MINÄ JA LAPSET LAIVALLA

18/10/2018

Päätin ex-tempore lähteä lasten kanssa muutaman päivän varoitusajalla alkuviikosta risteilylle syysloman ja hienosti alkaneen kouluvuoden kunniaksi. Siis yksin kaikkien kolmen kanssa. Tiesin, että edessä olisi potentiaalinen kaaos, mutta kaikki meni oikeastaan tosi hyvin.

Luulen, että vuoden takaisin Thaimaan reissumme jälkeen mikä tahansa on kuitenkin mahdollista. Silloinen matka kun sisälsi viimetinkaan varattuja hotelleja ja jatkolentoja, yli vuorokauden matkustamisen kaikilla mahdollisilla kulkuvälineillä välillä hyvinkin tiukilla vaihdoilla, yhden sairaalareissun, kovaan ukkosmyrskyyn keskellä avomerta joutumisen ja paljon muita jännittäviä vaiheita.

Mutta täytyy sanoa, että oli täpötäydessä laivassa satojen muiden syyslomaa viettävien perheiden kanssa olo ajoittain myös aika hullujen hommaa. Etenkin Tax Freessä, Toblerone hyllyjen välissä, oli aamusta iltaan niin hirveä kaaos, että sokerihuuruissa hilluvien lasten ja etenkin hermoromahduksen partaalla olevien vahempien tieltä kannatti vain pysyä poissa.

Olen aina liikkunut paljon poikien kanssa ja ottanut heidät mukaan moneen paikkaan pienestä pitäen, mikä selvästi vaikuuttaa siihen, että nykyisin heidän kanssa on ihan mahtavaa tehdä, mennä ja kokea. Heistä on myös aina seuraa ja turvaa toiselleen ja auttoi paljon, että laivallakin he osasisvat ja uskalsivat kulkea siellä kahdestaan vaikkapa leikkipaikalle. Ja mikä tärkeintä, pystyin luottamaan siihen että he handlaavat homman ja osaavat käyttäytyä myös ilman jatkuvaa valvontaa.

Myös vauvan kanssa meni paremmin kun osasin toivoa, hän nukkui yöt muutamalla syötöllä ja viihtyi hyvin rattaissa. Valveilla ollessaan ihmishälinä toimi hyvänä viihdykkeenä. Pojista oli myös mielettömän suuri apu vauvan kanssa, he antoivat tuttia, syöttivät, pitivät seuraa, vahtivat ja roudasivat tavaroita ilomielin. Niin ja ”tottelivat ekalla”, kuten oltiin etukäteen sovittu.

Laivassa meillä oli hytti jossa oli parivuoteen lisäksi lisävuode. Mahduttiin sinne vaunujen kanssa tosi hyvin. Hyttiluokka ”DeLuxe” ei kyllä ollut luxea nähnytkään, sängyissäkin oli edelleen ne saman siniset froteelakanat suojana mitä joskus 90-luvulla :D

Olen myös tosi ylpeä siitä, että päästiin Tukholman päässä aamulla laivasta ulos ihan ensimmäisten joukosta, kuten olimme etukäteen suunnitelleet. Se oli saavutus muutenkin, mutta etenkin kun vielä nukuttiin vahingossa tunti liian myöhään.

Satamasta matkustettiin bussilla suoraan Junibackeniin, jossa yllätykseksni olikin vain ihan muutama ihminen. Olin kuullut että etenkin loma-aikoihin sinne on pitkät jonot, mutta nyt siellä oli koko aamupäin todella rauhallista ja väljää. Pojat tykkäsivät paikasta tosi paljon, vaikka taitavatkin olla kohderyhmän vahimmasta päästä. Meistä kaikista oli hauska bongailla tuttuja satu-hahmoja ja paikkoja. Satujuna oli mieletön kaikkine yksityiskohtineen ja oltaisiin mielellämme ajeltu sillä useampikin kerta. Tekemistä ja hauskaa riitti, mutta muutaman tunnin jälkeen päätimme jatkaa matkaa.

Olimme etukäteen suunnitelleet jatkavamme matkaa lautalla keskustaan, mutta pienen kauniissa merellisissä syysmaisemissa käppilyn jälkeen hyppäsimmekin ratikkaan. Olin ajatellut että voisimme jatkaa keskustassa metrolla Södermalmille, jossa on paljon ihania ravintoloita ja kahviloita sekä yksi kauppa ja kirppis joissa olisin halunnut käydä. Elvis kuitenkin nukahti ratikkaan ja oli herätyksestään sen verran kärttyinen, joten jäimme ihan vain keskustaan.

Suuntasimme sitten Kulturhusetiin lasten kerrokseen, jonne on vapaa pääsy. Siellä on puuhaa eri ikäisille lapsille, leikkipaikkoja, hirvittävä määrä kirjoja (myös suomeksi) taidehuone ja muunmuassa musiikkituokioita. Me loikoilimme siellä sohvilla kirjoja lueskellen ja pojat leikkivät myös hetken piilosta toisten lasten kanssa.

