TUNNELMALLISET ILLALLISKUTSUT

28/02/2019


Kaupallinen yhteistyö Philips Hue kanssa

Oikeanlainen valaistus on isossa roolissa silloin kun puhutaan tunnelman luomisesta. Toki vaikkapa illalliskutsujen tunnelmaan vaikuttaa moni tekijä, kuten seura, ruoka ja musiikki, mutta ehdottoman tärkeänä osana on myös valaistus. Meidänkin olohuoneeseen saa ihan erilaisia tunnelmia muutamalla napinpainalluksella.

Toimin Philipsin älykkään Hue valaisinsarjan ambassadorina ja tulen vuoden mittaan näyttämään sen loputtomia mahdollisuuksia sekä tapoja sen käyttämiseen. Tässä toisessa postauksessa keskitytään vähän paremmin valaistuksella tehtävään tunnelmaan. Ensimmäinen juttu kodin älykkäästä valaistuksesta löytyy täältä.

Meidän olohuoneen yhteydessä sijaitsee myös isompi ruokapöytä, jonka äärellä vietämme usein aikaa niin pariskuntana, perheenä että ystävienkin kesken.  Olohuoneestamme löytyy myös useampi erilainen valaisin. Mielestäni jo pelkästään se, että valoa tulee monesta eri suunnasta, edesauttaa mukavan tunnelman luomiseen kotona. Huen ansiosta tämän voi kuitenkin viedä hyvin paljon pidemmälle, sillä jokaisen valopisteen voimakkuutta sekä lämpöä että väriä voi muuttaa erikseen tai yhdessä.

Viime viikolla, ihan tavallisena kylmänä ja pimeänä helmikuisena iltana, pidimme extempore pienet illalliskutsut. Paikalle saapui isäni vaimoineen sekä yksi veljistäni. Emme olleet nähneet hetkeen, joten oli kiva rupatella rennosti ja vaihtaa kuulumisia illallisen äärellä. Himmensimme valoja ja pistimme jazzia soimaan ja yhtäkkiä meillä oli aivan eri tunnelma, kun hetkeä aikaisemmin kaikkien valojen ollessa kirkkaalla.

Philips Hue appin kautta löytyy paljon erilaisia valaistusasetuksia, joiden lisäksi sinne voi myös tallentaa omia suosikkejaan sekä tietysti säätää vielä näitä halutessaan. Tunnelma-asetukset toimivan mielestäni parhaiten juurikin silloin, kun tilasta löytyy useampi eri valopiste, tällöin jokainen lamppu hohtaa hieman eri sävyssä, mutta ihanasti toisiinsa sopien.

Koska Philips Hue oli ihan uusi juttu illallisvieraillemme, he tottakai olivat siitä hyvin kiinnostuneita ja tahtoivat itsekin testata sen käyttämistä. Valaistus vaihtuikin meillä pitkin iltaa testaillessamme erilaisia tunnelmia sekä värien yhteensopivuuksia. Valaistus toimi siis myös hauskana ohjelmanumerona.

On huikeaa miten suuren muutoksen voi saada aikaan vain vähän valoja muuttamalla. Normaalitilassa, kaikki valot päällä meidän olohuoneessamme on kirkasta ja vaaleaa. Tykkään valoisuudesta, mutta illallistunnelmaan tarvitaan ehdottomasti lämpimämpää ja hämärämpää tunnelmaa.

Hetki ennen illallista meillä näytti siis tältä, aika iso ero vai mitä! Kun vaihdan Huella tunnelmaa, säädän usein värit ensin lämpimämmälle. Tämä onnistuu joko kaukosäätimen tai puhelimen appin kautta. Itse appissa voin vielä säätää jokaista lamppua erikseen ja kokeilla sitä kautta, että mikä toimii. Valmiiksi tallennettujen asetuksien ansiosta tunnelman saa vaihdettua hetkessä. Kun on löytänyt sopivan teemaan ja tallentanut sen, voi vaikka vain sanoa puhelimelleen ”Siri, laita tunnelmavalaistus päälle” ja hetkessä fiilis huoneessa onkin ihan eri.

