Me ei aina pukeuduta mätchääviin tuulipukuihin ja lähdetä diskoon, mutta silloin kun pukeudutaan niin lähdetään YO! Skidit Disko Rapseihin. Tän päivän disko oli ehdottomasti yksi parhaimmista. Syykin on selvä. Ysäriräppiä, fist bumpit Palefacen kanssa, limbo, Rudi Rokin beatboxaus-työpaja, uv-valossa hohtamista, hienot visut ja breakdance battle. Ja puoli kuudeksi kotiin syömään. 

Skidit Festarit ovat varmasti monelle jo tutut, samoin ehkä viime vuonna heti supersuosin saavuttaneet diskot. Käyn itse muutenkin paljon tuolla Kaikukadun bilekompleksissa, joten on aina jotenkin tosi jännä fiilis lähteä sinne bailaamaan lasten kanssa. Reilun viikon päästä lähdetään ihan ekalle Skidit Risteilylle! Saas nähdä millaiset tiimiasut sinne keksitään.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Tällä kertaa esittelen blogin ystäväkirja-sarjassa ystäväni Tarun, jonka sain pakotettua kesken työpäivän nähin kuviin. Onneksi poseeraminen ei ole Tarulle ihan vierasta, hän on nimittäin yksi suomen ihan ekoja suosittuja muotibloggaajia ja suunnannäyttäjiä. Silloin kun minä en edes tiennyt mitä blogi tarkoittaa. Muunmuassa kuitenkin uusien kiinnostavien työkuvioiden myötä Tarun bloggaaminen loppui, kunnes hän ihan hiljattain perusti tulevan aviomiehensä Mikon kanssa yhteisen sisustus -ja ruokablogin Keittiö ja kolme kerrosta. Olen huomannut että tuolla blogin kommenttioisoissa ollaan oltu tosi iloisia Tarun palaamisesta blogimaailmaan, olisipa ollut kiva myös itse päästä lukemaan vanha blogia.

Emme ole Tarun kanssa tunteneet kovin kauaa. Mutta on tosi vaikea sanoa milloin olemme tutustuneet, tuntuu kun Taru olisi ollut elämässäni vuosikausia. Taruun olen tutustunut ystäväni Riikan kautta ehkä muutama vuosi sitten, mutta en yhtään muista tarkalleen miten se kävi. Jotenkin rupesimme Tarun kanssa vain pitämään yhteyttä ja näkemään kahdestaan. Yksi varhaisimpia muistoja taitaa olla ainakin yksi perjantai-ilta reilun vuoden takaa, kun Taru kutsui minut laulamaan Sing Staria työpaikalleen.

Tarun kanssa on helppo olla. Hän on vahva, paljon mielipiteitä omaava ja puhelias. Tarun kanssa ei ole vaikea viihtyä eivätkä jutunaiheet ainakaan lopu kesken. Miehistä voi näemmä siis puhua loputtomiin 😀 On ollut ihana olla mukana Tarun ja Mikon elämässä, ei ihan alkuajoista, mutta kuitenkin niin että heidän suhde on ollut vielä melko tuore. Olen saanut seurata sivusta kihlautumista sekä ensimmäisiä talokauppoja. Ja ensi viikolla pääsen sitten tanssimaan heidän häihinsä! Se on todella ihana osoitus siitä, että vaikkemme ole tunteneet kovin kauaa, emmekä välttämättä aina ehdi näkemään, koki Taru minut kuitenkin sen verran tärkeäksi ystäväksi, että sain kutsun häihin.

Sen lisäksi että Tarun kanssa voi jauhaa ja jauhaa loputtomiin syvällisiäkin juttuja, on hän myös mitä parhainta bailuseuraa. Tämä mirmeli se sitten jaksaa tanssia! Vastapainoksi häntä kuitenkin kiinnostaa myös pitkät metsälenkit koirien kanssa. Ihailen Tarua siinä, miten tiiviit ja läheiset välit hänellä on perheeseensä. Se kertoo paljon ihmisestä. Mikä Tarussa yllätti, oli se, miten monet hänen (tai oikeastaan kai lähes kaikki) vaatteensa on ostettu kirppiksiltä. Tarulla on upea ja persoonallinen tyyli sekä mieletön muuntautumiskyky aina söpöstä tomistostomummostan superkuumaksi sexybeibeksi. Sellainen on minun tuntema Taru. Ja tässä vielä jo tutut kysymykset ja vastaukset:

