Viimeisen kerhopäivän kunniaksi puettiin mekko ja laitettiin hiukset Taaperon toivomalla tavalla ”Peppikampaus”, eli tehtiin lettisaparot. Ei tosin muistettu, että viimeisen kerhopäivän lapset viettivätkin koko päivän ulkona metsäretkellä. Eli siis ulkohousut jalassa ja lippis päässä, mutta ainakin niiden alla vähän juhlallisemmin.

Vaikka vanhemmat lapseni ovat olleet pienestä pitäen pitkä -ja paksuhiuksisia, ei pojille tullut juuri satunnaista nuttaraa kummemempaa kampausta ikinä tehtyä. Nyt onkin hauskaa, kun taas hiuksettomana syntyneen tyttären hiukset alkavat olla kasvaneet ja paksuuntuneet niin, että niihin saa tehtyä jo kaikenlaista. Ja vielä hauskempaa, että hän itse tykkää miettiä millainen kampaus tänään tehtäisiin.

Toistaiseksi omat taidot eivät kuitenkaan juuri näitä lettisaparoita paremmiksi yllä, seuraavaksi voisi alkaa treenaamaan vaikkapa ranskanlettiä. Tuollaiseen pieneen (pyörivään) päähään ja liukkaisiin hiuksiin sen tekeminen kun on vielä pikkuisen haastavaa.

Tykkääkö teidän lapset hiusten laittamisesta ja kampauksien teosta? Ja saa ihmeessä vinkata kaikkia kivoja (ja helppoja) ohjeita pikkuisten kampauksiin liittyen!

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Tarramonsterin kanssa.
Sisältää alennuskoodin!

Kevät on täällä ja sehän tarkoittaa toppavaatteiden pois pakkailua ja kevätvermeiden kaivelua esille. Me järkkäiltiin eilen pois vähän niitä kaikista paksumpia talviasuja ja tein samalla katsausta, mitä uutta kevääksi pitäisi hankkia. Taapero on venähtänyt muutamassa kuukaudessa taas niin paljon, että ainakin uusi kuoritakki ja hanskat on listalla.

Tänään meillä on ohjelmassa myös hakea päiväkotipaikkaa syksyksi. Tämä kevät ja syksy ovatkin ainakin meidän perheessä kausia, jolloin erityisesti kaikki lasten vaatehankinnat pyörivät jatkuvasti mielessä. Ja koska mitä enemmän lapsia, sitä enemmän myös tavaraa, olen viime vuosina yrittänyt kunnostautua vähän järjestelmällisemmäksi.

Olen kuullut, että jotkut pitävät ihan exel-taulukkoa siitä, mitä kaikkia vaatteita ja missä koossa heillä on lapsilleen. Vakavasti harkitsen samaa, sillä löysin juuri viime viikolla kellarista esikoisen pränikät talvikengät, jotka olin sinne laittanut muutama vuosi sitten talteen odottamaan seuraavaa käyttäjää. Ne olisivat olleet ihan täydelliset keskimmäiselle…viime talvena.

Vuosia sitten koin kuitenkin jo suuren valaistumisen kun löysin NIMIKOINTITARRAT! Sen jälkeen ei ole enää yksiinkään uusiin hanskoihin pitänyt kiireessä kouluaamuna viritellä maalrinteipistä lappusta ja etsiä teippiin tarttuvaa, ei sotkevaa kynää. Noin kerran vuodessa olen tilannut Tarramonsterilta liimattavat nimitarrat, joihin olen ollut tosi tyytyväinen. Tarra-arkista on helppo aina lätkäistä tarra uuteen vaatteeseen.

Itseasiassa tilaan nykyään tarroja myös itselleni omalla nimelläni sekä puhelinnumerolla, kyllä nimikoin myös omat hanskani! Muistisairautta sairastava isoäitini muutti hiljattain palvelutaloon ja tilasin myös hänelle sinne omat reilun kokoiset tarrat, jotta omat henkilökohtaiset tavarat olisi helpommin pitää tallessa ja löytää.

Nimitarrojen lisäksi meiltä löytyy lasten vaatekaapeista järjestelytarroja, jotka auttavat lapsia löytämään ja tunnistamaan omat vaatteensa, että pitämään kaapit nimensä mukaisesti paremmassa järjestyksessä.

