Facebook muistutteli aamulla että näiden kuvien ottamisesta on tänään tasan vuosi. Kuvat on ottanut exäni, vanhalla pihallamme ja ne on otettu ensimmäistä Indiedays-postaustani varten. Olen siis kirjoittanut täällä jo vuoden! Siirtyminen blogini kanssa Indiedaysille kuuluu ehdottomasti merkittävimpiin asioihin, mitä urallani on tapahtunut. Muistan edelleen sen hetken ja fiiliksen, kun minuun täältä ensimmäisen kerran otettiin yhteyttä ja tiedusteltiin, olisinko kiinnostunut alkamaan kirjoittamaan täällä.

Olin isäni luona Espanjassa, kun kesken päivän vain satuin vilkaisemaan sähköpostejani. Seuraavaksi kävinkin jo puhelinnneuvoteluja ja kävin läpi sopimuksia. Oli tosi vaikea olla hiiskumatta asiasta kenellekkään, olin samalla hurjan innostunut ja samalla jännitti ajatus siirtymisestä ihan megasuosittujen ja suurten blogien joukkoon. Olin tietysti myös hurjan otettu. Suomen suosituin blogiportaali haluaisi juuri minut.

Reilu vuosi sitten kesällä tiedossa oli jo, että siirtyisin tulevana syksynä blogini kanssa muualle kirjoittamaan. Kävin neuvotteluja muutaman lehtitalon kanssa ja itseasiassa kaiken piti jo olla selvää. Kunnes sain sen mailin. Tiesin heti että Indiedays on juttuni. Kaikkien muiden tahojen kanssa minulla oli epäilykseni, sopisinko sinne, onko tämä oikeasti minun juttuni, leimaituisinko liikkaa vain yhteen genreen? Mutta Indiedaysin kanssa ei. Sillä hetkellä tiesin että epäilykseni muiden tahojen kanssa eivät olleet turhia, pitäisi aina luottaa omaan intuitioon.

Viime vuoden keväällä punnitsin myös mahdollisuutta ryhtyä itsenäiseksi bloggaajaksi. Se tuntui yleistyvän paljon silloin, ja moni tuttu tekikin niin. Itse tunsin kuitenkin etten pystyisi yksin siihen kaikkeen. Domainien hankkimiseen, sivujen tekemiseen, mainosten myyntiin ja tietysti sitten vielä siihen itse blogin päivittämiseen… Vuorokauden tunnit eivät millään olisi edes riittänyt kaikkeen. Ainakaan jos olisin halunnut säilyttää saman tulotasoni. Tämä blogi kun tosiaan on päätoiminen työni. Bloggaaminen on myös melko yksinäistä homaa. Sitä useinmiten istuu yksin kotona koneen äärellä ja ihmiskontaktit tapahtuvat pääsosin virtuaalisesti. Joten on kiva tietää että taustalla on joukko ihmisiä, joihin tarvittaessa turvata. Ja useinmalle ihmiselle on tärkeä kuulua johonkin joukkoon, niin minunkin. Meillä kaikilla Indiedays-bloggajilla on tosi hyvä yhteishenki, vaikka kaikkien kanssa emme olekkaan ikinä livenä tavattukkaan.

Yhteisöllisyyden lisäksi portaalibloggaaminen tosiaan turvaa elannon. Kuukausipalkan lisäksi tienestejä kertyy yhteistöistä. Näiden sopiminen voi joskus kestää kauan, sähköposteja lähetellään kymmenittäin ennen kun saadaan kaikki asiat sovittua, lisäksi niihin saattaa liittyä vaikkapa bannereiden tekoa. Arvostan todella sitä että suurimmaksi osaksi joku tekee tämän kaiken puolestani. Silloin minä voin keskittyä vain tähän tärkeimpään ja rakkaimpaan, eli bloggaamiseen. Indiedays tarjoaa mukavasti hyvin erilaisia yhteistöistä erilaisten kumppanien kanssa, niistä voi sitten valita itselleen luontevimmat ja kiinnostavat jutut – jos haluaa.

