LIIAN VÄRIKÄSTÄ – MINIMALISTIN TUNNUSTUKSIA

5/10/2017

Tässä uudessa parisuhteessa ja yhteiselossa olen oppinut kaikenlaista uutta itsestäni. Yksi näistä liittyy ehkä lievään neuroottisuuteeni asioiden yksinkertaistamisesta. Olen toki välillä aiemminkin kuullut jotain kaverilta ohimennen kommenttia vaikkapa kotimme valkeudesta tai minimalistisuudesta, mutta nyt vasta olen tajunnut että minussa saattaa tosiaan olla toisen silmissä vähän hassuja piirteitä. Niitä ovat esimerkiksi:

– Käytän vain mustia vaatteita
– Käytän vain hiusteni väristä pompulaa
– Minulla on ovellinen ”liian värikkäiden astioiden kaappi”, kun kokovalkoiset saavat olla esillä avohyllyillä
– Kaikki pyyhkeemme ovat samanlaisia harmaita
– Rakastan vaaleanharmaita pellavalakanoitani ja pesen ne aina aamulla jotta saan ne taas illaksi takaisin käyttöön
– Lapset eivät saa ripustaa takkejaan tai jättää kenkiään eteisen naulakkoon, vaan ne pistetään piiloon komeroon
– Olen maalannut kylpyhuoneen patterin, pöytätason, säilytyslaatikon sekä pesukoneen vesiletkun samalla värillä kun seinä, jotteivät ne erottuisi
– Ostan myös shampoot ja hoitoaineen samaan sävyyn kylpyhuoneen kanssa, kaikki muu on piilotettuna kaapissa
– Siedän printtejä ja kuoseja ainoastaan lasten vaatteissa
– Keittiön valaisinta lukuunottamatta kaikki kotimme lamput ovat pelkkiä johtoja joissa on polttimo
– Piilotan tavaroita kaappeihin

Parisuhteen myötä sietokykyni on kuitenkin kasvanut huimasti ja olen pistänyt merkille myös seuraavat asiat:

– Tykkään tosi paljon mieheni ei niin minimalistisesta kodista
– Hyväksyn sen että mieheni toi meille puna-kelta-oranssin pyyhkeen, jotta tunnistaisi omansa kaikkien niiden harmaiden joukosta
– Olen alkanut välillä käyttämään myös musta-valko ruudullisia petivaatteita
– En kuole jos eteisen naulakossa roikkuukin viisi eriväristä takkia
– Kahvi maistuu ihan samalta valkoisesta ja raidallisesta kupista juotuna

En koe minimalistisuuden haittaavaan mitenkään elämääni. Päinvastoin, sillä parasta siinä kuitenkin on se, että siivoaminen on tosi paljon helpompaa. Kun reilu kaksi ja puoli vuotta sitten muutimme tähän asuntoomme karsin ihan hieveästi tavaraa pois. Tässä asunnossa oli myös kolmekymmentä neliötä enemmän tilaa kun entisessämme. Maalattuani lattiat valkoiseksi ja kantaessani vanhan asunnon kalusteet sisään, tajusin että juuri näin haluan elää. Niin että ympärillä on tilaa ja että se tila on selkeä.

Uskon että liittyy myös siihen, että olen teinistä saakka ollut melkoisen sotkuinen. Voi niitä aikoja kun huoneeni lattiaa ei näkynyt ollenkaan. Nyt voin toteuttaa itseäni edelleen samalla tavalla, jättää vaatteeni röykkiöön tuolille ja tiskit hujan hajan pöydälle kun kaikki kuitenkin näyttää silti harmooniselta, eikä tavaraa loppujen lopuksi ole edes niin kovin paljoa leviteltäväksi.

ps. Olen mukana Serlan uudessa testiryhmässä jossa testaillaan heidän arkisiivousta helpottavia talouspapereita. Ryhmään haetaankin lisää porukkaa, joten jos siivouksen helpottaminen ja uusien tuotteiden testaus kiinnostaa, niin täytä ihmeessä alla oleva ilmoittautumislomake niin pääset mukaan:


UUSIOPERHEEN ASUNTOKUVIOT

7/08/2017

Moni onkin uteliaana kysellyt meidän asumisjärjestelyistä, nyt kun kerta naimisissa ollaan. Jos kaikessa muussa ollaan toimittu salamana, niin tässä asiassa ajateltiin mennä ihan pikkuhiljaa eteenpäin. Vaikka viettäisimme mielellämme kaiken ajan vuorokauden ympäri yhdessä, haluamme kuitenkin antaa lapsille aikaa sopeutua uuteen elämäntilanteeseen.

