Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä House of Organicin kanssa.

Näin toukokuussa, kun sataa ja paistaa vuorotellen, alkaa ajatus pian koittavasta kesästä tuntua jo oikeasti todelliselta! Ja jos talvi oli kuluttava iholle, niin sitä on myös kesä. Parasta mitä kesällä voi tehdä itselleen ja iholleen on suojata se hyvin ja kosteuttaa – siinä yksinkertainen resepti ihanaan kesäihoon!

House of Organicin supersuositut Luonnonkosmetiikkapäivät starttaavat tänään ja luvassa on päivittäin vaihtuvia tarjouksia laadukkaista luonnonkosmetiikkatuotteista aina sunnuntaihin 7.5. saakka. Sain kunnian valita mukaan Luonnonkosmetiikkapäiville omia suosikkituotteitani ja valitsinkin niitä teemalla ”kesän riemua”! Listaltani löytyy ihania hemmottelevia tuotteita ihon -ja koko vartalon hoitoon.

Auringon haitallisilta uv-säteiltä suojautuminen on avainasemassa eritysesti kesällä ja siksi olenkin valinnut mukaan Alga Mariksen koko kehon aurinkosuojapaketin, joka sisältää  luotto-aurinkosuojani, ihanasti levittyvän ja imeytyvän suihkutettavan sprayn lisäksi Aurinkosuojan kasvoille sekä ihoa rauhoittavan After Sun -voiteen.

Turvallinen rusketus tulee purkista ja etenkin alkukesästä valkoisiin kinttuihin on kiva saada vähän väriä. Luonnollisen ja helpon päivetykseb saa helposti Alga Mariksen itseruskettavalla voiteella, joka samalla kosteuttaa ja tuoksuu ihanalta. Kasvoille sopivat taas JOIK Organic Sunless Tan Facial Drops itseruskettavat kasvotipat loihtivat kasvoille terveen päivettyneen hehkun helposti. Halutun lopputuloksen mukaan tippoja sekoitetaan kasvovoiteen joukkoon, purkki on lisäksi todella riittoisa.

Olen muutenkin tykästynyt kovasti Virolaisen JOIKin laadukkaisiin ja edullisiin tuotteisiin. Ihoa kirkastava ja hellästi kuoriva, JOIK Organic Illuminating & Brightening AHA Facial Toner Kasvovesi on tehokas, mutta sopivan mieto tuote kesään. On tosi tärkeää muistaa aurinkosuoja mietojakin hedelmähappoja sisältäviä tuotteita käytettäessä. Luonnonkosmetiikkapäiville valitsin lisäksi mukaan JOIKin ylellisen Anti Age Rejuvenating -sarjan Contour Cream kosteuttavan ja virkistävän silmänympärysvoiteen, ihon kosteustasapainon ja uudistumista edistävän yövoiteen sekä ihoa kohottavan, kirkastavan ja kauniin hehkun antavan Instant Lift Rejuvenating Beauty Elixiirin.

Vartalon ihoa voi kesällä kuoria muutamia kertoja viikossa. Laboratoires de Biarritz Oceane Body Scrub Vartalokuorinta tekee ihosta silkkisen pehmeän ja jättää sille taivaallisen tuoksun. Kun kuollut ihosolukko on postettu, iho imee paremmin kostauttavat tuotteet ja näyttää sekä tuntuu ihanalta. JOIK Organic Anti-Cellulite Skin Toning Body Oil Vartaloöljy kosteuttaa, kiinteyttää ja ehkäisee kosteuden haihtumista ihosta. Suihkutettava öljy on helppo levittää iholle.

Fysikaaliset aurinkosuojavoiteet on hyvä muistaa poistaa iholta joka ilta. Kasvoille sopii parhaiten kosteuden säilyttävä öljypohainen puhdistus. Djusie Liquid Silk Perfect Cleansing Oil on silkkinen ja virkistävä puhdistusöljy, joka jättää sekä kuivan että rasvoittuvan ihon täydellisen puhtaaksi, hengittäväksi, kirkkaaksi ja tasapainoiseksi. Öljy huuhtoutuu vaivattomasti vedellä ja puhdistaa samalla myös vedenkestävän meikin. Koko perheen suihkusappuaksi sopivalla Evolve Organic Beauty African Orange Aromatic Wash Vartalonpesuaineella on ihana huuhtoa rantapäivän tomut ja aurinkovoiteet iholta. Tässä on huumaavan hyvä, mutta samalla ihanan luonnollinen ja lempeä veriappelsiinin ja vaniljan tuoksu.

