KAUHUKOKEMUS – VAUVAN KANSSA RAVINTOLASSA

7/07/2019

Tämä ei ole ensimmäinen, ei toinen, eikä edes kolmas kerta, mutta pakko silti kirjoittaa jälleen tästä aiheesta. Oli nimittäin taas sellainen pudotus Etelä-eurooppalaisesta ravintolakulttuurista tähän meidän Suomen menoon. Kyseessä siis aihe; lapset ravintolassa.

Oman kokemukseni mukaan, ainakin Helsinki on tehnyt iiiison harppauksen lapset sallivassa ravintolakulttuurissa (tai ehkä itse ei myöskään asiaa enää samalla tavalla jännitä tai hävetä liikkua nyt jo isompien lasten kanssa), mutta vielä on tehtävää.

Suomessa vallitsee omituinen kulttuuri, jossa osa ihmisistä on oikeasti siltä mieltä, etteivät lapset kuulu ravintoloihin. Jotkut ovat sen verran hölliä, että sallivat lapsiperheiden käyvän päiväsaikaan jossain ketjumestoissa – kunhan mieluiten pysyttelevät omana laumanaan siellä leikkipaikan tuntumassa.

Mikä ero meren toiselle laidalle, jossa ravintolaan astuessasi vastassa on iloinen puheensorina, pöydät täynnä seurustelevia perheitä ja parhaimmassa tapauksessa tarjoilija nappaa ensitöikseen vauvasi syliinsä, jotta itse pääset tutkimaan rauhassa ruokalistaa. Kukaan ei katso pahalla vaikka kello lähenesi nukkuma-aikaa ja rennossa ympäristössä myös lapset tuntuvat käyttäytyvän paremmin.

Etenkin tuoreille vanhemmille lapsen kanssa ravintolaan, ihan vain päiväsaikaan, meneminen on usein aika suuri kynnys. Suurin osa siitä pelosta ja epävarmuudesta johtuu ajatuksesta, että miten muut ihmiset suhtautuvat. Mitä jos lapsi ääntelee, kaataa vahingossa jotain tai pahimmassa tapauksessa kiukuttelee tai itkee? Apua jos lapsesta lähtee ravintolassa ääntä!

Lasten kanssa sitä on muutenkin todella herkillä ja syyllistää jo ihan itse itseään tarpeeksi. Ei siihen tarvitse enää muita tuomitsemaan. Itse olen kokenut pikkulapsielämässä todella rankaksi ainakin sen sosiaalisen ummion, johon yhtäkkiä päätyy lapsen saadessaan. On vain helpompi jäädä kotiin, vaikka kaikille tekisi todella hyvää päästä ihmisten ilmoille.

Me olemme meidän Espanjan-reisuamme lukuunottamatta, käyneet todella vähän missään vauvan kanssa (saatika sitten kahdestaan). Olikin ihana kun mieheni ehdotti, että menisimme tässä yksi arki-ilta hänen kaverinsa intiimille pienelle sisäpihakeikalle tuttuun, rentoon ravintolaan.

Saapuessamme ravintolaan, paikalla oli vain kourallinen ihmisiä muutamassa pöydässä – pääosin tuttaviamme. Meno oli rentoa ja rauhallista, ihmiset söivät tai nautiskelivat kesäisiä drinkkejään keskenään jutellen. Levyjä soittamassa ollut kaverimme tuli heti moikkaamaan ja ihastelemaan uutta vauvaa.

Kuitenkin varmuudeksi, ihan vain ettemme olisi kenenkään tiellä tai häiritsisi liikaa, otimme pöydän terassin reunasta, nurkasta joka sijaitsi kiinni olevan baaritiskin päässä.

Ruokamme tulivat, keikka alkoi ja tapahtui juuri se ikävä juttu mitä eniten olimme etukäteen pelänneet – vauva ei halunnut istua rattaissa samalla kun me söimme. Hän alkoi venkoilemaan ja protestoimaan pienellä kitinällä haluavansa pois (tai oikeastaan ruokamme), joten mies otti vauvan syliinsä ja meni sisälle toisten kavereidensa luokse, jotta minä ja kaikki muut saisimme syödä rauhassa ja kuunnella keikkaa.