Kello alkoi olla aika paljon ja meidän piti löytää vielä jokin ruokapaikka. Jäimme kuitenkin kuolaamaan katukojulle donitseja ja churroja, joten lopulta meillä oli aikaa enää pikaseen pikaruokala-hamppareihin ennen kun lähdimme metrolle (klassikko). Siellä olikin ihan hirveä ruuhka ja jouduimme jonottamaan hisseihin niin kauan että pelkäsin meidän myöhästyvän laivasta – se vasta olisikin ollut! Pikku adrenaliinit siinä sitten lopuksi vielä päälle (lapsillehan vakuutiin että ehditään ihan hyvin, mutta juostaan nyt silti varmuudeksi), mutta ehdimme onneksi ajoissa kyytiin.

Loppuilta meillä menikin hytissä yhdessä telkkaria katsellen ja karkkia syöden – ihan mahtava reissu siis.


SEITSEMÄNVUOTIAANA

14/10/2018

Isona minusta tulee joku vitsin taitelija
Kivointa maailmassa on outojen asioiden tekeminen, kuten että juoksen ympyrää
Kaikkien inhottavinta maailmassa on jos kaatuu ja hampaat menee polven läpi
On kivaa olla lapsi koska ei tarvitse maksaa ratikassa
Lempiharrastukseni on sirkuskoulu
Näitä kieliä osaan puhua suomea ja englantia
Suosikkiaine koulussa englanti
Aikuiset ovat outoja koska ne vaan on
Isoveli on kiva ja se vähän huolehtii musta
Pikkusisko on triplaouto ja vähän söpö
Lempiohjelmani on Minecraft-videot
Säästän rahaa siihen kun olen aikuinen ja pitää itse ostaa ruokaa
Kerään Legoja
Lempiruokani on peruna eli pottu
Ihmisiä on olemassa että me saastutetaan maapallo (se ei oo hyvä juttu)
Talvella haluan heittää lumipallon mun isoveljen peffaan
Kesällä haluan harjotella uimahyppyjä
Haluaisin nyt 250 donitsuu, pelata pleikalla 60 tuntii ja sit vielä kaksyttuhattamiljoonaa karkkipussia
Toivon Joulupukilta Minecraft legoja
Seitsemänvuotiaana on outoa
Pikkuveljenä olen kiusankappale ja vähän silleen rääpäle
Isoveljenä olen ilkikurinen
Matkustaisin mieluiten Thaimaahan
Siellä menisin Bangkokiin ja pilvenpiirtäjähotelliin
Lempibändini BMXT
Unelmien syntymäpäiväni olisi mennä kahvilaan korvapuustille
Terveisiet blogin lukijoille: heippa!


KIITOS

12/10/2018

Vielä edelliseen imetyspostaukseeni palaten, tahdon sanoa teille kaikille KIITOS. Postausta tehdessäni toivoin, että saisin siihen muutaman vertaistuki-kommentin, mutta en voinut uskoa miten paljon ja laajasti se kosketti. Imetys on selvästi tärkeä juttu monelle muullekin.

Pakko siis ihan näin yleisestikin sanoa myös kiitos, sillä en edes vielä ole ehtinyt vastaamaan kaikkiin viesteihin joita on tullut postauksen kommenttien lisäksi ihan hurja määrä vielä yksityisetikin.

Jokaisen viestin olen kuitenkin lukenut suurella ilolla, vaikka aihe vähän kurja onkin. Viestit ja niiden sisältämät tsemppaukset sekä omakohtaiset tarinat imetykseen liittyen ovat ehdottomasti valaneet uskoa ja antaneet jaksamista yrittää vielä ja uskoa itseeni ja haluihini onnistua.

Imetyshaasteiden ja yövalmisten lisäksi meillä jyllää täällä flunssa sekä itselläni on selvittettävä ihan todella stressaava viisinumeroinen vakuutusmaksu-soppa. Kömpisin mieluiten siis vaan peiton alle koko loppuviikoksi – mutta ei auta. Onneksi sain äsken eräästä imetykseen liittyvästä ryhmästä löytyneen tuplapumpun kotiinkuljetuksella ja olen itsekin ihan yllättynyt että miten paljon odotan sen käyttöä. Sen avulla toivottavasti ainakin pumppaukseen vuorokaudessa kuluva aika vähenee.

Erityisesti tällaisina aikoina olen tosi iloinen siitä että blogi tuli aikoinaan perustettua ja että uskallan jakaa tänne tosi henkilökohtaisiakin juttuja. Teidän tsempit ovat olleet ihan kullan arvoisia, kiitos vielä <3 !