Riippuen kesäsäästä kasvojen iho voi välillä tuntua tunkkaiselta ja kaivata kunnon puhistavaa naamiota, välillä se taas kaipaa hellää huolenpitoa ja korjaava kosteutusta. Ensimmäiseen tilanteeseen aivan huipputuote on Evolve Organic Beauty Miracle Mask AHA Kuoriva hedelmähapponaamio, joka poistamaa ihohuokosten tukkeumia, vähentää tulehduksia sekä antaa nopeasti energiaa ja hehkua kasvoille. Avril Organic Rauhoittava kasvonaamio taas rauhoittaa, kosteuttaa ja ravitsee ihoa. Tämä naamio sopii käytettäväksi tehohoitona myös yön yli. Kuivalle ja herkälle iholle ihana uutuus on Evolve Organic Beauty Blue Velvet Ceramide Serum Kasvoseerumi on silkkisen pehmeä ja kevyt öljy, joka korjaa ja rahoittaa ihoa. Voin vain kuvitella, miten ihanalta tuntuu levittää tätä auringossa olon jälkeen kasvoille.

Omien suoskkieni lisäksi House of Organicin Luonnonkosmetiikkapäiviltä löytyy paljon muitakin päiväkohtaisia tarjouksia laadukkaista luonnonkosmetiikkatuotteista. Tästä kuvastosta voi käydä kurkkimassa päivittäisiä makupaloja tarjouksista sekä inspiraatiota ja tuotesuosituksia. Koodilla YHDISTÄ saa ilmaiset toimitukset kaikkiin tilauksiin. Tilaukset yhdistetään automaattisesti. YHDISTÄ koodi alkaa toimimaan 3.5. keskiviikkona ja on voimassa sunnuntain 7.5. loppuun. 

Täältä löydät kaikki päiväkohtaiset tarjoukset (Tarjoukset aktivoituvat tarjouspäivänä)

Sisältövaroitus: Teksti sisältää huomioita laihdutuskulttuurista.

Instassa on muutaman päivän kiertänyt Ihastu kehoosi -tilin ja Syömishäiriöliiton aluille laittama Laihdutuskultuuri näkyväksi -bingo, jonka tarkoituksena on eiliseen Älä laihduta -päivään liittyen edistää kehorauhaa ja -positiivisuutta. Bingo herätteli varmasti monia miettimään, miten miten vääristyneitä ajatuksia meillä on kehoistamme. Miten meistä jokainen on joskus miettinyt laihduttamista, laihuutta, laihduttanut tai heille on moista suositeltu tai heidän kehoaan muuten arvosteltu. Itse sain ainakin ruksin bingon yhtä ruutua vaille joka kohtaan ja niin sai moni muukin somessa seuraamani henkilö. 

Olen ollut vuosikausia hyvin surullinen siitä, miten itse jo lapsena jouduin mukaan tähän laihdutuskulttuuriin.  Miten pienenä ala-asteelaisena pikkutyttönä sain päähäni sen ajatuksen, että minun pitää laihduttaa. Miten tätä ajatusta ruokkivat muun muassa vanhemmat tanssiryhmäni tytöt joka ajattelivat itsestään samoin, miten lehdet, vaatekuvastot ja tv-sarjat olivat pullollaan vain langanlaihoja tyttöjä ja naisia. Ihailimme Ally McBealin näyttelijää hänen huhuttunsa anoreksian vuoksi.

Lapsesta saakka siis rääkkäsin itseäni ja puhuin itselleni rumasti. Näin peilistä jotain aivan muuta mitä oikeasti olin. Yritin laihduttaa näännyttämälltä itseni, en syönyt päiväkausiin lähes mitään, kunnes ”ratkesin” ja vedin keralla litran banaani-sukaajäätelöä. Joskus oksensin ne jäätelöt, joskus en. Ja sitten puhuin itselleni vielä rumemmin. Pihistin aerobic-tunnilta nilkkapainot ja lenkkeilin ne jalassa kunnes oksensin sappinestettä, olin vihainen etten jaksanut paremmin yhden omenan voimalla. Öisin heräsin tekemään salaa vatsalihaksia. Olin edelleen vasta ala-asteelainen.

Mitä vanhemmaksi vartuin, sitä paremmin tuo vahingonteho alkoi näkymään kehossani. Aineenvaihduntani oli aivan sekaisin. En laihtunut vaan aloin pikkuhiljaa lihomaan. Kävin kirjastossa lukemassa naistenlehtiä ja kopioin niistä ohjeita lentoemäntä, greippi- ja kananmunadiettiin, laihduttavan kaalikeiton reseptin ja ”näin laihdut viikossa 5kg” -ohjelman. jostain sain käsiini Painonvartioiden lehtisen. No en pystynyt elämään kun neljä päivää pelkällä greipillä tai varsinkaan laihtunut viikossa viittä kiloa, mutta sain minäkuvani kokoajan vain sekaisemmaksi.

