Ensi viikolla pääkaupunkiseudulla alkava syysloma saattaa aiheuttaa monelle tenkkapoon, että mitäs sitä sitten tehtäsiin kun koulut ja eskarit ovat suljettuna. Osa lähtee syyslomalle mökille tai muualle reissuun, mutta aika moni tuntuu kuitenkin jäävän ihan vain kotiin. Kokosinkin kahdeksan kivaa paikkaa ja tekemistä koko perheelle. Näitä vinkkejä voi toki hyöndyntää hyvin myös muulloinkin!

LUONNONTIETEELLINEN MUSEO

Luonnontieteellinen museo on lasten ja aikuisten suosikki, jonka viisi pysyvää näyttelyä kertovat Suomen luonnosta, maailman luonnosta, elämän historiasta, luista sekä ilmaston muutoksesta. Syyslomaviikolla museossa järjestetään myös opastettuja dinokierroksia joka päivä klo 11 ja 14. Lippujen hinnat alkaen 6 eur, vapaa pääsy alle 7-vuotialle.

LASTEN KAUPUNKI

Kapungin hauskin museo löytyy Senaatintorin laidalta. Lasten kaupungissa pääsee tutustumaan esimerkiksi siihen millaista oli ennenvanhaan koulussa, autenttiseen 70-luvun mummolaan sekä tutkailemaan omastakin lapsuudesta tuttuja leluja. Ykköskerroksessa lapset saavat leikkiä, kokeilla rooliasuja tai vaikkapa pitää teatteriesityksen. Vapaa pääsy.

LINNANMÄEN VALOKARNEVAALIT

Upeilla valoteoksilla koristeltu huvipuisto on pimenevissä syysilloissa hieno näky. Toki laitteissakin voi käydä, mutta monelle riittää ihan pelkkä ihmettely ja hattaran syönti tihkusateessa. Valokarnevaaliviikoilla on huvipuistoissa myös kaikenlaista ohjelmaa ja kauden päättää perinteinen ilotulitus. Nyt on myös viimeinen tilaisuus käydä legendaarisessa Vekkulassa ennen kun se puretaan! Vapaa pääsy.

SUOMENLINNA

Moni pitää Suomenlinnaa kesäkohteena, mutta sään mukaan varustautuessa se on upea paikka myös muina vuodenaikoina. Erityisesti vahojen linnoitusten sisällä kulkevat käytävät tuntuvat sumuisessa syysäässä entistä jännittävämmiltä kulkea (muista taskulammpu!), mutta myös meri näyttää saarelta katsettuna huikean hienolta. Vapaa pääsy, lauttamatka HSL:n sisäisen hinnaston mukaan.

KRUUNUVUOREN HYLÄTYT HUVILAT

Mystinen hylätty vanha huvila-alue löytyy Itä-Helsingistä, Kruunuvuoresta. Metsän keskeltä löytyy, joskus hulppeina seisoneita, ränsistyneitä ja graaffiten maalattuja huviloita. Kruunuvuori on samanaikaisesti jylhä, kaunis ja surullinen muistomerkki entisajan huvilakulttuurista. Paikalle on kaavoitettu uusi asuinalue, joten nyt alkaa olemaan viimeiset hetket päästä tänne aavemaiseen paikkaan. Läheltä löytyy myös valotaideteokseksi muokattu Öljysäiliö 468, joka hohtaa iltaisin ja öisin punaisen ja valkoisen väreissä. Varustaudu hyvillä kengillä ja seikkaulumielellä. 

RIVIERA KALLIO

Helsingin kiinnostavin elokuvatetteri löytyy nykyisin Kalliosta. Rivierassa leffoja voi katsella mukavasti sohvilla ja nojatuoleilla loikoillen, myös baari on avoinna koko leffan ajan ja sieltä saa pikkupurtavaa poppareista ja porkkanatikuista nachoplatteihin ja tapaksiin. Lapset voi halutessaan jättää elokuvan pariin ja käydä itse sillä aikaa vaikkapa viinilasellisella ravintolan puolella. Syyslomaviikolla ohjelmistosta löytyy ainakin koko perheelle sopiva My Little Pony. Liput alk 10 eur.

ALLAS SEA POOL

Kauppatoriin kupeeseen viime vuonna rakennettu Allas Sea Pool-merkikylpylä on kivaa vaihtelua iäinikuisille uimahalleille. Ulkoa löytyy sekä meriveden että makean veden altaat, lämittettynä sekä kylmänä. Lasten allas lämpenee 27 asteeseen saakka. Uintielämyksen kruunaa tietysti sauna ja uinnin jälkeinen kahvilassa käynti uimareita katsellen. Lipujen hinnat alkaen 6 eur, alle 3-vuotaat ilmaiseksi. 

