KÄVIN RENTOUTUMASSA

16/04/2018

Meidän ihana Indieplace, eli vaikuttajamarkkinointitoimisto jonka alla minäkin olen bloginiani kirjoitellut jo useamman vuoden, järjesti viime viikonloppuna kaikkien aikojen parhaimman inspiraatuoviikonlopun meille bloggaajille, vloggaajille ja muille vaikuttajille.

Ehkä ainakin osalle teistä on ennestään tuttu nykyään kerran vuodessa järjestettävä Inspiration Blog Awards, jonka yhteydessä ollaan järkätty vaikuttajille myös inspiroiva päivätapahtuma. Tästä tapahtumasta minulle on aina tullut mieleen ikäänkuin bloggaajien messut. Paikalla on yheistyökumnneita, mahdollisuus testailla heidän uusia tuotteitaan, erilaisia workshoppeja, luentoja sekä keskustelutilaisuuksia. Ja illalla ollaan sitten juhlittu gaalassa, jossa sen vuoden inspiroivimmat bloggaajat ovat päässeet nappaamaan pystejä eri genreistä.

Tänä vuonna tuo tapahtuma kuitenkin kasvoi kaksipäiväiseksi ja sen myötä myös tuolle vanhalle tapahtumalle antettiin kyytiä, ja sen sijaan järjestettiin erilaisia, hyvinvointi-teemaisia tapahtumia vähän siellä sun täällä. En ihan tarkkaan tiedä mitä muualla tapahtui, sillä osa meistä, noin kahdenkymmenen vaikuttajan porukka, kutsuttiin hemmottelureissulle luonnonkauniiseen Långvikin kylpylään.

Lähdimme matkaan yhteiskuljetuksella jo perjantai-aamuna. Osa bloggaajista oli minulle ennestään tuttuja, osa sitten ihan uusia. Olin pyytänyt itselleni huonekaveriksi Tarun, ja yhdessä sitten edustimmekin omin sanoinemme reissun seniorijaostoa.

Vaikka me olemme Tarun kanssa melko pitkän linjan bloggareita, käyttäydyimme siihern verrattuna ihan täysin amatöörimaisesti. Nimittäin siinä vaiheessa kun nuorempi sukupolvi otti upeita kuvia altaan reunalla ja aurinkotuoleissa rekvisiittaskumpat käsissään, me vain hyppäsimme aidosti sinne porealtaaseen ripsivärit poskilla lillumaan. Kamerat olivat hotellihuoneessa ja puhelimetkin jossain kylpytakin taskujen uumenissa. Kertoo ehkä aika paljon, että ainut kamerastani löytyneet kuvat ovat metsäretkeltämme, kun muiden kamerat täyttyivät meikkauspisteellä otetuista selfieistä.

Ja älkää käsittäkö väärin, itseäni vähän harmittaa etten tajunnut kuvailla enemmän. Puitteet olivat siihen ihan mahtavat. Oli kuitenkin niin ihana päästä ihan uusiin ympyröihin ystävän kanssa jota ei ole nähnyt aikoihin, että jotenkin se vain jäi.

Kylpylässä lillumisen lisäksi söimme hyvin monen monta kertaa ja meille oltiin myös järkätty luontokuvauskurssi sekä jooga/mindfullnes/meditaatiohetki. Lauantaina, ennen gaalaa, paikalle saapuivat myös Bronxin meikkaajat, jotka loihtivat meille sädehtivät gaalameikit. Oli ihanaa kun itse pystyi vaan tallustella tohveleista ruoalta toiselle ja käydä välillä rentoutumassa.

Ei siis ihme että läppäri ja kamera unohtuivat viikonlopuksi kassin pohjimmaiseksi. Jatkoimme nimittäin lauantaina vielä iltaa ennen gaalaa Helsinkiin Hilton Strandiin. Osku oli siellä vastassa ja muutenkin kaunis huone oli vielä koristeltu ruusuin! Porukalla jatkoimme blogigaalaan ja seniorijaoston tavoin palasimme jo ajoissa hotelillille nukkumaan kunnon yöunet. Hotellin aamupala oli ihana ja uskon että siellä tulee jatkossa käytyä ihan vaan syömässä. Kauniin hotellin altaalle emme enää ehtineet, sillä sunnuntaina meillä oli ohjelmassa vielä Oskun mummon 95-vuotissynttärit.

