ARKIKUVA 16/52

21/04/2019

”Pikainen aamupala / kuvien muokkaus / postauksen kirjoittaminen / sähköposteihin vastaaminen / Kelalle lääkekorvauksien lähettäminen, sillä aikaa kun vauva nukkuu päikkäreitä”

Työn yhdistäminen perheeseen ja vauva-arkeen ei ole ollut helppoa. Oikeastaan se on ollut todella kuluttavaa ja stressaavaa. Yritin pitkään tehdä hommia aina vähän joka mahdollisessa raossa – viisi minuuttia siellä, puoli tuntia täällä tai illalla kun muut ovat menneet nukkumaan.

Koin jatkuvasti keskeytyksiä (ja huonoa omaatuntoa), jouduin aloittamaan useasti homman alusta, keskittyminen oli vaikeaa ja niin työ kun kotihommatkin jäivät usein kesken, kun minulla oli samanaikaisesti niin sanotusti monta rautaa tulessa. Olin stressaantunut hermoraunio – ja oikeastaan olen sitä vieläkin.

Mutta, valoa näkyy jo tunnelin päässä! Viime viikkoina olemme puhuneet Oskun kanssa paljon ajankäytöstä ja sen suunnittelusta. Olemme välillä pystyneet sopimaan etukäteen päiviä ja aikoja, jotka ovat pyhitetty minun työntekoani varten. Olin jo unohtanut miten tehokas sitä voikaan olla, kun voi rauhassa keskittyä vain siihen yhteen asiaan.

Tällä viikolla Osku ilmoitti virallisesti töihinsä, että jää hoitovapaalle kesälomansa jälkeen! Mikä tarkoittaa siis sitä, että minä ”palaan” töihin. Ei siis enää kauhealla kiireellä kirjoittettuja postauksia sillä aikaa kun vauva nukkuu, vaan pääsen kunnolla jälleen paneutumaan blogiin ja aiheisiin joista haluan kirjoittaa, mutten valitettavan usein ole ehtinyt.

Päivitystahti siis palaa syksyllä entiselleen ja ehkä minut jopa saa taas pitkästä aikaa kiinni myös sähköpostilla. Itse odotan kovasti myös sitä, että pääsen panostamaan syvällisempien postauksen lisäksi parempaan vuorovaikutukseen teidän lukioiden kanssa.

Meille oli alusta saakka selvää, että jaamme vauvan kanssa kotona vietyn ajan molempien vanhempien kesken. Taisimme vasta haaveilla raskaudesta, kun Osku jo ilmoitti, että haluaa ainakin jossain kohtaa olla lapsen kanssa kotona. Tämä järjestely sopii itselleni paremmin kun hyvin, sillä se myös tarkoittaa meille kaikille enemmän aikaa yhdessä. Enkä missään nimessä olisi laittanutkaan Myytä päiväkotiin vielä pariin vuoteen. Toki talousasiat vähän jännittävät, mutta pitää vaan toivoa, että kaikki aina järjestyy.

En jatkossa tule viilettämään kaupungilla jakkupuku päällä tapaamisesta toiseen, vaan maanläheinen arki jatkuu ja näkyy blogissa. Ja vaikka oma rauhallinen työhuone kiinnostaisikin, niin pidän toimistoa mitä todennäköisemmin lastenhuoneesta sekä lähikirjastosta käsin (ehkä joskus kahvilastakin :D ).


6 Responses to “ARKIKUVA 16/52”

  1. asta sanoo:

    onko sun pakko tehdä töitä kun lapsi on niin pieni vähän aikaa. Tuntuu jotenkin armottomalta menolta säätää jotain blogia, kun voisit olla lapsesi kanssa, jonka olet maailmaan tehnyt. Kuluttaminen ja ostaminen on vaan ihmisillä päälimmäinen asia, eikä se, että ollaan vauvan kanssa se hetki.

    • anni sanoo:

      eikö lapsen isällä ole yhtäläinen oikeus olla kotona ”maailmaan tekemänsä” lapsen kanssa? hänen jäädessään hoitovapaalle toisen vanhemman on varmasti tarve tuoda puolestaan leipä pöytään.

    • Minttu MAMI GO GO Minttu MAMI GO GO sanoo:

      Moi Asta! Kyllä, minun on tehtävä töitä myös kun lapseni on pieni, tai kuten meidän naisten työntekoa arvostavasti kuvasit: säätää. Teen töitä pääosin kun vauva nukkuu, joten aika ei ole häneltä tai minulta pois. Ja myös mieheni, lapsen toinen vanhempi, on aivan yhtä tärkeä ja arvokas henkilö hoitamaan lasta jonka olemme maailmaan tehneet.

      Meillä on kuuden hengen perhe, jossa on kolme kasvavaa poikaa. He tarvitsevat ruokaa (paljon), harrastuksia, uusia kenkiä (ihan vain koska jalka kasvaa). Asumiskustannuksemme ovat pari tonnia, siihen päälle kaikkien kännykät, matkakortit, vakuutukset – you name it! Makselen samalla 15 000e YEL laskua, neljän tonnin mätkyjä (kyllä, olen myös PALKANNUT näistä viisastuneena kirjanpitäjän) – joten kyllä, teen töitä jotta tulisimme toimeen, ei siksi että voisin kuluttaa ja ostella huvikseni ja mielinmäärin.

      Onneksi tämä työni, jolla pystyn perheeni elättämään, on joustavaa ja mahdollistaa minun olevan paljon kotona, sekä sen ettei minun ole tarvinnut laittaa lapsiani kovin aikaisin päiväkotiin (vanhin lapseni oli 4v kun aloitti osa-aikaisena).

  2. Mimi sanoo:

    Kuulostaa hyvälle järjestelylle :) Ja pienet rauhalliset kahvilat toimii hyvin kirjotushommissa, samoin kuin kirjastot :) Tsemppiä blogin työstämiseen ja kehittämiseen!

    Mielellään lukisin postauksen, jossa käyt läpi kivoja puuhia/ leikkejä johon voi osallistua vanhemmat pojat sekä Myy yhdessä :) Myy on pieni vielä, niin olis kivaa nähdä minkälaista puuhaa voi keksiä josta tykkää sekä isommat lapset, että pieni taapero. Voit toteuttaa postauksen kyllä myöhemminkin kun Myy kasvaa :)

  3. cCCCc sanoo:

    Muuttuvassa maailmassa on jotain ikuistakin, nimittäin toisten naisten valintoja paheksuvat naiset. Ei taas tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa tuolle kommentille. Ei äitejä työelämään!

Kommentoi