Terassi alkoi pikkuhiljaa tulla täydemmäksi ja samassa aiemmin suljettu ollut baaritiski myös ulkona avattiin. Söin rauhassa itsekseni, kun yhtäkkiä huomasin yhden tarjoilijoista tulevan minua kohti kovaa vauhtia ämpäri kädessään. Nostamatta katsettakaan minuun, hän raivasi itselleen tien pöytämme ja sen vieressä olevien rattaiden ohi potkimalla rattaat sivuun, ruokapöytäämme vasten.

Toisessa kädessäni veitsi, toisessa haarukka ja suu täynnä ruokaa en ehtinyt reagoimaan tilanteeseen mitenkään. Tuntui, että kaikki terassilla kääntyvät katsomaan minuun. Kävi juuri se mitä en olisi halunnut käyvän, aiheuttaa hämminkiä tai häiriötä sen vuoksi, että olen tullut ravintolaan lapsen kanssa.

Tunsin kasvojeni helahtaneen aivan punaisiksi, siirsin hieman pöytää että vaunuja, jotta ohitsemme mahtuisi varmasti kulkemaan kunnolla ja jatkoin syömistä tärisevin käsin.

Hetken kuluttua tilanne kuitenkin toistui. Tarjoilija mahtui tällä kertaa kävelemään aivan hyvin pöytämme ohi, mutta potkaisi silti tahalleen ohi menessään vaunuja, niin että kiikkerä terassinpöytä hailahti, lennättäen ruokaa ja juomaa pitkin pöytää.

Ja taas koko terassi kääntyi katsomaan. Istuin vaan siinä nolona, hämmentyneenä ja vihaisena. Minulta harvoin menee ruokahalu, mutta nyt tuntui etten voisi syödä enää yhtäkään suupalaa saatika juoda viiniäni loppuun. Miten joku henkilökuntaan kuuluva ihminen voi toimia noin?

Jätin kaikki tavarat siihen ja menin sisälle. Itkua pidätellen kerroin miehelleni ja sattumalta juuri hänen kanssaan jutelleelle yhdelle paikan omistajalle tapahtuneesta. Mieheni kävi hakemassa rattaat ja muut tavaramme sisälle.

Keikka oli edelleen käynnissä kun rupesimme heti tekemään lähtöä. Yksi toinen henkilökuntaan kuuluvasta, mutta ilmeisesti sillä hetkellä vapaalla olevasta työntekijästä tuli pahoittelemaan tilannetta omasta puolestaan. Samoin yksi toinen tuttu jätti keikan kesken ja tuli kysymään, että olihan minulla kaikki ok. Sen verran ikävältä tilanne oli näyttänyt muidenkin mielestä.

Ravintola oli sisältä aivan tyhjä, kaikkien ollessa sisäpihan terassilla kuuntelemassa keikkaa. Jäin odottamaan ulko-ovelle miestäni, kun samainen tarjoilija käveli ohitseni. Kysyin häneltä todella ystävälliseen ja asialliseen sävyyn, etteikö vastaavanlainen tilanne olisi voinut mennä paljon mukavammin meille molemmille, jos hän vain olisi pyytänyt minua siirtäämän vaunut pois hänen tieltään. En edes saanut juttuani loppuun, kun hän ylimielesesti käänsi minulle selkänsä sanoen, ettei häntä kiinnosta muiden ihmisten tarpeet, hän tekee kaiken vain niin mikä on paras hänelle itselleen.

Onneksi tässä tapauksessa kyse oli vain yhden tarjoilijan toiminnasta, eikä se ole missään nimessä kyseisen ravintolan linjauksen tai arvojen mukaista. Tarjoilija on mitä ilmeisemmin ihan vaan mulkku, oli kyse sitten aikuisista tai lapsista. Ehkä hän olisi samalla tavalla potkaissut edessä seissyttä aikuista asiakastakin, ken tietää. Mutta ei tuo kerta ainakaan helpottanut sitä jännitystä mennä lapsen kanssa uudestaan ravintolaan, päinvastoin. Mikä on ihan tosi suuri harmi!

Siitäkin huolimatta ettei ruokailutilanteemme onnistunut haluamallamme tavalla, oli meillä kaikilla ollut oikein mukavaa ennen tätä välikohtausta. Näimme kavereita joita emme enää muuten oikein tule näkeneeksi erilaisten elämäntilanteiden vuoksi ja heistä puolestaan oli ihana vihdoin tavata lapsemme. Tällaiset tilanteet ovat ääärimmäisen tärkeitä kun muuten vauvavuotena (ja usein sen jälkeenkin) tulee homehduttua lähinnä vain kotona.

