HIIHTOLOMALLA

19/02/2018

Terveisiä Tahkolta! Instagram story-seuraajat ovatkin päässet kurkistamaan meidän hiihtolomareissuamme jo muutaman päivän aijan – Ja kannattaa seurata jatkossakin, jos aurinkoiset ja lumiset maisemat, punaiset posket, hassut tanssimoovit ja ylipäätään meidän perheen yleinen hassuttelu kiinnostaa.

Lähdettiin matkaan aikaisin lauantai-aamuna ja poikettiin samalla hauskassa jääpuistossa sekä Kuopiolaisessa muikkuravintolassa. Peillä noin 500 kilometrin päässä Tahkolla oltiin 7,5 tuntia myöhemmin. Ei tuntunut yhtään niin pitkältä matkalta hyvässä seurassa. Tai sitten kolmio-matkapahoinvointilääke sai vain ajantajuni hämärtymään.

Kaapo ja Elvis eivät ole ikinä olleet suksilla, joten meitä aikuisia (ja varmaan lapsiakin) etukäteen vähän jännitti että mitähän tästä sitten tulee. Rinteeseen oli nimittäin tarkoitus mennä päivittäin.

Eilen pojat sitten saivat ekaa kertaa sukset jalkaansa ja sehän oli ihan menestys! Molemmat hiffasivat homman nopeasti ja mikä parasta, tykkäsivät siitä. Pian he jo painelivat yksin mäkeen. Molemmat ehkä omasta mielestäni jopa vähän liian pelottomasti.

Tänään heillä alkoi neljä päivää kestävä laskettelukoulu, jonne he juuri jäivät seuraavaksi kolmeksi tunniksi kuudentoista muun pikkuisen kanssa. Kaikki muut siis ovat rinteessä kun minä tulin hetkeksi mökille hörppimään kuumaa teetä ja palauttelemaan tuntoa takaisin varpaisiin.

Olen itse lasketellut ehkä kymmenen vuotta sitten, enkä nytkään uskalla mäkeen kaatumisvaaran takia. Ehkä kuitenkin murtsikkaa joku päivä! Olisi kyllä mahtavaa päästä tuonne ylös rinteen päälle, siellä on ihan järjetön määrä lunta ja varmasti ihan henkeä salpaavan hienot maisemat. Kuitenkin melko mukavuudenhaluisena ihmisenä tämä mökin ikkunasta rinteeseen katseleminen sopii itselleni myös ihan vallan mainosti. Tuolla ulkona on nimittäin KYLMÄ.

Vaikka itse tosiaan olen enemmän sellainen simailen mielummin coctailia uima-altaan reunalla-tyyppi, niin tällainen koko perheen talviurheilureissu on myös tosi kiva enkä yhtään panisi pahaksi jos tästä tulisi jokavuotinen perinne. Voin ihan hyvin istua myös viikon after skissä höppimässä kuumaa minttukaakaota :D Ja on tuossa joku Spakin vieressä.

Oletteko te jossain hiihtolomareissa tai mitä suunnitelmia muilla on hiihtoloman ajaksi?


RASKAUSVIIKOT 0-7

16/02/2018

Heti kun sain tietää olevani raskaana, minulle tuli hirveä tarve kaivaa netistä kaikki mahdollinen tieto. Kuitenkin, tämän ollessani jo kolmas raskauteni, kaikki oli jo melko tuttua ja selvää. Se ei kuitenkaan tyydyttänyt tiedonjanoani, vaan latasin puhelimeen kaikki mahdolliset raskausappit ja laskurit sekä yritin etsiä netistä blogikirjoituksia alkuraskauden fiiliksistä. Ihan vaan, koska tahdoin itsekin päästä siihen raskauskuplaan sisään.

