Kuten kerroin, päästiin muutama viikko sitten Paon kanssa pieneen sivurooliin HAVU Median tekemälle mainosvideolle. Video on osa isompaa kokonaisuutta, se nimittäin kisaa Olympus Suomen Brand New Talent tittelin voitosta. Kesällä Indiedays siis haki videotuotannon osaajia mukaan Brand New Talent -kisaan toteuttamaan mainosvideota uudella Olympus OM-D E-M5 Mark II:lla, 12-40mm f2.8 PRO:lla ja Olympuksen LS-100 mobiiliäänistudiolla. Mainos tehtiinkin samaisesta kamerasta, mutta muuten sisältöön ei puututtu. Mukaan haki ennätysmäärä osaavia ihmisiä, joista valkattiin kuusi tiimiä jatkoon. Ja yksi näistä siis HAVU Media. Voittaja palkitaan nyt tulevana lauantaina Indiedays Blog Awards gaalassa.

Itse tietysti toivon Havu Median poikien vievän Band New Talent-tittelin kotiin, mutten pelkästään sen takia että sain olla itse mukana projektissa. Siinä kun on mielestäni kivan leppoisa ja positiivinen fiilis sekä tarinankerronta. Puoleen minuuttiin ei mahdu paljoa, mutta ihanasti ovat pojat saaneet mainokseen pakattua sen, mikä itsellenikin valokuvauksessa on parasta ja rakkainta. Eli hetkien, fiiliksen ja omien tarinoiden taltioiminen. Ja voi, miten Pao onkin voinut olla noin pieni vain pari viikkoa sitten!

Itsellänikin on käytössä Olympuksen kamera, ei ihan noin pro, mutta olen ollut siihen kovin tyytyväinen. Pääsin kuvauksissa testailemaan myös tuota mainosettavaa OM-D E-M5 Mark II kameraa ja tykästyin siihen kyllä kovasti. Uskomattoman ammattimaista laatua saa minijärkkärillä, jota on tosi helppo kantaa mukana. Aivan kuten viedostakin käy ilmi. Ai, millainen se mainos sitten on? Tästä pääsette sen ihan ensimmäisinä katsomaan, kertokaa ihmeessä mitä ajatuksia ja fiiliksiä video teissä herätti!

Sebastian Kammonen: ohjaus /editointi
Joel Pircklen: DOP / kuvaus
Jonathan Begley: Kuvaus / äänet
Damon Beckford: Tuottaja
Malli: Hannes Repo

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Espanjanvesikoirat ovat rotumäärilelmänsä mukaan työkoiria ja nauttivat siitä, joten minäkin päätin pistää Paon heti hommiin… No ei sentään, mutta pienen sattuman kautta päädyttiin Paon kanssa viime viikolla keskelle mainoskuvauksia.

Olympus ja Indiedays ovat yhdessä järjestäneet Brad New Talent mainoskisan, jossa nyt kuusi tiimiä tuottaa mainosvideon Olympus Suomelle. Videot toteutetaan Olympus OM-D E-M5 Mark II -ja 12-40mm f2.8 PRO kamereoilla sekä Olympuksen LS-100 mobiiliäänistudio-laitteella. Jokainen tiimi siis kuvaa puoliminuuttisen mainospätkänsä ja voittaja palkitaan kuun lopussa Indiedays Blog Awards gaalassa.

Minua pyydettiin siis pieneen rooliin HAVU Median tekemälle mainokselle. Koska en raaski jättää Paoa vielä yksin kotiin, ainakaan pitkäksi aikaa, otin hänet kuvauksiin mukaan. Voitte vaan kuvitella, että pikkuinen koiranpentu vei samointein kaikkien sydämet, ja voi olla, että mainoksessa nähdään enemmän koiraa kuin itse mainostuksen kohdetta, eli kameraa. Mutta sehän ei ole yhtään väärin, eihän? Pao otti mallikeikkansa erittäin lungisti. Mikäs siinä nameja syöden, rapsutuksia saaden ja kaulaliinaan käärittynä sylissä nukkuessa. Ja tällaiset muistot on niin ihania myös itselle. Katsella joskus vuosien päästä videota seitsemänviikkoisesta pikku-Paolasta. Niin ja oli se kiva kokemus muutenkin, ihmettelen vaan, että miten aina päädyn tällaisiin tilanteisiin. Laitoinkin kuvauspaikalta kavereille paniikkiviestin, ”apua, oon täällä kolmen supersöpön nuoren pojan kanssa kuvaamassa jotain skeittivideota 😀 😀 😀 :D”.

