ARKIKUVA 28/52

14/07/2019

Kesäreissun automatkojen pelastaja löytyi pusikosta! Oltiin ensin kävelemässä kansallispuistoon, kun vauva ilmoitti, ettei halunnut istua rattaissa enää hetkeäkään. Ei muuta kun viereisestä ojasta mustikoita suuhun tasaiseen tahtiin ja matka sai jatkua. Samaa kikkaa toteutettiin sittemmin myös pidemmillä automatkoilla, kun keräsimme valmiiksi mustikoita mukaan matkaan. Kiitos luonto!


ARKIKUVA 27/52

8/07/2019

Viime viikon arkikuva on tällainen, oikeastaan vähän tyhmä juttu. Olen ollut kaikkien lasteni kohdalla tosi tarkka siitä, ettei telkkaria tai ruutua katsota olleenkaan vauvana. Esikoisen kohdalla taisin vielä olla sitä mieltä, että alle 2,5 vuotias ei saa katsoa televisiota, mutta kyllä meillä lopulta Muumit pyörivät siinä reilun vuoden ikäisenä jo.

Etenkin televison katselukielto on meillä helppo toteuttaa, sillä meidän yhdestä ainoasta pikkutelkkarista eivät ole televisiokanavat näkyneet yli kuuteen vuoteen. Kunnes vasta hiljattain löysin siihen sellaisen antenni(?)piuhan. Toki tv:n kautta ja läppäriltä katsotaan välillä sarjoja ja leffoja, mutta aika vähän niillekään jää nykyisin aikaa ja sekin aina vauvan ollessa nukkumassa. Pojatkin käyttävät ruutuaikansa useinmiten kännyköillään.

Viikonloppuna oli kuitenkin sellainen tilanne, että olin kaksin vauvan kanssa, väsytti, oli nälkä ja halusin syödä ilman toisessa lahkeessa roikkuvaa babyä. Pistin telkkarin päälle ja istutin hänet sen eteen. Kaikessa kamaluudessa tilanteen ollessaan kuitenkin perjaatteitani vastaan, oli näky jollain tapaa niin söpö, että pakkohan siitä oli kuva napata. Vauvan ensimmäinen kerta television ääressä.

Viihtyihän hän siinä kaikinkaikkiaan ehkä huimat puoli minuttia, sitten kiinnostuksen vei tuo lipaston rikkinäinen laatikko, jossa väliaikaisesti säilytämme työkaluja, ruuveja sen sellaista kivaa vauvalle sopivaa roinaa. (söin sitten muuten istuen tuossa pikkutuolilla, vahtien ettei vauva saa laatikosta käsiinsä mitään vaarallista)

Minkä ikäisinä muuten teidän lapset ovat alkaneet katsomaan lastenohjelmia?


ARKIKUVA 26/52

30/06/2019


Herranjestas olen ollut viime päivinä väsynyt. Kun sanoin olevani loman tarpeessa lomamme jälkeen, en vitsaillut. Lomalla oli ihanaa, mutta jo sitä ennen vaivannut väsymys paheni siellä ennestään ihan vain kaiken kivan tekemisen sekä yöheräämisten takia. Lensimme kotiin yötä vasten, joten loman päätteeksi tuli vielä skipattua melkein kokonaan yhden yön unet.

Kun laskeuduimme harmaan ja sateisen Helsingin syleilyyn olin iloinen siitä, että voisin ainakin hyvin omintunnoin vain relata muutaman päivän kotona.

Ikkunasta tulvi raikasta happipitoista ilmaa ja minä makasin sängyssä niin paljon kun pystyin, nukuin ja luin. Se oli ihanaa!

Myykin oli matkustamisesta normaalia väsyneempi sekä niin innoissaan omista leluistaan, että kotona olo meni todella leppoisasti. Täällä kotona on myös niin paljon vähemmän vaaranpaikkoja kun reissussa, joten on helpompi olla kun ei tarvitse toista vahdata silmät selässä.

Mietittiin, että mitenhän Myy suhtautuu, kun palataan kolmen viikon jälkeen takaisin kotiin. Muistaakohan hän enää tätä paikkaa vai olisiko hän ihan hurjan innoissaan nähdessään taas vanhat lelunsa?

Jälleennäkeminen kävi kuitenkin ihan coolisti. Ihan kun emme olisi olleet päivää kauemmin poissa. Tutuin ottein hän konttasi leluilleen ja alkoi rakentamaan tornia. Tai no, tuo laatikkoon istumaan meneminen on uusi juttu.