Ulkovaatteiden, asusteiden ja kenkien lisäksi nimikoimme myös lasten sisävaatteet. Olen ollut tosi tyytyväinen Tarramonsterin tarroihin, sillä ne kestävät hyvin myös pyykinpesukonetta ja kuivuria. Nimikointitarrat helpottavat myös vaatteiden kierrätystä, kun nimitarran saa vaihdettua uuteen, toisin kun tussilla niskalappuun kirjoittaessa.

Mitä kaikkea nimikointitarroilla voi nimikoida? No ainakin:

– Takit, ulkohousut, haalarit ja sadeasut
– Sisävaatteet, alusvaatteet, sukkikset ja sukat
– Kengät, saappaat ja sandaalit
– Pipot, hatut, lippikset, hanskat, sormikkaat, lapaset ja huivit
– Vesipullon
– Nukenrattaat
– Hiekkalelut ja pallot
– Polkupyörän, skuutin, skeittilaudan
– Kypärän
– Repun ja penaalin
– Koulukirjat ja vihot
– Tärkeimmät lelut ja pehmot
– Luistimet ja lätkämailan
– Pulkan, stiigan ja liukurin
– Kännykän, kalenterin, lompakon

Viimeiset kerrat olen pääosin tilannut Tarramonsterin valmiita teemapakkauksia, jolloin arkeissa on paljon eri värisiä ja eri kuvilla olevia tarroja. Mutta toki tarrat voi halutessaan suunnitella kokonaan myös itse. Vaihtoehtoja ja valinnanvaraa on paljon ja liimattavien tarrojen lisäksi valikoimissa on silitettäviä lappuja, järjestely, tsemppi ja eläkeläistarroja. Useimmissa teemapakkauksissa on 80 tarraa, eli kaksi arkkia tarroja ja meillä ne ovat yleensä riittäneet noin vuodeksi. Tarrat valmistetaan Suomessa.

Sain teille alennuskoodin Tarramonsterin tarroihin! Koodilla MINTTU15 saatte 15% alennuksen tilauksestanne.
Alennus on voimassa sunnuntaihin 11.4 saakka.

Vaikka tätä kevättä vasta aloitellaan, itselläni on kieltämättä juuri nyt ajatuksissa jo ensi syksy ja päiväkodin aloituts. Itse aloitus ei kuitenkaan jännitä, vaan se, että mistä lopulta päiväkotipaikan saamme. Mehän jouduimme jo vuoden vaihteessa siirtämään päiväkodin aloitusta, kun emme saaneet järkevän matkan päästä paikkaa. Ja koska haemme ensisijaisesti ruotsinkieliseen, mutta varmuudeksi myös suomenkieliseen päiväkotiin, joutuu hakemusten kanssa kikkailemaan ja jännittämään aivan liikaa. Nyt siis hakemusta tekemään. Onneksi sentään nimikointihommat on halussa.

Kun ei koronan vuosi olla uskallettu nähdä juuri kenenkään kanssa aikoihin, tipahti alunperin joululahjaksi tarkoitettu paketti eräs päivä postiluukusta. Paketista paljastui jotain pientä ja pehmeää, nimittäin villapaita ja housut jotka olivat kun tehty unipupulle. Minun mummini tekemänä.

Tuo villapaita-malli on sellainen klassikko, jollaisia mummi on kutonut lapsilleni useamman kappaleen. Luulen, että kyseessä on malli joka tulee hänellä vain jostain takaraivosta, ilman sen kummempaa miettimistä tai ohjeista katsomista. Ja nyt pupullakin on samanlainen!

Itsehän olen aivan toivoton neuloja. Olen muutamaan kertaan ollut mummin opeissa ja saanut kyllä aikaan niin patalappua, kaulahuivia kun jopa villasukatkin (joista kylläkin tuli tosi tosi isot ja oudot), mutta opit eivät ole jääneet mieleen enkä osaa vaikkapa seurata mitään kaavoja tai ohjeita. En muista edes miten homma aloitetaan saatika tiedä mitä tarkoittaa oikein tai nurinpäin vai mitä niitä nyt oli.