Niin aikuisilla, lapsilla kun kokonaisilla perheillä on oikeus käydä kodin ulkopuolella, myös kuulua ja näkyä siinä missä pelkästään aikuisista koostuvilla seurueillakin. Toistan uudelleen jo aiemmissa postauksissani kirjoittamia tekstejä, mutta tämä on tärkeää!

Siinä missä aikuisellakin, lapsellakin on oikeus saada elämyksiä, kokemuksia, nähdä ja tutustua uusin paikkoihin ja asioihin. Samalla myös vanhemmalla on oikeus viettää aikaa ja tehdä asioita perheensä kanssa. Kuten vaikka käydä ravintolassa syömässä jos he niin haluavat.

Lapset kuuluvat ravintoloihin, julkisille paikoille ja kulkuvälinesiin, kauppaan, museoon… ihan siinä missä aikuisetkin. Ravintoloissa lapsia pitäisi arvostaa enemmän asiakkaina, ei pelkästään asiakkaan mukana tulevan ylimääräisenä vaivana.

Lapset oppivat tekemällä, kokemalla ja esimerkkiä seuraamalla – myös ravintolakultuurin ja etiketin. Suodaan me tämä heille, se on oikeastaan velvollisuutemme. Sanomattakin selvää, että pidetään tässäkin asiassa maalaisjärki mukana, eikä mennä täysin sopimattomiin paikkoihin tai aikoihin lasten kanssa.

Muutenkin minusta on tärkeää näyttää jälkipolvillemme mallia uudenlaisesta, vastuullisemmasta kuluttamisesta, jossa raha käytetään palveluihin, laadukkaseen ruokaan ja elämyksiin – eikä tavaraan.

Tästä postauksesta tuli kamalan pitkä ja silti voisin puhua tästä aiheesta vielä vaikka mitä. Sen kuitenkin haluan nyt ainakin vielä sanoa, tai enemminkin rohkaista teitä kaikkia perheellisiä ihmisiä käymään enemmän kahviloissa, ravintoloissa ja missä vain julkisissa paikoissa.

Tehdään lapset näkyviksi ja vaaditaan myös heille arvostusta ja oikeutta, oli kyse sitten erikoisesta ja hienosta ympäristöstä, kauppareissusta tai bussimatkasta. Ei itse pelätä, hävetä tai jännitetä liikaa näitä tilanteita.

Minkälaisiin ikäviin ravintolakokemuksiin te olette joskus törmänneet lasten kanssa? Entäs hyviin, niitäkin olisi kiva kuulla! Noissa postauksen alussa olevien vanhempien juttujen kommenttiosioissa on muuten tosi hyvää keskustelua myös aiheesta, jos kiinnostaa käydä lukemassa. Aivan relevantteja juttuja, vaikka itse postauksista on jo monta vuotta aikaa.


17 Responses to “KAUHUKOKEMUS – VAUVAN KANSSA RAVINTOLASSA”

  1. Maissi sanoo:

    Meillä on lapsia tuplasti enemmän kun teillä, mutta silloin tällöin rohkenemme ravintolaan. Ei kyllä koskaan illalla. 😅 Itse ressaan näistä tilanteista ja vaadin lapsilta asiallista käytöstä. Ikinä kaikki ei mene niinkun Strömsössä ja nuorimmat varsinkin osaavat yllättää..
    Olemme saaneet lähes poikkeuksetta hyvin asiallista kohtelua henkilökunnalta. Ei mitenkään yliystävällistä, mutta asiallista. Muut asiakkaat eivät ole myöskään koskaan osoittaneet paheksuntaa, ihastelua kyllä.
    Ei nuo tilanteet silti itselle kovin rentouttavia ole. 6 vilkasta lasta ravintolassa on aika paketti. Hetkellisesti niistä tilanteista pystyy silti nauttia.

