KOLME YÖTÄ JOULUUN ON

21/12/2021

Vaikka joulu on ehdottomasti lempijuhlapyhäni, en ole ikinä oikein osannut viettää sitä kovinkaan paljon etukäteen. Etenkään kotia en ole ikinä laittanut hyvissä ajoin joulukuntoon, vaan vasta ihan pienesti juuri ennen h-hetkeä. En omista jouluverhoja, ovikoristetta eikä meillä raikaa joululaulut. Itseasiassa nuo olohuoneen katossa olevat valotkin ovat jääneet viime joulusta, en edes miellä niitä pelkästään jouluun sopiviksi.

Tänä vuonna meillä on kuitenkin oikea kuusi, pieni, soma ja vastavarten meille kaadettu ja muutama päivä sitten toimitettu. Eilen illalla kaiveltiin lasten kanssa siihen muutama vanha koriste. Minulla on säästössä muutama omasta lapsuudestani vanha koriste ja kyllä niiden näkeminen herättää joulutunnelman.

Ja vaikka en joulusta niin kovin etukäteen hössöttäjä olekaan, jopa itse vähän järkytyin tänään tajutessani, etten ole vielä juonut yhtään glögiä tai syönyt konvehtia, en muistaakseni edes piparia! Riisipuuron keittämistäkin olen pantannut aattoaamuun.

Siltu on ihana hyyyyvin pikkuhiljaa laskeutua joulumodeen. Ilman stressiä ja paineita tai liikoja odotuksia. Tiedän, että se joulutunnelma kyllä tulee pienellä – tai itseasiassa olen jo joulutunnelmissa nytkin, ilman mitään vaivaa. Ja ymmärrän hyvin senkin, että jotkut taas tykkääväät tehdä joulua paljonkin etukäteen, eivätkä koe sitä vaivaksi vaan kivaksi jutuksi. Sekin on varmasti ihanaa.

Huomenna illalla, kun meidän kauppatilaus ja sen sisältämät suklaat ja glögit ovat saapuneet, aion paketoida muutaman lahjan, pistää diffuusseriin kanelin & kardemumman tuoksuista öljyä ja ehkä jopa pistää Pähkinänsärkijän soimaan. Ja sitten mä vietän muutaman päivän joulua ihan täysillä. Parasta joulussa on mielestäni muuten sohvalla lököily ja yölliset mätileivät.


MARRASKUUSSA

5/12/2021

– Kaivettiin talvihaalarit, takit & talvikengät kellarista
– Liityin kantasolurekisteriin
– Hain päiväkodista pari kertaa kuraisimman koskaan näkemäni lapsen
– Menin viikonloppuretriitille tekemään yritykseni kirjanpidon
– Tuskastelin sovituskopissa nahkaisen minihameen kanssa
– Katsoin loistavan Lupin -sarjan ja haikailin Pariisia
– Tuli lunta ja lapsi laski liukurilla mäkeä
– Oli aikuisten -ja lastendiskoja
– Tanssin, tanssin, tanssin, ah
– Korona-alistumisia koulussa
– Otin rakennekynnet (ja revin ne kahden viikon päästä itse pois)
– Meillä oli miehen puolen suvun pikkujoulut, käytiin joogassa, syömässä ja pelaamassa bilistä
– Sain ekoja töitäni valmiiksi keramiikkakurssilla
– Esikoinen valittiin joukkueensa ykkösmaalivahdiksi
– Käytiin bestiksen kanssa ihanalla synttäridinnerille ja päädyttiin lopuksi tiistai-iltana pubiin
– En ehtinyt niin monesti uimaan kun olisin halunnut, mutta silloin kun pääsin, niin oli ihanaa
– Meillä aloitti uusi ihana siivooja (olispa varaa pyytää hänet joka viikko)
– Mini pääsi hoitamaan heppoja
– Juhlittiin isejä
– Käytiin kaksi kertaa Heurekassa
– Oli kivat & innostavat uuteen uraan liittyvät keskustelut (jotka eivät tosin johtaneet uuteen uraan)
– Joku sitkeä flunssa (rs-virus?) saavutti perheemme
– Aurinko paistoi käsittämättömän paljon


ILONPILKAHDUKSIA

26/11/2021

Muutamia marraskuisia ilonpilkahduksia, joissa näin jälkikäteen katsottuna toistuu vahvasti kaksi teemaa: aurinko ja rakkaat ihmiset. Elämään mahtuu juuri nyt paljon etenkin lasten asioihin liittyvää säätöä ja huolta, mutta tuntuu kun mailmaankaikkeus yrittäisi kerrankin jeesiä valoterapiallaan. Vuoden synkimpänä kautena olen ottanut joka säteen kiitollisena vastaan.