HAVU Median videota toteuttamassa on Sebastian Kammonen, Joel Pircklen, Jonathan Begley, Damon Beckford ja tässä mainoksessa lisäksemme mallina Hannes Repo. Itse toivon ja myös veikkaan tätä voittajavideoksi. Koiranpentuja ja söpöjä skeittareita, eikö se voitto ole jo vähän niinkun siinä? Pientä teaseria voi käydä kurkkaamassa täältä.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Minua pyydettiin kesällä Suuren Käsityö-lehden kanteen malliksi. Mutta ei siinä vielä kaikki, sain kunnian myös ideoida yhdessä lehden tekijöiden kanssa pienen plussakoisille sopivaa mallistoa. Myös näiden kaikkien vaatteiden kaavat löytyvät lehden välistä.

Itse en vähän pyöreäämpänä ihmisenä ole ikinä ymmärtänyt peittäviin kaapuihin pukeutumista. Uskon ettei oikeasti monikaan plussakokoinen nainen niin tahtoisi tehdä, mutta silti niitä vaan sinnikkäästi jaksetaan kaupan rekeillä tarjota. Usein vielä kammottavien kuvoiden kera. On ihan harhakuvitelmaa, että peittäessä itsensä räikeisiin kuoseihin ei niiden alla olevia kurveja muka huomaisi. Ennemmin niitä kurveja ja parhaita puolia kannataisi korostaa. Tai sitten tehdä kuin minä, ja vähät välittää siitä mitä muut ajattelee ja pukeutua juuri niinkuin haluaa.

Omat vinkkini kuitenkin tätä mallistoa varten oli, että tuodaan vyötärö esiin – suuret kaavut tuovat vaan lisää kiloja. Lisäksi sirot ranteet ja nilkat esiin. Itse suosin myös aina melko korkeita ja pyöreitä päänteitä. Minulle vaatteissa myös monikäyttöisyys on tärkeää, on kiva että vaatetta voi käyttää mahdollismman monipuolisesti. Inhoan jos kaapissani roikkuu vaatteita tyhjänpanttina vain sen takia, että ne sopivat vain tiettyihin tilanteisiin.

Suunnittelija ja mallimestari kuitenkin tekivät lopullisen työn, vaikka viimeisiin kaavoihin tehtiikin toiveistani vielä muutama muutos. Vaatteiden värimaailma on jotain aivan päinvastaita mitä normaalisti käyttäisin, mutta ehkäpä juuri siksi tämä homma olikin niin hauska. Moni tuttunikaan ei tunnistanut minua näistä kuvista. Mielestäni mallistosta tuli kuitenkin oikein onnistunut kokonaisuus ja toivottavasti moni lehden lukija innostuu tekemään kaavoista itselleen uusia syysvaatteita. Lehdessä olevat kaavat on mitoitettu noin 160 senttiselle ja ohjeet alkavat koosta 42 kokoon 54.

Mallina olo studiokuvauksissa on joka kerta yhtä jännää mutta myös hurjan kivaa. Ekoissa ruuduissa jännitys aina näkyy, mutta tälläkin kertaa lopussa jo hypittiin, tanssittiin ja kiljuttiin riemusta. On ihanaa kun joku meikkaa ja laittaa hiukset ja stailisti pukee. Samalla pääsee hiplailemaan toinen toistaan kivoimpia asusteita. Rakastuin tällä kertaa aivan täysin noihin kultaglitterisiin Minna Parikan tennareihin.

Mielestäni on tosi hienoa, että nykyään lehdissä näkyy entistä enemmän eri kokoisia malleja ja ihan meitä tavallisia ihmisiä. Toivottavasti tämä trendi jatkuu, suunta on ainakin oikea.