Illallisilla meillä on tunnelmanluojana yleensä ennen ollut aina kynttilöitä, mutta tällä kertaa päätin kokeilla miten ihan pelkällä valaistuksella saa lämpöä aikaan. Ja se onnistui hienosti, valoilla voi luoda aikaan vaikka mitä! Oikea valaistus oikeassa hetkessä tekee paljon.

Mietin itse, että olisiko tunnelmavalaistuksen tekemiseen jotain ”sääntöjä” jota voisin teillekin jakaa. Kuitenkin kokemuksesta olen huomannut, että ihan vain itse testaamalla sitä löytää parhaimmat tavat, kun jostain ohjekirjasta lukemalla. Mekin huomasimme että toki pehmeät ja lämpimät sävyt ovat tunnelmallisia, mutta ihan yhtä lailla niiden kaveriksi sopi myös vaikkapa sininen. Itse olen mieltynyt tällä hetkellä, etenkin iltaisin, persikkaisiin sävyihin. Ne rauhoittavat ihanasti ja tuovat juurikin sitä tunnelmaa.


AKIKUVA 8/54

24/02/2019

Tällä viikolla koululaiset ovat viettäneet hiihtolmaa. Tämä vuosi oli myös pitkästä aikaa sellainen, että pojat viettivät loman isänsä luona. Meillä kun viikot ovat sattumalta menneet aina toisin päin. Sain kuitenkin osani minäkin lomalaisista, kun alkuviikolla vietin heidän kanssaan kaksi päivää Heurekan tiedelerillä. Kerron siitä myöhemmin lisää! Tässä kuvassa ollaan juuri planetaariossa leiriläisten yksitysnäytöksessä.

Ensimmäisenä päivänä leirillä mukana oli myös Myy sekä äitini, toisena päivinä olimme vain kolmistaan. Vaikka pojat eivät ole osoittaneet minkäänlaista mustasukkaisuutta uutta pikkusiskoaan kohtaan, on heille varmasti tärkeää tehdä asioita myös pienemmällä porukalla – kuten ennenvanhaan. Ja onhan se toki erilaista kun useat asiat tehdään nykyisin vauvan ehtojen mukaisesti, vaikka ei nyt hänen kanssaan tarvitse paljoakaan vanhasta poiketa. Mutta kyllä paljon huomiota menee hänelle, myös pojilta.

Siksi planetaariossa käynti, leffasta jutteleminen munkkien äärellä, sekä rauhallinen junamatka tuntui varmasti tärkeältä meille kaikille.


VAUVAN (MAITO)ALLERGIA

23/02/2019

Tosi moni teistä on kysellyt enemmän näistä meidän allergiaepäilyistä ja oireista. Olenkin sivunnut aihetta jo pitkään, mutta samalla minulla ei ole oikeastaan mitään ihmeempää kerrottavaa. Asia on edennyt niin hitaasti ja jokainen päivä on todella erilainen. Toistaiseksi kun kaikesta on vain epäily, eikä tässä auta kun edetä ihan rauhassa.

En nyt ihan tarkkaan muista minkä ikäinen vauva oli, kun ensimmäisen kerran epäilin hänellä olevan refluksi, mutta aika pieni – joitain viikkoja. Myös vanhemmilla lapsillani oli ollut pienenä reipasta pulauttelua, joka sitten itsekseen loppui, kun he vähän kasvoivat. Tällä kertaa pulauttelua enemmän minua kuitenkin mietitytti joukko muita oireita, jotka olivat tyyppilisiä vauvan silent refluksille.

Refluksissa siis vastasta nousee syötyä ruokaa sekä vatsahappoja ylöspäin ja takaisin suuhun, aiheuttaen poltetta ja kipua. Myös itselläni on refluksi, joten tiedän omasta kokemuksesta, miten hirveä vaiva se voi olla.

