Täällä sitä ollaan, kolmatta päivää lomalla ilman lapsia. Olen siis etelä-Espanjassa, Malagan lähellä, laskelmieni mukaan nyt kuudetta kertaa kolmen vuoden aikana. Isäni, hänen vaimonsa, kaksi siskopuoltani ja veljeni kun asuu täällä. Yleensä ollaan poikien kanssa tultu tänne aina vähän pidemmäksi pätkäksi, kuukaudeksi yleensä, mutta itseasiassa tämä on jo toka kertani kun tulen reiluksi viikoksi yksin.

Ollaan poikien kanssa matkusteltu niin paljon kun se vain on ollut mahdollista ja olenkin tosi iloinen, että he ovat pienestä pitäen tottuneet lentämiseen. Parempia reissukavereita saa nimittäin hakea. Mutta onhan se tietysti ihan eri asia lomailla lasten kanssa kun yksin tai aikuisporukassa. Nyt sitä tuntee, että saa ihan oikeasti relata. Poiketa extempore minne vaan, syödä kun huvittaa, nukkua ja valvoa miten tahtoo.

Mutta täytyy sanoa, että esimerkiksi eilen yksin uima-altaalla ollessani mietin vain, että miten kivaa pojilla nyt olisi täällä. Etenkin kun tämä on tuttu paikka lasten kanssa, tuntuu samaan aikaan oudolta tehdä asioita tai mennä paikkoihin joita hedänkin kannssaan tekisin tai menisin. Tähän mennessä reissu ei ole juurikaan poikennut edelliskerroista, mitä nyt on pitänyt huolehtia vain itsestäni.

Olen ottanut tosi rennosti, nauttinut lämmöstä (tukahduttavasta kuumuudesta), ottanut aurinkoa, uinut, käynyt kaupungilla, markkinoilla, shoppailemassa ja kahviloissa. Myös suurinosa työhommista on jäänyt. Ja vaikka kuvaamisesta tykkäänkin, olen tähän saakka ottanut kuvia vain puhelimella. Kamera on edelleen pakattuna matkalaukussa. Kun liikkuu yksinään, on aika ihanaa kun mukana ei tarvitse raahata mitään ylimääräistä. Olalla vain pieni laukku mihin mahtuu juuri ja juuri puhelin ja lompakko.

On tietysti käynyt mielessä, että olenko nyt ihan kamala ihminen ja huono äiti kun lähdin ilman lapsiani. Mutta ensinnäkin, lapset olisivat muutenkin isällään vuoroviikoin – miksi en muka silloin voisi lähteä? Toiseksi, kun juuri keväällä olin täällä neljä viikkoa 24/7 lasten kanssa, olen minäkin tämän ansainnut. Vaikka en usko että taas vähään aikaan, ainakaan näin pitkäksi aikaa, lähden ilman lapsia. On niiden kanssa silti vaan niin kivaa, vaikka se vähän rankempaa onkin. Nyt kuitenkin nautin tästä.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

”Näin unta että olin Flowssa. Sitten heräsin ja masennuin”

Näin kirjoitti tänään kaverini, kun sattumalta samaan aikaan katselin näitä viime viikonlopun kuvia läpi. Täytyy sanoa, että itsellänikin oli melko samat fiilikset. Mutta niinhän se on, että kaikki kiva loppuu aikanaan. Flow vaan on niin suuremmoisen upeasti järkätty festari, ettei haittaisi jos se tulevaisuudessa kestäisi vaikka koko viikon. Niin paljon nähtävää ja koettavaa jäi tänäkin vuonna välistä. Vaikka ei sillä, etteikö kolmen päivän festarirupeaman aikana olisi nähnyt ja kokenut vaikka mitä, mutta kaikenlaista ohjelmaa, ruokatarjontaa ja viihtyisiä hengailumestoja oli enemmän kun mitä ehdittiin koluta. Tänä vuonna en juossut keikalta keikalle kello kaulassa, vaan keskityttiin enemmän fiilistelyyn ja hengailuun. Toki mahtavia keikkoja tuli nähtyä, mutta onnekseni kukaan kaveriporukastani ei myöskään jaksanut stressata jos ei ehditty eturiviin tai nähty ekoja tai vikoja biisejä. Fiilispohjalla mentiin ja fiilis oli hurjan hyvä.