Juliaihmisen blogista löysin kivat omakohtaiset kokemukset jokaiselta raskausviikolta erikseen ja se tuntui myös sellaiselta jutulta jonka itse tahtoisin omalla tavallani blogiini toteuttaa. Samalla kun nämä postaukset tarjoavat tietoa sitä samalla tavalla janoaville, toimii tämä myös kivana raskausajan päiväkirjana itselleni. Näihin on varmasti kiva palata joskus myöhemminkin muistelemaan.

Nille joille raskausviikot eivät ole ihan tuttu käsite, kerron lyhyesti. Raskaus lasketaan alkaneeksi viimeisistä kuukautisista, vaikkakin lapsi saa alkunsa vasta noin toisen raskausviikon tienoilla. Raskaus kestää keskimäärin 40 viikkoa, mutta useinmiten täysiaikaiset lapset syntyvät siinä 38-42 viikkojen aikana. Raskaus merkitään viikoin ja päivin, esimerkiksi rv 10+2.  Jotta tämä olisi mahdollisimman epäselvää, sanotaan että vaikkapa tuolla rv 10+2 oleva on jo 11. viikolla raskaana. Ja rv on siis lyhenne raskausviikosta.

RASKAUSVIIKOT 0-3 – Vietin ensimmäiset puolitoista viikkoa lasten kanssa Thaimaassa ja reissun päällä vauvakuume kasvoi kasvamistaan. Soittelimme Oskun kanssa facetimella ja sovimme ettemme enää lykkäisi lastenhankintaa.

Kotona Suomessa vietimme kavereiden kanssa pikkujouluja ja päätin varmuudeksi, että tämä jää viimeiseksi juhlinnaksi ennen seuraavia kuukautisia. Kutenkin itsenäisyyspäivänjuhlissa rv 3+6 (mitä en toki silloin tiennyt) ilmainen skumppa virtasi ja siitä oli lopulta vähän liian vaikea kieltäytyä. Omatunto toki soimasi silloin ja soimaa välillä edelleen, mutta yritän järkeillä sen niin että siinä vaiheessa lapsi vielä elää ruskuaispussista, eikä hänellä ole verenkirtoa, joten yhden illan juhlahumu ei todennäköisesti aiheuta mitään haittaa näin varhaisessa vaiheessa.

RASKAUSVIIKKO 4 – Kahden edellisen raskauden aikana olen tullut todella tietoiseksi oman kehoni toiminnasta, jälkikäteen mietittynä olen ihan varma että tunsin alkion kiinnittymisen. Tällä viikolla siis hedelmöittynyt munasolu löysi muutaman päivän matkaamisen jälkeen tiensä munanjohtimesta kohtuun, jonne se kiinnittyi ja alkoi kasvaamaan heti hurjalla vauhdilla. Heti kiinnittymisen jälkeen alkaa myös hCH-hormoonin tuotanto, jonka avulla myös raskaus selvitetään. Useimmat raskaustestit näyttävät raskauden jo tässä vaiheessa, kuten meillä kun tein testin viikolla 4+2.

Koko viikon alavatsalla oli pientä kuukautiskipumaista tunnetta, samoin tissit olivat normaalia kipeämmät. Muuten olo oli melko normaali, mitä nyt tunteet heittelivät laidasta laitaan, mutta se johtui hormonien lisäksi varmasti ihan vain uudesta ja jännittävästä elämäntilanteesta. Flunssa ja kova yskä vaivasivat, enkä tietenkään voinut enää ottaa yskänlääkettä.

Varaan itselleni ensimmäisen ajan neuvolaan reilun kuukauden päähän, löydämme vihdoin myös uuden kodin ja näen jo itseni siellä kärräilemässä vauvaa. Haluaisin kertoa jo koko maailmalle, mutta samaan aikaan tuntuu siltä että tätä täytyy vielä vaalia. Haluan myös kertoa lähimmille kasvokkain.

