ÄITI ON VÄHÄN VÄSYNYT

1/11/2018

Enpä olisi uskonut, että kirjoitan väsymyksestä tänne näinkin paljon, koska aihe on minusta vähän… no, väsynyt. Ihan tarkoituskella pyrin välttämään blogissa sellaista turhaa valitusta, mutta tällä hetkellä väsymys on niin iso osa arkea, että tuntuu hölmältä olla puhumatta siitä. Ja ehkä tosiaan aiheesta voi myös kirjoittaa ilman, että se kuulostaa liian negatiiviselta valitukselta.

Minua on itseasiassa oikeastaan koko äitinäoloaikani jopa ärsyttänyt tapa, jolla vanhemmuutta usein kuvataan. Että miten rankkaa se on, miten vauva huutaa kellon ympäri eikä vanhemmat saa nukutuksi. Äiti uhriutuu, isä pakenee töihin, kahvia menee, silmäpussit kasvavat ja Prismasta kotiin kannetaan naama mutrulla tarjousvaippoja räntäsateessa. Kirjoittelinkin samasta aiheesta alkuvuodesta. Toki perheitä ja tilanteita on erilaisia, ja vaikeita aikoja varmasti ihan kaikilla, mutta harmittaa vain se iäinikuinen mielikuva siitä tukka pystyssä olevasta kotiäidistä joka elämä on vaan niin rankkaa ja lähestulkoon pilalla.

Toisaalta, kirjoitan tätä postausta tokaa päivää tukka ihan pystyssä, kahvin ja päikkäreiden voimalla. Mutta ehkä se oma ärsytys tulee juuri siitä, että vanhemmuudesta näytetään ja kerrotaan yleensä vain ne ääripäät – ja yleisesti se paskempi pää. Valvotut yöt ja kakkavaipat. Kun oikeasti se vanhempana olo on pääosin tosi kivaa ja ihanaa. Mutta sellaisestahan puhuminen olisi varmaan ihan tylsää.

Ei sitä kuitenkaan varmaan turhaan sanota, että vauvavuosi on se rankin. Ja juuri nyt ainakin me vanhemmat olemme väsyneempiä kuin koskaan. Itse en kyllä muista että vauvavuosi olisi ollut edellisten lasten kanssa mitenkään erityisen rankka, verrattuna vaikka tokaan vuoteen, mutta rehellisyyden nimissä en kyllä muista niistä vuosista edes kauheasti mitään. Kai se on joku evoluution muovaama mekanismi, jotta niitä lapsia tehtäisiin aina vaan lisää. Saa nähdä millä mielin ollaan vaikka vuoden tai parin päästä, tällä hetkellä kalenterissa on varattu aika kierukan laittoon ja jotain tuo mieskin unenpöppöröisenä puhui piuhojen katkaisusta :D Ja silti puolustan niitä vanhemmuuden hyviä puolia.

Miksi me sitten olemme niin väsyneitä? Itse aloin ainakin nukkumaan huonosti jo raskausaikana. Pikkuhiljaa en enää pystynytkään nukahtamaan minne vaan ja missään vaan, jonka lisäksi minusta tuli myös herkkäuninen. Nykyäänkin herään joka ikiseen oven avaukseen, valokatkaisijan napsautukseen, jopa peiton kahinaan. Puhumattakaan siitä kun naapurit tekevät seinän takana aamupalasmoothieta tai alakerrassa olevan päiväkodin lapset pukevat rapussa kuravaatteita. Uutena ongelmana minulle on tullut myös se, etten saa unta. En vaikka olisin kuinka väsynyt tahansa.

Liekö tämäkin kaikki jotain meidän dna:han aikojen alussa kirjattua, kun avutonta vastasyntynyttä on pitänyt suojella yötä päivää pedoilta ja saalistajilta olemalla kokoajan valppaana. Tai sitten yksinkertaisesti unirytmi on vaan on peseellään, johon silloin tällöin nukutut päikkärit ja litratolkulla ryystetyt kahvit eivät ainakaan auta.

Meidän vauva ei myöskään nuku kauhean hyvin. Tai siis nukkuu juuri niin kun pikkuvauvan ”kuuluukin”, eli herää syömään yleensä 2-4 kertaa yössä. Ja yöksi lasken sen ajan mitä itse yleensä yritän nukkua, eli noin 00-07. Syömisten lisäksi useamman kerran yössä hän ähisee pudonnutta tuttia, jota sitten puoli -tai täysin nukuksissa yritän silmät kiinni hänen suuhunsa tähdätä. Viime yönä yritin ainakin muutamasti vahingossa tunkea sitä ensin hänen korvaansa. Aloin myös työntämään tuttia aamulla vauvan suuhun herätyskellon alkaessa soimaan.

Väsymykseen vaikuttaa ehdottoman varmasti myös ikä. Nuorena jaksaa paremmin, niin se vaan on. Me olemme molemmat olleet kaksikymppisiä viimeksi lapsia saadessamme. Tuskin silloin hyviä yö-unia edes osasi arvostaa samalla tavalla kun nyt.

Nyt kun vauva alkaa lähentelemään jo kolmen kuukauden ikää ja imetyskin taitaa olla virallisesti loppunut, olisi kiva lähteä viettämään iltaa kavereiden kanssa vähän pidemmän kaavan mukaan. Samaan aikaan koko ajatus tuntuu aivan järjettömältä. Olisi aivan totaalisen hullua valvoa vapaaehtoisesti yömyöhään saatika olla missään edes vähän krapulantapaisessa tässä väsymystilassa.

