KUUSIVUOTIAANA

11/10/2017

Isona minusta tulee taiteilija.
Lempiharrastukseni on askartelu ja piirtäminen.
Lempibändini on Hevisaurus!
Suosikkiaine eskarissa on  ruututehtävät, joissa piirretään mallista.
Näitä kieliä osaan puhua: suomea, ranskaa, englantia.
Kivointa maailmassa on olla sisällä kun on kylmä.
Kaikkien inhottavinta maailmassa on no tietty kun tahdotaan joku uus peli ja sit saadaankin joku ihan toinen.
On kivaa olla lapsi koska saa aina juhlia synttäritä ja saa lahjoja.
Aikuiset ovat ihan sika hulluja, sillä kun ne sanoo välillä ihan eri asioita mitä ne tekee.
Isoveli on tosi kiva kun se huoltehtii musta.
Kuusivuotiaana on kivaa kun voi näyttää kahdella kädellä iän.
Pikkuveljenä olen meidän perheen lemmikki.
Lempiohjelmani on Ninjago.
Säästän rahaa että voin ostaa pleikka nelosen.
Kerään legoja.
Lempiruokani on kalapuikot ja ranut ja herneet ja perunamuussi ja broccoli ja valkosipuli ja sipuli.
Ihmisiä on olemassa koska että olisi elämää ja hapelle olisi käyttöä.
Talvella haluan tehdä lumiukon ja lumisotaa.
Kesällä haluan vain keinua ja piirtää – talvesta.
Haluaisin nyt syödä jäden.
Toivon Joulupukilta Mindcraft-jutun jossa on Steve ja sen kaveri ja vedenalainen pyramiidi ja kaksi vartijaa.
Matkustaisin mieluiten Espanjaan.
Siellä uisin meressä, kattoisin kuolleita meduusoja rannalla ja pelaisin pleikalla.
Haluaisin että että Marsiin voisi matkustaa viikonloppureissulle ja että sen voisi yhdistää maapalloon ja että sinne voisi mennä ilman happea.
Unelmien syntymäpäiväni olisi semmonen missä saa syödä 30 kakkua ja nakinsyöntikilpailut ja ja hirvee kasa kolikkoja, joku zinziljoonaa.
Terveisiet blogin lukijoille: heiiii blogin lukijat, mulla heiluu jo hammas ja mä oon jo kuus!


KENGÄT KEVÄTKUNTOON

5/04/2017
Kommentit pois päältä artikkelissa KENGÄT KEVÄTKUNTOON

Ehkä osa teistä jo tiesi, olen vähän lenkkarihullu. Jotkut hurvahtavat laukkuihin, jotkut kelloihin, minä lenkkareihin. Kevät onkin ihanaa aikaa myös sen takia, että silloin saa hyvällä omallatunnolla päivittää kenkäkaappia. Sen lisäksi että kevätauringon alkaessa lämmittämään sallin itselleni tilata parit uudet kengät, on aika myös laittaa ne viimevuotiset kenkulit kuntoon. Lisäksi yleensä myyn myös muutaman vähemmälle käytölle jääneen parin pois. Olenkin asettanut itselleni säännöön, että jokaista kahta uutta paria kohden minun pitää myydä ainakin yksi pari pois.

Tykkään lenkkareissa toki siitä, että ne ovat todella mukavat jalassa eikä niiden kanssa tarvitse varoa kuten vaikka korkkareilla kävellessä. Mutta oikeastaan eniten tykkään kuitenkin siitä, että ne tekevät asusta kun asusta juuri minun näköisen. On hauska pukeutua vaikka tyttömäiseen mekkoon ja vetää siihen kaveriksi urheilusukat ja lenkkarit. Välillä saatan metsästää jotain loppuunmyytyä mallia tai väriä tuntikaupalla internetin syövereistä. Sitä fiilistä, kun kengät ovat oikeassa koossa vihdoin löytyneet ja parhaimmillaan parin viikon odottelun jälkeen lähetti pimpottaa ovikelloa kenkälaatikko kainalossa, voisi verrata jouluaattoon lapsena. Ja se uusien sneakereitten tuoksu, ah!

Uudet kengät kannattaakin aina suojata hyvin ennen käyttöönottoa. Nykyisin voimakkaasti haiseville myrkkysuojille on myös ihan täysin luonnollisia vaihtoehtoja. Itse olen tykästynyt noihin Jason Markkin tuotteisiin, etenkin kun suoja-aineen pakkaus muutettiin hiljattain painepullosta ihan tavalliseen suihkepulloon.

Erilaisia putsausaineita löytyy myös paljon. Itse vannon marseillesaippuan nimeen. Valkoiset pohjat saa takaisin hohtavaksi hammastahnan ja harjan avulla. Kenkiä ei suositella laitettavaksi pesukoneeseen, mutta jos niin tahtoo tehdä, kannattaa pestä kengät matalassa lämmössä, pesupussissa ja ilman linkousta. Uuden näköisiksi kengät saa putsauksen jälkeen vielä vaihtamalla nauhat uusiin. Valkoisia nauhoja voi toki myös putsata liottamalla niitä vaikkapa yön yli kloriitissa. Putsauksen jälkeen kannattaa myös aina muistaa suojata kengät uudestaan suojasuihkeella tai nahkavahalla.