    • H sanoo:

      Mulle tuli mieleen että tämä oli tehty iiiiihan tarkoituksella, koska tarjoilija tunnisti sinut 😧 Joka tapauksessa, tuhannet sympatiat sulle! Itse jännitän joka ravintolaruokailua, juuri koska kunnioitan muita ihmisiä ja tätä älytöntä ravintolahiljaisuuden kulttuuria, mutta menemme ravintolaan, koska minusta kaikilla on oikeus syödä ravintolassa koska: SE EI OLE KIELLETTYÄ(sori iso fontti). Seuraavaa kertaa et salli enää ikinä tapahtuvan kevyesti. Joskus täysin asiaton käytös vaatii kovaa luuta takaisin samalla mitalla. Mahtavaa kun yritit selvittää tilannetta silti. Ravintola ilmi vaan ja kuvailet tarjoilijan kunnolla(ei ole laitonta?), näitä jatkuu niin kauan kuin sen sallitaan jatkuvan(esimies). Kiitos Minttu myös ihanasta blogista 😊

      • Minttu MAMI GO GO sanoo:

        Apua, no toivottavasti en ole ikinä suututtanut ketään niin, että hän työpaikallaan käyttäytyisi tällä tavalla minua kohtaan! Tämä rock-henkinen miesbaarimikko tuskin on sentään kovin ahkera blogini lukija, mutta mistäs sitä tietää! 😀
        Ja kiitos, asia on kyllä selvitetty heti esimiehen kanssa paikan päällä, eikä tarjoilijan käytös ole heille missään nimessä ok, vaan ihan päin vastoin heidän omaa politiikkaansa.
        Kiitos ihanasta kommentista! <3

    • Minttu MAMI GO GO sanoo:

      6 lapsen kanssa ravintolassa käyminen on tosiaan jo ihan oma lukunsa. Kuten tuonne alle toiselle jo kommentoin, että välillä ihmisillä on valmiiksi jo ennakko-asenne perhettä kohtaan, joka on vasta ehtinyt astua ravintolan ovesta sisään.
      Ja tottakai vaikkapa 8 hengen seurue herättää huomiota ja siitä lähtee ääntä – oli kyseessä sitten vain aikuiset tai lapsiperhe 🙂
      Ihana silti että käytte ulkona ja pystytte itsekin nauttimaan – ainakin suurimmaksi osaksi aikaa!

  2. Hattarapilvi sanoo:

    Kun esikoiseni oli 6kk päätin lähteä tapaamaan ystävääni keskustaan. Sää oli lämmin ja mitä mainioin.
    Otimme suunnaksi terassin jossa tarjoiltiin niin alkoholia kun myöskin baristan tekemiä erikoiskahveja kakkupaloineen.
    Vauvani nukkui tyytyväisenä vaunuissa eikä tehnyt elettäkään. Ei kuulunut pihahdustakaan.
    Päätin kesäpäivän kunniaksi ottaa yhden lonkeron. YHDEN.
    Olin luultavasti juonut lasista muutaman kulauksen ennenkuin viereisen pöydän mies seurueen mies alkoi valittamaan kovaan ääneen kuinka terassilla on vaunut!
    Muut miehet eivät juurikaan välittänyt ja tämä tietysti ruokki miehen käytöstä.
    Hän kovaan ääneen huusi että äidit ehtivät nykyään terassille ryyppäämään, vauva mukanaan, hänellä menee maku tästä. Vauvat pilaavat ravintolat ja terassit vaunuineen. Lisäksi ne huutaa aina!
    Tämä mies ei kertaakaan kysynyt tilannetta minulta, eikä hän edes reagoinut siihen että kahviaan kittaava ystävänikin olisi voinut olla lapsen äiti. Tai jopa me molemmat. Ja vauva, tuo paha loinen sitäpaitsi nukkui 3h päiväuniaan.
    Tilannetta seurasi melko moni ja häpesin, yhden lonkeron takia. Kukaan ei näyttänyt tsemppaavan, vaan lähinnä tuijottaen.
    Lopulta mies huusi soittavansa poliisit paikalle, ja sosialitoimen vievän lapseni huostaan. Tässä vaiheessa lonkerosta oli yli puolet juomatta ja ystäväni hörppäsi kahvit naamaansa kertaheitolla. Mutta häpeä ja asiakkaan leimaaminen sai minut poistumaan ystäväni ja lapseni kanssa melko nopeasti.

