HIRVEEN IHANAT JUHLAT

21/10/2017

Nyt seuraa tärkeä tiedote. Nimittäin selvisimme tänään hengissä, täysjärkisinä ja jopa erittäin hyväntuulisina, vaikka lapsi sai tällä kertaa valita itse teeman syntymäpäiväjuhliinsa. Maailmanloppua ei tullut vaikka lautasissa, serveteissä, paperipilleissä, tarjoiluastioissa, pompomeissa ja kakussa ei toistunutkaan likuvärimäisesti toisiinsa sointuvat pastelliset sävyt. Ei ollut väriteemaa, kultareunuksia, hapsuja, tupsuja tai mitään muutakaan blogiuskottavaa krääsää. Ei edes niitä paperipillejä ja servetitkin unohtuivat. Sensijaan meillä oli nauravia nakkeja, lohkoperunoita ja lapsen mielestä maailman hienoimpia (ihan järkyttävän hirveitä) oransseja kurpitsalautasia.

Meillä on nyt tokaa vuotta putkeen tehty niin, että Kaapo pitää kaverisynttärinsä isänsä luona ja minä sitten puolestani järkkään Elviksen synttärit. Lasten oikeina synttäripäivinä käydään perinteisesti lelukaupassa, josta lapsi saa valita mieleisensä lahjan, ja sen jälkeen käydään kakulla kahvilassa tai ostetaan pieni kakku kotiin. Muille sukulaisille ei olla myöskään sen kummemmin järjestetty erikseen mitään, vaan ollaan jotenkin pienesti juhlistettu synttäreitä sitten kun ollaan nähty.

Mielestäni tapa on tosi hyvä meille. Kaikki ovat tyytyväisiä, lapset tykkäävät tästä perinteestä eikä oma stressimittari ei pääse kohoamaan liian korkealle. Kun sukulaisia on paljon ja he asuvat ympäriinsä, jonka lisäksi on uusia sukuja ja perheitä ja puolisoita ja puolison sukuja, niin tällainen kasuaali järjestelty toimii parhaiten.

Jatkossa aion jatkaa samaa linjaa, jossa vapautan lapset krääsäkauppaan ja annan heidän valita juuri ne hirveimmät teema-asiat, jotka tuntuvat merkitsevän heille hyvin paljon enemmän kun itselleni täydellisesti kakkukynttilöihin sointuvat muffinssivuoat.

ps. Instagramista löytyy videomateriaalia juhlavalmisteluista ja vähän muustakin


KENGÄT KEVÄTKUNTOON

5/04/2017
Kommentit pois päältä artikkelissa KENGÄT KEVÄTKUNTOON

Ehkä osa teistä jo tiesi, olen vähän lenkkarihullu. Jotkut hurvahtavat laukkuihin, jotkut kelloihin, minä lenkkareihin. Kevät onkin ihanaa aikaa myös sen takia, että silloin saa hyvällä omallatunnolla päivittää kenkäkaappia. Sen lisäksi että kevätauringon alkaessa lämmittämään sallin itselleni tilata parit uudet kengät, on aika myös laittaa ne viimevuotiset kenkulit kuntoon. Lisäksi yleensä myyn myös muutaman vähemmälle käytölle jääneen parin pois. Olenkin asettanut itselleni säännöön, että jokaista kahta uutta paria kohden minun pitää myydä ainakin yksi pari pois.

Tykkään lenkkareissa toki siitä, että ne ovat todella mukavat jalassa eikä niiden kanssa tarvitse varoa kuten vaikka korkkareilla kävellessä. Mutta oikeastaan eniten tykkään kuitenkin siitä, että ne tekevät asusta kun asusta juuri minun näköisen. On hauska pukeutua vaikka tyttömäiseen mekkoon ja vetää siihen kaveriksi urheilusukat ja lenkkarit. Välillä saatan metsästää jotain loppuunmyytyä mallia tai väriä tuntikaupalla internetin syövereistä. Sitä fiilistä, kun kengät ovat oikeassa koossa vihdoin löytyneet ja parhaimmillaan parin viikon odottelun jälkeen lähetti pimpottaa ovikelloa kenkälaatikko kainalossa, voisi verrata jouluaattoon lapsena. Ja se uusien sneakereitten tuoksu, ah!