Tästä ei kyllä montaa päivää ole, kun viimeksi TAAS mietin, että mitäs jos sitä nyt vaan ihan oikeasti opettelisi neulomaan. Se olisi ihanaa. Rakastan kaikenlaisia neulottuja vaatteita ja asusteita. Olisi ihanaa osata tehdä villapaidat itselle ja lapsille, jostain ihanasta mohair-pörröpiposta nyt puhumattakaan. Vinkkejä aloittelijatason nelontaohjeista (youtube-videoita, knitting for dummies yms) otetaan ilolla vastaan!

Myyn pieneksi jääneitä vaatteita eilen pois pakatessani (nyyh, miten haikeaa joka kerta) tein huomion, jonka olen tehnyt monta kertaa ennenkin. Eli ettei meiltä löydy jemmasta seuraavaa kokoa vaatteita, vaan vaatehenkintoja tehdään sitä mukaa kun tarvetta ilmenee ja lapset kasvavat.

Raskaana ollessani ostin tulevalle vauvalle lähinnä vaatteita, jotka olisivat sopivia hänelle joko heti tai melko pian syntymän jälkeen. Aiempien lasten kohdalla syntyneestä kokemuksesta tiedän, ettei vaatteita kannata hamstrata ihan hirveitä määriä, sillä ei voi tietää minkä kokoinen vauva on syntyessään, millaista vauhtia hän kasvaa tai ylipäätään, että millaiset vaatteet hänelle sopivat tai miten eri mallit, merkit, napit, nepparit ja vetoketjut toimivat sitten käytännössä. Myös oma maku saattaa muuttua aika vauhdilla kuukausien kuluessa.

Tiedän kuitenkin, että jotkut vanhemmat saattavat jemmata lapsilleen vaatteita jopa vuosiksi eteenpäin. Omalla kohdallani olen taas huomannut, ettei tällainen jemmaaminen sovi itselleni yhtään. Ensinnäkään meillä ei ole tilaa sellaiselle, toiseksi itselleni käy todella usein niin, etten muista vaatteiden olemassaoloa ennen kun ne ovatkin jo lian pieniä. Puhumattakaan siitä, ettei kyseinen tyyli enää parin vuoden päästä kolahda, tai on huomannut kyseisen vaateen aiemmin hyvin epäkäytännölliseksi.

Lähes poikkeuksetta kaikki ne muutamat vaatekappaleet jotka olen nyt ostanut jemmaan, vaikkapa alennusmyynneistä, eivät ole olleet enää yhtään mieluisia sitten kun vihdoin niiden aika on koittanut. Pieni poikkeus ovat ulkovaatteet, mutta niidenkin kohdalla koon arvioiminen vaikkapa vuodeksi eteenpäin on osoittautunut hyvin haastavaksi.

Kolmen lapsen kokemuksella voin sanoa, että on enemmän sääntö kun poikkeus, että vaikkapa seuraavaksi talveksi kaavailtu hyvään hintaan alennusmyynneiltä ostettu talvihaalari on aivan väärän kokoinen tai mallinen – tai vähintään ihan väärän värinen sitten vuoden päästä.

Vaikka olen kuinka muistellut ja vertaillut kokoja, että mitä vanhemmalla lapsella oli saman ikäisenä aikoinanaan päällä, on sekin mennyt usein huti lapsien kasvaessa kuitenkin vähän eri tavalla vaikka sisaruksia ovatkin. Näissä asioissa mennään oman kokemukseni mukaan siis enemmän tuurilla kun tiedolla tai taidolla.

En siis ole vaatejemmari, vaikka sillä tavalla voisi parhaillaan säästää aikaa ja rahaa, mutta vain jos hankinnat sattuvat menemään nappiin. Mutta sen verran jemmari kuitenkin, että en vaan mitenkään heti ikinä raaski pistää noita pieniä vaatteita eteenpäin, surutyö ei tietenkään liity itse vaatteisiin (vaikka osalla lemppareista onkin aikamoinen tunnearvo) vaan siihen kokonaisvaltaiseen hyväksymiseen siitä, että vauva on kasvanut isoksi. Nyyh.

Onko siellä jemmareita? Ja jos, kertokaa mitä ja kuinka paljon jemmailette (ja missä säilytätte) ja säästääkö sillä oikeasti rahaa, vai meneeko juuri toisinpäin.