Onneksi tilanne kasvaessani vähän rauhoittui, mutta jatkuva laihduksen ajattelminen oli ihan kokoajan läsnä. Sätin edelleen itseäni herkuista mutta myös ihan tavallisesta ruoasta tai liikkumattomuudesta. Suhde syömiseen oli tosi vaikea. Välillä ahmin ja välillä olin kokonaan syömättä. Ajattelin aina, että elämä olisi ihanaa, helppoa ja onnellista vain jos olisin laiha. Mutta kun minä olin laiha tuolloin! Toivoin usein, että olisimpa vaan pystynyt elämään viimeiset lapsuuteni vuodet sekä kasvamisen naiseksi ilman tuota ympärivuokokautista taakkaa jatkuvasta laihdutuksesta ja sen ajattelusta.

Eikä se ajatus rehellisesti puhuen ole täysin kadonnut, mutta onneksi suhde omaan kehoon ja itseeni on parantunut huimasti. Se alkoi muuttumaan oikeastaan kunnolla silloin kun tulin raskaaksi ja kehoni muuttui yhtäkkiä radikaalisti. Sain valtavat raskausarvet, koko vatsani muoto muuttui sektioarven vuoksi ja painoa kertyi nopeassa ajassa paljon lisää. Jotain tapahtui silloin päässäni ja pystyin irroittautumaan sitä ajatuksesta, että minun pitäisi olla jonkin toisenlainen ollakseni hyvä. Hyväksyin vihdoin itseni juuri sellaisena.

Tämä ajatusmaailma on viimeisten vuosien aikana ja raskauksien jälkeen kehittynyt entisestään. En rankaise itseäni tai kehoani, vaan teen sille vain hyvää, koska sen se vain ansaitsee. En skippaa aterioita ja urheile laihtuakseni. Matka pään sisällä tähän hetkeen on ollut pitkä ja ajoittain toki edelleen kivinen. Ei vieläkään ole varmista, mutta 1000 kertaa paremmin kun joskus.

On ollut liikuttavaa huomata näitä omia ajatuksia. Kuten eilen, tein kotona Pilatesta ja ohjelma oli minulle uusi ja aika rankka. Huomasin tsemppaavani itseäni ajatuksella, että tämä tekee sinulle hyvää, tämän jälkeen sulla on tosi hyvä olo. En edes halua kirjoittaa mitä joskus 20 vuotta sitten samassa tilanteessa itselleni mielessäni sanoin. Ja niinhän sen olisi aina pitänyt mennä, liikkua hyvinvointia tavoitellaakseen, eikä laihtuaakseen.

Mutta kun tausta on tämä mikä on, ei sitä aina pysty ajattelemaan näin. Pilateksen teon jälkeen lähdimme taapeon kanssa vielä iltakävelylle. Vastaan tuli tuttu rouva joka kaikella rakkaudella ihasteli, että onko meille tulossa vauva ja osoitti vatsaani. Teki mieli alkaa itkemään, tuntui jostain syystä niin pahalta. Mietin heti, että nyt pitää oikeasti alkaa laihduttaa.

Mutta en minä oikeasti halua. En halua enää ikinä koskaan laihduttaa. Haluan voida hyvin ja tehdä itselleni hyvää. Vuosikausia kestänyt syömishäiriö (kai sen voi nyt näin 35 vuotiaana vihdoin julkisesti myöntää, että sellainen se on) on jättänyt jälkensä mielen lisäksi kehoon, aineenvaihdunta ei toimi normaalisti. Joskus harmittaa, että viimeisimmän raskauden aikana tulleet noin 15 kiloa eivät ole lähteneet lempeällä liikkumisella ja pääosin terveellisellä ruoalla pois.

Viimeisen vuoden ajan olen opetellut syömään säännöllisesti. Liian pitkät ateriavälit ja niistä johtuva huono olo tai huonosti syöminen herättävät helposti vanhan syömishäriön mukana tulevat ikävät ajatukset laihduttamisesta. Säännöllisesti syöminen tekee minulle hyvää, terveellisesti ja monipuolisesti syöminen tekee minulle hyvää – ja siksi teen niin, en laihtuakseni. Tämä on ollut iso ja merkittävä oivallus. Sama juttu liikunnan kanssa, minua motivoi terveenä pysyminen, energisyys ja hyvä olo. Ei peilikuva tai vaa’ an lukema (en sellaista edes omista).

Katsellessani eilen muiden bingoja tunsin suurta myötämielisyyttä. Nuoruudessani luulin aina, että olin kaveriporukkassamme yksin näiden epävarmuukseni ja laihdutus-ajatusteni kanssa. Aikuisena olen ymmärtänyt, että niitä on meillä kaikilla, ulkonäöstä tai koosta riippumatta. Siksi myös halusin kirjoittaa julkisesti tämän ja näiden kuvien kera, vaikka toki olen kehopositiivisuudesta ennenkin paljon puhunut.