RASKAUSVIIKKO 5 – Voin viikon alussa edelleen flunssaa ja pientä kuukautiskipumaista tunnetta lukuunottamatta itseni ihan normaaliksi. On hullua ajatella että olen raskaana, sillä mitään oireita ei ole.. vielä. Matkaamme Espanjaan ja huomaan olevani jatkuvasti ihan jäässä sekä ramppaamassa vessaan. Lisääntynyt progesteroni hormoni rentouttaa, joka siis tuntuu niin väsymyksenä kun tihentyneenä pissahätänä, se nimittäin rentouttaa myös virtsaputkea. Voin kertoa että kova yskä ja rentoutunut virtsaputki – aika mummomainen yhdistelmä… Oli meinaa Tenoille tarvetta.

Kuukautiskipu alavatsalla vaikutti myös siihen, että joka vessakäynnin yhteydessä olin varma että raskaus on mennyt kesken. Laskin aina vähän pelonsekaisin tuntein housut alas ja odotin näkeväni verta. Onneksi joka kerta sain myös huokaista helpotuksesta.

5+6 muistiinpanoissani lukee näin: väsyttää, kylmä, väsyttää, pissahätä, väsyttää, kylmä, pissahätä (vituttaa), väsyttää. Alavatsalla jomottaa ja nopeat liikkeet vihlaisevat. 

Tällä viikolla vauva alkaa muistuttaa muodoltaan jo vähän ihmistä (tai katkarapua), sillä on selkeä pää ja vartalo. Vauva on unikonsiemmen kokoinen ja sen sydän alkaa lyödä . Aika uskomatonta että nyt jo vauvan leuka ja suu alkavat kehittymään ja molempiin leukoihin muodostuu pikkuruiset hammasaiheet. Myös kasvoissa voi erottaa (mikroskoopilla) silät, suun ja nenän.

On ihana nähdä miten etenkin Kaapo hoivaa Espanjassa asuvia pieniä serkuksiaan sekä koiria. Hän kysyy lähes päivittäin että milloin voisi saada pikkusisaruksen. Olemme kuitenkin päättäneet ettemme kerro vielä lapsille, emme halua että he joutuvat kokeman surun ja menetyksen jos rakaus meneekin alussa kesken.

RASKAUSVIIKKO 6 – Pahoinvointi alkoi. Tätä osasin odottaa, vaikka toivoin ettei tämä raskaus olisi samanlainen kun edelliset. Elviksen raskaudessa pahoinvointi alkoi jo heti viikolla 4, joten minulla oli pieni toivo ettei tässä sitä tulisi ollenkaan. Pahoinvointi alkoi kuitenkin ihan hetkessä ja seuraavana päivänä oksensinkin jo ensimmäisen kerran. Muistiinpanojen mukaan jatkuva pissaaminen sentään helpotti jo nyt vähän.

On joulu ja himoitsen kaikkea kiellettyä kuten graavilohta, mätiä ja viiniä. Pahoinvointia helpottaa hieman jatkuva syöminen. Croissanteilla ja paahtoleivän avulla jaksan jotenkuten.

Tällä viikolla alkion ja sen sykkivän sydämen voi jo havaita ultaäänellä ja se on pienen appelsiinin siemenen kokoinen. Alkion kädet ja jalat alkavat muodostumaan, samoin kun sisäelimet, keuhkot ja suolisto.

RASKAUSVIIKKO 7 – Palaamme reissusta kotiin ja meillä on viikko aikaa muuttaa uuten kotiimme. Tahtoisin käydä varhaisultrassa, mutta en pakkaamisen ja pahoinvoinnin takia ehdi. Kahvin haju ällöttää, paistetun ruoan haju ällöttää, oikeastaan kaikki ällöttää. Kun pelkästään mietin uunin hajua, saa se minut yökkäilemään. Oksennan jo monta kertaa päivässä.

En uskalla lähteä kavereiden uudenvuoden bileisiin, sillä tuntemattomien humalaisten ihmisten näkeminen ei juurikaan kiinnosta, pelkään etten pääse ajoissa vessaan oksentamaan ja väsymyskin painaa aikalailla. Joten päädymme viettämään vuodenvaihdetta ihan kaksistaan.