    Tämä tapahtui Helsingissä, Suomessa. Mutta JOS lonkeron olisi juonut mies. Tilanne olisi tuskin ollut niin ”kauhea”. Ja jos olisimme olleet Helsingin tilalla esimerkiksi Ranskassa tai Espanjassa. KUKAAN ei olisi reagoinut vaikka olisimme ystäväni kanssa juoneet kokonaisen punaviinipullon kahdestaan. Ja vielä se VAUVA seuranaan. Tästä on kohtapuolin 7 vuotta. Ja edelleen tapahtuma vaivaa minua.

  3. TH sanoo:

    Ravintolassa mieleen ei tule huonoja kokemuksia, muisti lienee heikentynyt mutta lentokoneessa kyllä. Kerran Barcelonasta kotiin päin lähtiessä eräs hienostorouva sai ihan käsittämättömät raivarit kun huomasi että joutuisi istumaan meidän tyttöjen vieressä. Tytöt olivat silloin 9 ja 7 vuotiaat ja osasivat kyllä käyttäytyä todella kauniisti. Itse istuttiin miehen ja meidän pojan kanssa heidän takanaan. Nainen pauhasi kovaan ääneen kultaketjut heiluen että hän ei mihinkään kakaroiden viereen istu ja hänelle on järjestettävä uusi paikka samantien! Kone oli täynnä ja lentoemo yritti tätä naista rauhoitella ja kertoi ettei paikan vaihto vain onnistu.

    Mua hävetti sen naisen käytös niin paljon ja olin jo avata sanaisen arkkuni kun paikalle tuli eräs toinen nainen joka sanoi että hän voi mielellään vaihtaa paikkaa ja tulla istumaan tyttöjemme viereen. Matka meni todella hienosti ja nainen jutteli niitä näitä matkan aikana tyttöjen kanssa. Helsingin päässä tämä nainen tuli mulle kehumaan miten hienosti tytöt olivat käyttäytyneet ja miten reippaita ja mukavaa matkaseuraa he olivat. Se pelasti koko matkan ja sai tämän äidin liikuttumaan 🙂

    Eli monesti meidän aikuisten pitäisi katsoa peiliin ja miettiä omaa käytöstämme.

  4. Pellava sanoo:

    Vuosia, vuosia sitten esikoiseni ollessa alle puolivuotias, tapasin ysräväni Helsingin keskustassa ja päätimme mennä lounaalle, kun meidän molempien pojat nukkuivat vaunuissaan tyytyväisinä päikkäreitään. Ravintolaksi valikoitui eräs ravintola aivan kaupungin ytimestä. Kävelimme sisään, ja etsimme pöytää, mihin molemmat vaunut olisivat mahtuneet mahdollisimman näppärästi ilman suurempaa häiriötä henkilökunnalle. Paikalle saapui tarjoilija, joka totesi, että vaunut on siirrettävä ulos, koska hän ei mahdu tarjoilemaan viereiseen pöytään. Siinä istuvat asiakkaat sanoivat, että voivat kyllä ottaa annoksensa pöydän ylikin, mutta tämä ei tarjoilijalle sopinut. Hänen mielestään oli ok, että olisimme jättäneet vartioimattomat vaunut nukkuvine vauvoineen kadunvarteen.
    Lienee sanomattakin selvää, ettemme ko. ravintolaan jääneet ja palautettakin pistimme asiasta, jolloin meille pahoiteltiin tapahtunutta.

    Mutta useimmiten kyllä olemme lasten (ja vaunujen/rattaiden) kanssa olleet tervetulleita, ja henkilökunta on ollut ystävällistä ja avuliasta.

    • Lilja sanoo:

      Ihan sama kokemus. Meitä oli 10 hengen seurue, yhdellä vauva mukana. Nukkuva vauva olisi pitänyt jättää vaunuissa Helsingin keskustassa pakkasessa ahtaalle jalkakäytävälle. Sanottiin, että saisitte 10 hengen seurueen arki-iltana ruokailemaan, ihanko tosiaan haluatte, että lähdemme muualle. Kyllä. Mentiin seuraavaan ravintolaan, jonne vaunut vaaveineen olivat enemmän kuin tervetulleet. Ruokailimme vauvan koisiessa, juotiin viiniä ja otettiin jälkiruokaakin. Suvaitsevainen ravintola hyötyi taloudellisesti.

