HIUSTYYLEJÄ VUOSIEN VARRELTA

31/03/2019

 

En ole vieläkään kunnolla esitellyt uutta polkkatukkaani, vaikka se toki onkin joissain kuvissa täällä ja instan puolella vilkkunut. Palaan siihen vielä paremmin, mutta sitä ennen muistellaan vähän menneitä! Aloin itse selaamaan vanhoja hiuskuviani, kun halusin nähdä mikä olikaan se lähtötilanne silloin, kun rupesin kasvattamaan omaa väriäni.

Äitini on kampaaja ja olenkin saanut aikoinaan sävyttää hiukseni ensi kertaa noin kymmenvuotiaana. Siitä lähtien hiukseni ovat lähes poikkeuksetta olleet aina värjätty. Olen kokeillut vaikka mitä. Hiukseni ovat olleet todella lyhyet ja todella pitkät, sekä kaikkea siltä väliltä. Värjäykset ovat olleet pääosin onneksi suhteellisen luonnollisia aina, mitä nyt pahimpaan Spice Girls faniaikaan ne olivat samalaiset kun Gerillä sekä joskus myös aivan mustat. Värjäysten ja leikkausten lisäksi minulla on ollut kaksi kertaa permis – sellaista ihan pientä afrokiharaa.

Sen lisäksi, että kävin äitini liikkeellä laittamassa tukkaani, teimme kavereiden kesken toistemme hiuksile myös kaikenlaista. Välillä ne onnistuivat, välillä eivät. Olen leikannut itselleni otsatukan ja katunut sitä heti jälkeenpäin niin lukemmattoman kerrat – myös vielä ihan aikuisiällä. Muistan eritysen hyvin yhden kerran, kun olin kaverillani yökylässä. Päätimme tuttuun tapaamme vähän freesata hiuksiamme ja minä leikata itselleni otsahiukset. Tottunein elkein tartuin saksiin ja napsaisin – tällä kertaa kuitenkin ihan liikaa. Otsahiukset jäivät vain muutaman sentin mittaisiksi. Noh, onneksi ne kasvoivat nopeasti.

Blogin kuvia taaksepäin selatessa muistinkin, että minulla oli sen alkuaikoina takaa ihan lyhyeksi leikattu, edestä vähän pidempi tummanruskea tukka. Sitä ennen minulla oli ollut pitkät punaiset hiukset, jotka uudestaan kasvatin ja joilla olinkin aika pitkään. Aina toki värjäystyyli välillä vaihtui.

Kunnes nelisen vuotta sitten tartuin taas itse fiskarseihin ja pätkäisin polkan (sitä piti kyllä käydä siistimässä kampaajalla). Sen jälkeen olenkin viihtynyt polkassa tosi hyvin, kunnes tosiaan aloin kasvattamaan omaa hiusväriäni sekä siinä samalla sitten hiuksiakin.

Nyt minulla on taas polkka ja se on kyllä ehdottomasti oma suosikkini. Omasta väristänikin tykkään, vaikka samaan aikaan tuo kylmä vaalea noista ylläolevista kuvista on mielestäni myös tosi ihana. Se on samalla ollut kaikista vaikein väri, kun sitä piti ylläpitää ties millä tuotteilla, jonka lisäksi jatkuva vaalennus myös lopulta pilasi hiukseni.

Kaikenlaisia tyylejä sitä onkin mahtunut ihan muutamaan vuoteen vielä näin aikuisiälläkin. Nyt tuntuu ihan todella vapauttavalta, kun väri on vain omaa – ei tarvitse miettiä juurikasvun jatkuvaa värjäämistä. Sen lisäksi olen vähentänyt hiusten suoristamista ihan radikaalisti. Ennen kun suoristin hiuksiani vähintään kerran päivässä, joskus useamminkin. Nyt teen sitä ehkä korkeintaan kerran kuussa. Myös erilaisten hiustuotteiden ja ylipäätään kemikaalien käyttäminen on ihan itselläni ihan minimissä. Mutta tämän hetkisistä hiuksista paremmin lisää pian omassa postauksessaan!