Totaalisesta väsymystilasta huolimatta en edelleenkään sanoisi että lasten saaminen ja vanhemmuus olisi liian rankkaa. Olen joskus kuullut joidenkin jopa haudanneet lapsihaaveet vain sen pelossa. Se tuntuu surulliselta. Joillain vauvat alkavat heti nukkumaan kellon ympäri, joillain se vie vähän kauemmin, mutta vuosi pari menee heittämällä vähän rikkonaisemmilla unilla. Viimeistään sitten jälkikäteen katsottuna.

Synnyttäneen äidin univajetta helpottavat myös hormonit (ja mahdollisesti myös puolisoa, sillä heilläkin ne tutkitusti muuttuvat raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen). En nyt muista tarkkaan miten (ja olen liian väsynyt googlaamaan), mutta lyhyistä unista huolimatta unen laatu on näiden hormonien ansiosta normaalia laadukkaampaa ja syvään univaiheeseen pääsee normaalia nopeammin. Lisäksi äidin älykkyysosamäärä tutkitusti laskee väliaikaisesti, joten se etten pysty aina muodostamaan kokonaisia lauseita tai saa ylipäätään mitään sanoja päähäni ei oikeastaan haittaa, sillä en edes tajua asiaa.

Toki univaje ja väsymys jättää jälkensä, mutta luotan siihen että ainakin nämä silmäpussit vähän palautuvat joskus. Nimittäin jos yhden yön aikana voi vanhentua naamasta kymmenen vuotta, on sen pakko toimia toisinkin päin, onhan?


ÄITI ON…

13/05/2018

Äiti on

K: Kiva, koska vaan on
E: Aika outo ja aika hassu

Äiti sanoo aina minulle

K: Oletko tehnyt läksyt?
E: Hammaspesulle!

Äidin tekee onnelliseksi

K: Me ja Osku
E: Jos me annetaan sille jotain

Äiti saa minut nauramaan

K: Naurattamalla, vaikka vitseillä
E: Tekemällä jotain outoa, vaikka sanomalla jotain

Äiti oli lapsena

K: Joskus ainakin tuhma
E: Kiltti

Äidin lempipuuhaa on

K: Kuvaaminen
E: Ottaa videoita ja kuvia meistä

Kun äiti on yksin hän

K: Syö sipsiä
E: Kattoo tietokonetta

Äiti on tosi hyvä

K: Valokuvaamisessa, uimisessa, pyöräilyssä ja laiskottelussa
E: Tekee ruokaa

Äiti ei ole hyvä 

K: Yllätysten tekemisessä ja flossaamisessa
E: Painimisessa

Äiti tekee työkseen

K: Kattoo jotain mami go go-sivuja
E: Bloggaa (en tiedä mitä se tarkoittaa, liittyy jotenkin palikoihin / rakentamiseen)

Äidin lempiruoka on

K: Iltapaladonitsit
E: Risotto

Äiti ja minä tehdään yhdessä

K: Pidetään leffa-iltaa
E: Katotaan leffoja ja kuljetaan joka päivä ratikalla edes ja takas

Minussa ja äidissä on samaa

K: Samanväriset silmät
E: Me kummatkin ollaan outoja

Minussa ja äidissä on erona

K: Se on tyttö ja mä oon poika
E: Mun nenä on paljon pienempi

Äidin lempipaikka on

K: Sänky
E: Koti

Lomalla äiti haluaa

K: Syödä ja juoda jotain hyvää smoothieta, käydä eri paikoissa, uida ja ottaa aurinkoa
E: Käydä uimassa

Siitä tiedän, että äiti rakastaa minua kun 

K: Koska se on sanonut sen niin monta kertaa
E: Siitä koska olen sen lapsi

Sama haastattelu vuoden takaa löytyy täältä.


MINÄ LASTEN SILMIN

13/05/2017

Äiti on

K: Joskus vähän hauska ja näyttää äidiltä
E: Kiva ja se tekee hyvää ruokaa

Äiti sanoo aina minulle

K: Nyt nukkumaan
E: Että mä oon söpö

Äidin tekee onnelliseksi

K: Me
E: Että me ollaan sen kanssa

Äiti saa minut nauramaan

K: Sen ilmeillä
E: Kutittamalla

Äiti oli lapsena

K: Vähän hauska ja villi
E: Vähän mun näkönen ja kiltti

Äidin lempipuuhaa on

K: Hauskojen juttujen tekeminen ja tanssiminen
E: Leikkiä meijän kaa

Kun äiti on yksin hän

K: Siivoo
E: Tekee ruokaa ja nukkuu

Äiti on tosi hyvä

K: Bloggaamaan
E: Kaiken kivan tekemisessä, kuten tekee lentsikkaa

Äiti ei ole hyvä

K: Suklaamunien piilottamisessa
E: Rakentaa legoilla

Äiti tekee työkseen

K: Ottaa valokuvia ja bloggaa, eli kirjottaa nettiin juttuja
E: Kirjottaa

Äidin lempiruoka on

K: Joku ihme pasta
E: Aika moni

Äiti ja minä tehdään yhdessä

K: Leikitän joskus, pidetään leffa-iltaa ja käydään kaupungilla
E: Käydään kaupassa ja kävellään käsi kädessä

Minussa ja äidissä on samaa

K: Samanväriset silmät
E: Me ollaan kivoja ja meidän silmät on samannäköset

Minussa ja äidissä on erona

K: Mä oon vähän nopeempi juoksee
E: Äidillä on tauointeja sormessa ja kynsilakkaa

Äidin lempipaikka on

K: Koti meidän luona
E: Ehkä koti

Lomalla äiti haluaa

K: Olla meidän kanssa ja käydään uimassa paitsi jos vesi on kylmää niin äiti ei tuu
E: Uida mun kanssa

Siitä tiedän, että äiti rakastaa minua kun 

K: Koska se aina sanoo niin
E: Se silittää aina ja peittelee