  5. Mymmeli sanoo:

    Omista vauva-ajan ravintolakokemuksista on jo muutama vuosi aikaa, mutta niissä paikoissa, joissa tunsi olonsa tervetulleeksi niin vauvan kuin taaperonkin kanssa, tuli syötyä useasti. Peukut annan silti edelleen iso-omenan ravintolamaailmalle. Olipa teillä kurja kokemus asiakaspalvelusta. Toivon silti tsemppiä mennä uudelleen toisaalle tai samaan paikkaan. 🙂

  6. Eevi sanoo:

    Hyvin on mennyt raflassa käyminen lasten kanssa, mutta hirveästi ei olla käyty kylläkään.

    Oikeastaan halusin tulla sanomaan, että sun perhe näyttää tosi ihanalta 💜

  7. BT sanoo:

    Kuulostaa ehkä, että tuolla törpöllä tarjoilijalla ei ole välttämättä ollut juuri lapsiperheitä vastaan vaan hän on purkanut omat ongelmansa teihin. Mikä ei tietenkään vähennä tapahtuman törkeyttä yhtään.

    Mulla on oma kahvila ja meille on aina ollut kunnia-asia että lapsista perheineen huolehditaan erityisen hyvin. Aina on saanut tulla vaunuilla ja vaikka minkälaisen konkkaronkan kera ja olen pidellyt asiakkaiden vauvoja ja jopa hytkyttänyt heitä pihalla vaunuissa hetken, että vanhempi on saanut kipaistua sisältä jotain itselleen. Lapsien dissaus on yksiselitteisesti junttia! Myöskin jos joskus tooodella harvoin joku on pyöritellyt lapsille silmiä olen sanonut että kaikki meille mahdu ja sopu sijaa anna.

  8. valpur sanoo:

    Voi hitsi, on kyllä ollut typerä tarjoilija. En usko, että tolla asenteella kovin kauaa on tuolla töissä:/
    Mutta muuten oon tästä postauksesta vähän ihmeissäni; oon ihan koko ajan käynyt vauvani kanssa ravintoloissa. Yleensä lounaalla ja saanut aina ihanaa palvelua. Sekoisin jos joutuisin olemaan koko ajan kotona! Käyn myös myöhemmin syömässä vauvan kanssa, esim. Tenho, Harju 8, Tanner, Onda, Bar9, Sushi bar&wine, ymsyms ovat olleet tosi kivoja paikkoja vauvankin kanssa. Juon myös joskus lasin viiniä. Wayn uudella lippakiskaterdellä istuu myös lapsiperheitä. Ehkä täällä Kalliossa/keskustassa on eri meininki.

    • Minttu MAMI GO GO sanoo:

      Hahaa, ennen kun huomasin kuka kommentin oli jättänyt arvasin että se olit sinä! 😀
      Olen samaa mieltä mainitsemiesi paikkojen lapsiystävällisyydestä ja Kallio tuntuu itsestänikin usinmiten paljon rennommalta myös lapsien (kuten monen muunkin asian) suhteen.
      Mietin, että suurin osa noista sunkin mainitsemisesta paikoista ovat suhteellisen uusia ja osa syytä tälle lapsiinkin rennosti ja hyvin suhtautuvalle ihmapiirille voi myös olla, että alusta asti niissä ovat alkaneet käymään myös perheelliset lapsineen. Myös nöiden paikkojen kohderyhmät ovat juuri siinä ”lapsensaanti-iässä”, joten se ehkä tuntuu muillekin kanssa-asiakkaille luonnollisemmalta?
      Kun sain esikoiseni kohta 10 vuotta sitten, asia oli valitettavasti ihan toinen. Silloin oli oikeastaan vain muutama kahvila minne uskalsi mennä äitikaverin kanssa, saatika sai edes sai mennä vaunuilla sisään. Kuten sanottu, parannus tähän on ollut suurta.
      Siltikin kun lapsia on nyt kolme, aiheuttaa se monissa jo valmiiksi ennakkoluuloja. Ei tarvitse kun astua ravintolaan sisään, voi tuntea välillä ne katseet että ”o-ou, tuossa tulee pyörremyrsky”. Kun mukana on kaksi reipasta poika voi toki olla ehkä vaikea etukäteen uskoa, että he ovatkin todella kokeneita ravintoloissa kävijöitä ja osaavat kyllä hyvät tavat – jopa paremmin kun me aikuiset.
      Mä olisin tämän kolmannen lapsen kanssa nyt mielelläni paljon enemmän ihmisten ilmoilla, mutta hankala alku imetyksen suhteen ja allergiat ja niistä johtuneiden syömissekoiluiden takia se tuntui usien liian haastavalta. En olisi siinä tilanteessa kestänyt mitään tämän kaltaisia tilanteita asiakkailta tai henkilökunnalta, pelkäsin myös pulloruokinnasta syntyvää syyllistämistä – mutta se nyt taas on jo ihan oma juttunsa 😀

  9. Satunnainen lukija sanoo:

    Paikallisessa kahvilassa moitittiin lastani kurittomaksi kakaraksi. Kahvilan myyjän suusta. Lapseni oli tuolloin 2v ja sai raivarit.