Mikä kuvan tyyleistä on teistä kivoin ja mikä taas ei sovi mielestänne minulle yhtään?


ARKIKUVA 13/52

30/03/2019

Jostain syystä lasten kuskaaminen harrastuksiin on tuntunut itsestäni aina jotekin rasittavalta. Johtunee ehkä siitä, että homman hoitaminen yksin onkin ollut raskasta, etenkin kun on aina pitänyt liikkua julkisilla, toiselle lapselle on pitänyt aina keksiä jotain muuta tekemistä siksi aikaa tai ottaa hänet mukaan, eikä harrastukseen kuluvaa aikaa ole oikein itse ehtinyt hyödyntämään mitenkään.

Nykyisin kuskaamista ei onneksi ole enää yhtään samalla mitalla kun muutama vuosi sitten, jonka lisäksi apunani on nykyään tietysti myös toinen aikuinen. Monet harrastukset ovat nykyisin ihan kotimme lähellä, jolloin lapset kulkevat niihin yhdessä tai sovitusti muiden kavereiden vanhempien kanssa.

Joka torstai-ilta Elviksellä on kuitenkin vähän kauempana harrastus, jossa hän tapaa vanhoja eskarikavereitaan. Onneksi Osku on auttanut sinne kuljetukseen monesti, sillä matka vaatii joko kolmen vartin kävelyn tai kahdella ratikalla menon. Tällä kertaa nakki osui kuitenkin kohdalleni ja lupasin vielä ottaa vauvakin mukaan.

Viimeksi kun olen tehnyt saman reissun samaisella kokoonpanolla, naamaan satoi jäistä räntää, ratikka ei tullut ja vauva huusi koko reissun ajan. Odotukseni eivät siis olleet kovin korkealla. Ehkä se oli kuitenkin tämä kevät ja pahimmasta allergiaitkusta ohi kasvanut vauva, sillä reissu menikin oikein leppoisasti.

Lähellä, kavereiden kanssa futista pelaamassa ollut Kaapokin tuli kotimatkalla samaan ratikkaan, mikä oli hauskaa. Tostai-illan melko tyhjän ratikan keskipaikalla istuessamme katsoin heijastustamme vastapäisistä ovista. Siinä minä kuljen köörini kanssa, minä ja kolme lastani. Miten ihana, niin tavallinen hetki, mutta silti tosi tärkeä ja ainutlaatuinen.


KUTSU ILLALLISELLE

27/03/2019

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä WWF:n kanssa

Maailman suurin ilmastotapahtuma WWF:n Earth Hour näyttää valomerkin ilmastomme puolesta lauantaina 30.3. klo 20.30. Tapahtumaan voi osallistua kuka vain, sammuttamalla turhat valot tunnin ajaksi. Tämän symbolisen eleen avulla voimme ilmaista huolemme ympäristön tilasta ja samalla se muistuttaa kestävämmästä elämäntyylistä. Earth Hour ei siis ole sähkön- tai energiansäästötempaus (vaikka sekin toki plussaa on) ja tämän vuoden teemana onkin eritysesti ympäristöystävällinen ruoka. Miten hyvä syy valmistaa ympäristöystävällinen illallinen ja nauttia se yhdessä maailman suurimmalla kynttiläillaisella!

WWF julkaisi eilen uuden ruokasuosituksen, jonka tarkoituksena on hillitä ilmastonmuutosta sekä turvata luonnon monimuotoisuutta. Ilmastonmuutos ja ilmaston lämpeneminen ovat valitettavasti jo käynnissä, mutta jotta maapallon keskilämpötilan nousu voidaan rajata kriittiseen 1,5 asteeseen, tarvitsemme konkreettisia tekoja. Yksi tehokkaimmista keinoista onkin muuttaa ruokavaliomme pääosin kasviperäiseksi. Onneksi se on myös helppo keino!

