Kymmenen räpsyä viikon varrelta. Ihanaa tavallista arkea. Kalapuikkoja, metsälenkkejä ja iltpesuja. Parasta.

Ps. Blogini on ehdolla Indiedays Awardseissa Lifie-kategoriassa. Käykää ihmeessä antamassa äänenne! Voitte samalla osallistua gaalalippujen sekä tavaralahjakorttien arvontaan.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Yhteiseloa uuden koiranpennun kanssa on mennyt jo useampi päivä. Kaikki on mennyt oikeasti tosi ihanasti, vaikka myönnetään että muutaman kerran olen myös miettinyt, että mihin taas oikein ryhdyin. Paola on ihana koira, mutta sisäsiistiksi opettaminen ei ole lempipuuhaani. Onneksi tuo koira palkitsee sitten taas niin monella muulla tavalla.

Kerroinkin jo aiemmin, että pojat ovat toivoneet koiraa jo varmaan kolme vuotta. Itsekkin olen toki koirakaveria kaivannut, mutta realiteetit ovat tulleet vastaan. Kun koiran hankkiminen alkoi tulla pikkuhiöjaa ajankohtaiseksi, ollaan puhuttu siitä paljon. Pojat tiesivät, että mahdollisesti palaan Espanjanreissulta pennun kanssa. Katselimme netistä koirien kuvia ja mietimme nimiä jo ennen sitä. Ja kun Paola sitten reissulta löytyi, laitoin heti kuvia ja videoita pennusta. Pojat olivat kovin innoissaan, lähettivät terveisiä ja odottivat kovasti, että tulemme Suomeen.

Ensikohtaaminen oli rauhallinen ja täynnä rakkautta. Oli ilta, kun pojat tulivat kotiin. Eteisessä oli niin hämärää, etteivät lapset huomanneet aluksi tummalla matolla makaavaa koiraa. Sitten jo halittiinkin ja pussailtiin kovasti. Pao on vielä niin pieni, että suurimmissa hepuleissaankin meno on sellaista ettei lapsia pelota. Eikä minikokoisia naskalihampaita ei edes huomaa, vaikka ne varpaisiin käyvätkin kiinni. Onkin ollut hyvä, että alku on sujunut pehmeästi. Sitten kun Pao on isompi, ovat pojatkin oppineet komentamaan häntä tiukemmin ja johdonmukaisemmin.

Paola on kiintynyt nopeasti meihin kaikkiin, tuntuu kun hän olisi ollut perheessämme jo paljon paljon kauemmin. On ollut niin ihanaa nauttia kauniista syyspäivistä kaikki yhdessä pihalla peuhaten. Pao on vienyt meidän kaikkien sydämet. Hän on ihanan varaukseton, reipas ja utelias, toisaalta hän myös rakastaa kainaloon käpertymistä. Tuntuu tosi ihanalta että on mahdollisuus tarjota pojille lapsuus maailman parhaan koirakaverin kanssa.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Havahduin tänään poikia päiväkodista hakieassa siihen, etten ole uhrannut yhtäkään ajatusta välikausivaatteille. Siis mitä, minä äiti ja bloggaaja, eikä mielessä ole ollenkaan pyörineet ehdottoman ajankohtaiset vk-aiheet. Taidan alitajuisesti toivoa että kesä jatkuisi vaan.

Jotain syysvermeitä on kyllä nyt mietittävä. Molemmilla on liian pienet kuoritakit, pian liian pienet kumpparit, risaiset ulkohousut ja kuravaatteista ei tietoakaan. Tällä hetkellä pojat näyttävät minikokoisilta laitapuolen kulkijoilta.

Useimpina vuosina olen ostanut suurimman osan ulkovaatteista käytettynä. Esimerkiksi PO.Pin kamat ovat olleet niin laadukkaita, että ne menevät tosi siisteinä useammallakin lapsella. Ja mielelläni säästän vähän siinä, että ostan käytettyä. Nyt kuitenkin pitäisi saada lapsille uusia vermeitä ja nopeasti, joten helpoin tapa on varmaankin käydä ne vaan hakemassa uusina.

