ARKIKUVA 15/52

14/04/2019

Tämän viikon arkikuva on arkirealismia parhaillaan. Lisäksi se kuvastaa hyvin lausahdahdusta, jonka kuulee minun sanovan (tai kirjoittavan) usein, eli että arki on kaunista. Omassa kodissani en niin välitä tarkkaan harikuista koriste-esineasetelmista, vaan niiden sijaan meidän elämää sulostuttavat arkiset käyttöesineet. Se on samalla myös aika käytännöllistä.

Tällä viikolla kivaa lisää arkisiin asetelmiin ovat tuoneet muun muassa lääkeruiskut, antibiottitipat sekä puoliksi leikatut sipulit makuuhuoneen ikkunalaudalla. Mitä olisikaan ollut viikko ilman lääkärikäyntiä. Vauva sairastui nimittäin elämänsä ensimmäiseen korvatulehdukseen. Tauti alkoi nopeasti, mutta onneksi myös lähti nopeasti paranemaan.

Siksi pääsimmekin lähtemään koko perheen voimin (kaikesta huolimatta) pitkään odotetulle hotelliviikonlopulle. Tämä kuva siis kuvastaa myös siltä kantilta hienosti tätä viikkoa. Siihen kun on mahtunut vähän kaikenlaista.


ARKIKUVA 14/52

7/04/2019

Tämän viikon arkikuvan päättäminen oli ehdottomasti tähänastisesti vaikein. Joinain viikkoina huomaan, etten ole muistanut ottaa kuvia juuri ollenkaan, mutta kerrankin kävi toisinpäin. Vaikkakin hyvin arkisista juttuista, mutta sehän onkin tämän koko postaussarjan juju.

Tämän viikon kohokohtia on ollut ainakin Myyn ensimmäinen kerta keinussa, allergiatestien toinen osa, upeat kevätsäät, kohtaaminen hevosten kanssa, uudet kevätkengät, useamman keran nokisena takasta haettu vauva, mustapääimurilla mustelmaiseksi imuteltu naama, yhdet 1v synttärit sekä tulppaanien tuoksuttelua kevätmessuilla.

Tuolla ihanalla kevätauringolla onkin varmasti ollut syynsä siihen, miksi kaikesta tästä ja monesta monesta muusta hetkestä tällä viikolla löytyy puhelimesta paljon kuvia. Yksi ihanimmista niistä on tämä. Ihan tavallinen, pikainen räpsy, tyttärestä ja isästä iltakävelyn päätteeksi. Tuo pieni on niin ihana ja utelias ihmettelijä ja mikäs se onkaan parempi paikka tutkailla maailmaa kun turvallinen syli.


ARKIKUVA 12/54

24/03/2019

Pois alta risut ja männynkävyt – täältä tulee Myy!

Seitsemänkuukautispäivänsä kunniaksi Myy oppi kertaheitolla konttamaan kunnolla, menemään istumaan ja istumaan ilman tukea sekä nousemaan niin polvilleen kun seisomaankin. Näitä taitoja on nyt hiotto koko viikko ja treenit ovat käynnissä täysillä yötä päivää.

Vanhempana sitä saa olla sydän kurkussa jatkuvasti. Silmistä selässä ei olisi myöskään haittaa, sillä vauvaa ei voi jättää viideksi sekunniksi kauempaa vahtimatta. Hän ehtii joka paikkaan silmänräpäyksessä (etenkin jos siellä näkyy johtoja!) ja nousee kaikkea vasten seisomaan. Tietenkään ihan tarkkaa ymmärrystä näiden tukien kesntavuudesta hänellä ei vielä ole, joka lisäksi jalkoistakin saattaa yllättäen loppua voimat tai tasapaino muuten vain pettää.

Näitä aikoja tullaan vielä myöhemminkin muistelemaan hikikarpalo otsalla, hieman epäuskoisesti naureskellen. Ihan niinkuin se yksi emoji