Merkittävimpiä oireita olivat limaisuus ja rohiseva hengitys, levottomat yöt, tyytymättömyys, jatkuva halu olla sylissä ja liikkeessä sekä tiheät syöntikerrat. Oireet tulivat ja menivät, ja niiden lisäksi oli myös kaikenlaisia vatsanväänteitä – jotka toisaalta ovat aivan normaaleita, kun pienen vauvan suolisto kehittyy. Kaikilla vauvoilla on niitä enemmän tai vähemmän. Oli kuitenkin vaikea sanoa, että mikä oli milloinkin normaalia ja mikä ei. Joinain päivinä hän oli kovin itkuinen, joinain päivinä taas hyvinkin tyytyväinen.

Nelisen kuukautta sitten otimme käyttöön maidon sakeuttajan ja hänen voinnistaan mielestäni huomasikin, että se helpotti refluksivaivaa. Silti välillä hän sai kovia kipuitkukohtauksia, joskus selviä vatsavaivoja. Kaulan alle ilmestyi myös ikävän näköinen ihottuma, jonka pitkään ajattelimme johtuvan kuolaamisesta. Vauva kuolasikin todella reippaasti ja imi nyrkkiään. Kuvittelimme hänelle tulevan hampaita, mutta nyt neljä kuukautta myöhemminkään yksikään hammas ei ole vielä ilmestynyt. Kuolaaminen ja käden imeminen ovat myös merkkejä refluksista. Ihottumaa rauhoitti vain hydrokortisoni.

Tammikuun alussa vauva oli taas ollut monta päivää hyvin kipuinen ja itkuinen. Nukkui huonosti ja kieltäytyi välillä kokonaan syömästä. Hän haroi itkiessään paljon korvaansa ja päättelinkin tästä hänellä olevan korvatulehdus. Menimme yksityiselle lastenlääkärille. Mietittiin, että korvatulehdusta tutkiessa voisimme samalla myös kysyä vauvaa vaivanneista vatsavaivoista ja neuvolalääkärin mukaan kylmästä ilmasta johtuvasta kaulan ihottumasta.

Olin ihan häkeltynyt kun kokenut lääkäri tokaisi lähes heti merkkien viittaavan vahvasti maitoallergiaan. Korvat olivat kunnossa. Meille lätkäistiin mukaan resepti erikoismaitoon ja neuvottiin tulla takaisin 2-4 viikon kuluttua. Sitten katsottaisiin maitoaltistukset sekä allergiatestit.

Oma pettymys imetyksen epäonnistumisesta nosti tässä kohtaa taas päätään, sillä itsehän käytän maitotuotteita todella vähän, eikä niiden vähäistenkään, kuten voin, poisjättäminen omasta ruokavaliosta olisi tehnyt yhtään tiukkaa. Ja näin vauva olisi saanut hänelle sopivaa maitoa luonnollisesti.

Maitoallergia sai kuitenkin monta palasta loksahtamaan kohdalleen. Nyt kaikelle itkulle, kivulle ja muille oireille oli vihdoin syy. Arki oli pitkään tuntunut jotenkin erityisen raskaalta ja univelka kasvanut sietämättömäksi. Samalla allergiaepäilys antoi onneksi myös toivoa, että nyt kaikki alkaa helpottamaan.

Otimme uuden maidon käyttöön heti. Jauhemainen valmiste on sekin lehmänmaidosta valmistettu, mutta sen proteiinit pilkottu pieneen peptidi-muotoon niin, että se sopii useimmille allergisille. Ensimmäisen yönsä tällä maidolla vauva nukkuikin paremmin kun aikoihin. Vatsakin alkoi toimimaan paremmin. Mutta pian hän taas alkoi kieltäytymään syömästä ja oli kipuinen sekä itkuinen. Eräänä päivänä annoimme hänelle aiemmin käyttämäämme korviketta, kun olimme niin huolestuneita hänen syömättömyydestään. Se menikin hyvin alas, mutta pian pepun iho paloi rikki ja hän alkoi oksentamaan sekä raapi itsensä verille. Vedimme vielä viikon uudella erikoismaidolla, kunnes menimme uudestaan lääkäriin.