Halpisketjujen ulkovaatteita olen kuullut kehuttavan vuosi vuodelta enemmän ja enemmän. Oletan että nekin ovat nykyisin ihan hyvää laatua. Ainakin pojilla viime talvena olleisiin henkkamaukan toppahaalareihin olin tosi tyytyväinen. Siksi kaipaankin teiltä vähän vinkkejä! Mihin kauppaan kannattaisi suunnata simppeleiden, kivannäköisen ja kestävien kuorivaatteiden toivossa? Mielipiteitä toivoisin myös fleecevuorellisista kuravaatteista, kannattaako mielummin ostaa sellaiset kun vetää kuorivaatteiden päälle kurahousut?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Käytiin eilen kävelemässä Suvilahdessa ja Kalasatamassa, käytiin katselemassa vähän kirppismeininkejä ja lopulta päädyttiin edellisillasta väsyneinä Ihana kahvilan säkkituolelle syömään jäätelöä. Eli juuri sopivaa sunnuntaitekemistä.

Tykkään käydä vaan ihmettelemässä ja fiilistelemässä tuolla, värikäät graffitit, teollisuusmeininki ja kontrastit ovat tosi inspiroivia. Nyt kesäaikaan Kalasataman konttiaukiolla järjestetään myös paljon ohjelmaa ja lauantaina oltiinkin siellä Sideffesteillä katsomassa keikkoja.

Alueelle valmistuu tulevien vuosien aikana uusi kaupunginosa ja asuntoja 20 000 ihmiselle, joten täytyy nauttia tästä vielä kun voi. Tulevaisuudessa vaikkapa tuo graffitiaita on muisto vain.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Yhteistyössä Elovenan kanssa

Olen aivan hullaantunut tähän aurinkoon, kevääseen (ihan jo nurkan takana kurkkivaan kesään) ja lämpöön. Kerroin jokunen postaus sitten että tällaisilla ilmoilla en vaan voi olla viettämättä jokaista mahdollista hetkeä ulkona. Tänään hoidin pakolliset työhommat mahdollisimman tehokkaasti ja kävin hakemassa pojat vähän aikaisemmin päiväkodista. Meidän pihalle ilmestyi jo muutama viikko sitten ulkokalusteet, joten päätimme pitää pienen välipalapiknikin siellä.

Elovenan tuotteet ovat tulleet meille hyvin tutuiksi etenkin päivittäin käytettyjen puurojen osalta, mutta tuoteperheestä löytyy myös muita loistavia tuotteita, kuten aiemmin mainitsemani välipalakeksit sekä nämä kätevät välipalajuomat. Juomia on monta erilaista, smoothie-tyylisiä hedelmistä ja marjoista valmistettuja juomia, mutta myös soijalla höystettyjä samettisimpia makuja. Kaikkia juomia kuitenkin yhdistää se että niissä on kotimaista kauraa joka antaa hyvin puhtia ja pitkäkestoista energiaa ja vatsantäytettä päivään. Kaikki välipalajuomat ovat myös täysin maidottomia ja kasvisperäisiä. Itse olen maistanut jokaista, mutta lempparimakua on vaikea valita. Kiinnostavin maku on ehkä kuitenkin vähän terveellisempäänkin herkutteluun sopiva kausimaku samettinen suklaa.

Sekä itseni että lasten on syötävä jotain pientä noin kolmen tunnin välein, tai alamme kiukkuamaan. Tallaiset helpot ja hyvin matkassa mukana kulkevat välipalat ovatkin perhesopumme pelastus. Välipalajuoma on helppo vetäistä lennossa, mutta maistuu hyvin myös vaikka aamu -tai iltapalalla. Kevyet kartonkitetrat kulkevat hyvin matkassa myös vaikkapa piknikille.

Kuinkas paljon teillä syödään välipaloja ja minkälaisia? Onko muita jotka muuttuvat näläisinä hetkessä räjähtäviksi kiukkupäiksi tai lapset samaa sorttia? Entäs onko Elovenan välipalajuomat tuttuja ja onko jotain lempimakua?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.