Kuvissa näkyvät kengät sain Footwayltä, heillä on juuri nettikaupassaan käynnissä kolmet kahden hinnalla kamppis. Sieltä löytyy siis nämä mun valkoiset Air Force 1:t, vaaleanpunaiset Gazellet sekä mustat Huarachet. Ja paljon paljon muita, naisille, miehille ja lapsille.

Onko teillä lisää jotain hyviä vinkkejä lenkkareiden huoltoon?


KUINKA PALJON HARRASTUKSIA
LAPSELLA PITÄÄ OLLA?

1/12/2016

Processed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 presetimageProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 preset

Minulta on viime viikkoina kysytty erikoisen monta kertaa sama kysymys, ”mitä teidän pojat harrastaa?”. Vastaukseni on joka kerta on ollut yhtä epämääräinen, ”no ööh, ääh, siis ei ne sillai mitään säännöllistä just nyt, mutta kyllähän ne vähän kaikkee”.

Me emme elä kovinkaan säännöllisen rytmin elämää, emmekä ole myöskään kokeneet, että kovin säännölliset menot siksi sopisivat meille. Riittää kun saadaan lapset päiväkotiin ja kouluun oikeaan aikaan, syödään ja mennään nukkumaan samoihin aikoihin. Kaikki muu elämä siinä ympärillä saattaa joka päivä olla aivan erilaista. Oikeastaan liika suunnittelu ja menojen aikatauluttaminen pitkän ajan päähän ahdistaa jopa.

Kun Kaapo ei viime keväänä mahtunutkaan haluamaansa jalkapallojoukkueeseen se toki harmitti, mutta samalla olin vähän helpottunut. Sen lisäksi, että minua etukäteen hirvitti ajatus pari kertaa viikossa olevista treeneistä, en uskonut myöskään silloisen eskarilaisen olevan valmis moiseen.

Olimme edellistalvena käyttäneet poikia tanssitunneilla. Ja sinnekin tiettyyn aikaan, tiettynä päivänä selviytyminen oli välillä aikamoisen työn ja tuskan takana. Sitä harrastusta olisimme mielellämme jatkaneet, jos vain tunneilla käyminen olisi ollut joustavampaa. Eli vaikka että viikossa olisi ollut kolme eri vaihtoehtoa, jonne sitten mennä.

Nyt taas tuon ekaluokan alkamisen jälkeen nämä illat ollaan pyhitetty ihan kotosalla oloon. Sen verran voimille tämä ihan uudenlainen arki on ottanut. Viikonloppuisin taas on ollut ihana vain viettää aikaa yhdessä. Kaapo on ollut todella väsynyt, uuden harrastuksen aloittaminen olisi tuntunut olevan vain liikaa.

Välillä olen miettinyt, että olenko nyt kauhean huono ihminen, enkä tarjoa tarpeeksi virikkeitä lapsille. Toisaalta olen sitä mieltä, että eivät tämän ikäiset lapset välttämättä tarvitse säännöllistä harrastusta. Sillä kyllähän me kaikenlaista kuitenkin tehdään. Pojilla on soittimia, he piirtävät ja maalaavat paljon, pelaavat ulkona ja sisällä, kuunnellaan musiikkia, käydään museoissa, uimassa ja lisäksi kaikki päiväkodissa, koulussa ja iltapäiväkerhossa tehtävät jutut. Kuulostaa minusta ihan hyvältä.

Keväällä olisi kuitenkin tarkoitus saada Kaapo sitten vihdoin sinne futikseen. Elvis puolestaan haluaisi alkaa harrastamaan jääkeikkoa (apua) ja taidekerhoa. Kauhulla odotan jo sitä roudaamista, aikatauluttamista sekä kentän ja kaukalon laidalla seisomista. Mutta se kaikki sitten vasta ensi vuonna.

Harrastetaanko teillä ja jos niin miksi, mitä ja kuinka usein? Ja sama kysymys jos ei, eli miksi ei? Onko joku muukin saanut harrastamattomuudesta huonoja-omatuntoja, vaikka tietäisikin sen olevan oikea päätös?

Ps. Eikös olekkin aivan ihana Elviksellä kuvissa oleva asu? Saatiin se ja kengät eilen Mini Rodinilta. Se on heidän yhteistyömallistostaan Adidaksen kanssa. Yhteistyö kestää vuoden ja tämä oli siis vasta ensimmäinen julkaisu siitä. Kaikki puvut taidettiin muuten myydä loppuun ihan hetkessä. Tuttuun Rodini-tyyliin, vaatteet ja kengät on valmistettu luomupuuvillasta sekä kierrätysmateriaaleista.


Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.