Olin itse sitä mieltä ettei uusi maitokaan sovi ja että suolistoperäisen allergian lisäksi vauvalla on selvästi refluksin merkkejä, jotka on tutkittava. Lääkäri toppuutteli odottelemaan. Vauva pitäisi saada nyt aluksi oireettomaksi, löytää sopiva maito ja sitten vasta olisi mahdollista alkaa selvittelemään. Saimme reseptin uuteen, aminohappopohjaiseen maitoon. Sen pitäisi sopia myös hyvin vaikeasti allergisille. Hinta on myös sen mukainen. Maito maksaa yli 20 euroa litralta, eli meidän käytössämme kuukaudessa reilu 600 euroa.

Maitoon on mahdollista hakea Kelakorvausta, mutta se taas vaatii lääkärin valvoman maitoaltistuksen. Sitä ennen lapsi on kuitenkin saatava oireettomaksi vähintään kahdeksi viikoksi. Tämän jälkeen lapselle annetaan valvotuissa olosuhteissa maitoa, ja jos se aiheuttaa oireita, kirjoittaa lääkäri lausunnon maitoallergiasta. Valitettavasti tämän aminohappopohjaisen erikoismaidon kohdalla näitä altistuksia tarvitaan kuitenkin kaksin kappalein. Eli ensimmäisen altistuksen jälkeen lapsi pitää taas saada ensin oireettomaksi. Jos lapsi on pahasti allerginen, tässä voi mennä useita viikkoja ennen kun suolisto taas paranee. Ja sitten koko homma tehdään taas uusiksi.

Erikoismaito onneksi tuntuu sopivan. Kuukausia vaivannut kaulan ihottuma katosi päivässä. Uskalsimme alkaa ottamaan myös kiinteitä maidon rinnalle. Heräsi uusia epäilyjä myös muista ruoka-aine allergioista. Onkin niin, että moni lehmänmaidolle allerginen on allerginen myös kananmunalle, soijalle ja naudanlihalle. Myös muutamat hedelmät, viljat sekä maissi ovat epäilylistalla. Välillä taas mietin, että olenko vain muuttunut liian hysteeriseksi ja epäilen kaikkea sekä analysoin vauvan oireita ja iho-oireta liian tarkkaan. Talvi aika ei yhtään helpota, kun vauva oireilee myös ihollaan. On vaikea sanoa mikä johtuu pakkasesta ja mikä ruoka-aine yliherkkyydestä.

Vauva voi nyt paremmin, mutta joinain päivinä on taas tosi vaikea sanoa, että vaivaako häntä refluksi vai vatsa ja mikä. Mikä on normaalia ja mikä johtuu allergiasta. Edessä hänellä on kuitenkin maitoaltistus, ruokatorven pH-mittaus nenän kautta vatsaan laitettavalla lankamaisella mittarilla sekä allergiatestit verikokeesta sekä prick-menetelmällä.

Ensi viikolla mennään taas lääkäriin, joten asia edistyy taas vähäsen. Pienen vauvan kanssa on niin vaikeaa, kun hän ei voi edes kertoa mihin sattuu tai miksi hän itkee. Onneksi allergia ei hänen tapauksessaan vaikuta olevan kuitenkaan vakava, aiheuttaen anafylaksiaa, mutta kyllä sitä silti vanhempana on huolissaan ja ennen kaikkea pahoillaan, että pieni joutuu kärsimään ja olemaan kivuissa.

Onneksi muuten päädyimme lopulta pitkän pähkäilyn tuloksen ottamaan vauvalle allergiat kattavan sairausvakuutuksen – vaikka aluksi toisin ajattelimmekin. Julkisen puolen kautta tämä allergioiden selvittely olisi todennäköisesti paljon vaikeampaa ja hitaampaa. Ja iman vakuutusta yksitysellä puolella todella kallista. Myös maidot kuuluvat vakuutuksen korvattavuuteen, kunhan vain se Kela-korvaus niille saadaan.

Olisi kiinnostavaa kuulla muiden allergisten lasten vanhempien kokemuksia. Etenkin jos ne ovat saman kaltaisia kun meillä! Liityin itse jo Facebookin allergiaryhmään ja sieltä sainkin aluksi tosi paljon apua sekä vahvistuksen omille epäilyilleni – mikä oli tosi iso ja tärkeä juttu.