HUONON ÄIDIN TUNNUSTUKSET

16/03/2017

Tiedättekö, vihaan leikkimistä. Tykkään lasteni kanssa hengailusta, matkustamisesta, ravintolassa käymisestä, ulkoilusta, juttelusta, lukemisesta, uimisesta, piirtämisestä, leffojen katselusta… Mutta lastenhuoneen lattialla lelujen liikuttelu saa minut tuskastumaan hetkessä. En ole ikinä ollut leikkijä, eivätkä lapsetkaan ole oikeastaan ikinä pyytäneet minua leikkimään.

Eilen tuli kuitenkin tällainen tilanne eteen. Elvis oli vähän hiilenä, sillä hän olisi halunnut pelata pädillä ja minä yritin epätoivoissani keksiä hänelle jotain muuta tekemistä ennen kun räjähtää. Peliaika on nimittäin aiheena sellainen, joka saa meillä tunteet helposti kuumenemaan. Ennen kun huomasinkaan, olin itse ehdottanut junaradan rakentamista. Taisin olla tosi epätoivoinen.

Siinä sitä sitten oltiin. Aluksi sain vähän huijattua, räpsin kuvia kun pojat rakentelivat, välillä yritin vähän osallistua antamalla ”ohjeita”.  Välissä räpläsin vähän kännykkää.

”Äiti, sä lupasit leikkiä”. Pistos rinnassa, istun alas lattialle. Räplään kännykkää. ”Ai okei, sä vaan huijasit että leikit”. Isompi pistos. Alan kasaamaan junaa. Keskittyminen herpaantuu puolen minutin jälkeen. Meinaan taas avata puhelimen, mutta saan ryhdistäydyttyä. Lähinnä katselen kun pojat leikkivät, mutta yritän olla hengessä mukana. Heti kun laitan junani raiteille se jyrätään. Turhauttaa, yritän silti hymyillä ja esittää että just kiva leikki. Olen varma, että Facebookissa on hetkessä tapahtunut jotain todella suurta ja mullistavaa. Katson vaan ihan vähän puhelinta. Tunnen lasten tuomitsevat ja pettyneet katseet, enää he eivät edes viitsi sanoa mitään. Laitan puhelimen TAAAS pois. Olenpas huono tässä, ajattelen. Nyt aijon leikkiä tosissani. Lähden mukaan riehumiseen ja rikkomiseen ja murjaisen jopa pieru-vitsin. Lapset nauravat sydämiensä kyllyydestä. Okei, tämä toimii. Jatkan sekoilua ja hassuttelua (vesinokkaeläin oli käynyt kakkimassa radalle ja juna suistui suoraan mutaan) vielä hetken. Eiköhän tämä ollut tässä.

Jään vielä hetkeksi lattialle istumaan. Katson kännykkää. Elvis kiipeää syliini. ”Äiti toi oli tosi kivaa”. Siis mikä? ”Kun leikit meidän kanssa”. Tässä vaiheessa sisälläni myllertää ja pahasti. Apua, olenpas ollut huono äiti, jos noinkin pieni leikkiminen sai lapset noin onnellisiksi.

Inhoan edelleen leikkimistä, mutta mietin, että pitäisikö silti yrittää sitä vähän useammin. Toisaalta, olen kyllä läsnä sitten paljon paremmin muissa tilanteissa. En halua kuitenkaan antaa lapsille sellaista kuvaa, etten tykkäisi heidän kanssaan leikkimisestä. Ja kun olen selvästi aika huono esittämään, niin ehkä parempi sitten olla tekemättä sitä? Jos väkinäisen kymmenen minutin leikkimisen sijasta luen mielummin vaikka tunnin, niin onko se silloin muka huono? Ei mielestäni.

Jos jotain kohta kahdeksan vuoden äitiyden aikana olen oppinut, niin sen, että me vanhemmat olemme aika hyviä syyllistymään. Me kyllä me aina keksimme jonkin asian, josta syyllistää itseämme. Oli kyse sitten lapsen harrastuksista, ajankäytöstä, ruoasta, säännöistä – mistä vaan, niin aina sieltä löytyy joku juttu mistä läksyttää itseään ja potea huonoa omaatuntoa.

Myönnän siis, että vihaan leikkimistä ja olen siinä ihan huono. Sen sijaan olen mitä mahtavinta piknikseuraa, iloinen uimakaveri, viihdyttävä laatikkopyöräkuski, ihan paras satujen lukija, hyvä tekemään temppuratoja enkä ikinä kieltäydy katuliiduilla piirtämisestä. Aika kiva äiti siis. Missäs te olette hyviä?

Mainion vaatteet, Boblesit ja Brion lelut saatu


PEHMOISIA JUTTUJA

7/03/2017

Vieressä nukkuminen
Huisten silittäminen
Niskan hipsutus
Pörröinen unilelu
Untuvapeitto
Tuhiseminen
Kainalossa iltasadun kuunteleminen
Tyynyn halaaminen unissaan
Valoon herääminen
Sotkuinen tukka
Unenpöpperö
Kuvioiden piirtäminen selkään
Varpaiden kutittaminen
Kiireettömyys
Suloinen hymy
Viereen kömpiminen
Kosketus
Posken nukka
Hellä katse
Vatsanpohjassa tuntuva rakkaus


NÄHDÄÄN LAUANTAINA KIRPPIKSELLÄ!

2/03/2017

Hei, nähdäänkö tulevana lauantainta Lastentorilla? Suosittu Lastentori järjestetään omien laskujeni mukaan nyt neljättä kertaa, ja minä olen taas myymässä bloggaajien kirppiksellä.

Myynnissä minulla on poikien vanhoja vaatteita ja kenkiä, lähinnä koossa 100-140cm. Useimmat niistä sopivat niin pojille kun tytöillekkin! Muita tuttuja blogaajia on paikalla myös muunmuassa Macigpox, Lapsellista, Kolmistaan, LPP, Rakkauta ja Mamarkiaa sekä Minityyli blogeista. Joten ostettavaa varmasti löytyy!

Tällä kertaa tapahtumapaikkana on upea vanha Telakkarannan konepajahalli, osoitteessa Telakkakatu 6. Samasta paikasta löytyy myös VIMMAn myymälä, Hakolan showroom sekä kahviloita ja iso kasa pop-up kauppoja.

Tulkaahaan siis käymään ja moikkamaan samalla minua ja poikia! Edelliskertojen perusteella uskon pahimman ruuhkan olevan heti aamulla, mutta tila on kyllä suuri ja lapsille on varattu tekemistä shoppailun ajaksi :-) Itse olen ollut koko viikon kipeänä ja ääni käheänä, toivotaan että se palaa tai sitten voidaan komminikoida vaikka käsimerkein :D Nähdään!