Itse haen festareilta myös muuta kun niitä bändejä. Toki hyvät esiintyjät ovat vetonaula ja eikä tunnelma olisi mitään ilman niitä. Haluan kyllä ensisijaisesti käydä musiikkifestareilla, mutta muusiikin lisäksi itselleni on tärkeää että järjestelyt toimii ja visuaaliseen ilmeeseen ja palveluihin on myös panostettu. En tykkää rämpiä mudassa jossain ankealla hiekkakentällä omaa taskumattia tyhjentäen. Vaan haluan siistin ja viihtyisän ympäristön, johon on ajatuksella panostettu, sekä laadukkaat ruoka -ja juomatarjonnat. Ja kaikista parasta on tietenkin kömpiä omaan sänkyyn yöksi.

Flow ei siis pettänyt tänäkään vuonna. Oikeastaan voisi sanoa, että järjestelyiden puolesta festarit vaan paranevat vuosi vuodelta. Oikein jännityksellä odotan myös, mitä huikeita juttuja visualistitiimi keksii taas ensi vuodeksi. Nuo kaikkialla olevat jättimäiset diskopallot kyllä toivat ihan oman fiiliksensä tänä vuonna, etenkin illan hämärtyessä. Sunnuntaina istuimme varmaan useamman tunnin skeittiparkilla vain välkehteleviä valoja ihaillen ja viimeisiä tunnelmia itseemme imien. Mikä ihana päätös kesälle. Kiitos Flow 2015!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Viime viikko oli hauska viikko. Nimittäin Kaisu perheineen tuli luoksemme lomailemaan. Oli kiva katsoa kun pojat leikkivät keskenään ja samalla sain seuraa yhdestä rakkaimmasta ystävästä. Keskityttiin lähinnä vain olemiseen ja auringosta nauttimiseen, uitiin, syötiin ja käytiin me yhtenä iltana Kaisun kanssa ulkonakin – reivattiin aamukuuteen. Pojat taas olivat niiiiin poikia, energiaa ei totisesti puuttunut kun tuo nelikko pisti menemään. Pitkään meidän pojat kyselivät Leevin ja Aapon perään lähdön jälkeen, ihana että tulevat niin kivasti toimeen.

Meidän Espanjan loma on ylipäätään mennyt tosi ihanasti. Jokainen viikko on ollut ihan erilainen eikä missään vaiheessa ole ollut tylsää hetkeä. Enemmänkin aika loppuu taas kesken, enää kolme päivää niin meidän neliviikkoinen reissumme on ohi.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

– Miksi lapset ruskettuvat niin kauniisti ja heti?
– Miksi omat rusketusrajat näyttävät niin tökeröiltä, mutta Rihannalla hyvältä?
– Jos vuorokaudessa nukkuu vähintään 12 tuntia, milloin viiden vuoden aikana tulleet univelat olisi kuitattu?
– Mitä laittaisin Flowhun päälle?
– Onko treeni tehokkaampi kun sen tekee helteessä, kuntosalilla jossa ei toimi ilmastointi?
– Mitkä bikinit sitä laittaisi tänään?
– Miten vesimeloni voi olla niin täyttävää?
– Miksi Coronita on suomessa Coronaa?

Lisäksi olen huomannut sen, etten jää mistän paitsi vaikken päivittäisikään instagramia, facebookkia ja sähköpostia vartin välein. Pärjään jopa vuorokauden helposti ilman nettiä. Sanoin että otan iisisti, ja mielestäni olen onnistunut siinä aika hyvin.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Lähdettiin poikien kanssa aamulla heti neljän jälkeen matkaan. Lähemmäs viiden tunnin lento meni paremmin kuin ikinä. Elvis nukkui lähes koko ajan ja Kaapo leikki uudella legollaan. Olen vieläkin ihan häkeltynyt – aikamoisia reissumiehiä heistä on tullut ja lentomatkailu sujuu jo ihan rutiinilla. Malagassa olitiin jo aamulla yhdeksän jälkeen ja takana aivan ihana aurinkoinen lomapäivä.

Lomailu muissa kun niissä omissa tutuissa maisemissa ja nurkissa nollaa ajatukset niin paljon paremmin kuin mikään muu. Saa keskittyä vain olennaiseen, olemiseen ja nauttimiseen. Ei tarvitse liioin miettiä oikeastaan mitään. Parasta tästä tekee sen, että ympärillä on järjettömän rakkaita ihmisiä. Tuossa nuo pikkuveljet parhaillaan pelaavat monopolia, koirat pyörivät jaloissa, vanhukset kävivät nukkumaan ja lapsetkin tuhisevat pitkän päivän uuvuttamina onnellisina (ja jo ihan ruskettuneina!) sängyissään.

Olemme siis seuraavat neljä viikkoa täällä lomalla. Samalla blogi hiljenee – ei kokonaan, mutta postauksia tässä kuussa tulee selkeästi vähemmän kun yleensä. Nyt otan ihan iisisti.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.