ANNANTALON NUKKETEATTERI

Syyslomaviikolla lasten taidekeskus Annantalossa tapahtuu kaikenlaista. Vapaita paikkoja näytti olevan ainakin vielä Fillariteatterin Reetta Niemelän Makkarapiruetti-kirjaan pohjautuvaan nukketeatteriesitykseen. Esitys sopii kaikenikäisille, vapaa pääsy (vaatii ilmoittautumisen).

Isona minusta tulee futiksen harrastaja.
Lempiharrastukseni on futis, näytelmäkerho ja sarjakuvien piirtäminen.
Lempibändini on BMXT.
Suosikkiaine koulussa on äidinkieli.
Näitä kieliä osaan puhua: suomi, vähän ranskaa ja pikkasen englantia sekä espanjaa ja italiaa.
Kivointa maailmassa on Äiti.
Kaikkien inhottavinta maailmassa on  jos äidille, pikkuveljelle tai isille kävisi jotain.
On kivaa olla lapsi koska ei tarvitse mennä töihin.
Aikuiset ovat kivoja koska niiden seurassa on turvassa ja niiden kanssa voi tehdä kaikkea kivaa.
Pikkuveli on maailman paras pikkuveli ja se keksii aina hauskoja leikkejä.
Kahdeksanvuotiaana on ihan normaalia, ei mitenkään outoa, tuntuu isommalta.
Isoveljenä olen kiva koska suojelen ja olen reilu.
Lempiohjelmani on Fangbone.
Säästän rahaa että voin ostaa pleikan.
Kerään Dimension-hahmoja, Gormiteja, futiskortteja ja erikoisia pullonkorkkeja. 
Lempiruokani on pyttipannu.
Ihmisiä on olemassa koska ne on suojelemassa tätä maata. 
Talvella haluan leikkiä lumisotaa. 
Kesällä haluan ottaa rennosti.
Haluaisin nyt päästä iskälle pelaamaan Lego Dimensonia. 
Toivon Joulupukilta jotain hyviä Legoja.
Matkustaisin mieluiten Japaniin.
Siellä söisin tosi paljon sushia.
Haluaisin että kaikki köyhät saisi ainakin vähän rahaa että saisivat ruokaa ja omat kodit.
Unelmien syntymäpäiväni olisi sellaiset jossa kaikki ystävät olisivat paikalla.
Terveisiet blogin lukijoille: Muistakaa kierrätää ja viedä roskat varsinkin ettei ala haisemaan samalta kun meidän kotona. 

Jokainen ihminen, suhde ja rakkaustarina on erilainen. Joskus voi olla vaikea ymmärtää toisten päätöksiä jos ei ole ollut samassa tilanteessa. Ja aika harva on ollut juuri me, juuri nyt. Kukaan ei ole kokenut tätä ihan samaa mitä me kaksi olemme kokeneet toistemme kanssa.

Kun me tapasimme tuntui kuinka kaksi toistaan erotettua maailmaa olisivat vihdoin kohdanneet uudestaan. Emme koskaan tapailleet, säätäneet tai käyneet treffeillä. Me vain olimme yhdessä heti ja kokoajan. Rakastuimme heti. Kaikki mitä olimme ikinä ajatelleet tai toivoneet tapahtuvan kääntyi päälaelleen, sillä kumpikaan ei ikinä olisi voinut kuvitella mitään tällaista tapahtuvan. Mitään näin vahvaa ja syvää ja koskettavaa.

Se mitä yhdessä koemme ja tunnemme tuntuu hyvin pyhältä ja henkilökohtaiselta. Tuntuu usein että sitä pitää vaalia, sillä tämä on vain meidän kahden oma juttu. Samaan aikaan haluamme kuuluttaa koko maailmalle miten onnellisia olemme. Olemme suunnitelleet kotimme ikkunoihin kylttejä jotka julistavat ohikulkijoille TÄÄLLÄ ASUU RAKKAUS.

Välillä rakkaus on niin voimakasta että se vetää vakavaksi. Sen lisäksi että tämä on maailman hienoin, ihanin ja hauskin juttu, olemme todella tosissamme. Niin tosissamme, että halusimme naimisiin. Joten me menimme. Eilen, 26.7.2017, sanoimme toisillemme tahdon.