Jos on tottunut syömään paljon lihaa, kalaa sekä maitotuotteita voi paras keino kasviperäiseen ruokavalioon siirtymisessä olla siihen siirtyminen pikkuhiljaa. Korvata joillain aterioilla liha vaikkapa erilaisilla lihaa muistuttavilla tuotteilla, kuten vaikka soijasuikaleilla, vaihtaa kahvimaito kasvimaitoon ja pistää leivän päälle rouskuvia kasviksia tai vaikkapa hummusta. Jos haluaa syödä kalaa tai lihaa, ostaa niitä vastuullista luomutuottajilta sekä kestävistä kannoista. Jo pienillä teoilla on väliä ja pikkuhiljaa ne muuttuvat suuremmiksi. Kuten monessa muussakin asiassa, täyskäännös voi sopia jollekin, mutta etenkin näissä ruokailuasioissa moni voi tarvita aluksi pientä totuttelua.

Toinen asia, jossa meidänkin perheellä on välillä aika paljon tsempattavaa, on hävikkiruoan vähentäminen. Kaikki roskiin menevä ruoka on turhaa ilmaston kuormittamista ja tuhlaamista. Suomessa menee miljoona kiloa ruokaa roskiin päivässä ja kaatopaikalle päätyvä ruoka on pois kaikesta tuotetusta ruuasta. Sen lisäksi kaatopaikalla tai kompostissa muhiva ruoka aiheuttaa metaanipäästöjä, jotka kiihdyttävät ilmastonmuutosta paljon voimakkaammin kuin hiilidioksidi.

Ruokahävikkiä voi hillitä miettimällä ruokaostoksiaan: ei osta tai valmista liikaa ruokaa, käyttämllä pois ensin vanhimmat elintarvikkeet sekä tekemällä tähteistä ruokaa. Myöskään kaupassa ei kannata kaivaa hyllyn perältä sitä pisimmällä päivämäärällä varustettua tuotetta, jos tietää varmasti käyttävänsä sen kuitenkin jo aiemmin. Ruokaa, kuten vaikka omia leipomuksiaan voi tarjota vaikkapa naapureille, jos niitä kaikkia ei jaksakaan itse syödä.

Niinä päivänä, kun tuntuu, ettei kaapissa ole mitään ruokaa, voit yllättää itsensä loihtimalla padan, pastan tai vaikkapa pizzan niistä mitä löytyy. Voi ottaa vaikka tavaksi, että kerran viikossa onkin luova ja loihtii aina jotain niistä aineksista, jotka ovat jo kaapissa valmiina. Luonto ja kukkaro kiittää!

Mainitsemani pataruoat, pastat ja pizzat ovat muuten myös sellaisia ruokia, joiden joukossa on helppo kokeilla uusia kasviperäisiä ruoka-aineita. Jos jokin elintarvike tai vaikkapa kasvis on itselle vieras tai ei niin suuri suosikki, sen koostumukseen tai makuun on helppo tutustua eritysesti tällaisten ruokien joukossa. On ihan eri juttu pistää vaikkapa vegaanista juustoa sellaisenaan leivän päälle, kun totutella sen makuun ensin vaikkapa suosikkipizzaan.

Kutsunkin teidät kaikki maailman suurimmalle kynttiläillalliselle, Earth Houriin, ja kannustan valmistamaan sen yhteyteen ympäristöystävällisen aterian!

Lisäksi olisi kiinnostavaa keskustella näistä loputtoman tärkeistä ympäristöasioista vielä kommenteissa. Olisi hienoa jos voisitte jakaa myös omia vinkkejänne ymäristöystävällisiin ruokiin ja tekoihin. Miten teidän perheessä vähennettään ruokahävikkiä tai millä tavoin olette siirtyneet kasvis- tai vegaaniruokavalioon? Oma vinkkini vielä Earth Hourin yhteyteen on tarjota jotakin uutta ruokaa sille perheen tai kaveripiirin nirsoimmalle tyypille kynttilänvalossa – ehkä hän ei huomaa! :D