Täytyy sanoa, että kaikesta rentoutumisesta ja hemmottelusta huolimatta olo oli aikalailla kaikkensa antanut sunnuntaina. Vielä tänään tuli nukuttua kolmen tunnin päikkärit. On se rentoutuminen rankkaa hommaa!


AJATUKSIA ILTATÄHDESTÄ

12/04/2018

Olen joskus aiemminkin maininnut, että tämän uuden vauvan myötä tuntuu kun saisi esikoisen, kun vanhemmat lapset täyttävät tänä vuonna jo 9 ja 7. Lisäksi pojat asuvat joka toinen viikko isällään, mikä tarkoittaa sitä, että joka toinen viikko olemme yksin vauvan kanssa. Poikien saaminen pienellä, kahden vuoden ikäerolla, oli meille tosi hyvä juttu, mutta samaan aikaan en voi jo nyt olla leikittelemättä ajatuksella kuinka helppoa kaikki tulee olemaan yhden lapsen kanssa. Sitten palaan todellisuuteen.

Sillä mistäs minä mitään tiedän, mutta voisi kuvitella että yhden lapsen kanssa täytyy keksiä paljon enemmän aktiviteetteja ja tekemistä lapselle. Herranjestas, siis joudun varmaan leikkimään lapseni kanssa – ja paljon. Nämä on sellaisia juttuja joihin minun ei ole tarvinnut aiemmin hirveästi kiinnittää huomiota. Pojat kun ovat ihan paita ja peppu ja hoitavat toistensa viihdyttämisen ihan keskenään.

Sen lisäksi että he leikkivät lähes aina ihanasti keskenään, voi heidät lähettää paljon paremmin mielin myös keskenään pulkkamäkeen tai jättää kauppareissun ajaksi kotiin. Sen lisäksi että heillä seuraa toisistaan, saavat he myös paljon turvaa siitä kun heitä on kaksi. He vahtivat että toinen pesee hampaitaan vähintään kaksi minuttia, käyvät mukkumaan yhdessä, eikä kumpikaan yleensä tee mitään kiellettyä, sillä kumpikin tietää että veli saattaa mennä muuten kantelemaan.

Toisaalta, niinä vikkoina kun kaikki lapset ovat kasassa, on minulla täällä siis useampi pikku-apuri vauvaa viihdyttämässä. Ja varmasti ihan hoidollisestikin isommista lapsista voi olla jo apua. Vaikka Elvis kyllä jo isoon ääneen ilmoitti, ettei hän sitten todellakaan aijo vaihtaa yhtään vaippaa, ovat he varmasti oivia ja innokkaita apupoikia muissa asioissa.

Nyt kun mietin että millaista yhden lapsen kanssa mahdollisesti tulee olemaan, ymmärrän myös miten monessa tilanteessa kahden kanssa on itseasiassa varmaan paljon helpompaa. Ulkomaan reissut yksin lasten kanssa ovat menneet tosi ihanasti ja varsin rentouttavasti ehkä juuri sen takia, että minun ei tarvitse olla kokoajan leikkimässä jotain vesisotaa altaassa, vaan voin rauhassa keksittyä itse vaikka kirjaan, pokien rakentaessa yhdessä hiekkalinnaa.

Ihan se pikkulapsiaika on ehkä sitten ollut rankempaa kahden kanssa, en tiedä. Onhan se toki kaksi kertaa enemmän vaippoja ja oksennustauteja. Kaikessa on puolensa. Toisaalta mitä enemmän varmuutta ja kokemusta karttuu, sitä iisimpää kaikesta myös tulee. Ja siinä mielessä on ihanaa kun nyt ei oikeastaan jännitä mikään, ei vauvan hoito, itku, synnytys ei oikestaan mikään. Enemmän olen tosi fiiliksissä siitä, miten nyt on mahdollisuus keskittyä jokaisen lapsen yksilölliseen huomioimiseen kun heillä on niin eri tarpeet ja uskon että kaikille jää hyvin aikaa.