Monta huonosti nukuttua yötä, purkamaton matkalaukku, kasoittain likapyykkiä, ei yhtään puhdasta sukkaa, kolmen päivän tiskit, liikaa lähettämättömiä sähköposteja ja kaatosade juuri sillä hetkellä kun ajattelin laittaa lapset pihalle leikkimään. Oltiin sovittu poikien kanssa neljän päivän peli -ja telkkarilakosta, joka sillä hetkellä loppui. Viimeisenä päivänä ja omasta aloitteestani. Lapset olivat jaksaneet hienosti, vaikkakaan en ole ikinä nähnyt heidän siivoavaan huonettaan niin nopeasti mitä tänä aamuna, kun lupasin että lakko loppuukin sovittua aiemmin heti kun huone on siisti. Enpä olisi uskonut, että se olisin minä, joka ei lakkoa enää jaksa.

Onneksi lopulta sade lakkasi, pelit sammuivat ilman mukinoita, naapurin pihalle pääsi trampalle ja sovittiin että huomenna lakkoillaan taas. Puhtaat sukat jalassa.

Yksi iso juttu uudessa suhteessa on tietenkin lasten esitteleminen uudelle puolisolle, ja olenkin saanut useamman kyselylyn tätä aihetta koskien. Monella lapsellisella sinkulla on varmasti pyörinyt mielessä samoja ajatuksia kun itsellänikin ennen tätä suhdetta. Osaanko enää olla kenenkään kanssa, miten uusi puoliso suhtautuu lapsiin, miten lapset suhtautuvat häneen, missä vaiheessa heidän edes kuuluu kohdata?

Olin jo jonkin aikaa, ehkä muutaman vuoden, ajatellut että jos elämääni vielä joku ihminen tulee, niin en välttämättä haluaisi edes ikinä muuttaa hänen kanssaan yhteen. Olin tottunut ja alkanut pitämään yksinolosta ja omasta seurastani. Toinen asia mistä olin ihan varma, oli etten sotkisi lapsia mahdolliseen juttuun mukaan mitenkään. Ihan hyvin ekat puolivuotta tai vuoden voisi olla niin ettei kukaan tapaisi toisiaan.

Toisin kävi. Itseasiassa lapset tapasivat jo alle viikon jälkeen sekä uuden poikaystäväni että hänen poikansa. Toki siis ihan vaan rennosti kaverina ja lapsille turvallisella maaperällä. Siinä kuitenkin hyvin huomasi sen, miten tällaisille asioille ei voi olla mitään tarkkoja sääntöjä tai aikatauluja, kaikki riippuu ihmisistä, tilanteista ja tunteista.

Pikkuhiljaa sitten nähtiin uudestaan, aina muutama tunti kerrallaan. Pojat alkoivat kyselemään ”kaverini” perään ja samalla lasten kanssa tuli puheeksi, että mitäs he olisivat mieltä jos tykättäisiin toisistamme vähän enemmän. Puhuttiin aikuisten seurustelusta, huomionosoituksista ja siitä miten kukaan ei olisi tulossa viemään kenenkään paikkaa uutena isänä tai äitinä. Saatiin pelkkää vihreää valoa ja kaikki lapset olivat oikeastaan tosi innoissaan. Sivusta seuraajan silmissä kaikki saattoi tapahtua todella nopeasti, liian nopeasti, mutta oikeasti kaikki meni vaan tosi luonnollisesti omalla painollaan ja juuri niinkun pitikin.

Yhdessä porukalla ollaan saatu koettua jo vaikka kuinka paljon ihania hetkiä, viettää kesälomaa ja touhuta arkisia asioita. Meidän tapauksessa olisi ollut ihan tyhmää odottaa, ikävöidä ja olla yksin, kun vaihtoehtona olisi kaikki tämä kiva yhdessä. Porukalla ollessa ollaan myös pyritty huomioimaan lapsia erikseen ja välillä jakauduttu niin, ettei kukaan tuntisi oloaan syrjäytetyksi. Muutenkin lasten parissa työskentevä poikaystävä onneksi lukee poikia tosin hyvin, ja se on varmasti myös yksi syy siihen, miksi kaikki on mennyt ihanasti ja helposti.

Tilanteita ja perheitä on niin monia, ettei tähän tosiaan ole mitään yleispätevää ohjetta. Samoin tapoja esitellä uusi puoliso on yhtä monta kuin ihmisiä. Me itse emme tehneet asiasta suurta numeroa, menimme vaan fiiliksen mukaan, pikkuhiljaa (mutta salamavauhdilla) ja kaikilla on kokoajan ollut tunne, että uudet kivat ihmiset ja onni elämässä ovat iloisia asioita. Lapset ovat saaneet uusia turvallisia ihmisiä elämäänsä, päässeet tekemään kivoja juttuja ja nähneet äitinsä onnellisena. En koe että kiirehdimme liikaa asian kanssa, oikeastaan ennemminkin lapset ovat sitä mieltä että oli jo aikakin!