Vaikka lastenkin suhteen kaikki on mennyt hyvin, kaikki tykkäävät toisistaan ja meillä on kivaa yhdessä, on tärkeää että lapset saavat pikkuhiljaa totutella huomion jakamiseen. Ettei kaikki muuttuisi kerralla.

Koska uusioperheeseemme kuuluu omien lasteni lisäksi nyt myös kolmas ylä-asteikäinen lapsi, tarvitsee uudessa kodissamme olla myös tarpeeksi tilaa. Ja AINAKIN kaksi vessaa! Tämän lisäksi haluamme edelleen jatkaa asumista kanta-kaupungissa niin ettei kenenkään tarvitse vaihtaa koulua ja että ratikoiden kolina kuuluu sisälle ikkunasta.

Meillä molemmilla on lasten kanssa viikko-viikko systeemi joka ennen kesälomaa meni saatumalta vielä samoilla viikoilla. Se oli tosi hyvä niin, lapsivapaina viikkoina saimme olla ihan vaan kaksin ja lapsiviikkona sitten antaa huomiota lapsille ja lasten fiilisten mukaan sitten viettää silloin tällöin aikaa yhdessä.

Nyt kuitenkin alkaa tuntua siltä että se oma yhteinen koti olisi ihana. Kumpikaan ei jaksaisi odottaa enää yhtään, mutta yritetään vielä vähän jarrutella. Toisaalta kriteeriemme mukaisia asuntoja ei juurikaan ole, emmekä edes vielä tiedä vuokraammeko vai ostammeko asunnon. Molemmat luotamme kuitenkin siihen että kaikki menee omalla painollaan juuri niinkuin on tarkoitus, kuten tähänkin saakka.


PARHAAT YÖUNET AIKOIHIN

21/07/2017

Yhteistyössä Kaihdin-Lehtonen

Nukuin tänään puoli kymmeneen heräämättä aamulla kertaakaan ja tiedättekös mitä, se on jotain hyvin erikoislaatuista. Jotain mitä olen odottanut pitkään. Näin kesäisin alan yleensä heräilemään siinä viiden aikaan. Siinä noin varttia yli viisi aurinko paistaa suoraan tyynylleni. Kuudelta valo tanssii pitkin seiniä. Seitsemältä koko sänky tulvii valoa. Pilvettömänä aamuna aurinko lämmittää myös aika mukavasti ikkunan läpi. Mutta ei tänään, sillä tänään, ensimmäistä kertaa kahteen ja puoleen vuoteen, ikkunoita peitti kunnon pimentävät verhot.

Koska meillä on huonekorkeus reilu kolme metriä, ja ikkunatkin lähes kaksi ja puoli metriä korkeat, ei valmiita verhoja ole ollut saatavilla. Pariin otteeseen olen tässä mittatilausverhoja katsellut, mutta homma on yleensä lässähtänyt joko ihan tähtitieteellisiin summiin tai siihen ettei verhovalmistajien sivuilla ole ollut minkäänlaisia hintoja. En ole vain jaksanut alkaa lähettelemään tarjouspyyntöjä kun tiedossa ei ole ollut edes mitään suuntaa-antavaa hinta-arviota.

Kun omaan sänkyyni paistaa aamu-aurinko, niin keittiön pöydälle porottaa sitten sopivasti juuri päivällisaikaan ja lastenhuoneessa helottaa taas vielä ilta-yhdeksältä. Näin jälkikäteen ajateltuna on ihan ihan hullua, että sain kunnon verhot hankittua vasta nyt. Tai ostinhan minä yhden sellaisen Ikean pimentävän, 30 senttiä liian lyhyen rullaverhon jonka asentamisessa meni ikä ja terveys, joka jäi kolmesataa kertaa jumiin, repesi ja teipattiin kahdesti ja lopulta vain tippui kaikkensa antaneena alas.