Samalla toivon että vaikka tällä tulevalla pikkuisella on niin iso ikäero vanhempiin sisaruksiinsa, oppii hän jakamaan sekä huomioimaan myös muut emmekä onnistu hemmottelemaan häntä ihan mahdottomaksi.

Mitä sitten siihen lapsen kanssa leikkimiseen ja viihdyttämiseen tulee, ehkä sitä on vain pakko yrittää kehittyä itsekin sillä saralla. Tai sitten vaan pistää kaikki hyrskyn myrskyn ja hankkia samaan konkurssiin lisää viihdyttäjiä. No ei. Ei ei ei ei. Ehkä.

(Ja ei, en oikeasti suostu 31-vuotaana kutsumaan lastani iltatähdeksi, mutta raskausaivot löivät ihan tyhjää otsikkoa miettiessäni, että tuumailisin sitä vielä viikonkin päästä ellen olisi nyt kirjoittanut näin)


MEIDÄN PARVEKE

10/04/2018

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ – ELLOS

Meidän vanhassa kodissa ei ollut omaa parveketta, joten tämä nykyinen on seissyt ihan tyhjillään tähän päivään saakka. Parveke on todella symppis ja pikkuinen, joka toki asettaa omat haasteensa. Minusta kesällä parvekkeella on ihana syödä aamupalaa tai mennä lukemaan vaikka kirjaa. Tämä tarkoittaa siis sitä, että sinne tarvitaan ainakin pöytä ja tuoli – kauheasti muuta sinne ei mahdukkaan.

Parvekkeella on mielestäni kiva ottaa myös aurinkoa, mutta uskon että sekin onnistuu tuossa Elloksen syvässä Westcoast-tuolissa. Pakko, sillä mitään aurinkotuolia tänne ei mahtuisikaan. Vaikka sellaiset pienet perinteiset taitettavat parvekekalusteet saattaisivat olla ehkä kätevimmät pieneen tilaan, ei nämäkään ole tänne liian massiivisia. Metallinen, ulkokäyttöön sopiva tuoli on jauhemaalattu hennon pesikkaisen vaaleanpunaiseksi – ja on mielestäni ihanan keväinen.

Metallisen tuolin kaveriksi halusin pehmeyttä rottinkisella pöydällä. Luulen että täydennämme sarjaa vielä tilaamalla pöytään sopivat jakkarat. Tuo pöytä on minusta tosi nätti ja tuo lisää keväistä fiilistä pikkupartsille.

Olemme jo muutosta saakka ihailleet alakerran naapurin itse tekemää puulaudoitusta parvekkeensa lattialle. Luulen että meidänkin täytyy sellainen teettää. Nyt kylmälle lattialle tulee ihanasti lämpöä juuttimatosta, joka sekin kestää ulkokäyttöä katoksen alla.

Ellokselta löytyy monien ulkokalusteiden lisäksi myös paljon erilaisia ruukkuja. Meillä on parvekkeelta ihanan verheät metsämaisemat, mutta ehdottomasti haluan lisää vihreyttä myös parevekkeelle. Vanhassa kodissamme viljelimme pihalla muunmuassa erilaisia yrttejä ja salaatteja, ja miksei niitä voisi myös kotiparvekkeella saada kasvamaan.

Olen viimeisen vuoden aikana löytänyt Ellokselta tosi paljon kaikkea kivaa kotiin. Tykkään siitä miten helppokäyttöiset sivut ovat. Vaikka siellä on miljoonasti erilaisia myytäviä, etsimäsä saa rajattua helposti kattavilla filttereillä. Tykkään myös toiminnosta jossa sivu ehdottaa katsomasi tuotteen perusteella sinulle jotain muita saman tyylisiä tuotteita. Olen läytänyt sitä kautta vaikka mitä ihanaa.

Eilisestä lumisateesta huolimatta kevät ja kesä tekee varmasti tuloaan ja sen huomaa ihanasti siitä, miten joka päivä partsilla on kuumempi ja kuumempi. Meidän parvekkeelle paistaa ihanasti iltapäiväaurinko ja eilen jouduin jopa tulemaan sisään hetkeksi jäähdyttelemään kun tuli niin kuuma!

Onko teillä mahdolliset parvekkeet tai pihat jo kevätkunnossa, vai odotellaanko siellä vielä viimeisten lumien sulamista?