ARKIKUVA 17/52

28/04/2019

Tällä viikolla Facebook on tuntunut muistuttelevan erityisen paljon menneistä vuosista. Kuten kuuden vuoden takaisesta ressuistamme ensi kertaa Espanjaan. Kuusi vuotta sitten Elvis oli reilun vuoden ikäinen ja Kaapo kolme. Eli jo ihan isoja pikkupoikia – tai ainakin se silloin tuntui silloin siltä. Nyt kun vanhoja videoita tai kuvia katselee, ihan parinkin vuoden takaa, he ovat molemmat vielä ihan vauvoja niissä.

Tässä arjen tiimellyksessä sitä kasvua ja isommaksi muuttumista ei huomaa enää samalla tavalla, tässä iässä lapset kasvavat salaa, hitaasti ja tasaisesti. Vasta kun katselee aika taaksepäin, sitä oikeasti havahtuu muutokseen.

Toki aina välillä tulee niitä herättäviä hetkiä, kuten kun lapsen voi lähettää kauppaan ostamaan unohtunutta voita tai kun ekaluokkalinen soittaa että, ”osaan mä tulla itekkin kotiin, kävelen tästä vaan tota Manskua pitkin”. Okei, joskus jään hetkeksi tuijottamaan, että ovatko nuo jättikourat todella lapseni, mutta sitten taas joku toinen huutaa, että ”äitiiiiii, missä mun karate-reppu on?”  tai vauva konttaa takkaan ja jättikoura-asia unohtuu.

Maanantaina oltiin iltakävelyllä ja porttikonkiin paistoi kauniisti valo. Ekaluokkalainen proteistoi aluksi tuttuun tyyliinsä kuvan ottoa (KAIKKI on tällä hetkellä ei), kolmasluokkainen taas maanitteli hänelle, että tuu nyt! Nään tässä kuvassa niin paljon samaa kun niihin kuusi vuotta sitten kanssani Espanjan värikkäillä kaduilla kulkeneisiin pikkupoikiin –  ja samalla nään kaksi kunnon jäbyliä, toisella kengännumero 34 ja toisella 37 (!!!!!).


UNIKOULUUN?

26/04/2019

Unikoulusta taidettiin puhua jotain nevolassa, mutten muista mitä, koska olin niin väsynyt. Taidettiin muuten saada ihan joku lappukin aiheesta, mutten muista mihin se laitettiin, koska olin niin väsynyt. Viime yönä viidettä kertaa heräävää vauvaa nukuttessa, väsyneenä, mietin unikoulun aloittamista. Mietin, että aloittaisin sen heti, ellen olisi niin väsynyt.

Tänään sitten puhuimme aiheesta unikoulu. Sillä olisi ilmeisesti aika aloittaa se. Nyt kahdeksankuinen vauva herää yleensä kaksi kertaa yössä syömään, joskus jopa kolme. Välillä se jää siihen ja välillä on sitten öitä, joilloin pitää myös paijailla ja tassutella, auttaa pois huonosta asennosta, laittaa tuttia suuhun ja ihan vaan pitää seuraa leikkisällä tuulella olevalle yökukkujalle.

Mietimme, että mikä olisi paras tapa toteuttaa unikoulu. Meidän tarvoittemme unikoululle olisi se, että saisimme vauvan nukkumaan heräämättä yön yli meidän kanssa samassa huoneessa olevassa omassa sängyssään.

Tällä hetkellä vauva nukkuu meidän sänkymme vieressä olevassa laidattamossa pinnasängyssä, eli niin sanotussa sivuvaunussa. Se on toiminut tosi hyvin, sillä silloin ei itse tarvitse nousta yöllä. Toisaalta vauva herää ja havahtuu herkemmin jos itse menee vaikka nukkumaan myöhemmin tai pyörii unissaan. Haaveilen myös aamuista, jolloin en herää klo 6 siihen kun vauva lätkii naamaan tai repii hiuksiani.

Oma ehdotukseni oli toteuttaa unikoulu ikäänkuin kahdessa osassa. Ensin lopettaisimme yösyötöt. Eli ihan kylmän viileästi vain lopettaisimme yöllä antamasta hänelle maitoa. Tiedän ettei siitä tule helppoa, sillä vauva on varmasti öisin nälkäinen koska niin paljon syö. Ajattelen (*optimistisesti toivon) kuitenkin, että jo päivässä parissa hän oppii syömään päivisin tarpeeksi, niin ettei enää yöllä maitoa tarvitse tai pyydä. Olenko ihan hakoteillä?

Ja sitten kun hän ei enää öisin maitoa halua, siirtäisimme hänet pois ihan sänkymme vierestä omaan rauhaan. En usko, että tämä mikään iso juttu, sillä Myy on nukkunut aiemmin reissussa ollessamme matkasängyssä omassa rauhassaan. Tällä välltyisimme ensimmäiset öiden tassuttelun roikkuen itse pinnojen välistä lattialla istuen.

Toinen vaihtoehtoto olisi tehdä kaikki vain samalla kertaa ja toivoa parasta. Nimittäin parhaan yöunienkkansa, 9h, Myy on tehnyt kerran mummolassa, kun sai nukkua ihan omassa rauhassaan. Vahvasti kyllä epäilen että niin hyvin kävisi meidän tapauksessa nyt.

Jos teillä on toteutettu unikoulua niin miten ja missä iässä? Minkälaisia yöt olivat teillä ennen ja miten unikoulu niitä muutti? Kuinka kauan teitte unikoulua? Kaikki kokemukset kiinnostavat sattuneesta syystä nyt kovasti!


VAUVAN KEVÄT-TYYLI

23/04/2019

Tämä pieni vaaleanpunainen pörröhaalari on saanut viime päivinö paljon kyselyitä niin kadulla kun somenkin kautta. Haalari on yksi niitä harvoja ostoksia, jonka ostin jo raskaana ollessani jemmaan odottamaan yli vuoden päästä koittavaa kevättä. Ja nyt se kevät on täällä! Ihan hullua miten nopeasti aika kuluu. Muistan ettei mahani ollut edes vielä kovin iso tätä ostaessa – eli siitä on k a u a n !

Haalari on siis löytö nettikirppikseltä ja Bobo Chosesin muutaman vuoden takaista mallistoa. Olin ihastellut haalaria jo kaukan ennen kun minulla oli aavistustakaan mihin elämä voisi vielä minut heittää, saatika että tulisin vielä saamaan vauvan.

Ihana vaaleanpunainen teddykarvahaalarihan on ehkä maailman epäkäytännöllisin ulkona leikkimiseen, sillä se imaisee itseensä kaikki roskat eikä todellakaan pidä vettä tai varmaan tuultakaan. Mutta näyttää sentään hyvältä! Sama juttu vaaleanpunaisten Vansien kanssa. Tuo fleecelippiskin on itseasiassa aikamoinen pölynkerääjä ja se pitää putsata tarrarullalla aina ennen ulos lähtöä, mutta kerrankos sitä vietetään vauvan ihan ekaa kevättä. Tyyli ennen kaikkea, vai mitä :D