Mitään en toivo niin paljoa, kun että maailma olisi nykyään vähän erilainen, niin ettei meidän lasten tarvisisi kohdata laihdutuskulttuuria ja läskifobiaa osana yhteiskuntamme normeja, vaan että kaikenlaiset kehot olisivat yhtä hyviä ja tärkeitä. 

Nyt tulee PALJON asiaa hampaistani. Tein nimittäin yhden uudenvuoden lupauksen, ja se kuului niin, että haluan vihdoin toteuttaa vuosia haavelemani toimenpiteet hampailleni. Suurin osa niistä on täysin esteettisiä, mutta silti minulle tärkeitä. Pistäessäni homman liikkeelle tulikin vähän mutkia matkaan, tarinasta tulee pitkä ja tässä se tulee:

Teini-iällä kesken jäänyttä distaalipurennan oikomista ja etuhampaiden kulumaa lukuunottamatta hampaani ovat aina olleet hyvät ja terveet. Minulla ei esimerkiksi ole ikinä ollut yhtään reikää, joka taas on omalta osaltaan aiheuttanut sen, etten viime vuosina ole jaksanut käydä hammaslääkärissä niin usein kun suositellaan. Koska kaikki on aina kuitenkin ollut kunnossa.

Viimeisimmästä hammaslääkärikäynnistä onkin jo yli kaksi vuotta, silloinkaan ei mitään erikoista ollut, toki vähän hammaskiveä, sellaista mitä ei itse kotona voi huomata, joka poistettiin. Samalla minulle tehtiin hampaiden soodapuhdistus, joka on luonnollinen, hellä ja kevyt tapa valkaista – tai oikeastaan kirkastaa hampaita.

Mielessä minulla on kuitenkin pitkään ollut haave saattaa tuolloin vuosia sitten kesken jäänyt hampaiden oikominen loppuun. Alapurenta on vuosien varrella aiheuttanut särkyjä ja kolotuksia, joista olisi ihana päästä eroon. Samalla saisi oiottua myös etuhampaan, joka on vuosien varrella kääntynyt hieman rivissä. Tällaiset asiat kuitenkin tuppaavat vain jäädä haaveiksi, aina löytyy jotain kiireellisempää ja tärkeämpää, eikä hampaiden oikominen ole todellakaan mikään kovin edullinen homma.

Loppuvuodesta useampi tuttuni kertoi aloittaneensa oikomishoidon ja se esimerkki toimi myös itselleni pienenä potkuna persauksille. Koska en tähänkään päivään mennessä ollut saanut aikaiseksi yrittää selvittää oikomishoidon mahdollisuutta julkisella puolella, aloin googlailla uusimpia yksityisen puolen menetelmiä. Minua ei haittaisi yhtään käyttää oikomisessa niitä perinteisiä kiinteitä kojeita, eli telaketjuja, mutta nykyään homman voi tehdä täysin huomaamattomastikin.

Aloin myös miettimään, että kannattaako koko purentaa enää edes korjata – aikuisiällä se on hankalaa ja saattaa vaatia jopa leikkausta. Olen oppinut vuosien verralle purentaani ja itseasiassa särkyjäkin on siitä johtuen nykyään harvemmin. Mitäs jos oikoisin vain rivin suoraksi?

Mutta ennen oikomishommiin ryhtymistä päätin, että keskityn ihan ensiksi tärkeimpiin asioihin. Minulla on suussa vielä yksi alaviisaudenhammas, joka on puhjennut aivan pikkiriikkisen ja viime aikoina on välillä vähän kipeytynyt. Ihan ensimmäisen asia olisi saada se pois suusta.

Toiseksi tärkein homma olisi ne kuluneet etuhampaat. Vuosien varrella hampaita on kuluttanut niin oma raju harjaaminen, nuoruusvuosina käyttämäni hinkkaavat hammastahnat sekä refluksi, joka on happamoittanut suuta. On sitä tullut joskus aikoinaan tullut tehtyä niinkin tyhmästi, että olen valkaissut hampaita hinkkamalla niihin sitruuna ja soodaa. Aih! Nämä ovat johtaneet etuhampaiden kiilteen liukenemiseen ja sitä myötä hampaan kulumiseen, niin pinnalta kun hampaiden päistäkin.