Kirjoittelin alkukesästä samasta aiheesta blogiin ja silloin yksi teistä lukioista oli vinkannut Kaihdin-Lehtoselle josta sitten otettiin minuun yhteyttä ja sovimme pienestä blogiyhteistyöstä. Heidänkään sivuilta ei löytynyt valmiiksi suuntaa-antavia mittoja, mutta tämän projektin myötä ymmärsin miksi sellaisia on mahdoton laittaa. Verhot kun valmistetaan aina yksilöllisesti ja hintaan vaikuttaa niin moni tekijä, on helpointa vain soittaa tai lähettää viestiä tarjouspyynnön saamiseksi. Kaihdin-Lehtoselta voi pyytää myös ilmaisen arviokäynnin ympäri Suomen jos vaikka ikkunoita on hankala itse mittailla. Samalla voidaan valita verhojen materiaali, väri ja muut jutut, kuten kiinnitys, vetimet ja alareunukset.

Itse tiesin jo valmiiksi millaiset verhot haluan ja koska niiden asennus tuli ikkunasyvennyksen ulkopuolelle, jolloin mitat eivät ole milleistä tai edes senteistä kiinni, mittailin ikkunat itse ja valitsin kankaat netistä löytyvistä malleista. Kangasmallit olisi voinut myös saada postitse lähetettäväksi. Kankaiksi valitsin kotimaisen Domicet valkoiset Unicolor-kankaat. Makuuhuoneiden ikkunoihin valitsin täysin pimentävät valkoiset kankaat ja keittiöön valoa läpi päästävän, mutta lämmön blokkaavan Screen-kankaan.

Kun olin saanut kankaat valittua verhot valmistettiin minulle ja viikon päästä niitä oltiinkin jo asentamassa. Kaikki nämä mittaukset ja asennukset muuten kuuluvat hintaan. Siinä kun itse yritimme kahden ihmisen voimin saada sitä entistä rulleverhoa tunnin paikalleen, oli kaikki neljä verhoamme asennettu ammattilaisen toimesta alle tunnissa. Ne tuntuvat olevan myös tosi tukevasti kiinni, siinä missä edellisen kanssa piti olla todella varovainen, näitä uskaltaa ihan vauhdillakin laskea ylös ja alas.

Erona ehkä onkin näissä tuo avausmekanismi, rulla ei vain plärähdä vauhdilla ylös, vaan sitä säädetään sivussa olevasta ketjusta. ketjun värin ja puolen saa myös valita itse ja sen pituutta saa tarvittaessa myös itsekin säädettyä. Olen ihan todella todella tyytyväinen verhoihin, ne tuntuvat tosi laadukkailta ja ovat juuri niin simppelit kun halusinkin. On ihana kun saa vihdoin nukkua oikeasti pimeässä eikä verhoja avatessa tarvitse pelätä että ne tippuvat niskaan. Erittäin tyytyväinen olen myös tuohon keittiöön valittuun Screen-kankaaseen. On kiva että valo tulee hyvin läpi ja ulos näkee, mutta saa silti istua pöydän ääressä ilman häikäistymistä hikikarpalot otsalla.

Verhoja hankittaessa kannattaa etukäteen miettiä että haluaako rulla -vai sälekaihtimet, asennetaanko ne ikkunan pieliin, seinään, kattoon vai kenties ikkunan väliin. Tulevatko ne sisälle vai vaikkapa parvekkeelle. Värejä ja kuvioita on myös todella laaja kirjo, nekin kannattaa valita kestämään aikaa vaikka jokin räväkkä kukkakuviokin juuri sillä hetkellä tuntuisi hauskalta. Kannattaa myös miettiä että haluaako vehon olevan täysin pimentävä, läpikuultava vai jotain siltä väliltä. Asiantuntijaan kannattaa ehdottomasti ottaa yhteyttä jos mikään asia mietityttää, Kaihdin-Lehtoselta voi pyytää täysin veloituksetta asiantuntijan kotiin miettimään yhdessä toimivat rakaisut, ottamaan mitat ja näyttämään kangasvaihtoehdot. Yksityisten kotien lisäksi vehoja voi tilata julkisiin tiloihin ja toimistoihin ympäri Suomen. Toimistusajat ovat todella nopeat, meilläkin oli mittojen mukaan teetetyt verhot asennettua viikko tilauksen jälkeen. Myös vanhojen verhojen korjausta voi heiltä kysellä.

Onkohan tämä vanhuus vai mikä, kun rullaverhot ja hyvät yö-unet tekevät näin iloiseksi ja innostuneeksi.