TAMMIKUUSSA

2/02/2019

– Ostin museokortin
– Blogi täytti 8 vuotta
– Matot pääsivät lumipesuun
– Tapasin Shitsu-pentu Simon
– Kummityttö täytti 2 vuotta
– Laskin mäkeä pulkalla ja stigalla
– Käytiin Prismassa JA Citymarkestissa
– Vietin viikon yksin Myyn kanssa kotona
– Kävin ekaa kertaa Yrjönkadun uimahallissa
– Aloin pitämään (Myrttisten) suolakurkuista
– Jonotettiin viimeisten joukossa Amos Rexiin
– Saatiin takaisin ihania sukulaisia Espanjasta
– Käytiin kaksi kertaa vauvan kanssa lääkärissä
– Ostettiin vauvan erikoismaitoja sadoilla euroilla
– Stressasin, kärsin univaikeuksista ja päänsäryistä
– Käytiin kotimme alla kulkevassa jättimäisessä pommisuojassa
– Myy nukkui yöllä ensimmäistä kertaa putkeen pidempään kun 4 tuntia
– Tilasin meille uudet ruokapöydät, vuoden pähkäilyn ja etsinnän jälkeen
– Olin monta kertaa sormi näppäimellä ostamassa meille äkkilähtöä Kanarialle, mutta…


ARKIKUVA 3/52

19/01/2019

Olen jo muutaman vuoden seurannut mielenkiinnolla blogeissa näkyneitä arkihaaste-kuvia. Arki on parasta ja tykkään niin näyttää kun katsellakin sitä aidoimmillaan. Vaikka oma blogi on muutenkin melko siloittelematonta ajattelin, että julkaisen tästä lähin kerran viikossa, koko vuoden ajan yhden kuvan ilman paineita sen esteettityysestä ja ennenkaikkea tavallisista, arikisista jutuista, joista ei välttämättä tulisi muuten mieleen kertoa. Aloitan nyt loogiswsti viikosta 3, katsotaan joskos julkaisen ekansimmöisten viikkojen kuvat vielä jälkikäteen.

Tässä kuvassa näette keskiviikon kotitoimistoni. Olen juuri lopettanut skype-palaverin tanskalaisen asiakkaan kanssa. Tänne uuteen kotiiin minulle ei tehty mitään erillistä työpistettä, sillä tykkään olla läppärillä siellä täällä, tilanteen ja mahdollisuuksien mukaan. Yleensä kirjoittelen blogia tai sänköposteja sohvalta tai sängyssä lojuen. Ja nyt äitiyslomalla yritän muutenkin pitää työjutut ihan minimissä.

Työpisteettömyys on alkanut kuitenkin pikkuhiljaa rassaamaan ja itseasiassa haaveilen nykyisin ihan omasta työhuoneesta. Olen tehnyt töitä kotoa käsin jo monen monta vuotta ja tottunut sen suomiin etuihin ja joustaviin aikatauluihin. On kätevää kun samaan aikaan voi vaikkapa pestä pyykkiä olla välittämättä minkä näköisenä sitä hommia paiskii. Toisaalta ihmiskontaktit jäävät näin hyvin vähiin. Aina välillä mietin, että oma työyhteisö olisi ihana, mutta siitäkin huolimatta haluaisin myös sen oman työhuoneen rauhan.

Myös Myylle ja pojillekin olisi ihana saada lähitulevaisuudessa omat huoneet, joten voi olla, että saan vain jatkaa haaveilua omasta työhuoneesta. Mikäs siinä, eteenehän ne hommat näinkin.


HYPPYKIIKKU

17/01/2019

No onhan se nyt ruma kun mikä, eikä muutenkaan mikään ergonomisuuden huippu, mutta kaiken tämän maitoallergia -ja refluksiepäilyn, jatkuvan vauvan pystyssä kanniskelun ja hyppyyttelyn keskellä on kiva laskea baby edes hetkesi tuohon viidyttämään itse itseään, samalla kun maitohapot vähän tasaantuvat omissa käsivarsissa.