Omat kulumani ovat onneksi kuitenkin maltilliset, eikä niiden korjaus ei ole onneksi vaikeaa. Hampaan pintaan laitetaan yleensä vain ohut paikka. Vaikka hampaani ovat suht vaaleat, haluan kuitenkin valkaista ne ennen paikkaamista, sillä paikka ei voi myöhemmin valkaista, vaan se tehdään silloisen oman hampaan sävyn mukaan – ja sellaisena se tulee aina pysymään. Ja tässä taas syy, miksi tämäkin asia on jäänyt sellaiseksi ”joskus sitten” jutuksi. Tilanne ei ole akuutti, pärjään hyvin näinkin, kyse on lähinnä vain kosmeettisesta asiasta joka tulee maksamaan useita satoja euroja.

Vähän ennen vuodenvaihdetta otin asiakseni vihdoin aloittaa siitä tärkeimmästä, eli laittaa aluille viisaudenhampaan leikkauksen. Homma ei ollutkaan ihan niin yksinkertainen. Julkisella puolella on kovat ruuhkat, mutta sain palvelusetelin yksityiselle. Siellä ei taas leikkausta voida kuitenkaan palvelusetelillä hoitaa. Pääsin kuitenkin yksityiselle tarkistukseen, johon myös halusin ja viisuhomman vireille. Ihan ensiksi kun tarvitsen hammaslääkärin lähetteen erikoisröntgeniin ja siitä kirurgille.

Rutiininomaisessa tarkistuksessa paljastuikin suuri järkytys. Elämäni ensimmäiset, ei vaan yksi, vaan KOLME reikää! Tämä järkytys saattaa huvittaa monia, mutta ei minua, joka olin selvinnyt 34-vuotiaaksi kokonaan ilman reikiä. Seuraava järkytys oli se, kun sain kuulla miten käytännnössä ne rei´ät paikataan. Olin kyllä kuullut poraamisesta, mutta en ollut tiennyt miten paljon sillä poralla omaa hammasta joudutaan poistamaan, jotta reikä saadaan pysäytettyä.

Samaan aikaan tuo puhjennut viisaudenhamaani oli hieman ärtynyt ja hammaslääkärikäynti pahensi sitä entisestään. Yhtäkkiä minulla oli aiemmin terveessä suussani kolme reikää ja tulehtunut hammas/ien. Kaksi näistä reijistä olivat sellaisia, jotka pitäisi paikata pikinmiten ja sain ajan siihen kahden viikon päähän. Välissä jouduin käymään myös hammaslääkäripäivystyksessä julkaisella puolella, kun viisaudenhampaan tilanne meni niin pahaksi.

Reikien poraaminen jännitti ihan kamalasti ja pyysikin etukäteen rauhoittavaa esilääkitystä sitä varten. Hammaslääkäri oli kuitenkin sitä mieltä, että pärjäisin hyvin ilman. Asia ja koko ensimmäinen käynti jäi kuitenkin vaivaamaan minua, en tuntenut oloani turvalliseksi siellä, minulle ei kerrottu tarkastuksessa mitään mitä seuraavaksi tehdään, mikä pahensi pelkoa entisestään.
Lopulta soitin hammaslääkäriin ja vahdoin aikani sellaiselle lääkärille, joka esilääkityksen antaisi. Ja onneksi tein sen. Lääkitys oli kevyt, mutta selvisin siitä panikoimatta ja ilman kyyneleitä.

Tällä viikolla minulla piti olla aika julkisen puolen kautta hammaskirurgille, liittyen viisauden hampaan leikkaukseen, mutta valitettavasti aikaa jouduttiin siirtämään parin viikon päähän. Vaikka pelkään kovasti tällaisia operaatioita (siis pelkkä puudutteen laitto saa minut usein itkemään, taustalla on hyvin traumaattinen aiempien viisurieden poisto jossa mm leukani meni sijoiltaan ja lääkäri huusi minulle jne), en malta odottaa, että saan tämän viimeisen hampaan pois suustani. Siis oikeasti, odotan sitä niin kovasti!

Yksityisellä puolella tämä tosin olisi käynyt nopeammin, mutta tässä säästämäni rahat sijoitan noihin aiemmin mainitsemiini toimenpiteisiin, oikaisuun, valkaisuun sekä kulumien paikkaukseen. Tavoitteeni on, että vuoden päästä nämä kaikki on tehty ja minulla suora siisti hammasrivistö.

Toinen, vähintään yhtä tärkeä tavoite on kuitenkin se, etten saisi enää jatkossa reikiä. Säännöllinen sähköhammasharjalla pesu ei näköjään enää riitä, joten jatkossa en enää ikinä lusmuile myöskään hampaiden lankaamisesta, käytän fluoritahnaa (minulla oli pitkä kausi, jolloin käytin fluorintonta luonnonmukaista tahnaa), pyrin vähentämään reippaasti napostelua, eli pidän ateriarytmin kunnossa ja syömisen päälle otan xylitolia. Toivotaan että näillä nikseillä saisin pitää suurimman osan omista hampaista suussani hamaan loppuun saakka.