Vaikka minulla olikin ongelmani edellisen portaalin kanssa, näen silti portaalissa bloggaamisen ehdottomasti hyväksi jutuksi. Etenkin kun tätä saa tehdä näin hyvien tyyppien kanssa, taustalla on hyvin ammattitaitoinen porukkaa. Portaalia on pyäritetty ennen kun minä edes tiesin mitä blogit ovat. Vaikka tämä on portaalille bisnestä, ei kukaan ikinä missään vaiheessa unohda että me bloggaajat kuitenkin teemme tätä hommaa sydämmellä ja että tämä on tapamme ilmaista ja toteuttaa itseämme omilla tavoillamme. Meillä on kaikilla täysi vapaus tehdä sitä ihan omaa juttuamme, vaikka portaalin alla bloggaammekin. Ja se on varmasti yksi Indiedaysin suuren suosion salaisuuksista.

Vuosi täällä on mennyt tosi nopeasti. En olisi koko asiaa edes tajunnut ilman fecebookin muistutusta. Vuoden aikana olen varmasti kehittynyt jonkin verran kirjoittajana – vaikka kirjoitusvirheitä vilisee edelleen, sori niistä! Itse blogi on varmasti myös kehittynyt siinä samassa kun minäkin. Mitä enemmän kirjoitan, sitä tärkeämmäksi tämä kokoajan muuttuu. Viimeisten vuosien aikana olen antanut itsestäni tänne enemmän kun ikinä. Kirjoittaminen on avannut omiakin silmiä siitä kuka ja millainen olen. Tämä ei tosiaan ole enää vain sitä alkuaikojen perhe-hömppää lastenvaatteista ja puuron syönnistä, vaan paikka jossa todella avaan sisintäni ja pohdin välillä tosi henkilökohtaisiakin asioita teidän kanssa.

On myös paljon asioita mitä en edelleenkään osaa. Ja ehken ikinä opikkaan. Kirjoitan mitä mieleen tulee, en osaa ajatella että mitkä aiheet toisivat lisää kävijöitä tai että jossain jutussa olisi nyt aihetta suureksi skandaaliksi. En yli neljän ja puolen vuoden bloggaamisen jälkeen tajua edelleenkään mitään mistään hakukoneoptimoinnista tai siitä miten voisin kasvattaa lukijamäärääriäni. Viikoittain hämmmäsyn siitä, että jotkut ihan tajunnan virtana kirjoittamani jutut päätyvätkin tosi suosituiksi ja taas postaukset joita olen suunnitellut ja tehnyt pitkään eivät aiheuttakaan teissä juuri minkäänlaisia reaktioita. Välillä tulee myös kausia kun en keksi tai ei huvita kirjoittaa mitään. Tämän vuoden aikana olen myös kokenut paineita. Paineita siitä olenko tarpeeksi hyvä tai suosittu näiden kaikkien muiden blogien keskelle. Aiemmassa portaalissa kun olin yksi isoimpia, täällä nyt lähes päinvastoin. Näitä paineita onneksi helpottaa esimerkiksi toimistusjohtajalta sunnuntai-iltana tuleva viesti: Huikean hieno toi sun viimeisin postaus! Blogikirjoittamista parhaimmillaan, onnittelut 🙂 !

Bloggaamisen lisäksi tämä vuosi on muidenkin töiden osalta ollut merkittävä. Blogin ansioista olen saanut hyvin mielenkiintoisia työtarjouksia. Olen ollut usempaan kertaan mallina, olen ollut emännöimässä tapahtumia, lapsetkin ovat saaneet malli -ja mainoskeikkoja, olen päässyt suunnitelemaan vaatteita kahdelle eri taholle ja mikä tärkeintä – tutustunut taas roppakaupalla uusiin mahtaviin ja lahjakkaisiin ihmisiin. Kirjaakin aloin kirjoittamaan – se tosin edistyy hyvin hitaasti, mutta varmasti. En kovin usein uskalla tätä edes itsekseni miettiä, (sillä tidättehän, se kellä onni sen kätkeköön) mutta vaikka vuoteen on hyvien asioiden lisäksi mahtunut myös paljon vastoinkäymisiä ja raskaita asioita, elän juuri nyt unelmaani. Saan tehdä sitä mitä rakastan. Kiitos kun olette mukana <3

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Blogissa on ollut pari päivää hiljaiseloa, mutta sitä enemmänkin on tapahtunut täällä ruudun takana. Instagram seuraajat ainakin tietävät, että sain koko viikonlopuksi ihania vieraita, kun Riikka, Essi ja Kaisu tulivat meille yökylään. Nimesimme viikonlopun gaalaaviikonlopuksi ja nyt kieltämättä kisaväsymys vähän painaa. Perjantaista saakka ollaan nimittäin menty juhlasta ja keikalta toiseen mutta hauskaa on ollut (muutamaa vaatekriisiä lukuunottamatta). Viikonlopun parhaaksi hetkeksi kuitenkin mieleen taitaa jäädä lauantai-aamupäivän lounashetki kavereiden kesken, tulipahan naurettua. Tiedättehän kun kaikki ovat vähän väsyneitä, mutta hilpeällä tuulella…parasta.