Lempinimi: Tarde, Tartsa, Tarmo ja mitä näitä nyt on
Ikä: 30v
Horoskooppi: leijona
Perhe: kotona avomies ja kaksi koiraa, lisäksi omat siskot, äiskä sekä isi hyvin läheisiä
Siviilisääty: kihlattu, hetken päästä avioliitossa – tirsk
Mistä pidät eniten: ruoasta. Bassosta. Metsälenkeistä ja kunnon mummokirppareista
Luonteesi: mä sanoisin ite, et vähän hankala, temperamenttinen mut hauska, mut kysyin vielä varmuuden vuoksi mieheltä tätä, ja vastaus kuului: räväkkä, sanavalmis, iloinen, määrätietoinen, sydämellinen ja hyväntahtoinen. Eli vähän hankalalta pakeltilta kyllä kuulostaa….
Lempiaineesi koulussa: historia
Inhokkiaineeesi koulussa: matematiikka
Inhokkiasia nyt: koulu- ja kaikki muukin kiusaaminen. Puolustuskyvyttömien väärinkohtelu.
Toiveammattisi nuorena: varmaan jonkin sortin maailman napa -ammatti, uskoisin et joku näyttelijä/laulaja.
Ammattisi / koulutuksesi nyt: varsinaista koulutusta ei oikeastaan ole, paitsi Laajasalon opiston crossmedialinja. Ammattina avainasiakaspäällikkö media-alalla.
Paras muistosi: uskoisin tämän liittyvän ruokaan, tai nyt 4-vuotiaaseen siskonpoikaani :,,,)
Kenet haluaisit tavata: jonkun liian nuorena kuolleen muusikko-/näyttelijäparan, jonka ottaisin huomaani. Siis ennen sitä kuolemaa. Ja oman vaarini myös haluaisin tavata, hän myöskin kuoli liian nuorena.
Lempiruokasi: pho-keitto, itse tehty kuivaliha, tartar ja boquerones.
Paras biisi juuri nyt: en voi uskoa et kirjoitan tämän, koska house yleensä ei uppoa, mut
Ådå – unsympathy
Lempïvärisi: harmaa ja kaikki haalean vaaleat pastellivärit
Maailmankatsomuksesi: Tiedänköhän mä edes mitä tuolla maailmankatsomus-käsitteellä tarkoitetaan…
Mitä inhoat: herne-maissi-paprikoita
Mistä haaveilit nuorena: vähän liikaa pojista
Mistä haaveilet nyt: valmiista kodista ja pihasta, perheen terveydestä ja työonnistumisista ja siitä, että onnistun tiputtamaan pari kiloa häitä ja häämatkaa varten
Pysäyttävin hetki elämässäsi: varmaankin tuo vaarin kuolema ja muutama muu rankka hetki elämäni aikana
Mistä olet ylpeä: työstäni, ammattitaidostani ja kodistani. Ja miehestäni. Ja muutamasta kirpparilöydöstä!
Missä olet hyvä: työssäni. Puhumisessa, muiden neuvomisessa ja määräilemisessä. Kävelemisessä!
Ihmisissä minua kiinnostaa: vahva luonne ja persoona, aitous. En voi sietää epäaitoja, epäluotettavia hissukoita ja turhaudun sellasten seurassa hyvin nopeasti
Elämän tarkoitus: syödä ja nauraa.
Kerro jotain yllättävää itsestäsi: hirveetä, mä en tiedä onko mussa mitään yllättävää! Ehkä se etten oo koskaan lotonnut? Tai et liikutun TOSI helposti.
Mitä sanoisit nyt 15-vuotiaalle itsellesi: en mitään, koska se menisi täysin kuuroille korville
Parasta ystävyydessä on: rehellisyys, hauskuus, läsnäolo.

Kiitos Taru <3

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Indiedaysin ja Niken yhteistyökampanja

Aina välillä saan kysymyksen, jossa minua pyydetään kuvailemaan tyyliäni. Siihen kysymykseen on tosi vaikea vastata – ainakaan lyhyesti. Mutta yksi asia on varmaa, minulla on lähes poikkeuksessa jalassa aina tennarit. Olin juuri silkkimekossa ja jakussa, Niken Air Maxit jalassa ristiäisissä. Samoin tässä olen juuri viimeiset pari päivää pähkäillyt, voinko mennä uusissa Huarach-tennareissani myös kaverin häihin. Minusta on kiva rikkoa liian siistiä tai asiallista kokonaisuutta laadukkailla tennareilla. Samoin saatan käyttää arkena mekon kanssa juoksutrikoita. Yksi lempityyleistäni onkin yhdistää Niket ja trikoot siistiin villakangastakkiin ja hienoon käsilaukkuun. Sitten vaan pipo päähän ja menoksi.

Nyt talvea vasten suurinosa kengistä on talvilevolla, mutta kurkistaessani äsken pikaisesti eteisen komeroon laskin omistavani tällä hetkellä kuudet Niken tennarit. Vai lenkkarit? Miksikä niitä nyt ikinä sanotaankaan. Ja pojilla niitä näytti olevan myös saman verran.