Kiinnostaako teitä kuulla jatkossa tämän operaation edistymisestä, vai onko hammasjutut vähän liian intiimejä tai ällöjä?

TORSTAI 23.4.2020

05:45 Herään itsekseni ja väsyttää ihan kamalasti, asento on huono, mutten uskalla liikahtaakkaan, sillä tähän aikaan aamusta jopa peitosta kuuluva kahina voi herättää samassa huoneessa nukkuvan taaperon. Varovasti yritän vaihtaa kylkeä ja toivon että saisin nukkua vielä vähän ennen kun Myy herää. Meillä on mieheni Oskun kanssa diili, että joka toinen aamu toinen saa nukkua myöhempään ja tänään on minun vuoroni nousta Myyn kanssa.

06.00 Myy herää, mutta Osku nostaa hänet pinnasängystä viereemme köllimään. Ulkona paistaa jo aurinko ja lintujen viserrys kantautuu sisälle.

06:20 Noustaan Myyn kanssa sängystä, käydään kylppärissä aamupesulla, siitä keittiöön juomaan sekä nappaamaan vitamiint ja sitten sohvalle vielä köllöttelemään ja karistamaan viimeisiä unihiekkkoja silmistä. Aamut ovat minulle vaikeita ja käyntiin pääsemissä kestäääääää.

07:15 Köllöttelyt venyvät, mutta nyt vihdoin mennään tekemään aamupalaa. Kuten lähes joka aamu, teen Myylle puuron kaatamalla kiehuvaa vettä puurohiutaleiden päälle ja jätän itsekseen tekeytymään. Joukkoon lisään pienen lirauksen kauramaitoa, jääkapista löytyneen avatun hedelmäsosepurkin sekä vähän tekemääni smoothieta. Smoothie syntyy laittamalla blenderiin pakkasesta mangoa ja vadelmaa sekä ananasmurkapurkin mehuineen, valkoisia chian siemeniä ja vettä. Lisäksi keitän itselleni kaksi kananmunaa ja ison pressopannullisen kahvia.

7:45 Aamupala on vihdoin valmis, välissä kävin ainakin pari kertaa pelastamassa erään huonekasvin Myyn kynsistä, nostamassa hänet alas milloin mistäkin tai nappamassa häneltä keittiön kaapeista kaappaamiaan tavaroita. Myylle ei maistu puuro ja hän syö siitä vain soseet ja smoothiet päältä, haluaa lisää smoothieta ja minun kananmuniani – enkä ihmettele.

08:00 Vaihdetaan yökkärit pois, käyn pikasuihkussa Myyn hyöriessä vieressä ja poikkeuksellisesti meikkaan myös vähän – eli taivutan ripset ja laitan ripsiväriä sekä poskipunaa. Olen huomannut fiilikseni olevan paljon parempi niinä päivinä kun en kulje likaisessa tukassa, meikkaamattomana ja niissä samoissa legginsseissä ja villapaidassa mitä olen käyttänyt lähes päivittän yli kuukauden putkeen – mistä lie johtuu, hahaa. Vedän jalkaan poikkeukselliseti myös ihan oikeat housut!

8:30 Myy pukee itse lähes kaikki ulkovaatteet, hän rakastaa pukemista ja alkaa olla siinä tosi taitava. Ulos hän haluaa ottaa mukaan vauvanukkensa, joka on noin puolet hänen itsensä kokoinen. Ulkona Myy saa päättää mihin mennään ja suunnaakin meidän omaan lähipuistoon, jossa ei vielä tuohon aikaan ole ketään, mutta nopeasti puisto alkaa kyllä täyttymään muista aamuvirkuista taaperoista. Myy laskee likumäkeä, työntelee nukkea kärryissä, kiipeilee kalliolla ja tekee hiekkakkakkuja.

9:30 Minulle on saapunut postiin pari pakettia, yksi töihin liittyvä ruokalähetys ja pieni vaatetilaus. En mielellään menisiPostiin tai muuallekaan tiloihin missä on muita ihmisiä, Myyn kanssa, mutta ajattelen nyt aamulla väkeä olevan vähemmän liikenteessä, hän voi istua suojassa vaujuen kuomun alla ja kaipaan pientä kävelyä. Postiin on edestakaisin kolmisen kilometriä ja käppäilyyn sinne ja takaisin ihanassa auringossa menee meiltä melkein tunnin verran. Vastaantulevat ihmiset hymyilevät rattaissa aurinkolasini päässä istuvalle Myylle, jonka omat lasit unohtuivat kotiin.