Muita ilonaiheita viime viikkoina ovat olleet ihan hilkulla melkein toteutuneet uudet työkuviot, ystävät aina vaan, bestiksen synttäridinneri, uusi ihana ja tarkka siivooja, siisti koti (tämä tosin oli hyvin hyvin hetkellistä),  itsenäiset ja taitavat lapset, pian valmistuva uusi hissi taloomme, uimahallireissut, mukaansa tempaava äänikirja, uuden hyvän ja edullisen kynsihoitolan löytäminen, keramiikkakurssin enismmäiset valmistuneet työt, viimevuotinen muhkea ja lämmittävä talvitakki, elämäni ensimmäinen ruotsiksi nähty uni, lasten mieluisat harrastukset ja villasukkakokoelmani.


35 VUOTIAANA

15/09/2021

Elämäni 35-vuotiaana ei tunnu juurikaan erilaiselta kuten vaikkapa 25-vuotiaanakaan. Halu jatkuvaan muutokseen ja uusiin kokemuksiin ei ole lakannut. Äitinä olen ollut nyt 12 vuotta. Unelmoin ja haaveilen, enkä vieläkään usko, ettenkö saisi joitain unelmiani vieläkin täyttymään, vaikka niiden toteutumisessa onkin kestänyt jo vuosikaudet, tai jopa kymmenet.

35-vuotiaana elämä ei ole tasaista tai helppoa. Uusia vastoinkäymisiä ja murheita tulee kokoajan. Tunnen kuitenkin itseni myös hyvin, tiedän että mistä vaan selvitään, tavalla tai toisella. Elämässä on myös hurjasti hyvää. Olen upeiden ja äärettömän rakkaiden ystävien ympäröimä. Minulla on perhe, jota olen aina halunnut. Aina on joku keneen tukeutua tai kenen kanssa nauraa.

Halu ja tarve elää juuri oman näköistä elämää, juuri itselleni on ollut aina vahvasti läsnä. Myös uskallusta siihen on riittänyt, sillä muuta vaihtoehtoa ei olekaan. Viime kuukausina olen taas paljon miettinyt mitä kaikkea haluan ja haluan paljon. En halua tyytyä, vaan elää täysillä ja onnellisena vaikka se olisi joskus pelottavaa.

En osaa yhtään sanoa missä olen vuoden tai varsinkaan viiden päästä, mitä vaan voi tapahtua ja suuressa kuvassa uskon, että se on jotain todella hyvää. Tunnen olevani kokoajan matkalla, mutta päämäärän ajatteluun sijasta yritän vain nauttia kyydistä.

Lapsena ajattelin, että 30-vuotias on vanha, nyt se naurattaa. Naurattaa, koska tunnen olevani ihan nuori ja naurattaa ajatella miten omat lapseni näkevät minut nyt, samoin kun joskus itse näin omat vanhempani. Uskon, ettei osa meistä lakkaa ikinä olemasta nuoria, minkä tahansa ikäisiä ovatkaan.

35 vuotta elettyä elämää näkyy minussa monella eri tavoin, mutta yhtä moni asia ei näy päälle päin. Iän tuomat ulkoiset muutokset ovat välillä omassa päässä isompia ja välillä taas vähäpätöisempiä asioita. Iän merkit symboloivat itselleni ennenkaikkea elämän kulkua ja usein hirvittää, miten nopeasti aika kuluu. Siksi sitä ei kannata jäädä miettimään liikaa, vaan elää vain yhtä täysillä mukana.


ELOKUUSSA

1/09/2021

– päiväkoti ja koulu alkoi
– mini täytti 3 vuotta
– otin toisen koronarokotteen
– mini kävi koronatestissä
– ostin discopallon sekä ihanan vanhan lastensängyn ja pienen tuolin
– kävin elämäni ekaa(?) kertaa kasvititeellisessä puutarhassa
– haaveilin muutosta ja kävin katsomassa yhtä asuntoakin
– kävin myös kurkkimassa yhden ihanan taloyhtiön pihalla
– löysin Triplasta kaksi tosi hyvää lounaspaikkaa
– googlailin montaa iltaa uutta mattoa ja diy ohjeita kaakelipöytään
– ärsytti ja itketti tuntemattomat turhista asioista huomauttelevat ihmiset, esim pyöräillessä
– kävin hammaslääkärissa paikkaamassa reiän, jota ei sitten ollutkaan
– isot lapset aloittivat uudet harrastukset
– lapsen puhelin hajosi (ja saatiin korjattua)
– käytiin koko perhe Linnanmäellä ja menin kirnuun ja kiljuin paljon
– satoi paljon ja meidän kotitiellä tulvi
– kävin järkyttävän huonossa ja ällössä jalkahoidossa ja geelilakkauksessa
– tehtiin 300 palan palapeli minin päikkäreiden aikana
– söin paljon kesäkurpitsapaspaghettia
– taisin lirauttaa vähän housuun hoplopissa
– mentiin bussilla yksi pysäkki kaatosateen takia
– olin jatkuvasti ihan hukassa, että mitä pukea ulos päälle
– aloin suunnitella kivoja synttäreitä ja syksyn festareita
– kuuntelin Bechin ääkirjaana ja teki mieli itkeä kun se loppui
– rusketus haalistui
– melkein itkettää, että kesä oli taas siinä