Eilen illalla Indiedays Awardseissa palkittiin inspiroivimpia blogeja, ja kiitos kaikille äänestäjille, MAMI GO GO pääsi myös palkintopallille jaetulla 3. sijalla inspirovimpana perheblogina. Olen todella todella otettu ja kiitollinen jokaikisestä äänestä, ihan huikeata saada tälläinen tunnustus teiltä lukijoilta. Kiitos. Ja palaan tähän varmasti vielä vähän paremmin myöhemmin. Ennen illan gaalaa vietettiin kuitenkin Sipulin talvipuutarhassa Indiedaysin järjestämää Bloggers Inspiration päivää, joka on siis bloggajille tarkoitettu ammattilaistapahtuma.

Päivän aikana oli mahdollisuus osallistua erilaisiin workshoppeihin, kuten saada ammattilaiskuvaajilta neuvoja hyviin asu -ja ruokakuviin sekä kuvankäsittelyyn. Paikalla oli myös ruotsalaiset huippubloggaajat Fanny Luckman sekä Victoria Törnegren, jotka kertoivat muunmuassa siitä mitkä ovat hyvän ja suositun blogin rakennusaineet. Luentosalissa myös osa Indiedaysin bloggaajissa oli yhessä yleisön kanssa keskustelemassa bloggaamisesta yleisesti.

Itse otin osaa Hobby Hallin hauskaan stailauskisaan, jossa oli kymmenen minuuttia aikaa stailata makuuhuone. Stailauksen jälkeen jo vähän janotti, eikä De Kuperin drinkkikoulun tatuoitu baarimikkokaan ollut hullumman näköinen, joten kävin tekemässä siellä raparperi-ruusu drinksut sekä itselleni että Emilialle ja Rillalle. Kaupan päälle sain vielä piiitkän halauksen, joten kannatti ottaa osaa. Hehehe. Drinkkikoulun jälkeen kiertelimme vielä Designers lounge-alueella, jossa oli mukana muutama suomalainen brändi, kuten CTRL, R/H ja Riivari.

Aamupäivä oli ihana ja todellakin hyvin inspiroiva. On kiva että blogien ja blogimaailman kasvaessa myös tämänkaltaiset ammattilaistapahtuvat kasvavat ja kehittyvät. Mutta oikeasti kaikkien parastahan näissä on muiden ihaninen bloggaajien tapaaminen. Vaikka monesti muissa tilaisuuksissa tuleekin törmättyä, on myös paljon niitä jotka asuvat jossain kauempaa ja joita ei ole ikinä livenä tavannut. Monet teistä varmasti myös tieteävät sen tunteen, kun joku bloggaaja tuntuu tosi tutulta vain sen takia, että jotain blogia tulee seurattua vuosi toisensa jälkeen päivittäin. Minäkin tapasin eilen monta tuttua kasvoa, ihania hymyileviä ihmisiä, kaikki jotenkin niin tuttuja vaikka nyt vasta ensimmäistä kertaa tapasimme. Yksi ihanimmista ensikohtaamisista oli Ruotsissa asuvan blogikaimani Go 4 it vol.2-blogin Mintun kanssa.

Tällaisten viikonloppujen jälkeen päällimäisenä tunteena on vain niin suuri kiitollisuus kaikesta mitä itsellä on. Kaikki upeat ystävät ja ihmiset ympärillä, mitä olenkaan tehnyt ansaitaakseni näin mahtavan jookon erilaisia persoonia ympärilleni. Perjantaina exäni myös muistutti olemaan ylpeä itsestäni, ei sitä todellakaan meinaa tajuta että mitä kaikkea olenkaan tällä blogilla saanut aikaan ja mihin se on minuut tänä päivänä vienyt ja mitä kaikkea se on antanut. Joten kiitos vielä, kiitos että olette siellä ruudun toisen puolen lukemassa ja kommentoimassa juttujani, ilman teitä ei tätä blogia olisi.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Mikä tekee inspiroivan blogin? Persoonallinen tyyli, tunnelmalliset kuvat, mukaansatempaava kirjoitustyyli? Aitous, mielipiteet, uudet näkökulmat? Entäs millainen sitten on hyvä ja inspiroiva perheblogi? Sellainen josta saa vinkkejä ihan tavallisiin arjen askareihin, josta saa vertaistukea tai ideoita kokeilla asioita vähän toisella tavalla? Blogi jota lukemalla tuleekin fiilis vaihtaa koko lastenhuoneen järjestys uuteen uskoon tai kokeilla päivälliseksi jotain ihan uutta? Tai kenties unohtaa hetkeksi se kiireinen lapsiperhearki ja keskittyä hetkeksi vain itseensä?