10.30 Osku tulee meitä vastaan puistoon, jonne jää vielä leikkimään Myyn kanssa. Minä tulen kotiin, keitän kupin teetä (sillä aamuinen kahvi jäi lähes kokonaan juomatta), avaan postista hakemani paketit, luen Wilmasta muutamia poikien kouluun liittyviä viestejä, ilmoitan heidät kouluruokailuun (take a way), avaan muutaman oman sopostin ja siirrään jo aiemmin valitsemani tulevan päivän postauksen kuvia kännykällä valmiiksi kuvanmuokkausohjelmaan.

11:30 Sitten onkin aika alkaa tekemään lounasta. Pojat ovat tällä viikolla isällään, mutta tulevat tänään syömään isänsä ollessa päivän töissä. Teen lounaaksi ison satsin Chili Sin Carnea, johon tulee mm papuja, maissia, selleriä ja linssejä.

12:10 Niin pojat kun Osku ja Myykin tulevat kotiin ja aletaan syömään. Ruoan jälkeen pistän astianpesukoneen päälle.

13:00 Osku laittaa Myy päikkäreille parvekkeelle, pojat lähtevät, minä vedän verkkarit jalkaan ja siirryyn sohvannurkkaan vihdoin oikeasti aloittamaan työpäiväni. Minulla ei ole kotona varsinaista työpistettä ja aika usein teen töitä joko ruokapöydän ääressä tai sohvalla (kuulemma sohva on parempi, sanoi fyssarini joskus!).

Olemme sopineet, että arkisin työpäiväni olisi klo 9-15, mutta tässä reilun puolen vuoden aikana se on harvoin toteutunut. Kotona työskennellessä häriötekijöitä tulee aina ja varsinkin nyt, kun minnekään ei voi mennä pitämään etätoimistoa ja pojat ovat kotona koulusta on tilanne aika mahdoton. Saan kuitenkin kuvat muokattua, kirjoitettua postauksen ja julkaistua sen. Ehdin myös vastata pariin meiliin, selvittää muutamia töihin liittyviä asioita, sekä laittaa viestiä verohallinnolle, muutaman kuitin kirjanpitoon ja lähetettyä yhden pitkään odottaneen laskunkin.

15:30 Myyn herätetään uniltaan, Osku antaa hänelle välipalaa ja minä teen vielä viimeiset hommat sohvannurkassani. Pylly on puutunut, eikä ihme, tehokasta työaikaa takana ilman taukoja tai jaloittelua 3 tuntia.

16:00 Laitan koneen pois ja suunnittelen tekeväni jotain välipalaa itselleni, kuljuva nälkä. Matkalla keittiöön saan kuitenkin hoitaakseni akuutin vaipanvaihdon ja sen jälkeen huomaan, että lounaalta jääneet ruoat ovat vielä hellalla ja korjaan ne rasioihin jääkaappiin

16:15 Nyt vihdoin sitä ruokaa, muutama hummusnäkkäri, kaupan valmista vihersmoothieta ja teetä. Syömisen jälkeen tyhjennän tiskikoneen ja alan siivoamaan keittiötä. Saan seurakseni Myyn joka haluaa alkaa syömään välipalaltaan jääneitä hedelmiä seuranani.

16:50 Osku lähtee Myyn kanssa ulos, minä jään siivoamaan keittiötä vielä hetkeksi loppuun, jonka jälkeen vastaan vielä kahteen työviestiin jotka jäivät jo eilen ja uudestaan tänään vastaamatta. Työmeilejä on tullut lisää, mutta pakko vain antaa olla.

17:30 Lähden myös ulos puistoon jossa liityn Oskun ja Myyn seuraan. Myy työntelee kärryjä pitkin naapurustomme pihoja ja seuraamme myös pitkään kahden citykanin puuhia pihallamme. Osku lähtee jo edeltä sisälle ja me jäämme Myyn kanssa vielä pihalle, jossa hän viihtyy niin hyvin hiekkakakkuja tehden. Lopulta kannan hänet vastustelevana poikittain kainalossani sisälle.

18:45 Oho, kello onkin jo noin paljon. Lämmitän meille lounaalta jäänyttä ruokaa ja syödään.

19:10 Yritän laittaa pyykkejä kaappiin ja vähän siivoilla, mutta Myy kaipaa leikkiseuraa, joten menemme poikien huoneeseen leikkimään pienillä Pokemon-ukkeleilla ja duplploilla.

19:40 Mennään Myyn kanssa yhdessä suihkuun. Yleensä hän voisi leikkiä suihkussa tai kylvyssä kupeilla ja pesupalloilla vaikka kuinka kauan ja niin on tälläkin kertaa.

20:00 Köllötellään suihkun jälkeen sohvalla hetki vierekkäin pyyhkeet päällä ennen kun puetaan päälle.

