikki oli täysin selvää.
Halusimme mennä naimisiin totaalisen umpi -ja vastarakastuneina. Niin että toista ei meinaa pystyä katsomaan kun sydän meinaa pakahtua. Emme halunneet naimisiin todistellaaksemme mitään, vaan siksi että rakkautemme on niin syvää ja pyhää. Siksi että tahdomme olla yhdessä aina. Vauhti voi tuntua ulkopuolsen silmin hurjalta, mutta meille tämä oli ainut tapa. Oikea tapa. Molemmat olemme kokeneet rakkautta, tiedämme millaista on olla parisuhteessa ja millaista on olla vanhempi. Meillä on vahva usko ja halu tähän, joten miksi emme tekisi niin mikä tuntuu parhaalta? Miksi odottaa jos sydän sanoo toista?
Mietimme karkaavamme salaa naimisiin heti. Ottaisimme maistraatista todistajat ja kertoisimme kaikille vasta vihkimisen jälkeen. Se ajatus oli todella kutkuttava, mutta samalla halusimme juhlia rakkauttamme muiden rakkaidemme kanssa. Vaikka halusin hurauttaa maistraattiin samantien, takaraivossa kolkutti kuitenkin tunne etten voisi tehdä sitä ilman lasteni, vanhempieni ja veljieni läsnäoloa.
Päätimme mennä naimisiin ihan lähimpien sukulaistemme ja ystäviemme seurassa. Kuitenkin pienestä vihkimisestä alkoi kasvaa pikkuhiljaa vähän suuremat bileet. Maistraatin sijasta päätimmekin pitää kirkkohäät. Koko tämä rakkaustarinamme on tuntunut kuin joltain uskonnoliselta kokemukselta, joten halusimme sen juhlimiseen myös siihen sopivat puitteet. Kirkkohäissä vaatteisiin pitäisi myös panostaa enemmän, joten saisin sittenkin sen valkoisen kermakakun ylleni! Ja kun kerta saimme varattua hienon kirkon olisi hölmöä kutsua sinne vain muutama ihminen. Näinollen salahäistä alkoi kasvaa paljon aiottua isommat.
Takaraivossa kolkutti kuitenkin edelleen se kahdestaan naimisiin meneminen. Koska en kuulu kirkkoon ja tällä aikataululla aikusrippikoulun käyminen aiheutti kaikkien muiden hääjärjestelyiden keskellä vaan ihan liikaa lisää stressiä, päätimme tehdä molemmat. Menimme nyt maistraatissa naimisiin ja avioliiton siunaaminen meillä on syksyllä kirkossa. Näinollen saimme myös hääpäivän kesäksi, haaveissa meillä on nimittäin järjestää pienet festarit vuosittain hääpäivämme kunniaksi.
Maistraatissa naimisiin meneminen oli jännittävää. Halusimme pitää tilanteen suht rentona, mutta panostaa siihen silti vähän. Minulla oli päällä valkoista ja yllätyksekseni meillä oli myös ihan sairaan hieno hääauto koristeluineen. Emme olleet kertoneet etukäteen oikeastaan kenellekään ja todistajina meillä oli mukana ainoastaan veljemme. Vihkimisen jälkeen ajelimme ympäri kaupunkia, kuuntelimme musaa täysillä ikkunat auki, tööttäilimme ja vilkuttelimme ihmisille. Käytiin syömässä veljien kanssa jonka jälkeen suuntasimme kahdestaan hääsviittimme Clarion-hotelliin. Päivä oli täydellinen ja on tosi ihanaa että saamme kuukauden päästä vielä toisen samanlaisen päivän kaikkien rakkaidemme kanssa.
Hääjutut jatkuvat siis blogissa vielä vähän aikaa, tässä on vielä kaikenlaista pientä ja isoa järjesteltävää juhlia varten. En ole esimerkiksi vieläkään nähnyt tulevaa mekkoani eikä ompelija ole vastannut viesteihini viikkoon, joten pientä jännitystä on edelleen ilmassa. Mutta aika hienosti sitä näköjään saa parissa kuukaudessa ei vaan yhdet, vaan kahdet häät järkättyä 😀
Kuvat Tommi Mäntysalo