Oksentamisesta huolimatta ruokahalu on silti tallessa. Kun saan päähäni että haluan jotain tiettyä ruokaa, minun on saatava sitä HETI. Vatsa kurnii pahemmin kuin koskaan. Ruokahimot vaihtuvat sitä mukaan kun olen niitä tarpeeksi oksentanut. Tämän viikon jälkeen hampurilaiset, ranskalaiset, croissantit, salaatti ja vihreät omenat on ainakin pannassa.

Oma alkuraskauteni ei tosiaan ole ollut mitään hehkeää, mutta oman käsitykseni mukaan ei se ole sitä kovinkaan monelle muulekkaan. Henkisesti tämä aika on myös raskasta keskenmenoriskin ja siitä syntyvän pelon ja epävarmuuden takia. Useimmat raskaudet kun menevät kesken ennen raskauviikkoa 12. Siksi myös monet salaavat raskautensa siihen saakka. Mutta kerron näistä myöhemmistä viikosta lisää sitten seuraavassa osassa.

Laittakaa toki myös jotain kysymyksiä tai kommentteja, jos tästä sellaisia heräsi tai tahtoisitte seuraavavassa osassa kuulla jotain tiettyä.


MITÄ YSTÄVYYS ON

14/02/2018

Olen todella onnekas siinä, että minulla on monta hyvin rakasta ja tärkeää ystävää elämässäni. Ystäviä jotka olen tuntenut pienestä laspesta saakka, ystäviä joihin olen tutustunut vasta aikuisiällä. Osaa ystävistä näen useammin ja osan kanssa yhteydenpito on taas harvempaa. Vaikka myös osa nuoruusajan ystävistä on jäänyt taakse, eikä yhteyttä pidetä juuri ollenkaan, pidän heitä silti edelleen tärkeinä. Niiden ihmisten kanssa olen kasvanut ja osittain heidän ansiosta olen juuri minä.

Tosi ystävyys on aitoa välittämistä. Ystävä ei kahdehdi, vaan on vähintäänkin yhtä iloinen toisen onnesta tai menestymisestä. Ystävyys ei ole vaatimista vaan antamista, vastavuoroisesti oman elämäntilanteen mukaan. Ystävyys on ymmärtämistä, mutta tosiystävä uskaltaa myös kyseenalaistaa. Ystävän täytyy voida sanoa myös negatiivisia asioita silloin kun tarvis. Ystävä kannustaa, tukee ja kuuntelee. Ystävä voi olla luonteeltaan aivan erilainen kun itse. Ystävä avartaa maailmaasi. Ystävä ei katoa vaikka elämäntilanteet muuttuvat ja yhteydenpito jää vähemmälle. Tosiystävään voi aina luottaa.

Tosiystävä myös kertoo kun sinulla on ruokaa hampaiden välissä, tanssii kanssasi aamuun saakka, varmistaa että pääset turvallisesti kotiin, itkee ja nauraa kanssasi, jakaa kanssasi kaikista kauheimmat, ällöttävimmät ja noloimmat jutut, vihaa myös sitä paskapäätä joka kohteli sinua huonosti, tuo sinulle ruokaa kun olet kipeänä, on vain lähelläsi eikä sano mitään silloin kun täytyy, sopii riidat, rakastaa sinua juuri omana hulluna itsenäsi.

Asioita joista pidän ystävissäni:
– aitous
– uskallus
– huumorintaju
– oman tien kulkeminen
– lahjakkuus
– toisten kannustaminen
– aito kiinnostus toista kohtaan
– hyvyys
– hullut tanssiliikkeet
– turvallisuus
– luottamus

Tuo ylläoleva kuva on otettu kesällä polttariaamunani, siinäkin taas yksi osoitus siitä miten ihania ihmisiä ympärilläni on. Oli meinaan maailman parhaat polttarit.

Kertokaa mitä teidän mielestä ystävyys on. Nyt saa kehua ja lähettää terveisiä niille rakkaimmille.