20:10 Osku antaa Myylle keittämänsä iltapuuron, minä laitan loput pyykit kaappiin ja keräilen muutenkin ympäri asunnon hujan hajan olevia vaatteita sekä teen nopeasti Instagram-storyn päivällä tekemästäni blogipostauksesta. Haluaisin jo itse nukkumaan.

20:30 Menen Oskun ja Myyn seuraan sohvalle lukemaan. Myy lukee rauhallisesti vuorotellen sylissämme joululahjaksi saamaansa kirjaa väreistä.

20:50 Osku vie Myyn nukkumaan ja vaikka olisin itsekin ihan valmis unille, täytyy odottaa että Myy on nukahtanut ennen kun voin itse makkariin mennä. Alan miettimään työjuttuja – pitäisikö nyt vielä hoitaa ne pari meiliä niin ei tarvitisi sitten huomenna tehdä, niin ehtisi pestä parvekkeen ennen kun uudet lattialaudat tulevat, instagramfeedinkin jäi tänään päivittämättä ja siihen yhteen tekstariin vastaamatta… – huomaan miten stressikäyrä alkaa nousemaan ja päätän etten ota puhelinta ollenkaan esiin. Nappaan iltapalaksi kourallisen manteleita ja mittakupillisen mangnesiummehua ja painun pesemään vielä hampaat ja rasvaamaan kasvot.

21:10 Menen sänkyyn, mutta huomaan että Myy onkin vielä hereillä ja innostuu tulostani ja kuikuilee ja höpöttelee sängystään. Toivotan vielä uudestaan hyvää yötä ja sitten pistän kuulokkeet ja alan kuuntelemaan äänikirjaa (John Irwing – Kaikki isäni hotellit). Jossain vaiheessa Myy nukahtaa, mutta minulla on kylmä, eikä uni tule vaikka väsyttää. Jossain vaiheessa Osku tulee viereen, minä käyn pukemassa toisen pyjaman, paksut sukat ja hakemassa extrapeiton ja jatkan kirjan kuuntelua.

22:40 katson vielä kelloa (ihan vain tätä postausta varten), muutamaa minuttia myöhemmin havahdun unesta, sammutan äänikirjan ja jatkan unia.

Myyn vaatteet saatu Kaikolta.

Päätin viime viikolla, että alan tekemään entistä enemmän isoja määriä terveellisestä ja jos mahdollista suhteellisen edullistakin ruokaa. Kotikaranteenissa ollessa jo entisestään ihan pilvissä olevat ruokakustannukset ovat nousseet entisestään ja mikä rastittavinta, tuntuu että ruokaa pitää kokoajan olla laittamassa – tai vähintään miettimässä sen laittamista.

Alkuviikosta tein ison kattilallisen kasvis-linssikeittoa, josta tuli kaikessa yksinkertaisuudessaan niin hyvää, että jaanpas sen ohjeen nyt tännekin!

IHANAN TUJUN KASVIS-LINSSIKEITON RESEPTI

4 isoa porkkanaa
1 iso sipuli
1 kokonainen valkosipuli
2 varsisellerin vartta
200g punaisia linssejä
100-200g liotettuja kikherneitä
kasvisliemikuutio
kourallinen lehtipersiljaa
suolaa, mustapippuria
2 tl sriracha -kastiketta

Pilko porkkanat pieneksi ja laita isoon kattilaan, peitä kunnolla vedellä ja pistä kiehumaan, lisää ripaus suolaa. Pilko loput kasvikset ja laita porkkanoiden joukkoon kiehumaan, lisää tarvittessa vähän vettä sekä kasvisliemikuutio ja pippuri. Anna kiehua hetki ja kaada joukkoon linssit, lisää tarvittessa vettä (niin että kaikki ainekset ovat veden alla). Anna porista vielä 10-20 min, lisää kikerneet, persilja ja sriracha, lisää taas tarvittaessa vettä. Anna porista vielä vähän aikaa. Tarkista maku ja lisää tarvittessa suolaa / pippuria. Soseuta sauvasekottimella. Tarjoa persiljanipun ja tuoreen leivän kanssa, vielä tujumpaa seuraavana päivänä.

Eli kuten huomaatte, mitään tarkkoja keittoaikoija ei ole, keitä mielummin liikaa kun liian vähän. Jos soseuttamisen jälkeen keitto tuntuu liian paksulta voit lisätä vielä tässäkin vaiheessa vettä (ja pippuria!). Tällä ohjeella keitto oli omasta mielestäni just ihanaa, koululaisille vahvaa ja taaperolle tästä olisi saanut sopivampaa jättämällä chilikastikkeen ja pari pippurirouhaisua pois. Myös valkosipulin määrää vähentämällä tästä saa vähän vähemmän tujun.