Uudet kengät kannattaakin aina suojata hyvin ennen käyttöönottoa. Nykyisin voimakkaasti haiseville myrkkysuojille on myös ihan täysin luonnollisia vaihtoehtoja. Itse olen tykästynyt noihin Jason Markkin tuotteisiin, etenkin kun suoja-aineen pakkaus muutettiin hiljattain painepullosta ihan tavalliseen suihkepulloon.

Erilaisia putsausaineita löytyy myös paljon. Itse vannon marseillesaippuan nimeen. Valkoiset pohjat saa takaisin hohtavaksi hammastahnan ja harjan avulla. Kenkiä ei suositella laitettavaksi pesukoneeseen, mutta jos niin tahtoo tehdä, kannattaa pestä kengät matalassa lämmössä, pesupussissa ja ilman linkousta. Uuden näköisiksi kengät saa putsauksen jälkeen vielä vaihtamalla nauhat uusiin. Valkoisia nauhoja voi toki myös putsata liottamalla niitä vaikkapa yön yli kloriitissa. Putsauksen jälkeen kannattaa myös aina muistaa suojata kengät uudestaan suojasuihkeella tai nahkavahalla.

Kuvissa näkyvät kengät sain Footwayltä, heillä on juuri nettikaupassaan käynnissä kolmet kahden hinnalla kamppis. Sieltä löytyy siis nämä mun valkoiset Air Force 1:t, vaaleanpunaiset Gazellet sekä mustat Huarachet. Ja paljon paljon muita, naisille, miehille ja lapsille.

Onko teillä lisää jotain hyviä vinkkejä lenkkareiden huoltoon?


KEITTIÖN UUDET TUOLIT

6/08/2016

Processed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 preset

Luulen että meillä kaikilla on jotain esineitä jotka muistuttavat jostain tietystä elämäntilanteesta tai tapahtumasta. Kun tarkemmin mietin, lähes kaikki omistavani tavarat tuovat mieleeni jonkin muiston. Osa muistoista tuntuu vahvempina ja merkityksekkääimpinä kun toiset.

Blogissakin paljon näkyneet, mintunvihreiksi maalatut, pinnatuolit symboloivat minulle uuteen elämäntilanteeseen hyppäämistä. Eron jälkeistä elämää ja uuteen kotiin muuttamista. Vanhin lapsuudenystäväni oli muuttamassa pysyvästi Lontooseen samaan aikaan kun minä löysin pitkien etsintöjen jälkeen sopivan kodin minulle ja pojille. Ystäväni kellarista löytyi jonkun, vuosia sitten, hylkäämät kolme punaista pinnatuolia. Lastasimme ne Puu-Vallilassa yhdessä exäni kanssa ex-appeni autoon ja veimme ne uuteen kotiini.

Muistan vielä ensimmäisen illan ja yön uudessa kodissa hyvin. Minulla ei ollut vielä sänkyä eikä pöytää. Istuin lattialla, katsoin sinnkulaivaa ja söin nuudeleita. Yhtä tuoleista käytin pöytänä. Siitä on jo yli kolme vuotta.

Myöhemmin maalasin tuolit söpön mintunvihreiksi ja ne olivatkin kotimme väripilkku. Lähes poikkeuksetta joka viikko blogiin tuli kysymys, jossa tiedusteltiin tuolien sävyä. Ja olivathan ne aivan ihanat.

Kuitenkin jokin aika sitten alkoi tuntumaan että kaipaan jotain uutta. Tuolit saivat lähteä. Ne hallitsivat keittiötä liikaa. Tuntui että nyt oli aika uudelle alulle.

Eleltiin jonkin aikaa pelkkien jakkaroitten voimin. Mielestäni nuo perinteiset simppelit jakkarat ovat tosi kauniit, enkä kaivannut muuta. Paitsi ehkä pientä selkänojaa. Sellaista, joka ei tulisi pöydän reunan yli.

Ja sellaiset löytyvätkin Artekilta. Artekin k65 tuoli on mielestäni ollut aina yksi kauneimmista tietämistäni tuoleista ja olen tosi iloinen, että kirpparilta sellaiset bongaamani ilahduttavat nyt keittiössämme. Vielä voisin ainakin kaksi samanmoista huolia lisää, joten jos törmäätte valkoisiin tai koivun värisiin kuusvitosiin, niin vinkatkaa ihmeessä!

Olisi ihana kuulla myös tarinoita teidän tärkeiden tavaroiden takaa!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.