Yksi ihan ehdoton retki, minkä teen aina tuolla Espanjassa ollessani, on retki Niken outlettiin. Tälläkin kertaa sieltä löytyi pojille mieluisat kengät kevättä odottamaan. Itse olin taas haaveillut jo viime syksystä uusista Air Huaracheista jotka heti joulun jälkeen Niken nettikaupasta tilasinkin. Lunta uhmaten käytinkin niitä jo itseasiassa viikonlopun riennoissa. Toiset ihanat kevätkengät löytyivät myös nettikaupan alesta, nuo maastokuviolliset Roshe Runit. Ja tässä tulikin samalla ilmi kaikki tämän klassikkobrändin lempimallini, eli Air Max, Huarache ja Roshe Run 🙂

Voisi totistesti sanoa, että olemme aikamoinen tennariperhe. Ja mikä on hauskaa, tuntuvat pojatkin olevan aina yhtä innoissaan uusista kengistä. Laadukkaat ja hyvännäiköset tennarit ovat mielestäni kyllä yksi ihan ehdoton vaatekaapin vakiovaruste. Vaikka siinä missä valkoinen kauluspaita tai täydellinen pikkumusta. Ja minähän tosiaan yhdistäisin sen pikkumustan niihin tennareihin.

Nikellä on tosi hieno myös tuo NikeiD, jonka kautta voi tilata just sellaiset tennarit kun itse haluaa. Olen lukemattomat kerrat leikkinyt sillä ohjelmalla ja tehnyt ihan superhienoja kenkiä. Kaikkiin malleihin on valittavissa itse ihan kaikki kengänpohjasta nauhoihin saakka ja vaihtoehtoja on lukemattomia. Ihan varmasti joku päivä sieltä tilaan vielä ihan omat. Lapsillekkin olen niitä ajatellut, sillä ne saa halutessaan nimikoituna. Tai lähes millä tekstillä tahansa.

Jatkossa varmaan vastaan tuohon tyylikysymykseen, että olen tennarityttö.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Teille kaikille lukijoille kotimainen R/H vaatemerkki on varmasti jo tuttu, ainakin heidän tunnusomainen Mickey-mekko. Suomen Acneksikin tituleerattu R/H tekee tyylikkäitä ja laadukkaita vaatteita, jotka ovat kuitenkin hurjan mukavia ja joka tilanteeseen käytännöllisiä. R/H lukeutuu lempimerkkeihini juurikin sen takia, että vaatteiden leikkaukset sopivat kaikenlaisille vartaloille, samoin materiaalit – esimerkiksi trikoota ja collegea on paljon. Samoin vaatteiden värimaailma, kuosit sekä sopiva määrä yksityiskohtia saavat huokailemaan ihastuksesta.

R/H suunnittelijoiden, Hanna Riiheläisen ja Emilia Hernesniemen, idea onkin ollut alusta saakka luoda helposti pidettäviä vaatteita joissa yhdistyy pohjoismainen minimalistisuus, leikkisät yksityskohdat, unikiit kuviot ja värit sekä ripaus mustaa magiaa. Suunnittelussa inspiraationa toimii usein musiikki, fillis sekä naisen anatomia. R/H:n painopiste on paikallisessa tuotannossa. Vaatteita valmistetaan Orivedellä neulotusta jersey-kankaasta ja Suomessa painetuista kuoseista.

Me kävimme Paon kanssa hiljattain uudistetussa R/H Storessa hypistelemässä syysuutuuksia. Tai no, Pao nukkui sovituskopissa ja minä sovitin noin joka toista vaatetta. Vaatteiden lisäksi kaupalla myydään toki myös asusteita ja koruja. Niin ja Karhun tennareita. Kivijalkaputiikit ovat ihania, mutta ne ovat yleensä auki vain muutaman tunnin päivässä, joka on vaikkapa toimistoaikaan työskentelevälle haastavampi juttu. Netissä pääsee toki ostoksia tekemään, mutta mielellään sitä kuitenkin aina sovittaisi tuotteita ja tunnustelisi materiaaleja ennen ostopäätöstä.

Alkusyksystä kuuluikin aivan loistavia uutisia, sillä R/H on ensimmäinen suomalainen vaatemerkki, joka on valittu Sokoksen uudistettuun valikoimaan kansainvälisten brändien rinnalle. Helsingissä R/H on esillä laajana valikoimana keskustan ja Kaari- kauppakeskuksen myymälöissä syksystä lähtien. Lisäksi vaatemerkkiä on saatavilla myös muilla Sokoksilla ympäri Suomen.  Sokoksen R/H-valikoimaan kuuluu mm. villakangastakkeja, cocktail- mekkoja ja arkisempia Debbie-kietaisuvaatteita. Ihan tosi ihanaa siis, että vaatteet tulevat entistä lähemmäksi meitä kuluttajia ja varmasti samalla merkin tunnettavuus kasvaa. Tulee paljon uusia onnellisia R/H vaatteiden faneja!