    Arvatkaapa tuenko koko lafkaa enää? En. Surullista, että kylän ainoa kahvila on noin lapsivastainen.

    Muuten kokemukseni ovat olleet hyviä. Olen lähes aina saanut apua yksin lapsen kanssa asioidessa.

  10. E&e sanoo:

    Olin aikoinaan 2v lapsen kanssa kivassa kahvilassa Helsingissä. Lapsi sai perus uhmaikäisen kiukkukohtauksen, kun puuroaamiainen saapui pöytään. Vein lapsen sivuun ja aloin rauhoitella. Samalla kahvilantyöntekijä alkoi pakata pöydästä aamiaistani take away astioihin ja paperikassiin. Oli helppo lukea rivien välistä, että meidät heitettiin ulos edes sen enempää kyselemättä. Itse olin juuri valmis lahjomaan lapsen vaikka kakkupalalla, että saisin aamupalan syötyä ja varmasti lapsi olisi rauhoittunutkin. Itselläni ei ole tapana jäädä huutavan lapsen kanssa muita häiriköimään. Risoo paljon, jos joku tekee tylysti ratkaisut puolestani.

  11. A sanoo:

    Harmillinen kokemus teille. Meidän (kohta koululainen) tyttö on kulkenut ravintoloissa 2v. iästä lähtien (sitä ennen ei, kun vierasti niin komeasti, että karjui lähes koko ajan kuin palosireeni). Ikinä en ole saanut huonoa palvelua (lapsen vuoksi) ja kiva niin (paljon on käyty sellaisissa rustiikkisemmissa paikoissa, siis sellaisissa joissa ei välttämättä hirveästi lapsia käy, eikä leikkipaikkoja löydy, ja usein juuri Kallion suunnalla ja tietysti kotikulmilla Töölö-Meikku-akselilla). Kerran Ravintola Perhossa lounaalla huomasin kun raflaan tuli noin parikymppinen nuori nainen ehkä äitinsä kanssa ja kun bongasi mun 4v.:n selvästi kertoi seuralaiselleen, että ei todellakaan mennä meidän viereen. No, se on pientä, lähinnä sisäisesti huvitti kun lapsi silloin oli kuin yksi herran enkeli ja söi hienosti niin mustajuurikeiton kuin paistetut muikutkin. Perhosta pitää vielä erityiskehuna sanoa se, että toisella reissulla kun lapsi toilaili leukaansa kauhean vekin pihalla meidän ravintolasta lähdettyä, niin aivan ihanasti tarjoilijapoika tuli kysymään ulos että tarvitaanko apua ja toi meille keittiön puolelta laastaria.

    Nykyisellään (kiireisessä arjessa) syödään useimmiten ulkona Töölön tai Meikun maisemissa, kun on niin helppo käydä kodin lähellä. Ravintola Kaartin myöhäinen lounas on ihan älyttömän hyvä konsepti (ja brunsseista tykätään kovin), Töölön Sävel on ollut sekä lapsen että aikuisten makuun, Il Triossa en ole käynyt lapsen kanssa, mutta siellä palvelu on hyvin keski-eurooppalaista (hyvässä mielessä), oon nimittäin nähnyt omistajarouvan siellä auttavan yksin vauvan kanssa ruokailevaa tarjoamalla sylin vauvalle kun äidin ruoka saapuu ja viihdyttävän vauvaa Manskun vilinää katsomalla. Niin ja kaveriperheet ovat kehuneet Meiccun lounasta, sinnekin pitäisi ehtiä kesälomalla.

  12. Thanks for finally talking about >KAUHUKOKEMUS –
    VAUVAN KANSSA RAVINTOLASSA – MAMI GO GO

Kommentoi