Sain kunnian olla ehdolla Indiedays Awardseissa inspiroivimmaksi perheblgiksi. Meitä on siellä ehdolla aikamoinen sakki ihanaia naisia, joista jokainen ansaitsisi voiton. Arvostaisin todella jos kävisitte antamassa äänenne.

Ja kertokaahan millainen on mielestänne inspiroiva (perhe) blogi?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Kuka huomasi Instagramista että olin viikonlopun Kööpenhaminassa? Yritin karsia näitä kuvia parhaani mukaan, mutta minkäs teet kun kaupunki oli niin kaunis. Olimme siis blogireissulla Emilian, Heidin ja Elisan kanssa Köpiksessä, mutta reissumme päätarkoitus oli tutustumien Meandin pääkonttoriin Malmöössa, johon huristimme ensimmäiseksi päiväksi (the Siltaa pitkin) junalla. Tanskan ja Ruotsin välissä olevaa siltaa pitkin olikin tosi kätevä ja nopea tapa matkustaa. Malmön reissusta kerron paremmin myöhemmin, kuvamateriaali nimittäin sisältää vielä toistaiseksi salaisia uutuuksia…

Me jäimme kuitenkin kaupunkiin vielä toiseksi päiväksi. Olimme vuokranneet itse asunnon air bnb:n kautta joka osoittautuikin ihan loistavaksi valinnaksi. Meillä oli suuri kattohuoneisto aivan keskeisimmällä kohtaa Strøgetia, eli kauppoja ja ihmisiä vilisevää kävelykatua.

Kööpenhamina vaikutti todella ihanalta kaupungilta. Kentältä pääsi tosi kätevästi ja nopeasti junalla keskustaan ja siellä oli helppo liikkua ihan jalkaisin. Rakennukset olivat huikeita, todella suuria ja vanhoja. Hyvin vaikuttavia. Satama-alue ehkä idyllisin ikinä, veneistä myytiin itsetehtyä mehua ja omenoita, ympärillä värikkäitä taloja ja terasseilta kantautuvaa puheensorinaa. Ihmiset ylipäätään olivat kauniita, rentoja mutta hurjan tyylikkäitä. Kaikkialla oli pyöriä. Shoppailumahdollisuudet olivat niin hyvät että melkein itketti etten päässyt sinne lottovoiton kanssa. Esimerkiksi kaksikerroksinen HAY:n kauppa oli vaan niin ällöttävän ihana, että lopulta kävelin sieltä ulos ostamatta mitään. Taas pelkkä Lego-kaupassa käynti oli elämys. Se oli kuin karkkikauppa. Olisi todella ihana käydä tuolla uudestaan myös lasten kanssa. Ja pakkohan meidän oli myös käydä katsomassa Pieni Mernenneito patsas, kuten miljoonan muunkin turistin. Muutenkin, vaikka Helsinkiin verrattuna, ihmisiä oli liikkeellä ihan todella paljon.

Lapsia vilisi myös paljon kaupunkikuvassa. Ruotsissa kun äidit pukevat lapsensa trendikkäästi mustaan ja muutenkin hyvin simppeleisti Bugaboo-rattaisiinsa, niin Tanskalaiset tuntuivat olevan enemmän maanlähesempiä ja enemmän keskieurooppalaisia tyyliltänsä. Oli duffelitakkia, lakerikenkää, tyllihametta ja isopyöräisiä rentovaunuja. Todella söpöä.

Meille osui kohdalle myös aivan loistava sää! Hihattomissa pärjäsi enemmän kun hyvin, ja auringonpaisteessa kaupunki todella näytti kaikki parhaat puolensa. Täytyy päästä uudestaan. Eikä matka tietenkään olisi ollut yhtään niin hauska ilman ihanaa reissuseuraa. Naurettua tuli katketaksemme  moneen kertaan. Esimerkiksi kun yritimme avata majapaikamme ovea, pyytäessämme ilmaista bussikyytiä ja mitä noita nyt oli.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Täällä sitä sitten ollaan, Indiedaysillä. Moi vaan kaikki! Blogin muutto sujui hienosti, vielä pientä teknistä hienosäätöä ulkoasun suhteen.  Muutamaa kommenttia lukuunottamatta blogi ei kadonnut bittiavaruuteen, kuten aluksi vähän jännitin. Huh!