KUVAT: Anna Huovinen

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Viimeisen vuoden aikana olen saanut ihastella pikkuveljeni, Tommin, ottamia kuvia. Ihan huikeita! Kaikissa kuvissa on ihan mieletön tunnelma ja ne tunnistaa jo nyt oman persoonallisen tyylin ansiosta. Tykkään kovasti.  Hauskaa että meitä sisaruksia yhdistää monet samat kiinnostuken kohteet, kuten musiikki ja valokuvaus. Nimittäin muutkin veljeni harrastavat samoja juttuja. Jokaisella meillä on kuitenkin ihan oma tyylinsä, kuten vaikka näistä kuvista näkee.

Tommi vei tässä hiljattain, eräs sadepäivä, pojat kaupungille. Olipa ihana nähdä miten hän oli taltioinut reissun tunnelmat muistikortille. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että hänen pitäisi alkaa jakaa kuviaan myös muualle kun facebook kavereilleen. Nyt vaan valokuvablogi pystyyn! Vai mitä olette mieltä?

Itse olen taas viettänyt lapsetonta sinkkuelämää tiistaista saakka. Huomenna saan pojat takaisin kotiin ja alkaa taas vähän erilainen arki. Odotan kovasti. Sitä ennen katselen näitä kuvia koneelta, ikävä jo painaa!

Muistuttelen vielä, että Habitare-lippu arvonta päättyy tänään!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Tammikuussa leikittiin lumessa, käytiin ekaa kertaa kylässä Hunajassa ja eleltiin ihan tavallista arkea. Oli hirveästi pakkasta.

Helmikuussa tunta tuli vain lisää, myös aurinko paistoi paljon. Opeteltiin siesomalaudan käyttöä, tavattiin kavereita ja käyntiin alennusmyynneillä.

Maaliskuussa virvottiin ja varvottiin, käytiin Tukholmassa ja etsittiin uutta kotia.

Huhtikuussa avattiin välikausi -sekä pyöräilykausi. Löydettiin koti, muutettiin ja lähdettiin Espanjaan taskussa pelkät menoliput.

Toukokuussa lomailimme edelleen Espanjassa, jossa lopulta olimme kuukauden. Kotiin palattuamme aloittelimme elämää uudessa kodissa ja odotimme kovasti kesähelteitä.

Kesäkuussa tehtiin kaikkia mahdollisia kesäjuttuja. Uitiin, puistoruokailtiin, mökkeiltiin, tavattiin kavereita, valvoittiin koko yö ja kaikkea muuta hauskaa.

Heinäkuussa keisämeininki jatkui. Syötiin ihan hirveästi jäätelöä, skeitattiin, puistoiltiin ja käytiin Turussa.

Elokuu meni nopeasti. Päivät täyttyivät edelleen kesätekemisistä kaupungissa. Olin Essin kanssa Iltasanomien kannessa ja lähdin yksin viikoksi aurinko(hermo)lomalle Espanjaan.

Syyskuussa jatkui kerho, Kaapo täytti 4-vuotta ja vietimme Bella-porukkamme kanssa yhden vuoden ikimuistoisimmista päivistä.

Lokakuussa tapahtui paljon. Se oli yksi kiireisimmistä ja pisimmiltä tuntunut kuukausi aikoihin. Elvis täytti 2-vuotta, vietimme synttäreitä, maalaisin keittiön seinän, kotimme kuvattiin sisustuslehteen, pojat olivat Gugguun malleina, myin haikein mielin Bugaboo donkeyt ja olin pari päivää kauheassa kuumeessa. Syötiin paljon eineksiä.

Marraskuussassa kiireet helpottivat ja söin enemmän avocadoa kun varmaan koko elämäni aikana aiemmin.

Joulukuukin otettiin ihan iisisti. Käytiin kerhojen joulujuhlissa, puhuttiin tontuista, saatiin vähän lunta ja söin ihan hullun paljon granaattiomenoita. Vuodenvaihteeseen liityi paljon uutta ja ihmeellistä, iloa ja haikeutta.

Summasummarum, vuosi 2013 oli suuren muutoksen aikaa. Se piti sisällään lukemattomia ihania ystävien kanssa vietettyjä hetkiä, viinilasin äärellä analysoituja ihmisiä ja ihmissuhteita sekä paljon camo-kuosia.

Ja hei! Tämä oli jo kolmas blogin vuosikatsaus, mikä merkitsee sitä että blogi viettää pian 3-v synttäreitään!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.