– 89,5 cm / n 12 kg / vaatekoko 92 / kenkä 25
– Osaa ja haluaa pukea itse (housut, paidan, sukat, kengät, ulkohousut)
– 16 hammasta
– Kovin energinen ja touhukas, säntää etenkin ulkona nopeasti leikistä toiseen
– On fyysisesti taitava, esim kiipeää korkealle kiipeilytelineeseen, hyppii trampoliinilla ja kulkee vaikeassa maastossa ketterästi
– Nukkuu yhdet parin tunnin päikkärit
– Puhuu paljon, usean sanan lauseita ja pääosin ymmärrettävästi
– Ymmärtää yhtä hyvin suomea ja ruotsia ja pääosin puhuu niitä myös erikseen, riippuen kumpaa hänelle puhutaan, mutta suomen kieli on ehkä puheessa hitusen vahvempi (sitä puhutaan kotona enemmän)
– Joitain sanoja hän käyttää pääosin kuitenkin vain ruotsiksi, kuten famppu (syli), andra (toinen), hårstrå (hius), kotte (käpy)
– Joskus harvoin kieli kuitenkin sekoittuu, hän saattaa sanoa odota lite, tosi bra tai natipaita.
– Välillä hän saattaa, vaikka omissa leikeissään, sanoa saman asian peräkkäin molemmilla kielillä, kuten nukelle kaikki on hyvin / allt är bra.
– Käytössä on myös jotain ihan omia sanoja, kuten angit (vang/vaunut) ja poikkat (pojkar/pojat)
– Vaikka omaa tahtoa löytyy, asioista voi myös yrittää keskustella ja neuvotella
– Hän muistaa asioita joita on tapahtunut ja jopa minne on aiemmin jättänyt jonkin esineen
– Tykkää potkupyöräillä ja skootata sekä olla vanhempien kyydissä pyörän kyydissä, eikä ikinä unohda laittaa kypärää
– Tykkää myös leikkiä heikkalaatikolla ruoanlaittamista (myös yhdessä kavereiden kanssa), hoitaa nukkea, rakentaa duploilla, tehdä palapelejä sekä katsella kirjoja – pyydettäessä jopa siivoaa leikit, tai ainakin osan
– Matkimiseen liittyvät leikit ovat myös suosiossa, kuten puhelimessa leikisti puhuminen, nukkumaan meneminen ja erilaiset pukuleikit
– Pitää myös laulamisesta (ja niiden kuuntelusta) ja osaa ulkoa tai pitkiä pätkiä ainakin laluista Etana Elli, Käy Muumilaaksoon, Hämä-hämä-häkki, Sataa sataa ropisee, Ihahhaa …
– On reipas ja sosiaalinen, ei pelkää jutella ja vilkutella tuntemattomillekaan
– Saattaa pelästyä kovia ja yllättäviä ääniä tai lähestyviä autoja tai helikopteria
– Tunnistaa ja osaa osoittaa useimmat tavalliset värit
– Osaa laskea kymmeneen (tai ainakin seitsemään)
– Ulkona osoittelee näkemäänsä ja sanoo niitä nimeltä: hauva, traktori, tyyppi, lentokone…
– Pyytää kirkkain silmin päästä kauppaan ostamaan jäätelöä (eli jäätyliä) tai kahvilaan pillimehulle
– Lempiherkkuja on myös juusto, smoothie, rusinat (ja tästä eteenpäin varmaan myös kakku ja keksit)
– Vastaa kohteliaasti kyllä/ei kiitos (myös silloin kun kyseessä on kehoitus, ei kysymys)
– Haluaa antaa paljon haleja, pusuja sekä silityksiä, halaa ja suukottaa (tai lähettää lentosuukon) aina lähtiessä ja tavatessa
– Tykkää ponnareista, pinneistä ja haluaa usein pukeutua mekkoon
– Tykkää myös hämähäkeistä, kuraleikeistä ja mopoista
– Hassuttelee, vitsalee, juksaa, ilmeilee
– Haluaa nukkua unilelujen kanssa ja käyttää tuttia nukkumaan mennessä
– Tuntuu välillä jo niin kovin isolta, vaikka onkin vielä ihan pikkuinen
– On vielä kotihoidossa ainakin seuraavat puolivuotta, ehkä vuoden. Ensi viikolla alkaa kerho.

Vanhemmat ikäsarjan postaukset: 1 KK, 2 KK, 3 KK, 4 KK, 5 KK, 6 KK, 7 KK, 8 KK, 9 KK, 10 KK, 11 KK,, 12 KK, 1,5 VUOTIAANA