Jännitys sinänsä ei ole vielä lakannut, vaan nyt se taitaa oikeastaan vasta kunnolla alkaa. Olen ihan super otettu siitä, että juuri minun blogi haluttiin Indiedaysille. On jännittävää tulla joukkoon jota pidän ihan älyttömän lahjakkaina superbloggaajina. Ette uskokkaan kuinka paljon intoa ja uusia ideoita tällainen portaalin vaihdos tuokaan mukanaan. Hihkun aamusta iltaan innostuksesta, sukat pyörii jaloissa ja tenat tulisivat nyt todellakin tarpeeseen.

Uuden blogikodin myötä myös varmaan tämä blogi tulee ihan uutena joillekkin lukijoille. Siksi olisikin ihan kiva kertoa näin alkuun jotain itsestäni. Vanhemmat lukijat tietävät ainakin että rakastan listojen tekemistä ja ainakin kerran kuussa pitää listata tekemiset ja ajatukset ranskalaisin viivoin. Kai se on tavallaan myös tapa pitää jonkinlaisessa pakassa tämä usein niin kaaottinen ja hektinen perhe-elämä. Joten, tällänen mä oon:

– Olen Minttu ja täytän parin viikon päästä 28 vuotta
– Lapset Kaapo ja Elvis taas täyttävät pian 5 ja 3
– Blogannut olen kohta neljä vuotta
– Kalliossa, Vallilassa ja Alppilassa olen asunut yhteensä 10 vuotta
– Minulla on viisi pikkuveljeä
– Olen sinkku, ollut jo kohta kaksi vuotta
– Ihastun kyllä helposti
– Tahtoisin enemmän pisamia
– Rakastan sipsiä ja jäätelöä
– Tykkään kaikesta söpöstä krääsästä
– Olen alkanut hyväksymään sen että minusta tuskin koskaan tulee vakavasti otettavaa aikuista
– Harrastan lenkkeilyä, mutta välillä (usein) unohdan sen
– Olin viime kesänä Ilta-sanomien kannessa pelkissä alusvaatteissa
– Sain siitä hyvästä Vuoden Blogiteko palkinnon
– Lempidrinkkini on kossuvissy
– Minusta on noloa ostaa vessapaeria
– Rakastan matkustamista ja tahtoisin koluta kaikki maailman paikat
– Olen kirjoitushäiriöinen
– Minulla on jatkuva tatuointokuume, vauvakuume ja asuntokuume
– Myös autokuume, vaikkei minulla ole edes ajokorttia
– Kuuntelen paljon suomiräppiä
– Väitän olevani Suomen, ainakin Alppilan, Bridget Jones
– Olen yrittänyt aloittaa tupakanpolton, siinä kuitenkaan onnistumatta
– Rakastan parhaimpia ystäviäni yli kaiken, minulla on heistä muistuttava tatuointi
– Joo joo, tottakai rakastan myös lapsiani yli kaiken ja minulla on heistäkin omalla tavallaan muistuttavia tatuointeja
– Luonteeltani olen tosi iloinen ja nauravainen, mutta myös todella herkkä, kiltti ja ujo
– Tahtoisin poikaystävän jolla on koira
– Laulan usein kadulla kävellessä ja tanssin liikennevaloissa
– Tavallaan en yhtään ihmettele sitä miksi olen edelleen sinkku
– Juon kahvini nykyään mustana

Mahtavaa olla täällä ja mahtavaa että te olette löytäneet uuteen osoitteeseeni! Muistuttelen vielä vaihtamaan uuden osoitteen lukulistoillenne, seurata voi helposti myös Bloglovinin ja Blogilistan kautta. Facebook-sivut ovat aina ajan tasalla ja instagram päivittyy yleensä hyvinkin tiheään.

Jos teillä on jotain kysyttävää, postaustoiveita tai muutenvaan asiaa, niin antakaa tulla! Vielä kerran, niin kivaa olla täällä, jännittää mitä kaikkea tämä loppuvuosi tuokaan tullessaan!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.