Myönnetään, en pystynyt lähtemään kaupasta tyhjin käsin… Mutta niistä myöhemmin lisää! Mikä on muuten teidän kaikkien aikojen suosikki R/H vaate? Itse en osaa kyllä päättää, tykkään oikeastaan kaikista Mickey -ja Magic vaatteista tosi paljon. Samoin muutaman vuoden takainen Flow Festival mallisto oli tosi mainio.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Äiti, meillä oli tänään tosi kiva päivä, sanoi Elvis kun palasimme iltapäivällä kotiin. Ja niin oli kyllä minullakin. Pojilla oli pitkästä aikaa arkivapaa, päiväkodin ja eskarin ollessa suljettuna mielenilmaisun vuoksi. Syyssää ja neuvolakäynti toivat päivään samaa fiilistä kun aikoinaan kotiäitinä ollessa. Käytiin syömässä, ruokakaupassa, pyöräiltiin ja ulkoiltiin sadesäässä, eikä ollut kiire minnekkään.

Alkuviikosta käytiin hakemassa Polarn O. Pyretiltä luottovaate ulkoiluun, edellisten käydessä pieniksi. Eli windfleecet. Ne ovatkin sen jälkeen olleet käytössä joka päivä. Aikoinaan, kun kirjoitin paaaaljon enemmän lastenvaatteista, ei ollut varmastikkaan yhtäkään ulkovaatepostausta jossa en olisi windfleecejä kehunut. Vaikka nykyään harvemmin vaatteita hehkutan, ei mieli ole muuttunut miksikään. Näitä ilman syksyt ja keväät olisivat lasten pukeutumisen kannalta paljon haastavammat.

Windfleece on siis nimensä mukaan fleecetakki joka pitää myös tuulta. Tuulenpitävyyden lisäksi takki pitää myös vettä, korkea kaulus suojaa kaulaa ja edessä sekä takana on vielä hyvät heijastimet. Lasten mielestä parasta näissä takeissa on hihoissa olevat peukaloreijät, minun mielestäni taas monikäyttöisyys. Fleece menee hyvin takkina ihan noin, mutta sen saa kiinnitettyä nepparilistan avulla myös popin omaan kuoritakkiin. Näin ollen toppavetimiä ei tarvitse ihan heti ottaa käyttöön. Lisäksi nyt syksyllä ja taas keväällä säät vaihtelevat päivänkin aikana paljon. Välillä sataa, välillä paistaa, tuulessa on kylmä ja auringossa tulee taas kuuma. Windfleecen ja kuoritakin yhdistelmän kanssa on helppo pukea ja riisua tarpeen mukaan. Tänään windfleecet tomivat hienosti sadetakkien alla.

Kuten PoPin muutkin ulkovaatteet, windfleecet ovat laadukkaita ja pysyvät uuden näköisenä lapselta toiselle. Monet fleecevaatteet kun nukkaantuvat, mutta nämä ei kyllä ikinä. Meillä on ollut fleecejä tai fleecehaalareita ainakin punaisena, keltaisena, turkoosina ja limenvihreenä. Tänä syksynä ihana uutuus on tuo musta-valkoinen karhukuviointi. Kuviollisia windfleecejä on muutaman kerran aiemminkin aiempian vuosina ollut, mutta tämä on niistä ehdottomasti oma suosikkini. En oikeastaan kuosesta kauheasti välitä, mutta tämä on ihanan raikas ja yksinkertainen. Värikkäillä pipoilla saa sitten halutessaan lisää piristystä asuun. Vaikkakin tuo Kaapon simppeli harmaa merinovillainen pipokin on aivan ihana. Voi olla että se tullaan vielä näkemään useasti minun päässäni tämän talven aikana.

Olin jotenkin aika harmissani siitä että kesä meni taas, yhtä nopeasti kun aina – eikä se tänä vuonna ollut edes kauhean lämmin. En odottanut syksyä, en sitten yhtään. Mutta tänäänkin, tuulesta, sateesta ja lakossa olleista ratikoista huolimatta oli aivan ihanaa. Nämä ovat juuri niitä päiviä kun kaikkialla on vaan harmaudesta huolimatta kaunista. Ruoho on vielä vihreää ja sitä koristavat pikkuhuljaa maahan leijailevat kirjavat lehdet. Ei yhtään huono tämäkään.

Tätä juttua kirjoittaessani googlailin vanhoja postauksiani ulkovaatteista. Katsokaa miten söpö Elvis on ollut kaksi ja puoli vuotta sitten pikkuisessa windfleecessään. MÄÄÄ EN KESTÄ.

Popin vaatteet saatu

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.